tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post3353644580919110941..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: Äly hoi!Kyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-47446756221309915992021-01-16T11:58:04.730+02:002021-01-16T11:58:04.730+02:00Setämiehenä tietysti toivoo, että meilläkin olisi ...Setämiehenä tietysti toivoo, että meilläkin olisi täydellinen sananvapaus, myös siihen mitä ei-setämiehet tekevät ja sanovat.<br /><br />Jossakin oli tutkimus, että vanhempi väki, setämiehet ja tädit, pystyvät maistamaan viinistä enemmän vihahteita kuin nuorempi väki.<br />Eli ihan toivottomaksi setämiehen ei kannata vaipua. Jos ei pärjää keskustelussa eikä saa puheenvuoroa, voi avata viinipullon ja ryhtyä maistelemaan. Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-32781193133242527982021-01-15T20:11:58.315+02:002021-01-15T20:11:58.315+02:00Niin, tuosta Turunen - Majander -tapauksesta unoht...Niin, tuosta Turunen - Majander -tapauksesta unohtui se sana "setämies", Majanderin arvostelun arvostelussa oli kyse setämiesten vallan kyseenalaistamisesta, se "kuka saa sanoa" -hoku, joka on yksi aikamme ilmiöitä. En tajua, miksi kaikki eivät saisi sanoa samassa tilassa samana aikana, miksi toisten pitää vaieta. Mitä vuorovaikutusta se on?<br />Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-65200723223279204292021-01-15T20:04:52.220+02:002021-01-15T20:04:52.220+02:00Joo, ei saisi selittää, eikä varsinkaan etukäteen....Joo, ei saisi selittää, eikä varsinkaan etukäteen. <br />Äärimmilleen vietynä tässä tekijäpainotteisuudessa on käynyt niinkin, että teoksen tekijä alkaa jälkikäteen, palautetta saatuaan, vängätä, että hänen työtään katsotaan, luetaan tai kuullaan väärin. Näin kävi mm siinä jupakassa, kun Saara Turunen kielsi Antti Majanderin ja monen muun (mm minun) näkemyksen Rakkaudenhirviö- kirjastaan nuoren tytön kasvukertomuksena. Kaiken lisäksi hän väitti Majanderin haastatelleen häntä "väärin" parhaiden esikoisten paneelissa kirjamessuilla. Minä näin tuon paneelin, jossa Turunen oli aika vaisu ja valmistautumattoman oloinen. Hänellä olisi ollut mahdollisuus ja yhtä paljon aikaa kuin muillakin kertoa kirjansa painotuksista, mutta hän ei silloin sitä tehnyt. Minusta hän oli lukossa, eikä se ollut paneelin vetäjän syy. <br /><br />Sisäilmaa-sarjassa oli aktiivimallin arvostelua - kyllä - ja saahan sitäkin arvostella, myös satiirin keinoin. Jari Lindström, joka työministerinä oli suunnittelemassa aktiivimallia, on itsekin sanonut, ettei sen toteutus aivan onnistunut. <br />Minusta on aina parempi, että ihmisiä aktivoidaan mieluummin kuin passivoidaan ja omassa tuttavapiirissä ainakin kaksi ihmistä oli pitkästä aikaa aktiivimallin ansiosta vähän ihmisten ilmoilla lyhyellä työjaksolla, mikä piristi heitä. <br />Työttömyys on vaikea asia. En ole kansalaispalkan kannalla, koska se nyt ei ainakaan pidäö yllä hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan sen kannalla että pyritään lisäämään työpaikkoja, mikä ei tietenkään ole helppoa. <br />Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-13208437432539888432021-01-14T22:10:24.164+02:002021-01-14T22:10:24.164+02:00Mitä taideteos välittää kokijalleen, miten ihminen...Mitä taideteos välittää kokijalleen, miten ihminen jonkun kirjan, maalauksen tai sävellyksen kokee verrattuna siihen mitä taiteilija on teoksellaan "tarkoittanut" (jos on jotakin tarkoittanut) lienee yksi haastavimpia tehtäviä tutkittavaksi. Esim. Philip Roth on pohtinut sitä miten eri lailla lukijat kokevat hänen romaaninsa siihen nähden mitä Roth kenties on ajatellut romaanillaan tarkoittavansa. Jokainen lukija tekee romaanista omansa ja koska lukijoita saattaa olla 100 000, niin lukemisen kokeminen synnyttää yhdestä kirjasta 100 000 erilaista kirjaa. Joten mitä väliä sillä on, mitä kirjailija selittää teoksnsa tarkoituksesta?<br /><br />Tämä pätee myös Lymin tv-sarjaan. Hänellä oli selvä tarkoitus: tehdä satiiri edellisen hallituksen aktiivimallin seurauksista. Jos lopputulos sitten katsojasta on aivan toinen, niin se on. Itselleni tuo aktiivimallin kritiikki selitti lähes kaiken sarjan ekan osan kohdalta.<br /><br />Paradoksihan on siinä, että aktiivimallin tarkoituksena oli pelastaa hyvinvointivaltio eikä rapauttaa sitä. Tässä mielessä Lymi tosiasioista ja faktoista välittämättä käänsi kuvan ympäri ja yritti selittää ettei ihmisten tarvitse käydä töissä jos työnvälittäminenkin on noin hankalaa ja turhauttavaa. Ja lopulta ironia voittaa kaiken. Lymin yritys satiiriksi johtaisi toteutuessaan nimenomaan hyvinvointivaltion tuhoon.<br /><br />En ole lainkaan sitä mieltä, että taideteos ei saisi olla poliittinen. Kyllä julistaa saa taiteellakin. Mutta kun julistaa, faktojen pitäisi olla kohdallaan eikä tunnemössönä, faktat väärin ymmärrettynä. Senkin sanon, että jos taideteos on selvästi poliittinen, minulla kriitikkona on oikeus, jopa velvollisuus asettaa sen sanoma kriittiseen valoon, jos satun olemaan eri mieltä teoksen poliittisesta agendasta. Tätähän poliittista taidetta tekevät eivät useinkaan hyväksy, vaan vetoavat esimerkiksi siihen että teos on fiktiota ja sitä mukaa poliittisen kritiikin tavoittamattomissa.<br /><br />Vielä: minusta on tyhmää, että Lymi alunperin alkoi selittää tv-sarjansa tarkoitusta ja sitä mitä sillä aiotaan kritisoida. Mutta tällainen kulttuurijournalismi nyt on trendiä. Jokaista hiemankin yleisestä mausta poikkeavaa teosta esimerkiksi Hesarissa marssitetaan tekijä koko aukeaman mittaisessa artikkelissa puolustamaan ja kertomaan mitä teos oikeasti on, mitä se tarkoittaa ja mitä sen yksityiskohdat merkitsevät. Jos sitten kirjailijan itseselityksen rinnalla on pieni arvostelu teoksesta, niin kirjailijan oma puhe kumoaa jo etukäteen mahdollisen kritiikin.<br /><br />Jokin aika sitten esitetyssä dokumentissa elokuvaohjaaja Stanley Kubrick perusteli sitä ettei koskaan antanut haastatteluja eikä perustellut eikä selittänyt elokuviaan. Kubrick sanoi ettei hän tiedä mitä hänen elokuvissaan on, mikä niiden syvin merkitys on.<br /><br />Tämän mallin kulttuurijournalismin kannattaisi ottaa ohjeekseen. Kirjoita teoksesta sen mukaan miltä se tuntuu, älä kuuntele mitä taiteilija sanoo/väittää tarkoittaneensa.<br /><br />Sana vielä: Sartre siis sanoi ettei merkityksiä sävelletä eikä maalata. Sävellykset ja maalaukset muodostavat oman sisäisen maailmansa, joka ei yksiselitteisesti kohtaa ulkoista maailmaa. Näin ollen ei sävellystä eikä sen kokemista oikeastaan voikaan kuvata muuten kuin tunteella. Ja jos tunnetta ei voi sanoilla selittää, niin sitten se vaan jää tunteeksi. Se ettei tunnekokemusta pysty sanoilla selittämään, ei varmaankaan tarkoita että sen kohteessa, taideteoksessa olisi jokin syvällinen sanoma.<br /><br />No, kunhan saan Bataillen hankituksi, palaan tähän probleemiin. Jos siltä tuntuu... olen pitkään jahdannut nettidivareista Pascalin mietteitä (sitä Anhavan uudempaa käännnöstä) mutta turhaan. Pascal ja Bataille nimittäin voivat olla hyvin antoisaa luettavaa rinnakkain.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-60584013467242172532021-01-14T17:47:02.189+02:002021-01-14T17:47:02.189+02:00Joskus taideteos vaikuttaa niin suoraan tunteisiin...Joskus taideteos vaikuttaa niin suoraan tunteisiin, ettei sille etsi mitään merkitystä tai selitystä, tuntee vain suurta iloa, surua tai liikutusta. Tämä koskee vahvimmin musiikkia ja tanssia.<br />Eikö Guernican verilöylyssä koekin väkivallan mielettömyyden, vaikka ei tuntisi taustaa? Ja Itkevä nainen välittää pohjattoman surun ylipäänsä.<br /> <br />No niin, minä se taas täällä änkäämässä...<br /> <br />Tuota uskonnon ja taiteen samuutta Bataillen ajattelussa en tajua, koska en saa mitään säväreitä uskonnoista. Mutta ymmärrän, että tajuamiseni on vajavaista, koska en kuulu aikamme neroihin, kuten Bataille aikoinaan - ja voihan olla, että hänkään ei kuuluisi silloisine ajatuksineen enää nykyään.<br /><br />No, sitten vielä tuosta Sisäilmaa-sarjasta. En ole kuullut Tiina Lymin ajatuksia sarjastaan, ja koin sen hieman toisin kuin mitä hänm on sanonut. <br />Minusta sarjan kärki osoitti TE-toimiston työntekijöiden turhautumiseen merkityksettömässä työssä, jossa samoille ihmisille lisätään tehtäviinsä aina vain uutta entistä merkityksettömämpää. Autettavat olivat mahdottomia auttaa ja jos jotakuta olisi voinutkin auttaa, niin aika ei antanut myöden. <br />Tämä tilanne on yleinen aika monessakin paikassa. Se mitä olen voinut lähemmin seurata on kouluelämä. Opettajille ja rehtoreille on lisätty niin paljon raportoitavaa, että siellä on samalla tavalla uupunutta porukkaa kuin Sisäilma-sarjan työntekijät. Se varsinainen työhän pitäisi olla opettaminen (vaikka sekin sana on jotenkin pannassa, opettajan pitää olla yhdessäoppija!). Työssä olevia hiostetaan ja toiset ovat sitten kokonaan ilman työtä ja pärjäävät tietenkin, koska hyvinvointivaltio voi edelleen hyvin. <br /><br />Ote Lipposelta sopii hyvin tähän päivään, vaikka onkin vuodelta 2008. Intelligentsian kuri on vain tiivistynyt. <br /><br />Mielenkiintoinen runo ja kulkee hienosti Eliot-toistoineen!<br /><br />Tämmöisiä tuli päällimmäisenä mieleen. <br /> Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com