[yksilön suhdetta laumaan]
 |
| JS, 2025. Conde de Guadalhorce -tekojärven pinnan korkeus 27.5.2025. |
Ei ole selvää, ohjaako äänestäjien enemmistön mielipide demokraattisen yhteiskunnan kehitystä… Demokratia ei tarkoita, että jokainen hallitsisi itseään, vaan ainoastaan sitä, että jokainen hallitsee yhdessä muiden kanssa itseään ja kaikkia muita… Koska yksilöiden preferenssit ovat erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia, kaikkien yksilöiden kaikkien toiveiden edistäminen on mahdotonta.
- Rurik Holm kirjassaan Yksilönvapaus – tulevaisuuden hyvinvointivaltion peruskivi. Into, 2017.
Demokratia on eräs hallitsemisen muoto eikä mikään kansanomaisten tuntojen kylpylä.
- Ralf Dahrendorf: Huomisen Eurooppaan. 1990. Kirjayhtymä, 1991.
Korostaakseni pakinani henkilökohtaisuutta laitan kuvan kirjoittajasta heti juttuni alkuun. Nimi ja kuva = minä.
Olen siis yksilö, joka ajattelee henkilökohtaisesti sen mitä ajattelee.
Ovatko ajatukseni ainutkertaisia, uniikkeja, samalla tavalla kuin sormenjälkeni ja DNA:ni ovat?
Vastaus: eivät ole.
Vaikka kuvittelen olevani yksilö, niin kuin biologisesti ja psyykkisesti olenkin, ajatukseni eivät synny sisäisestä todellisuudestani vaan ulkoisesta. Todennäköisesti joku toinen yksilö ihmisten laumassa on jo kerran tai kaksi esittänyt samat ajatukset.
En kuitenkaan ole AI, joka kertaa lauman ajatuksien keskiarvoja. Henkilökohtaisesti saatan esittää täysin älyttömiä mielipiteitä tai jopa aivan ehdottoman tosia jos kohta äärimmäisen harvinaisia.
Todennäköisesti kuitenkin kuljen lauman keskellä, muiden tönittävänä.
Yksinkertainen väitteeni kuuluu: tällä hetkellä ”edistykselliset” kirjoittajat ja poliitikot edellyttävät, että lauman etu ajaa yksilön vapauden edelle. Yksilön vapaudet ovat huonossa huudossa. Tai oikeastaan niiden perään ei edes kuiskata.
Esimerkkejä löytää helposti lukiessaan ns. laatulehtiä.
Minäkin luen.
Tiina Raevaara kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (20/2025) turismin turhuudesta. Raevaaran mielestä nykyturismi on pinnallista ja matkustelevat ihmiset ovat hyvin pinnallisia kiirehtiessään paikasta toiseen kokeakseen muka syvällisiä tunnehetkiä.
Raevaara ei itse ole pinnallinen vaan hyvin syvällinen.
”Mitä enemmän vaihtoehtoja on”, Raevaara puuskahtaa kädet nyrkissä, ”sitä nopeammin niistä toiseen juostaan ja sitä pinnallisemmaksi kokemukset jäävät. Elämystehtailu kuluttaa luonnonvaroja, lisää hiilipäästöjä ja rasittaa ihmismieltä.”
Raevaara on niitä lauman ”johtajia” jotka ”tietävät” miltä elämä muiden lauman jäsenten mielestä tuntuu ja sen, miltä sen ”pitäisi” tuntua. Raevaara kirjoittaa muilta kuin itseltään ”henkilökohtaisuuden” pois ja asettaa tilalle laumasielun elämänkokemuksen.
Parin viikon lomakokemus on Raevaaran mielestä väistämättä hyvin pinnallinen. ”Tutussa kotikaupungissa pitäisi olla mahdollista päästä paljon syvemmälle merkityksien kerroksiin.”
Ehkä Raevaaraa tyydyttäisi jos kaikki lopettaisivat matkustamisen ja hyppäisivät kotikaupunkinsa uima-altaan syvään päähän.
 |
| Kyösti Salovaara, 2024. Conde de Guadalhorce 12.2.2024. |
 |
| Kyösti Salovaara, 2025. Conde de Guadalhorce 27.5.2025. Vettä on melkein 100 % maksimimäärästä. |
Miksi matkustamisen pitäisi olla ”syvällistä”? Miksi ”pinnallisuus” on tuomittavaa?
Kun käytetään sanoja, joiden merkitykset ovat epämääräisiä, voidaan vaatia mitä tahansa ja kuka tahansa voidaan tuomita eliitin toverituomioistuimessa. Intellektuellin tavoin Raevaara kuvittelee tietävänsä millaisia muiden ihmisten kokemukset ja niiden tuntemukset ovat. Tiedoksi: Raevaara ei sitä tiedä. Se on mahdotonta.
Toiseksi: kukaan ei millään luonnontieteellisellä tutkimusmenetelmällä pysty selvittämään mitkä kokemukset ovat ”pinnallisia” ja mitkä ”syvällisiä”. Tästä johtuu ettei ihmisten käyttäytymistä voi tuomita eikä arvioida niillä määritelmillä joita Raevaara käyttää - ja joita lauman johtajat toistelevat päivästä toiseen.
Kun minä matkustan, en kuvittele olevani syvällinen. Miksi kuvittelisin?
Millainen kokemus sitten edes olisi ”syvällinen” – kuolema tai paha sairastuminen, vai?
Tietysti käyn samoissa paikoissa kuin muutkin pinnallisia kokemuksia etsivät käyvät. Ja otan valokuvia paikoista ja patsaista niin kuin kaikki muutkin ottavat. Oikeastaan tässä yhdistyy henkilökohtaisuus ja laumasielu kauniisti. Olen yksilö, käyttäydyn lauman muiden yksilöiden tavoin.
Aina kun vierailen Málagan seudulla, käyn tarkastamassa suuret tekojärvet, jotka sijaitsevat n. 60 kilometrin päässä Málagasta. Kokemus on yhdistelmä estetiikkaa ja luonnontiedettä. Turkoosi järvi (järvet) kuivan maan keskellä havahduttaa ajattelemaan. Järvien vedenpinnan korkeus puolestaan kertoo, millaiset elinolosuhteet Andalusian näillä seuduilla tällä hetkellä on. Riittääkö puhdasta vettä maanviljelijöille, asukkaille ja turistien golfviheriöille.
Pari vuotta sitten kävin Sad Hillin hautausmaalla Burgosissa.
Se on aivan oikean näköinen hautausmaa, vaikka onkin fiktiota. Siellähän Sergio Leone filmasi elokuvansa Hyvät, pahat ja rumat (1966) loppukohtauksen, kolmintaistelun Clint Eastwoodin (hyvä), Eli Wallachin (ruma) ja Lee van Cleefin (paha) kesken.
Kun vierailee Sad Hillissä, kokee niin monenlaisen fiktion kerrostumat suhteessa konkreettiseen todellisuuteen, ettei sitä oikeastaan voi ymmärtää. Enkä väitä että kokemus olisi jotenkin syvällistä. Ei se ole, mutta pinnallisen kulttuurin ja syvällisen historian välille siitä syntyy jonkinmoinen säie, ohut mutta kestävä.
Koska olen yksilö, joka kirjoittaa henkilökohtaisesti lauman asioista ja tuntemuksista, en voi taaskaan välttyä lainaamasta Albert Camusia. Tämä on tylsää mutta väistämätöntä.
Turismin pinnallisuudesta huolestuneiden kukkahattutätien kuuluisi lukea Camusia, jota tiettävästi juuri kukaan ei moiti pinnallisuudesta. Camus kertoo kokemuksestaan Baleaareilla 1930-luvulla. Hän ottaa esille matkailun yksilöllisyydestä sen puolen jota Raevaaran kaltaiset ”pinnalliset” kirjoittajat eivät pysty ymmärtämään.
Mutta ehkä kannattaisi yrittää. Ja jos ymmärrys kasvaisi, ehkä lauman johtajat suhtautuisivat armollisemmin yksilöihin, heidän vapaudenkaipuuseensa ja yhteisöllisyyden kokemukseensa, vaikka tässä onkin aavistettavissa lopullinen paradoksi.
Nykyään unohtuu, että demokratia ei ole juuri muuta kuin eräs tapa järjestää hallinto. Tasavertaisuus on siinä, että kaikilla on äänioikeus. Demokratia ei anna arvoja eikä määrittele niitä. Arvot ovat jokaisen yksilön oma asia. Niin kuin niiden kokeminenkin.
Joten… luetaanpa taas Albert Camusia:
”Matkustamisen arvo perustuu pelkoon. Sillä jonakin hetkenä, kun olemme niin kaukana maastamme, kielestämme (ranskalainen sanomalehti on äkkiä äärettömän kallisarvoinen. Ja nuo iltahetket kahviloissa, kun yrittää kyynärpäällään koskettaa muita ihmisiä), meidät valtaa epämääräinen pelko ja vaistomainen halu palata vanhojen tapojen turvaan. Siinä on matkan ilmeisin hyöty. Sinä hetkenä olemme kuumeessa, mutta olemme pehmeät ja huokoiset. Pieninkin töytäisy järkyttää meitä olentomme perustuksia myöten. Jos kohtaamme valotulvan, tunnemme äkkiä ikuisuuden läsnäolon. Siksi ei pidä sanoa, että ihminen matkustaa huvikseen. Matkustaminen ei ole huvia. Näkisin siinä pikemminkin askeesin. Ihminen matkustaa sivistyäkseen, mikäli sivistyksellä tarkoitetaan salaisimman aistimme, ikuisuuden aistin harjoittamista. Huvi loitontaa meidät omasta itsestämme, niin kuin Pascalin ’divertissement’ viihdytys. Matka, joka on ikään kuin suurempi ja vakavampi tiede, tuo meidät takaisin itseemme.” (Camus: Kapinoiva ihminen. Toimittanut Maija Lehtonen. Suom. Ulla-Kaarina Jokinen ja Maija Lehtonen. Otava, 1971.
 |
| Kyösti Salovaara, 2018. "Clint Eastwood" tarkkailee ja muistelee elokuvauransa suurta läpimurtoa vuodelta 1966. Sad Hill sijaitsee Burgosissa, Espanjassa. |
Tuo kolumni oli kyllä ehdottomuudessaan aivan huippu. Ei mitään liiallisesta rantarakentamisesta tai liian isoksi ryöpsähtäneen Airbnb:n haitoista, vaan kertakaikkiaan kaikki matkustaminen on turhaa ja paheksuttavaa.
VastaaPoistaTähän asti matkustamisessa on nähty arvoa. Miten se arvon kieltäminen noin vain hyväksytään. Olisi virkistävää, jos kyseenalaistettaisiin enemmän. Mutta ilmeisesti on niin, että kun jotakin vain toistellaan, niin siitä tulee totta. Tämä tiedetään hyvin mm. autoritatiivisten valtioiden vihollispropagandassa
Moni muukin arvo on muuttumassa, esim. romanttinen rakkaus. Minusta ainakin näyttää, että toisaalta käytännöllisyys ja toisaalta hämmennys on tullut suhdekuvioissa romantiikan tilalle. Se näkyy mm. elokuvissa ja kaunokirjallisuudessa ja ohjeissa joita alan gurut kirjoittavat lehtien hyvinvointipalstoilla. Rakkautta nähdään enää suhteessa lapsiin, aikuisilla on vain rakkaudesta irrotettua seksiä.
Yksi harha, jota toistellaan on patriarkaatin valta kirjallisuudessa.
Tomi Norha kirjoittaa tästä hyvin blogissaan Kirjallisia. Hän arvostelee Helmi Kekkosta, joka on väittänyt koko kirjallisen kentän olevan patriarkaatin sumentama.: "Helmi Kekkonen, ole hyvä ja katso ympärillesi. Katso blogeihin tai Instagramiin, missä kirjoista eniten keskustellaan: sekä keskustelijat että kirjailijat ovat enimmäkseen naisia. Katso Pentinkulman päivien esikoiskirjailijoiden listaa. Katso Ylen Kulttuuricocktail kirjat -sarjaa. Katso ihan mihin tahansa, näet naisia kirjojen ääressä."
Vielä matkustamiseen. Ehkä tuo arvonkieltäjien porukka on kuitenkin aika pieni, äänekäs vain. Ehkä ne jotka löytävät enemmän matkoillaan ovat hiljaa. Hyvä kuitenkin, että sinä puutuit asiaan.
Kyllä tämä mestarointi luultavasti viestii myös siitä, että oma kokemus on jäänyt ohueksi ja sitten kuvitellaan, ettei kukaan muukaan koe enempää, eli happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Tämähän koskee arvonkieltämistä yleensäkin. Taidetta ymmärtämätön puhuu maalin roiskimisesta ja se jota musiikki ei kosketa puhuu pianon pimputtamisesta.
Hyvin sanot: "Mutta ilmeisesti on niin, että kun jotakin vain toistellaan, niin siitä tulee totta."
VastaaPoistaJa ainahan on se "jotakin", jota tietyssä ajankohdassa toistellaan ja totena pidetään. Sille ei kai mahda mitään - ja oikeastaan vain ne tämän huomaavat, jotka ovat seuranneet yhteiskunnallista ja kulttuurista keskustelua pidemmän ajan.
Tuo Norha-lainaus on hieno. Kun silmälin Kekkosen esseetä, tuli mieleen että Kekkonen kirjoitti ikään kuin maailma ei olisi muuttunut lainkaan 100 vuodessa. (Miehenä itse asiassa kaipaisi joskus Hesarin kulttuuriosastoltakin myös miesten näkökulmaa kulttuuriin. Mutta ehkei sellaista olekaan.)
Pentti Linkola sanoi aikanaan jotenkin niin että kaikki muu on mahdollista mutta ei massojen hyvinvointi. Matkustamista eniten moittivat ovat suunilleen samaa mieltä. Kaikki muu matkustelu on mahdollista mutta ei se mitä rahvas harjoittaa. Eli pieni eliitti saa toki matkustaa ja kertoa suurelle yleisölle miten hienoja kokemuksia maailmalta löytyy. Portinvartijat ovat aina varuillaan ja mustasukkaisia siitä ettei kuka tahansa pääse portista läpikäymään.