tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post4842681963651338716..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: Kauniit mutta kadotukseen tuomitutKyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-76752615141230759352012-10-23T16:31:40.113+03:002012-10-23T16:31:40.113+03:00Tähän kirjojen katoamiseen/uudelleensyntymiseen vi...Tähän kirjojen katoamiseen/uudelleensyntymiseen vielä tosikasku viime yöltä, koskien Fenimore Cooperia, jonka romaanit toki ovat hengissä, vaikka luulen, että niistä on tullut pääasiassa "nuortenkirjallisuutta", monen muun klassikon tavoin.<br /><br />Eilen illalla, puolta yötä lähestyttäessä, alkoi BBC:n nettisivulla oleva virhe ärsyttää. Siellä oli iltapäivällä julkaistu uutinen tähän malliin:<br /><br />"Last of the Mohicans actor Russell Means dies<br /><br />Russell Means, who played a leading role in The Last of the Mohicans, has died at the age of 72.<br /><br />Means played Chingachgook, the father of Daniel Day Lewis's character Hawkeye, in the 1992 film."<br /><br />Kun virhe ei näyttänyt korjaantuvan, lähetin yöllä "korjauspyynnön" BBC:lle, ja kirjoitin jotain tämmöistä:<br /><br />"HI!<br /><br />Are you sure Chingachkook was Hawkey's (Natty Bumppo's) father?<br />I think he was Uncas' father, as Fenimore Cooper wrote.<br /><br />BR, Kyösti Salovaara, Helsinki."<br /><br />Ja nyt BBC:n sivulla sitten lukee täsmällisesti:<br /><br />"Last of the Mohicans actor Russell Means dies<br /><br />Russell Means, who played a leading role in The Last of the Mohicans, has died at the age of 72.<br /><br />Means played Chingachgook, the adopted father of Daniel Day Lewis's character Hawkeye, in the 1992 film."<br /><br /><br />Eli kyllä ne klassikot muiltakin ovat joskus kateissa kuin meiltä. En tiedä kuinka moni tuosta ehti BBC:lle huomauttaa, mutta joku tai jotkut ainakin.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-67973619692510465092012-10-23T10:49:01.979+03:002012-10-23T10:49:01.979+03:00Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-20275916184495639452012-10-22T20:31:22.788+03:002012-10-22T20:31:22.788+03:00Marko Tapio ei ole saanut viime vuosina ainakaan l...Marko Tapio ei ole saanut viime vuosina ainakaan liikaa huomiota, joten tuo esseekirja on paikallaan.<br /><br />Jos vielä edellisestä aiheesta pari sanaa, niin onneksi menneisyyteen ei tarvitse palata tyystin, vaan sieltä voi parhaassa tapauksessa löytää mukaansa jotain tässä hetkessä arvokasta.<br /><br />Katsoin minäkin tuon Frisch-filmatisoinnin, mutta vasta kommenttisi sai penkomaan hänestä lisätietoja. Merkittävä kirjailija, josta en ole aiemmin edes tiennyt.Derrickushttps://www.blogger.com/profile/16992465933890804561noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-48189042542713212182012-10-22T15:36:48.330+03:002012-10-22T15:36:48.330+03:00Hyvä tietää - mielenkiintoista!Hyvä tietää - mielenkiintoista!Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-74476540473561236132012-10-22T15:32:32.139+03:002012-10-22T15:32:32.139+03:00Arktisesta hysteriasta ilmestyy ensi vuonna kirja,...Arktisesta hysteriasta ilmestyy ensi vuonna kirja, ehkä alkuvuodesta. Semmonen esseekirja.Sami Liuhtohttps://www.blogger.com/profile/07148750736199087821noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-86503568892240059312012-10-22T12:53:37.503+03:002012-10-22T12:53:37.503+03:00Marko Tapion kesken jäänyt romaanisarja Arktinen h...Marko Tapion kesken jäänyt romaanisarja Arktinen hysteria on mielestäni tärkeimpiä suomalaisia romaaneja, jos kohta täytyy taas tunnustaa että sen lukemisesta on kovin pitkä aika. Niin kuin tuon Enkeli lensi ohi - dekkarinkin.<br /><br />Tämä toteaminen alkaa tuntua kliseeltä, tekosyyltä, asian kiertämiseltä. Joten kysymys kuuluu: pitäisikö alkaa lukea uudestaan aikaisemmin lukemaansa kirjallisuutta ja unohtaa nykyhetken kirjallisuus tykkänään? Päätyisikö sitä tietä johonkin toiseen todellisuuteen mitä ei ole olemassakaan? Eksyisi itsestään ja ympäristöstään jonnekin ei-minnekään todellisuuteen.<br /><br />Sitten kun katsoisi jonakin aamuna peiliin, huudahtaisi: "Kuka sinä olet?"Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-35961457009229254352012-10-21T16:32:06.359+03:002012-10-21T16:32:06.359+03:00Uusinta-Kultahatun näyttää ohjaavan bling-bling-Lu...Uusinta-<i>Kultahatun</i> näyttää ohjaavan bling-bling-Luhrmann, ei esimerkiksi joku Tim Burton.<br /><br />Osalla unohdettujen kirjojen ja kirjailijoiden suurta massaa ei luultavimmin olisikaan paljoa annettavaa uudessa ajassa, osa sen sijaan olisi täysin kuranttia tavaraa, parhaimmillaan jopa kurantimpaa kuin aikanaan tai kurantimpaa kuin nykyvastineet. Olen joskus tehnyt hakukonehakuja 1900-luvun lopun (eli internetajan kynnyksen) kohinaa herättäneistä kirjatapauksista, ja tulos on saattanut jäädä kovin laihaksi (esimerkkinä Kristin McCloy, joka tosin viime kokeiluni jälkeen näyttää ponkaisseen jonkinlaiseen kiitoon, kiitos kai vuoden 2010 uutuusjulkaisun).<br /><br />Mitä tulee kevyemmän kirjallisuuden kaanoniin, jotkut paikkansa siihen ansainneet ovat pysytelleet ainakin tähän asti kaanonin rattaissa, esimerkkeinä Agatha Christie ja Enid Blyton, mutta Christie-aikalaista Dorothy L. Sayersia ei auttanut (ainakaan sillä kerralla) edes tv-sarja 1980-luvun lopussa. Joillain pioneereilla, kuten Poella ja Conan Doylella, lienee paikka kaanonissa mainitsemasi poikkisyisyytensä - tuollaisen tai tällaisen - ansiosta.<br /><br />Kirjoitin elokuussa blogiini Marko Tapion <i>Enkelistä lensi ohi</i>, jota ei ole uusintapainettu 1960-luvun jälkeen. Tuo on niitä harvoja blogitekstejäni, joilla voisin parhaassa tapauksessa kuvitella olevan jopa todellista merkitystä.Derrickushttps://www.blogger.com/profile/16992465933890804561noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-34215948733056386032012-10-20T19:45:43.774+03:002012-10-20T19:45:43.774+03:00Kommentissasi on paljon tähdellistä asiaa. Niin ik...Kommentissasi on paljon tähdellistä asiaa. Niin ikään sivujuonteena voisi edellyttää, että "klassikoiksi" muodostuneita romaaneja, jopa viihtellisempiäkin suomennettaisiin uudestaan, koska viihderomaanien kääntämiseen ei aikanaan kaiketi suhtauduttu kovin vakavasti.<br /><br />Mutta tuskinpa sellaiseen kukaan ryhtyy. Tuosta Kultahatustahan on taas tulossa uusi (komeaksi jo mainostettu) filmi, olisiko liikaa toivottu että nyt siitä myös saataisiin uusi kunnollinen suomennos? Fitzgeraldin proosa ansaitsisi sen. 70-luvulla niin ei tapahtunut vaan (kuulemma, muistaakseni) 50-luvulla tehtyä suommennosta vähän siivottiin.<br /><br />Elokuvat ja tv-elokuvat ovat tuoneet jo unohdettuja romaaneja esille. Joskus kai pidemmäksikin aikaa, joskus hetkeksi. Katselin muutama viikko sitten Max Firschin romaanin Homo Faber (1957) kohtuullisen hyvän filmatisoinnin. Tuli mieleen että lukeekohan nykyään kukaan enää Frischiäkään.<br /><br />Uskaltaisikohan tiivistää että klassikoksi tulemiseen edellytetään jonkinlaista poikkisyisyyttä vallitsevaan kulttuuri- tai yhteiskuntailmastoon? Mutta sekään ei yksinään riitä. Jos Agatha Christien romaanit, jotkut niistä ovat klassikoita, missä niiden poikkisyisyys on? Vai onko se jotakin, mitä me emme nykyään pysty havaitsemaan, tavoittamaan kun emme pääse takaisin romaanien syntyhetken kulttuuri-ilmastoon?<br /><br />Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-51637599931085227072012-10-20T18:22:29.373+03:002012-10-20T18:22:29.373+03:00Tietyllä tavalla ikuista unohdusta tuotetaan tätä ...Tietyllä tavalla ikuista unohdusta tuotetaan tätä nykyä jo kirjakaupassa, jossa armoitetut <i>Top 10</i> -kirjat saavat näkyvät mainospaikat mutta muilla kirjoilla on mykän statistin rooli. Darwinilainen kvantitatiivisen voittokulku.<br /><br />Joku minua valveutuneempi osaisi melko varmasti arvata, keitä kirjailijoita ainakaan ei lueta aidosti enää vuonna 2080. Huippusuosikeista sellaisia lienevät esim. Danielle Steel ja Nora Roberts. Miksi he kestäisivät? Mieluummin tajunnansisältöbisneksessä lisäksi tuotetaan (näennäis)uutta (uusine kirjailijakasvoineen) kuin pengotaan vanhoja kerrostumia. Jopa sellaisista teoksista, jotka kestäisivät mainiosti uudenkin sukupolven koetuksen, ei oteta enää uudelleenpainoksia. Nuortenkirjoista tuohon luokkaan taitavat kuulua esim. ruotsalaisen kirjailijanimen Sivar Ahlrudin etsiväkaksoset ja amerikkalaiset brainsbentonit.<br /><br />Toisaalta muistan ajan ennen massiivista Jane Austenin uudelleentulemista 1990-luvulla uudelleenfilmatisointeineen. Näin kirjaston hyllyssä tuolloin hänen romaaniensa vanhoja, haperokantisia laitoksia ja olin varma, että hänen aikansa klassikkona olisi auttamattomasti ohi.<br /><br />Nyt eksyn vähän sivuun tekstisi keskiöstä: Suurta maailmankirjallisuutta ja sen historiaa kuitenkin kaulitaan ja käännetään ajassa, niin että unohdettu palaa jopa ensi-ilmestystään voimakkaammin. Muistaakseni nimenomaan T. S. Eliot on masinoitut tätä näkemystä. Hän käsittääkseni toi tietyt 1600-luvun englantilaiset kirjailijat takaisin huomion keskipisteeseen. Samoin mainittu Jane Austenin myöhempi paluu lienee vaikuttanut viime vuosien kevyemmän kirjallisuuden virtaan tavalla tai toisella.<br /><br />Yksi heikkotasoinen retorinen kysymyskin tähän kommenttiin: kenellä heistä on surkein hopeahuilu - Sofi Oksasella, Riikka Pulkkisella, Juha Seppälällä vai Jari Tervolla?<br /><br />(Sivuhuomautuksena vielä suomentajan nimeämättä jättäminen ja siitä tietämäni: Kirjoituksesi kuvituskuvasta löytyy myös Fitzgerald-suomennoksen <i>Kultahattu</i> selkämys. Muistaakseni tuossa kirjassa ei ole lainkaan mainintaa suomentajasta. Samoin jokin Aila Meriluodon Ruotsin-kauden loppuvaiheen suomennos taidettiin julkaista ilman kääntäjätietoja, kun lopputulos alkoi vilistä tahattomia svetismejä. Oma lukunsa ovat kollektiiviset suomentajasalanimet, kuten Lea Karvonen. Kun Saganin <i>Tervetuloa, ikävä</i> nousi nopeasti kansainväliseksi tapaukseksi, tuli kiire suomentaa se. Sopivaa ranskan taitavaa kääntäjää ei ollut nopeasti saatavilla, joten Eeva Joenpelto tarttui työhön ruotsinkielisen laitoksen pohjalta. Suomentajaksi merkittiin kyseinen Lea Karvonen.)Derrickushttps://www.blogger.com/profile/16992465933890804561noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-66135345402575640702012-10-17T22:15:51.918+03:002012-10-17T22:15:51.918+03:00Siis ei suosittu piti tietenkin kirjoittaa :)Siis ei suosittu piti tietenkin kirjoittaa :)Jokkehttps://www.blogger.com/profile/14812290384344747203noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-89921749966438875022012-10-17T22:00:43.841+03:002012-10-17T22:00:43.841+03:00Aika jauhaa ja unohdus kasvaa, toisaalta joku voi ...Aika jauhaa ja unohdus kasvaa, toisaalta joku voi olla omana aikanaan suosittu, mutta sitten putkahtaa pinnalle.<br />***<br />Jack Londonia on lukulistalla, ja Maileria luin, hyvä kirjailija, mutta teos oli huono, siitä postaan kun ehdin :)Jokkehttps://www.blogger.com/profile/14812290384344747203noreply@blogger.com