tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post461816863020604542..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: Amerikkalaisen unelman fiktioKyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-78815412709899463322020-11-27T14:04:49.290+02:002020-11-27T14:04:49.290+02:00No, vähän menneisyyttä minunkin Amerikka-suhteessa...No, vähän menneisyyttä minunkin Amerikka-suhteessani on, koska en oikein jaksa katsoa uusia amerikkalaisia tv-sarjoja. Sitä ei voi kiistää etteikö Hollywoodissa olisi tehty hyviä elokuvia, ja kenties tehdään joskus tulevaisuudessakin, elleivät nämä suoratoistofirmat kaappaa koko elokuvan tekoa ja levittämistä itselleen.<br /><br />Hollywood sinänsä on fiktiota, joten...<br /><br />Huvitti kun viime lauantaisessa Gena Rowlands -dokumentissa hänen miehensä John Cassavetes sanoi, että Hollywood on fiktiota, ei sitä ole olemassakaan.<br /><br />Mutta, sitä en allekirjoita että Yhdysvallat on sairas kulttuuri. Tai jos on, sitten kaikkialla länsimaissa on sairas kulttuuri.<br /><br />Hesarissa oli pari päivää sitten fiksu pääkirjoitus, jossa todettiin, kuinka Yhdysvallat on kahdessa sodassa pelastanut Euroopan ja kuinka sen jälkeen Euroopa on tyytyväisenä elänyt amerikkalaisen sateenvarjon turvassa.<br /><br />Lainaus Hesarista 25.11:<br /><br />"Yhdysvallat on toisesta maailmansodasta lähtien toiminut kansainvälisen järjestyksen tukijana ja vapaan maailman suojelijana. Näin korkealentoiset ilmaukset voivat ehkä särähtää jonkun korvaan, sillä Vietnamista Guantánamoon Yhdysvallat on monesti pettänyt omat ihanteensa. Kysymys ei ole kuitenkaan vain retoriikasta.<br /><br />Länsimaiden menestyksen takana on Atlantin rannoilla satoja vuosia sitten syntynyt yksilön vapauden ajatus, joka on vaikuttanut mullistavasti uskontoon, tieteeseen, politiikkaan ja koko elämään. Sosialismin romahdettua kuviteltiin, että vapauden ajatukset leviäisivät ympäri maailman, mutta se toivo sammui nopeasti." Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-47912586458395005022020-11-27T10:07:00.769+02:002020-11-27T10:07:00.769+02:00Omaan Amerikka-kuvaani ei ole tainnut kirjallisuus...Omaan Amerikka-kuvaani ei ole tainnut kirjallisuus juurikaan vaikuttaa, englanninkielisissä olen voimakkaan brittikorosteinen, Amerikasta olen lukenut toki hyviä kirjoja mutta varmaan tiukemmalla seulalla valikoiden ja vähemmän.<br /><br />Muissa kulttuurilajeissa toki Amerikalla on ollut isompi osuus, elokuvissa, televisiossa, sarjakuvissa, musiikissa...joskin noissakin vaikutus on tullut vahvemmin nuorena, televisiota en nykyään katso, ja muissa puhutaan enemmän vanhasta tuotannosta, ei minua oikein kiinnosta mitä sieltä nykyään tulee (siinä missä uusi eurooppalainen sarjakuva ja musiikki kyllä kiinnostaa, ja muukin maailma). Tai osittain kiinnostuksen puutetta ja osittain ihan tietoistakin valintaa, toisaalta Yhdysvallat tuntuu olevan pahasti sairas kulttuuri ja toisaalta sen kulttuurinen läpitunkevuus on oikeasti huolestuttavaa...Gregoriushttps://www.blogger.com/profile/04549706476417889531noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-77246221638821049322020-11-26T12:10:50.594+02:002020-11-26T12:10:50.594+02:00Hah, maailma on kummallinen ja ihminen vielä kumma...Hah, maailma on kummallinen ja ihminen vielä kummallisempi.<br /><br />Kirjoitukseni on siinä mielessä puutteellinen (toki tarkoituksella, nytkin se on jo liian pitkä) etten samalla käsitellyt näkemiäni Hollywood-elokuvia ja lukemiani jännäreitä ja sarjakuvia (jotka kuuluivat oleellisesti poikien "amerikkalaistumissivistymiseen", tosin Aku Ankkaa en koskaan lukenut).<br /><br />Sekin jäi käsittelemättä, miten lukeminen ihmisen eri ikäkausina vaikuttaa luetun vaikutukseen. Olin kerran eräässä huippuseminaarissa, jossa luennoitsija kertoi että ihminen aikuistuu oikeasti vasta lähellä kolmekymppistä. Siihen asti aivot kehittyvät ja muokkautuvat jatkuvasti.<br /><br />Tässä mielessä se kirjallisuus ja ne elokuvat jotka näin alle 30-vuotiaana ovat taatusti vaikuttaneet enemmän minuun kuin ne jotka olen nähnyt yli 50-vuotiaana. Ja kuinka paljon 13-14 vuotiaana luettu ja katsottu onkaan vaikuttanut mieleni syvimpiin perukoihin?<br />Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-27468934355358555242020-11-25T18:49:55.113+02:002020-11-25T18:49:55.113+02:00Kiiruhdan nyt kirjoittamaan tähän jotakin ennen ku...Kiiruhdan nyt kirjoittamaan tähän jotakin ennen kuin julkaiset seuraavan kirjoituksesi, deadlinehan on jo huomenna.<br />Tämä on hyvin kiinnostava kirjoitus ja saa pohtimaan omaakin Amerikka-kuvaani. <br />Minäkin olen lukenut paljon amerikkalaista kirjallisuutta. Valitsin myös yliopistossa amerikanenglannin ääntämisen kurssin, en brittiläistä. Meitä oli kaksi tyttöä tällä kurssilla. Kilpailimme opettajamme Tim Steffan huomiosta. <br />Amerikanjuutalainen kirjallisuus on ollut minulle tärkeää. Olen lukenut siitä kaiken, mitä olen käsiini saanut. <br />Kotonani ei ollut televisiota, sitä katselin vasta opiskelija-asuntolassa, lukeminen oli tärkeää. <br /><br />Sinulla on henkilökohtainen kokemus USA:sta lähivuosilta. Minun kokemukseni on kaukaa. Vietin vuoden Madisonissa Wisconsinissa 1970 -71 ja lopuksi olin muutaman viikon naapuriosavaltiossa Ilinoisissa, Chicagon esikaupungissa. Vaikka en matkustanut laajalti, niin kävin mm intiaanireservaatissa ja tapasin luultavasti ns finntiaanejakin. <br />Tällä reissulla kohtasin erilaisia nuoria tehtaan työläisistä opiskelijoihin ja myös erilaisista etnisistä taustoista tulevia. Poikakaverin mukana otin osaa maallistuneitten juutalaisten juhliin bar mitzvahiin ja bat mitzvahiin, ja luontoasioita harrastavan ystävän mukana yövyin omenapuulehdossa taivasalla. <br />Olisi ollut kiva käydä joskus verestämässä muistoja, valitsen tämän verbimuodon, koska en usko, että koskaan menen. (En tiedä saisinko edes viisumia, koska tein hieman töitä laittomasti...) Olen myös menettänyt kaikki kontaktini, osan tarkoituksella ja joitain vahingossa, kun tapahtui niin paljon muuta.<br /><br />No, nyt voimme seurata, mitä uutta kirjallisuutta USA:ssa syntyy. <br />Luin juuri aivan tuoreen kirjan, joka liittyy #MeToo -teemaan. Sen julkaisuun liittyy tätä nykyajan outoa höperehtimistä. Kirjailijaa vaadittiin kertomaan, onko varmasti itse kokenut sen mitä kirjassa tapahtuu ja kirjaa julistettiin boikottiin siksi, että aiemmin samasta aiheesta oli julkaissut kirjan latinotaustainen nainen eikä siitä tullut bestselleriä. Ei auttanut vaikka tämän suosioon nousseen kirjan kirjoittaja oli köyhä, koska hän oli köyhä valkoinen. Anteeksianato tuli vasta, kun kirjailija myönsi, että hänen kirjansa, jossa hän oli alusta asti sanonut olevan omakohtaista ainesta, on hyvin omakohtaien eikä näin ollen voi olla plagiaatti "ruskean ihmisen" kirjasta. Oy vey! Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com