Myytti Helsingistä

[melkein sanatonna]

Tehtävä: Etsi kuvasta Helsingin uusin turistirysä!
Kyösti Salovaara 2014.

Lehdessä kirjoitettiin, että jokaisen ihmisen tulisi pitää lomaa ainakin kerran vuodessa. Lomatta hengaaminen käy hengen päälle.

     Mutta miten eläkeläinen ottaa lomaa?

     Mistä? Miten omien ajatusten kuolettava kehä murretaan?

     Ja jos on ottavinaan ja matkustaa jonnekin ja palaa takaisin, niin ei ainakaan lomaltapaluurahaa tipahda tilille.

     Pitäisi tippua.

     Lauseiden sorvaamisesta voi toki pitää lomaa. Ehkä pidän. Ehkä ensi viikolla en kirjoita sanaakaan. Tyydyn kuuntelemaan laineiden kohinaa Välimerellä. Olen kuin en olisikaan.

     Kuitenkin ensi viikoksi pitäisi kirjoittaa jotakin ranskalaisesta Jean Jauresista, joka murhattiin pariisilaisessa kahvilassa perjantaina 31.7.1914. Juuri kun sota oli syttymässä. Juuri kun hän oli yrittänyt saada eurooppalaiset työläiset lakoilla estämään koko Eurooppaa uhkaavan sodan syttymisen.

     Jaures ei onnistunut.

     Muuan isänmaanystävä ampui sodan tieltä moisen ”kosmopoliitin”.

Urbaani Suomi. Helsinki City.
Malmi 2014.
"Haussmannisoitu" kaupunki.
Kyösti Salovaara.

Siis nyt vain muutama lause.

     Päivänä muutamana kävelin Espalla ja huomasin visuaalisesta sekasotkusta pilkistävän maailmanpyörän. Hemmetin surkea ja säälittävä näky!

     Tässäkö Helsingin uusin turistikohde? Maaseututivoliin kelpaava maailmanpyörä, jolla helsinkiläiset päättäjät lakaisivat G-museon maton alle!

     Helsinki on myytti – kaupunkimyytti.

     Ihmettelin kovasti kun The Guardianin toimittaja Adam Greenfield oli saatu uskomaan tähän myyttiin. Siihen että Helsingistä voi tehdä 10 vuodessa autottoman kaupungin, koska se on muka niin tiivis kaupunki.

     Greenfield – voiko urbaanilla autonvastustajalla olla oikeasti tällainen nimi – uskoi helsinkiläisiä isäntiään (olivatkohan ne Hesarin kaupunkitoimittajia?) ja surkutteli ettei autottomuus onnistune harvaan asutussa Espoossa eikä Vantaalla.

     Toimittajalle ei kukaan kertonut, että Helsingin kantakaupungissa asuu vain viidennes tai alle helsinkiläisistä. Loput asuvat yhtä harvasti kuin asutaan Espoossa tai Vantaalla.

     Greenfield olisi pitänyt tuupata N-junaan ja istuttaa ikkunapaikalle.

     Heti kun juna pääsee Pasilasta ulos, maisemassa näkyy omakotitaloja ja rivitaloja puiden ja pensaiden seassa, ja jostakin pilkottaa matalien kerrostalojen räystäitä pieniin metsiköihin piiloutuneina.

     Kävin äsken kävelemässä (huh, hellettä) Malmilla enkä löytänyt betonilähiötä mistään. Yritin otsalle hiki valuen.

     Tiheään rakennettu Helsinki on myytti.

     Helsingissä ja kaikkialla muualla Suomessa lähiöt ovat puutarhakaupunkeja, joissa talot ovat yhtä harvassa kuin silmät suurpetoja jahtaavan kalastajan verkossa.

Hevonhierakka Malmilla.
Malmin "keskusta" on pellon päässä.
Urbaani Suomi. Helsinki City.
Kyösti Salovaara 2014.

Yrjö Ahmavaara kiteytti esseekokoelmassa Esseitä tästä ajasta (WSOY 1987) myytin ytimen.

     Myytit ovat sellaisia kertomuksia ”joiden tietty yhteisö uskoo olevan sanasta sanaan tosia”. Myytin totuutta ei kuitenkaan ole vahvistettu tieteen keinoilla, vaan pikemmin uskonnon kaltaisilla dogmeilla.

     Jostakin syystä Hesarin ja Ylen ja muun joukkotiedotuksen myytinvartijoiden pirtaan sopii ylläpitää myyttiä kaupunkimaisesta Helsingistä ja esikaupunkimaisesta Espoosta ja Vantaasta.

     Myytillä on tarkoitus, jota ei paljasteta.

     Vetäkääpä kaareutuva sulkuviiva Paavalinkirkolta Pasilan kautta Ruoholahteen, niin sen ulkopuolelle jää ”esikaupunki”, joka ei poikkea millään tavalla Espoosta tai Vantaasta.

     Kaupunkipoliittinen myytti esittää toisenlaisen totuuden.

     Kuvitellun, ei tieteellisesti todistetun.

     Maanantaina 21.7 Helsingin Sanomat antoi hieman periksi: näyttävässä artikkelissa se kertoi, että helsinkiläisten työmatka on keskimäärin 12,3 kilometriä ja Espoossa vain yhden kilometrin enemmän. Vantaalla se on 13,7 km.

     Tämä tieteellinen tosiasia kumoaa myytin tiheään asutusta Helsingistä. Pääkaupunkiseudun suurkunnat ovat yhtä ”pahoja” tai ”hyviä”.

     Kuka kertoisi Greenfieldille asioiden tolan?

Jos haluaa päästä perille millaista kaupunkiarkkitehtuuri on muualla, kannattaa katsoa, jos se on mahdollista, Eurosportin pyöräilylähetyksiä.

     Peter Selinin ja hänen poikansa mainiot selostukset eivät ole vain urheilun, maiseman ja makujen kulttuuriohjelma, vaan myös arkkitehtuurin kulttuurikatsaus.

     Koska suuret kilpailut, kuten Giro, Tour ja Vuelta, kestävät pitkään ja ohjelma-aikaa on runsaasti, lähetyksessä nautiskellaan helikopteriperspektiivistä etelä- ja keskieurooppalaisesta maisemasta. Helikopteri on riittävän kaukana kohteista, mutta toisaalta sopivan lähellä: tiiviisti rakennettujen kaupunkin ja kylien arkkitehtuuri paljastuu yksityiskohdissaan, mutta myös suhde ympäröivään maaseutuun käy hienosti ilmi. Kaupunki on kaupunkia, maaseutu maaseutua.

      Muualla, toisin kuin Suomessa, urbaanin raja maaseutuun on selkeä ja tarkka.

      Mitä pohjoisemmaksi Välimereltä tullaan, sitä rappeutuvampaa kaupunkiarkkitehtuuri on ja sitä vähemmän kaupunkirakenne muistuttaa urbaania alkumuotoaan.

Kansallismaisema (harmaa).
Kyösti Salovaara 2014.