tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post7843184397466891852..comments2024-03-21T13:56:49.809+02:00Comments on Deadline Torstaina: TammenterhojaKyösti Salovaarahttp://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-19639205502671929512015-03-27T20:52:59.410+02:002015-03-27T20:52:59.410+02:00Niin että matkaamista muualle, fyysisesti tai heng...Niin että matkaamista muualle, fyysisesti tai hengen teitä, voi kuvata ihan simppelisti matkana itsensä tuntemiseen tai yhtä hyvin tutustumisena aivan uuteen. Ja uuteenkiin tutustuminen on tavallaan itsensä tuntemisen oppimista - eikä niin egotistista kuin ensi ajatuksella tuntuu.<br /><br />Onko sitten uuden kokeminen vanhempana samanlaista kuin nuorena - sitä on vaikeampi sanoa koska sävyt saattavat olla erilaisia, ja yllätykset pienempiä. Toisaalta (uuden) kokemuksia ehkä arvostaa enemmän, koska ihka uuden kokeminen on harvinaisempaa.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-50518773917709500992015-03-27T18:08:45.255+02:002015-03-27T18:08:45.255+02:00Liisun matkailu kuulostaa upealta. Minä keräsin nu...Liisun matkailu kuulostaa upealta. Minä keräsin nuorena matkoilla ystäviä, aikuisena matkailu on ollut enemmän juuri itsetutkiskelua. Uusi ympäristö haastaa katsomaan itseäänkin eri tavalla. <br />Eräs matkahupi on myös ihmisten tarkkailu. Siihen ei kyllästy koskaan. <br /><br />Ja matkakirjaa, paperista, ei voita mikäään. Läppäri tai tabletti on hyvä yksityiskohtien tarkistamiseen, missä se onkin todella tarpeellinen. <br /><br />Matkojen jälkeen olen monesti kiinnostunut lukemaan matkakohteeseeni sijoittuvaa fiktiota. <br />Ja sitten tulee tunne, että pitää mennä uudestaan.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-11331848230596625462015-03-27T17:18:09.618+02:002015-03-27T17:18:09.618+02:00Tuossa runossa kohta: "Matkustaa, - joka yö e...Tuossa runossa kohta: "Matkustaa, - joka yö eri vuoteessa, -<br />se on elämä!" on koettu 90-luvulla. Ostettiin Suomesta matkalippu kuukauden ajaksi vapaasti kulkemaan Amerikkaa ja sen ulokkeena Meksikkoon ristiin rastiin GreyHound-bussilla. Sitten vain reppu selkään ja pohjoisnavan yli koneella Amerikkaan. Bussiasemat tulivat tutuiksi sekä perusamerikkalaiset (rikkaat käyttivät muita kulkuneuvoja), suunnitelman mukaan kuljimme paikasta toiseen kohteina taidemuseot, yöt halvoissa hotelleissa, usein myös nukuttiin bussissa. Valtavan hieno vapaudentunne, kun ei aamulla tiennyt, mistä illalla itsensä löysi. Taisi muodostua koko elämän kohokohdaksi tuo matka.<br /><br />Nykyisin riittää iltamatkailu tv-ohjelmia katsellessa, ihmisten elämään eri puolella maapalloa kirjoista lukemalla ja onhan Facebook! Siellä voi käydä tervehtimässä tuttujaan ympäri maapalloa. Mulla on japanilainen, amerikkalaisia, venäläisiä, sveitsiläisiä jopa joitakin arabeja "kavereina". Joitakin aivan vieraita, joitakin vähän tutumpia. Erittäin sekalaista mutta mielenkiintoista joukkoa. Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-63401277966388713682015-03-26T18:22:21.892+02:002015-03-26T18:22:21.892+02:00Matkustamisen hyvä (haastava) puoli on siinä, että...Matkustamisen hyvä (haastava) puoli on siinä, että ainahan paikan päällä on asioita joita ei etukäteen voi tietää , vaikkapa että miten siellä, siis missä tahansa, esimerkiksi kuljetaan bussilla, maksetaanko etukäteen, mistä saa lipun jne jne ja kun pikkuasioistakin selviytyy, tuntee itsensä jo "sankarimatkailijaksi".<br /><br />Ennen nettiaikaa ostin aina jonkin kohdetta kuvailevan matkaoppaan (yleensä rough guide sarjaa) ja teen sen vieläkin, koska netistä saa hyviä yksityiskohtia mutta kokonaiskuva löytyy parhaiten jonkun ihmisen tekemästä kirjasta.<br /><br />Mutta, niin kuin Waltari tuossa yhdessä lainauksessa sanoi: kun matkustaa jonnekin, pääsee lähemmäksi itseään. Eli se on toinen puoli matkustamisessa. Toinen on tietysti paikalliseen elämään tutustuminen. Jotenkin minulla on muistikuva että esim. Camus nimenomaan korosti tuota itsensä luokse matkustamista. Voi olla että muistan ihan väärin.<br /><br />Luulen että maailmankylä sanana tai ideana palautuu Marshall McLuhaniin ja teokseen Ihmisen uudet ulottuvuudet, siis 60-luvulle. Tässäkin voin olla väärässä.<br /><br />McLuhan tarkoitti tietysti silloin telkkarin vaikutusta ja yleensäkin joukkotiedotuksen - silloin ei kukaan osannut kuvitella nettiä tai älypuhelimia mutta hienoa on, että ajatuksen tasolla joku oivalsi tulevaisuuden suuntaviivat katselemalla mitä ympärillä tapahtui.<br /><br />Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-75235848233475099802015-03-26T14:15:48.494+02:002015-03-26T14:15:48.494+02:00Totta. Pitää korjata, kun puhun nuoruuden reissuis...Totta. Pitää korjata, kun puhun nuoruuden reissuistani, niin 60-luvun lopussa ja 70-luvullahan ne olivat ;) eikä 80-luvulla. Eihän sillä muuten väliä, mutta 80-luku taisi jo olla sitä aikaa, kun tuli paljon muutoksia. Alettiinkohan silloin jo käyttää enenevässä määrin sanaa maailmankylä? Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-62519086927377009722015-03-26T11:23:20.803+02:002015-03-26T11:23:20.803+02:00Joopa - mutta vaikka laittaisi puhelimen kiinni, e...Joopa - mutta vaikka laittaisi puhelimen kiinni, eikä avaisi tietokonetta eikä lukisi yhtään matkaopasta paikkaan mihin menee, maailma lienee kuitenkin erilainen kuin Waltarin nuoruuden aikoihin, tai oman laopsuuteni ja nuoruuden aikoihin. Vaikka sulkisi itsensä informaation ulkopuolelle, muuta ihmiset eivät sitä kuitenkaan tee joten yhteinen kokemus välittyy myös minuun, halusin tai en.<br /><br />Varmaankin nykymaailman suhteellisen turvallinen ja tuttu maailmankylän miljöö houkuttelee ihmisiä äärimmäisten kokemusten hakemiseen, hyvässä ja pahassa. Ja kauheimpana piileskelee väkivallan uhka.Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6871910981309919827.post-8110087359436155642015-03-26T09:24:20.601+02:002015-03-26T09:24:20.601+02:00Tuo nykyhetkesi kuvaus, kun kääntää sen niin, että...Tuo nykyhetkesi kuvaus, kun kääntää sen niin, että 20-luvulla ei ollut mitään tätä, avaa aistejani muistamaan, millaista oli 50-luvulla. Entä 20-luvulla syntyneet - heitäkin on vielä - se maailma, mihin he vertaavat on kuin dystopia nykynuorelle. <br /><br />Nuoren Waltarin matkaaminen oli paljon enemmän seikkailua kuin nykynuoren. Se välittyy hyvin hänen kerronnassaan. Minunkin reissuissani 80-luvun alussa oli vielä paljon hyppyä tuntemattomaan. <br />Viimeksi, viikkoja ennen kuin matkustimme pojan perheen kanssa Mallorcalle, hän lähetti meille linkin videoon, josta näkyi hotellin edessä oleva rantakatu päivästä päivään. Saatoimme 'valmistautua' katselemalla, milloin rannalle ilmestyvät aurinkovarjot, miten sää kehittyy ja millaista on juuri ennen kuin saavumme paikalle. <br />Google Earthistä voi katsella matkustuskohteen ympäristöä, niin että kun saapuu perille, paikka on jo ihan tuttu.<br />Välillä tulee pieni kaipuu kokea ihan uutta, jättää ottamatta etukäteen selvää, mennä suinpäin, jättää kännykkä kotiin. Nykyajan matkustelutyylissä vaaran tuntu matkoilla tulee vain siitä, räjäyttääkö joku koneen.<br />Hakeutuvatko jotkut terroristeihin liittyvät vaaralliseen elämään ja tuottamaan vaaraa, koska sitä vaaran tunnetta ei muuten heidän elämässään ole, vaan kaikki on liian pehmoista ja turvallista?Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com