tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post6448972649079009089..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: Viikon villi länsiKyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-61696085043091268492018-10-13T12:40:51.924+03:002018-10-13T12:40:51.924+03:00Kiitos! Joo, pakinasta jäi pois itse lännenkirjall...Kiitos! Joo, pakinasta jäi pois itse lännenkirjallisuus, sarjakuvat toki mainittiin. Fenimore Cooper on minullekin se suurin "lännenkirjailija", vaikka kirjoittikin Pohjois-Amerikan itäosien metsistä ja järvistä. Zane Grey ja James Curwood saivat aikanaan useita suomennoksia. Eikä pidä unohtaa sellaista lehteä kuin El Coyote, joka oli teini-iässä suosikkini, toisin kuin Zorro. Oma mielenkiintonsa on silläkin, että suosittuja lännenjuttuja kirjoitettiin myös Euroopassa, niin kuin Karl May Saksassa tai Simo Penttilä Suomessa.<br /><br />Suoraviivaista kyllä - mutta aika usein lännenelokuvissa on keskeisenä jonkinmoinen moraalinen dilemma, kun yhteisön enemmistö alistuu rosvojoukon tai "ilkeän" karjaparonin vallankäyttöön, vaikka numeeristi voisikin voittaa alistajansa. Ja tässä sitten yksinäinen ja kunniantuntoinen lännenmies ottaa yhteisön murheet kantaaksen ja pelastaa sen. Onko tämä idealismia vai kyynistä sosiologiaa - sitä voi miettiä. Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-18644327021468600852018-10-13T08:22:37.967+03:002018-10-13T08:22:37.967+03:00Kiitos mukavasta, nostalgiaa poikineesta postaukse...Kiitos mukavasta, nostalgiaa poikineesta postauksestasi! <br />Kyllä vaan: näiden keskellä ja voimalla kasvettiin. Ehkä juju on suoraviivaisuudessa: hyvä-paha / oikea-väärä akselilla? <br />Vankkurit vyöryvät länteen, ajetaan kehään inkkarihyökkäysten ajaksi; kohti unelmia, tulevaisuutta ja seikkailuja keikkuvat vaunut, ihmisen mieli.<br /><br />Naiskuva on kapea-alaisesti kahdenlainen: pöytään katraalleen patoja kantava, sitkeä tilallinen vs. kapakoiden hilpeä hepsankeikka. <br />Lopuksi musiikki pauhaa ja urho hyppää kepeästi kiiltävän ratsunsa selkään kadotakseen taivaanrantaan kohti auringonlaskua...<br /><br />John Waynea ja Clint Eastwoodia ja kaikkea siltä väliltä, mutta se oli elämäämme kotiin kannetteuine Pecos Billeineen, vaikkakin omat sympatiani vahvasti kallistuivat J.F. Cooperin inkkareiden puolelle...Takkutukkahttps://www.blogger.com/profile/09524833300691415631noreply@blogger.com