Kasvot ampuma-aukossa

[pelon näköpiiri]

                                                                              Kyösti Salovaara 2014.

Ampuma-aukko Lingessä.

Eräällä Vogeesien harjanteella, melkein tuhannen metrin korkeudessa sijaitsee Lingen puolustusasema, jossa saksalaiset ja ranskalaiset taistelivat muutamasta metristä heinäkuusta lokakuuhun vuonna 1915.

     Tie Lingelle vie kauniita serpentiinejä pitkin; matkaa Colmarista sinne on vain parikymmentä kilometriä ja silti olet kuin toisessa maailmassa metsien, jylhien rinteiden ja syvien laaksojen tuntumassa, joiden rauhaa mikään ei näytä häiritsevän.

     Sitäkin mielettömämmältä tuntuu, että saksalaiset puolustivat Lingeä kuin viimeistä päivää, ja että ranskalaiset yrittivät kiivetä mäen päälle mieshukasta välittämättä.

     Lingen taisteluissa kuoli lyhyessä ajassa 17 000 sotilasta.

     Sitten rintama jäätyi paikalleen sodan loppuun asti. Rintamalinjan väliä oli ohuimillaan vain muutama metriä – vihollinen vihollista vasten, katse katseen päässä.

     Toinen katsoo mäen harjalta alaspäin peläten ylös kiipeävää vihollista. Maahan kaivetun juoksuhaudan ampuma-asemasta näkee pitkälle laaksojen takaisille Vogeesien harjanteille.

     Toinen tähyää mäkeä ylöspäin melkein pystysuoraan; ja onko muuta näkyvissä kuin taivas pilvineen ja muutama ampuma-aukko, johon osuminen vaatii mestarin taitoa.

     Kaksi katsetta: toinen ampuma-aukosta avaraan maisemaan, toinen pieneen mustaan pelottavaan reikään, josta tappava tulilieska saattaa kohta yllättää katsojan.

Kun seisoo tuliaseman vieressä, käy katsomassa mitä ampuma-aukosta näkee ja kävelee muutaman metrin toisaalle ja yrittää nähdä tuliaseman sisään mustasta aukosta, tajuaa että tässäkin joutuu perimmäisen metaforan keskelle, kuin osaksi ihmisten välisen pelon ja ystävyyden häilyvää rajalinjaa.

     Jos yrittää asettautua puolustajan asemaan, niin kuinka paljon tämä lopulta näkee ampuma-aukostaan? Yhtäältä hän näkee suoraan eteenpäin pitkälle, mutta sivuilleen vain vähän. Hänet valtaa pelko mitä piiloon jäävä mahtaa tuoda tullessaan. Hiipiikö sieltä kavala vihollinen hän kimppuunsa? Kuuluuko askelten kahina kannervikosta?

     Lingessä ongelmana on harjanteen rinteiden jyrkkyys. Itse asiassa ampuma-aukosta näkee hyvin kilometrien päähän Vogeesien etäisillekin harjanteille, mutta lähelle ei näe juuri lainkaan. Mitä jos vihollinen onkin ihan käden ojentaman päässä eikä tuolla kaukana.

     Kasvot ampuma-aukossa peittyvät bunkkerin pimeyteen.

     Pimeässä pitää olla rohkea vaikka kuinka pelottaisi.

Mäen syrjässä, kymmenen tai kaksikymmentä metriä puolustusasemaa alempana rinteellä ranskalainen sotilas yrittää nähdä vihollisen, löytää maalin luodilleen. Hän ei pysty juoksemaan näkeä ylöspäin, tuskin edes kävelemään sillä jyrkkää rinnettä pääsee ylöspäin vain ryömimällä.

     Sotilas komennetaan hyökkäämään vihollisen tuliasemalle.

     Miten hyökätä jos pystyt vain ryömimään ja pysyt paikallasi vain takertumalla pommituksissa säilyneisiin puiden juuristoihin. Mikä odottaa jos nouset ja yrität ampua summittaisesti ylöspäin, vinosti taivasta kohden?

     Ylöspäin kipuava sotilas havaitsee mustan reiän bunkkerin kyljessä. Hän pelkää, että sieltä joku katsoo hyökkääjää sormi liipasimella. Jos aurinko on juuri laskemassa, saattaa auringonsäde osua ampuma-aukkoon, ja hetken sotilas näkee toisen ihmisen kasvot, aivan tavallisen näköiset, melkein kuin hänen omat kasvonsa kun hän katseli niitä peilistä ajaessaan partaa monta päivää sitten, kun oli rauhallisempaa eivätkä tykit pauhanneet eikä konekiväärit papattaneet.

     Kaksi katsetta, kaksi pelkoa.

                                                                                              Kyösti Salovaara 2014.

Ampuma-aukkoja Fort Douaumontissa.

Tänään, vuonna 2014, Elsassissa tai Alsacessa, miten vaan, ei oikein tiedä missä maassa kulkee. Ollaanko Saksassa vai Ranskassa vai jossakin siltä väliltä. Paikkojen nimet ovat ei-ihan-mistään maasta ja sapuskat runsaita kuin Saksassa ja maukkaita kuin Ranskassa.

     Sata vuotta sitten taisteltiin monta vuotta ja mistä taisteltiin, saattaa nykypäivän ”kulkuri” kysyä.

     On surullista seisoa esimerkiksi Lorrainessa Fort Douaumontin mahtavan linnoituksen hyytävän kylmässä käytävässä veden tippuessa kivikatosta niskaan ja jalkojen kastuessa lattiaa peittävissa lätäköissä tajuten, että vuonna 1916 täällä puolustettiin Verdunia - ja välillä saksalaiset sotilaat palelivat ja pelkäsivät linnoituksen kylmissä huoneissa ja käytävissä, ja sitten taas oli ranskalaisten vuoro pelätä ja palella.

     Verdunin taisteluissa Saksa ja Ranska menettivät tappioina yhteensä noin 700 000 sotilasta, kaatuneina ja haavoittuneina.

     On sydäntä läkähdyttävää, että nyt et Elsassissa, tai Alsacessa, miten vaan, oikeastaan tiedä oletko Ranskassa vai Saksassa vai jossain muualla, itse asiassa Euroopassa.

     Ja Euroopaksi Elsassin, tai Alsacen, miten vaan, pääkaupunki Strasbourg itseään kutsuukin.

     Kaksi katsetta, kaksi pelkoa – monta ajatusta.

                                                                                           Jaakko Salovaara 2014.

Mitä jos näkisit itsesi kun katsot vihollista ampuma-aukosta?

Charleville-Mézières, Ranska, 21.9.2014.