tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post65041238416346502..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: Kirjallisuus matkaileeKyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-28954470283090229432016-08-14T11:00:17.205+03:002016-08-14T11:00:17.205+03:00Minulle on tullut hieman samanlainen tunne kun Sim...Minulle on tullut hieman samanlainen tunne kun Simenon lähettää Maigretin pois Pariisista - jotakin oleellista katoaa. Siitä huolimatta, että Simenonin Pariisin kuvaus on varsin ylimalkaista eikä kovinkaan yksityiskohtaista.<br /><br />Eräänä päivänä tuli mieleen, että jos ajattelee ns. poikien seikkailukirjoa (osahan niistä on tai oli aikuisille kirjoitettuja klassikkoja), niin melkein jokaisessa on tämä matkustamisen vs. kotonaolon jännite, tosin "matkustaminen" voi tarkoittaa, niin kuin vaikka Riikkilän kotkalais- (tai peremminkin karhulais-) kirjoissa joissa aina matkustetaan Suulisniemestä lähelle, johonkin saareen, Kymijoen deltalle jne.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-1909615709938124472016-08-14T08:41:37.982+03:002016-08-14T08:41:37.982+03:00Hyvä esimerkki kirjallisuuden moninaisista viehäty...Hyvä esimerkki kirjallisuuden moninaisista viehätyksistä on tuo suhde matkustamiseen. Entisaikoina lukija pääsi monesti nauttimaan siitä, miten kirjailija vei hänet kaukaisiin paikkoihin ja ympäristöihin, joita hänellä ei arkielämässä ollut mitään mahdollisuutta nähdä. Yksi James Bond -kirjojen suosion syistä oli epäilemättä eksoottisten ja jet set -ympäristöjen kiehtovuus.<br /><br />Toisaalta monet kirjat ja kirjasarjat ovat parhaimmillaan, kun ne kuvaavat niin osuvasti tuttuja paikkoja. Esimerkiksi Seppo Jokisen Tampere-dekkareiden suuria ansioita on juureva paikalliskuvaus. Paljon on menetetty silloin, kun komisario Koskinen on lähtenyt ulkomaille.<br /><br />Eksoottinen ja arkinen tietysti lähestyvät toisiaan tässä globalisoituvassa maailmassa.Pekka Turunennoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-31823473782257352182016-08-13T11:27:53.833+03:002016-08-13T11:27:53.833+03:00Joo, maailman kokeminen on todella monimuotoista, ...Joo, maailman kokeminen on todella monimuotoista, vaikka kulttuurit, maat ja mannut näyttävätkin muuttuvan samanlaisiksi - mutta ihminen on yksilö yhä ja nykyisin melkein kuka tahansa voi matkustaa kohtuuhinnalla, ja aina vaan kauemmaksi. Jokainen saa taaplata tyylillään, niin kuin lautatarhalla ennen sanottiin.<br /><br />Mutta pakko ei ole, voi pysytellä kotosallakin ja lukea vaikka kirjoja ja katsella telkkarista mitä haluaa.<br /><br />Itse olen viime vuosina monta kertaa havahtunut Aurinkorannikolla tajuamaan, että hemmetti, koska täällä kaikki ovat lomalle, ei kenenkään tarvitse tehdä mitään erityistä. Tuollaisen tunneilmaston jotenkin vaistoaa istuessaan kahvilassa ja katsellessaan merta ja ihmisiä, jotka menevät ohi, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemalle, jonkun pysähtyessäkin.<br /><br />Mielenkiintoista on, että vaikka niin monet matkustavat niin moniin paikkoihin, myös kirjallisuus edelleenkin matkailee siitä huolimatta että ihmiset ovat jo "kaiken nähneet".<br /><br />Mutta kun maailma globalisoituu, myös jännärien (esimerkiksi) kohteet ja tarinat globalisoituvat, jolloin myös pahuus, salaliitot, talousrikokset jne ovat entistä suurempia ja pelottavampia. "hyvää" ainesta siis kirjailijoiden mielikuvitukselle.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-64082240802838500342016-08-12T15:06:02.561+03:002016-08-12T15:06:02.561+03:00Kuulun siihen ikäpolveen, joka ei koskaan ole oike...Kuulun siihen ikäpolveen, joka ei koskaan ole oikein lukenut varsinaisia matkakirjoja, vaan olen matkustellut itse. Kirjallisuuden mukana on kyllä tullut matkusteltua paljonkin, ja siitähän tässä pakinassa on tietysti kyse. Kirjallisuushan antaa mahdollisuuden matkustaa paitsi paikoissa niin myös ajassa. Ja kauas todellisen maailman tuolle puolen.<br /><br />Olen aina vähän vierastanut sitä, kun niin kirjallisuuden kuin matkustamisenkin viehätykselle annetaan kovin yksioikoisia syitä ja selityksiä. Molempien viehätykseenhän kuuluu juuri se, että ne ovat niin monimuotoisia, muuttuvia ja vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia.<br /><br />Marjatta Mentula kuvaa varsin mainiosti yhtä matkustamisen nautintoa. Ei seikkailua, ei asioiden junailuja, ei sen kummempia suuria kokemuksia. Ympärillä vain Välimeren lämpö, kasvillisuus, rakennukset ja ihmiset. Omanlaisensa tunnelma. Ja mukana hyviä kirjoja ja omat ajatukset!<br /><br />Välillä tietysti tekee hyvää matkustaa toisellakin tavalla.Pekka Turunennoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-54755242260636920282016-08-12T14:17:58.196+03:002016-08-12T14:17:58.196+03:00Niin, satama- ja tehdaskaupungissa tuo on paljon m...Niin, satama- ja tehdaskaupungissa tuo on paljon mahdollista. <br />Täällä meidän ympäristössä lyhennetään nen-päätteet, kotkalainen on kotkalain ja myllykoskelainen on mylsäläin.<br /><br />Maaseudulla on puhuttu yleensä pitkään ja rauhallisesti. Kainuussa se Porin tua on tuotapahan, ja ota on otapa tai otapahan. Se on kohteliaampaa niin, ihan kuin olisi please lisätty sanan loppuun. <br />Sinuttelun välttäminen tarttui minuun Kainuussa asuessa, niin että huomasin täälläkin pitkään leperteleväni hän-muodossa tyyliin "Ottaako Matti kahvia?", kun olisi pitänyt kysyä:"Otaks siä Matti kahvia?"Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-67831478484950067622016-08-12T11:24:47.434+03:002016-08-12T11:24:47.434+03:00Joskus olenkin ajatellut, että esim. kotkalaisten ...Joskus olenkin ajatellut, että esim. kotkalaisten tylysti lyhentämät sanat ja pois jätetyt lopputavut liittyvät teollistumisen kauden kiireiseen puheenparteen, mutta tuskinpa noilla asioilla oikeaa yhteyttä on; kenties tämä saattaa pikemminkin juontua siitä, että niin monia murteita yhdistyi "uuudenlaiseksi" kieleksi kun sahoille ja tehtaille tuli työvoimaa niin monelta suunnalta.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-85140578735261745102016-08-12T09:55:11.148+03:002016-08-12T09:55:11.148+03:00Olen samaa mieltä Camusin kanssa matkustamisesta ...Olen samaa mieltä Camusin kanssa matkustamisesta askeesina. Varsinkin yksin matkustamisen lumo piilee juuri siinä. Kun on irti omasta arjesta ja kaikesta tutusta, voi tutustua itseensä. <br />Minulla on ollut tapana käydä aika ajoin yksin lomalla, ei millään ihmeellisellä itse suunnitellulla seikkailureissulla vaan ihan matkatoimiston järjestämällä valmismatkalla, jossa ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa edes käytännön asioiden järjestelemiseen. Lukemista, mietiskelyä ja ihmisten seurailua, ja parhaitenhan se sujuu Välimeren rannalla ja sen lämpimissä aalloissa kelluessa. Tunnen tarvitsevani pysäytystä kaikesta tohinasta ja niinpä olenkin pikapuoliin lähdössä tuollaiselle matkalle. <br /><br />Minä asuin lapsena vajaan 30 kilmetrin päässä Porista. Meillä maalla puhuttiin hidasta pohjalaistyylistä murretta ja Porissa lyhyttä, jossa lopputavukin jää usein pois. "Sit me kyl lähdettii, mut ei oltu kauaa." Lyhyyden vastapainoksi Porin alueella saatetaan sitten venytellä "tua... tuaa" (tuota noin, totanoin). <br />Kymenlaakossa on tuota lällätystä siellä täällä vieläkin. Valkealassa on omituiset pronominit min (minun) ja sin (sinun) ihan nuortenkin käytössä. <br />Kotkalaisten ja kouvolalaisten puheen rytmissä on eroa, mutta en osaa selittää sitä.<br /><br />Itselläni on minä-pronominin muodot vaihtuneet elämän aikana. Muistan kun muutimme mieheni kanssa nuorina Helsingistä Pohjois-Karjalaan ja pysähdyimme johonkin huoltoasemalle. Pieni poika tuli Sisu-askin kanssa, tarjosi miehelleni ja sanoi:"Syöpikö se mies karkkie?" Mie ja sie -kieli tuntui ihan satuhahmojen kieleltä ja nuorten puhe vanhojen ukkojen huastelulta. <br />Nykyään sanon miä ja siä, paitsi puhelimessa Satakuntaan soittaessa vaihdan mä-muotoon. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-5257461794949653772016-08-11T14:37:07.645+03:002016-08-11T14:37:07.645+03:00Joo, "rumalta" se kuulostaa. Aidoilla ko...Joo, "rumalta" se kuulostaa. Aidoilla kotkalaisilla on (tai oli ainakin ennen) ihan oma nuottinsa puheessa, siitä erottaa esim. kotkalaisen ja lappeenrantalaisen toisistaan vaikka kieli muodollisesti kuulostaisi samalta. Itseltäni lienee tuo nuotti kadonnut aikoja sitten vaikka edelleen käytänkin miätä ja siätä.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-41838018476518515582016-08-11T13:30:17.541+03:002016-08-11T13:30:17.541+03:00Kotkan murteessa sekoittuvat hämäläis-, savolais- ...Kotkan murteessa sekoittuvat hämäläis-, savolais- ja kannakselaismurteet, ainakin. Ei se ole erityisen kaunista, mutta tietysti kodikasta, kun on sen lapsuudessaan omaksunut. Kun poikasena olin kesän maalla, jossa opin puhumaan mää ja sää, niin palattuani kaveripiiri pani minut oitis kielelliseen ojennukseen ja niinpä kohta käytin taas sanoja miä ja siä.<br /><br />"Moderni tekniikka vapauttaa ihmisen", ja rapauttaa. a-khhttps://www.blogger.com/profile/16883243330913278084noreply@blogger.com