torstai 27. heinäkuuta 2017

Hiljaisten miesten laakso

[Häme resonoi Pradoa]

                                                                                              Kyösti Salovaara, 2017.

Kirjoitan uudella läppärillä – kannettavalla tietokoneella.
    Entinen meni ”rikki”. Ei ollut vanha, hyvä että edes takuuaika ohi.
    Älylaitteisiin ahdetaan pieneen tilaan paljon tekniikkaa. Älyä on enemmän kuin kykyä tai halua rakentaa kunnollista. Matemaatikot osaavat kirjoittaa hienoja algoritmeja; teknikot eivät pysy perässä. Tai sitten kaupallinen rima on matalalla.
    Limboillaan yhdessä, hups!
    Uudella koneella entisen kaltaista tekstiä.
    Jos haluaisi uutta, pitäisi vaihtaa pää, mutta miten se tehdään?


Kukapa meistä ”entisistä pojista” ei olisi lukenut James Oliver Curwoodin (1878-1927) tai Zane Greyn (1872-1939) romaaneja, joissa seikkaillaan villissä luonnossa ja villissä lännessä - sankarillisesti.
    Curwood oli journalisti, Grey hammaslääkäri ja baseball-pelaaja. Molempien kirjoja suomennettiin runsaasti. Itse pidin enemmän Greyn tyylistä kirjoittaa kuin Curwoodin. Se oli makuasia. Ehkä westerni vetosi enemmän kuin Jack London -tyyppinen erämaakuvaus. Luin silti mieluummin Londonia kuin Curwoodia. 
    Kaksikymmentäluvulla Curwoodilta suomennettiin romaani Hiljaisten miesten laakso. En muista olenko lukenut.
    Kirjan nimi resonoi sielua.
    Hiljaiset miehet eivät aina tyydy osaansa.
    David Lodgen romaanissa Maailma on pieni (1984) päähenkilö nauttii joka aamu ajaessaan yksi autolla kehätietä pitkin työpaikalleen. Miehen ainoa "oma paikka" on hänen autonsa. Hiljaisten miesten "työhuone"? Virginia Woolf sai oman, naiselle kuuluvan työhuoneen aikoja sitten - miehelle jätettiin yksityiseksi tilaksi henkilöauto.
    Graham Greenen hienossa, Vietnamiin sijoittuvassa romaanissa Hiljainen amerikkalainen (1955) toisena päähenkilönä oleva CIA:n agentti Pyle paljastuu amerikkalaisen viattomuutensa takaa ”rumaksi” amerikkalaiseksi, joka aiheuttaa siviileihin kohdistuvan massamurhan vietnamilaisen kaupungin kadulla.
    Pitääkö hiljaisia miehiä myös pelätä eikä vain ihailla?


No niin, tähän asti olen johdattanut lukijaa harhaan.
    Tarkoitus ei ole kirjoittaa westerneistä eikä kirjoista muutenkaan. Pakinan kuvatkin ovat vain viittauksenomaisessa suhteessa pakinan aiheeseen – jos sellaista nyt ylipäätään on. Heinäkuun lopulla aiheet kastuvat ja mätäkuu alkaa. ”Jaakko” ei raaskinut heittää kylmää kiveä, koska vedet eivät ehtineet lämmetä. Onni yksillä, kesää ei kenelläkään.
    Ylellä oli mielenkiintoinen juttu Josif Stalinista.
    Jos se nyt on mielenkiintoista, että luotettavan mielipidetiedustelun mukaan 46 % venäläisistä ihailee Stalinia. Heidän mielestään Stalin oli uudistaja, joka myös pelasti Neuvostoliiton natseilta.
    Kuinka suuria rikoksia pitää tehdä menettääkseen maineensa? Muhiiko Venäjällä erilainen mielenlaatu kuin länsimaissa?
    Timothy Snyderin teoksessa Bloodlands (2010) kerrotaan alkuperäisiin lähteisiin ja tilastoihin tukeutuen, että reilun kymmenen vuoden aikana Stalin ja Adolf Hitler aiheuttivat noin 14 miljoonan siviilin kuoleman Itä-Euroopassa. Stalinin osuus veritantereille murhatuista oli kolmasosa. Pelkästään Ukrainassa hänen määräyksensä aiheuttivat yli 3 miljoonan siivilin kuoleman; suuri osa kuoli nälkään.
    Uudistaja ja pelastaja, Stalin?
    Snyder toteaa teoksen johdannossa, että siviilien massamurha irrotti juutalaisten historian Euroopan historiasta ja itäisen Euroopan historian läntisestä. Eikä tämä tilanne ole vieläkään normalisoitunut.
    Kaksi poliittista johtajaa teki massamurhan kiltintehokkaine apulaisineen. Hiljaisten miesten voima oli uskomaton. Tuon murhan uhrien ”kotimaa” ulottui Berliinistä Moskovaan, sen jälkeen kun Stalin ja Hitler olivat päässeet valtaan 1930-luvun alkupuolella.
    Saksalaiset eivät onneksi laajemmin ihaile omaa ”murhaajaansa”. Venäläisillä on vielä historian oppitunti edessään. Saksankaan väkivaltaan ihastuneilta ääriryhmiltä - olivatpa heidän lippunsa punaisia tai mustia – ei pidä sulkea silmiään.
    Rauha on arkipäivän työtä.


Pakina jatkuu harhautuksen hengessä.
    Nimittäin, ajelin viikonvaihteessa Kangasalalla Längelmävettä myötäilevää tietä ja silmiin osui kadunviitta: Hiljaistenmiestenlaakso.
    Hemmetti mikä osoite!
    Tuollahan minun pitäisi asua ja elää ja kirjoitella pakinoita. Siellä kynä lentäisi ja sanat säkenöisivät. Olisin syvällinen kuin mummoni kaivo Anjalassa, missä aurinko paistoi aina täydeltä terältä ja kimalaiset surisivat perennojen iki-ihanissa kukkasissa.
    Jos asuisin Hiljaistenmiestenlaaksossa, en epäröisi käyttää sanan valtaa enkä pelkäisi mitään – paitsi ehkä toisia hiljaisia miehiä.
    Kun ilta koittaa ja Hiljaistenmiestenlaakso vaikenee, katukilpi häämöttää vehreiden pensaiden yläpuolella, sillä sen loistetta eivät pimeä eikä ahdistus eikä minkäänlainen epätoivo pysty sammuttamaan.
    Hämäläinen tie resonoi sielua.


                                                                                                    Jaakko Salovaara.
Vueltan kilvanajoa
Madridissa Paseo del Pradolla syyskuussa 2016.

Kapteenit apuajajien turvaamina.
Vasemmassa reunassa valkoisessa paidassa
Chris Froome.


Viime vuonna syyskuussa seurasin Paseo del Pradon varrella Espanjan ympäriajon (la Vuelta) päätösetappia.
   Pyöräilijöiden vauhti oli hurjaa Madridin keskustassa. Komea Prado-museo katseli ohiajavia pyöräilijöitä välinpitämättömästi. Se on tottunut tähän touhuun.
   Koska ammattipyöräily, toisin kuin ensin tulee mieleen, on joukkueurheilua (22 yhdeksänmiehistä joukkuetta ajaa kolmen viikon aikana 21 etapilla yli 3000 kilometrin kilvan), jokaisen joukkueen voima ja mahti tai heikkous perustuu ns. apuajajien (domestiques) voimaan ja ketteryyteen ja sisukkuuteen kannatella joukkueen kapteenin (tai kapteenien jos pyritään sekä kokonaiskilpailun että sprinttietappien voittamiseen) ajamista. Joukkue ikään kuin kietoo kapteeninsa turvalliseen syliin, avaa hänelle tietä ja pönkittää ajamista niinä hetkinä kun kapteenilta tuntuvat jalat loppuvan.
    Kukapa meistä muistaa noiden apuajajien nimiä? He ovat hiljaisia miehiä keskellä shown pauhua, ovat hetken etunenässä mutta väistyvät juuri oikeaan aikaan sivuun kun suosion meteli yltyy ja palkintoja jaetaan.
    Mutta elämä ei ole - ei edes ammattipyöräilyssä - noin yksinkertaista.
    Hiljaiset miehet eivät aina tyydy osaansa.
    Talleista voimakkain ja ammattimaisin (?) on viime vuosina ollut englantilainen Sky. Muutama vuosi sitten (2012) Bradley Wiggins voitti Ranskan ympäriajon, vaikka välillä näytti että hänen apuajajansa, ”luutnantti” Christopher Froome oli vahvempi pyöräilijä, kestävämpi ja sisukkaampi vuoristoon kiipeäjä kuin kapteeni Wiggins.
    Mutta tuolloin Froomen piti pysytellä roolissaan. Hän oli domestique, apuajaja.
    Viime sunnuntaina Chris Froome sitten voitti jo neljännen kerran le Tourin; Wigginsin jälkeen hänestä tuli Sky-joukkueen kirkkain tähti.
    Ja jälleen katsoja kiinnitti huomiota hiljaisiin miehiin. Nyt espanjalainen Mikel Landa, baskimaalta kotoisin oleva pyöräilijä näytti vahvemmalta ja sisukkaammalta pyöräilijältä kuin kapteeninsa. Mutta Landan piti tyytyä rooliinsa, hänhän oli apuajaja, luutnantti, ”domestiquena” alistettu. Ilman joukkueensa vahvoja apuajajia Froome vaikutti haavoittuvaiselta.
    Maanantaina Mikel Landa antoi haastattelun El Pais -lehdelle Pariisissa. ”Uhrasin itseni joukkueelle eikä siitä ollut mitään hyötyä”, Landa sanoi hieman katkerana.


Hiljaisten miesten Häme resonoi Paseo del Pradoa.
    Me olemme ”kaikki” hämäläisiä, me olemme kaikki ”apuajajia”.
    Me asumme hiljaisten miesten laaksossa ja näemme, että kukkuloiden takana paistaa aurinko. Sateen jälkeen kiiruhdamme etsimään sateenkaaren päätä.
    Ne jotka löytävät sen, eivät koskaan palaa kertomaan millaista elämä sen jälkeen on.
    Me kateellisemmat väitämme luonnontieteeseen vedoten ettei sateenkaaren päästä löydy aarretta poimittavaksi.
  Uskoo ken tahtoo.


                                                                                              Kyösti Salovaara, 2017.


_____________________________

37 kommenttia:

  1. Stalinin nykyihailu on jotenkin pelottavaa. Voiko siitä vetää johtopäätöksen, että venäläiset hyväksyvät nykyjohdoltaankin kauheat teot, kunhan vain omaa itsetuntoa saadaan nostettua?

    Nuo uhrimäärät ovat mielenkiintoisia, joskin epämääräisiä. Muistan joskus lukeneeni, että Hitler oli kuolonuhreissa pikkutekijä verrattuna Staliniin. Ja molemmat kalpenevat Maon rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomuistista muistelen, että Snyderin luvut perustuvat todella olemassaoleviin tilastoihin ja rekistereihin - eli voivat olla alimitoitettuja.

      Toisekseen Snyder tutkii sotatoimien ulkopuolella kuolleita, ei esim. pommituksissa kuolleiden määrää (tämänkin muistikuvaa, ei nyt tsekattua).

      Mutta,niin kuin otat esille, mitä tällaisesta Stalinin ihailusta pitää päätellä nykyhetken vallanpitäjien ja heidän tekojensa suhteen?

      Poista
    2. Saksalaiset tosiaan taitavat puhua Hitleristä sordiinossa mutta muualla länsimaissa hän tuntuu olevan median lemmikki, muka varoittavana esimerkkinä. Mitä tästä pitää sanoa?

      Kuten kai joskus taisin täällä sanoa hän oli mielikuvituksen ylittävä onnettomuus ja hänestä pitäisi saksalaisten tapaan pikemminkin vaieta. hh

      Poista
    3. Hitleristä puheen ollen: eikö ole mielenkiintoista miten Saksasta, Euroopan ongelmasta, on vuosikymmenten mittaan kehittynyt Euroopan vankkumattoman vakaa kivijalka? Nykyisin Saksalle, jonka sotilasmahti oli ennen niin pelätty, ollaan jo ärtyneitä siitä, ettei se osallistu riittävästi kansainvälisiin sotilasoperaatioihin. Eikö moinen herätä toivoa?

      Poista
    4. Ajatteletko Hannu, että saksalaiset vaikenevat Hitleristä opittuaan millainen mies tämä oli? Vai siksi etteivät haluaisi tietääkään herra Hitleristä mitään?

      Ilmeisesti Saksassa kuitenkin on menneisyys perattu aika huolellisesti - eikä osasyyllisyyttä kai kielletä. Jos Hitleristä vaietaan, se johtunee siitä että myönnetään ettei Hitler tehnyt kauheuksiaan yksin.

      Äskettäinen maailman johtajien kokous paljasti taas kerran kuinka aggressiivisia saksalaiset ääriryhmät ovat. Bader-Meinhof ei ole kaukana historiassa - tappoivat aika monta "viatonta".

      Kun (jos) Saksa vaikenee, johtuisiko se myös tästä ääriryhmien pelosta? Jotenkin Suomessakin tunnutaan ottavan mallia Saksasta juuri näiden äärimmäisten ajatusten taholta - tosin aika rauhallisesti toimien.

      Euroopan unioni saattaa olla paras (ainoa mahdollinen) lääke näiden saksalaisten piilevien ääriryhmien kesyttämiseen. Melkein tekisi mieli sanoa, että saksalaiset poliitikot päättivät luopua ydinvoimastakin siksi, että pelkäsivät ääridogmaattisen vihreän liikkeen potentiaalista väkivaltaa - ei niinkään järjellisillä perusteilla.

      Ääriajatteluhan on Saksassa pitkän perinteen tulos, Rosa Luxemburgin kaltaisia löytyy historian lehdiltä.

      Tämä kaikki on tietysti aika paradoksaalia - kun me kuitenkin mielessämme pidämme Saksaa jonkinlaisena peruspikkuporvarillisuuden tyyssijana ja linnakkeena. Ja näemme että ääriradikaali, väkivaltainen liikehdintä on Saksassa koko ajan mahdollista, nurkan takana.

      Poista
    5. Huh, iso ongelma on, että viimeisten sadan vuoden (sota)syyllisyys on yksimielisesti ja yleensä ylimielisesti vieritetty saksalaisten niskaan eikä siitä nykysaksalaisten kohdallakaan osata luopua.

      Hitleristä saksalaiset vaikenivat samasta syystä kuin vanhempieni polvi vaikeni meidän sodastamme. Oli kädet täynnä työtä ja saksalaisilla vielä syyllisyys niskassa. Syyllisyys oli sovitettavissa, jos oli, juuri kovalla työllä. Siinä he olivat aina olleet hyviä, jopa parhaita. Näin he kai ajattelivat. Muuhun ei keritty!

      Euroopassa ei muisteta Saksan omaa historiaa, "Die Schweden kommen.." eli hajanainen ruhtinastasavalta, siis Roomalais-Saksalainen Keisarikunta eli jatkuvissa sisäisissä (mm uskon-) kiistoissa ja samalla ulkovaltojen pelin kohteena. Väkiluku puolitettiin hautaamalla. Siihen meni 100 vuotta. Syntyi pysyvä trauma joka kaksinkertaistui kun ranskalaiset valtasivat koko mantereen ja pakottivat nöyryytetyt saksalaiset vielä mukaansa valtaamaan Moskovaa ja sitten ehkä vielä Intiaa?.

      Pohjois-Saksa, siis Preussi muodostaa luontaisen sotatien kenelle hyvänsä hyökkääjälle. Niinpä Preussissa ajateltiin, että juuri hyökkäys on paras puolustus ja Napoleonin kukistuttua Bismarck piti huolen siitä että Ranska kukistettiin "lopullisesti" mikä, hah, johti Ranskan revanshihaluun -> -> ja kammottava sekasotku laukesi sodaksi Wilhelm II:n hölmön merinostalgian siivittämänä (ja britti Grey ilman järjen häivää takasi Belgian).

      Tästä eteenpäin aina Stalinin kuolemaan historian kulku muistuttaa automaatin raksutusta. Kosto seuraa kostoa.

      En näe 30-luvun Saksalle muuta mahdollisuutta kuin Versaillesin rauhan purkamisen mutta siihen olisi pitänyt päästä jonkun järkevän ihmisen johdolla. Rauhankokous jossa olisi todettu, että rauha tuli solmittua vielä vallitsevan kostomentaliteetin aikana. Olisi voitu ottaa huomioon silloin vielä tärkeä kansallisuuskysymys ja justeerata kansanäänestyksillä pieleen menneitä rajoja. Varmaan utopiaa tämä?

      Tähän nykyisen kaltaiseen Euroopan unioniin en usko. Se on byrokratian halvauttama, pois potkittujen kansallisten poliitikkojen psyykenhoitolaitos.

      Mitä tulee ääriajatteluun (hyvään tai pahaan) niin sitä on kaikkialla "tarvittavina" aikoina. Ei Saksa ole mikään erikoistapaus, se on vain ollut pitkään huomion kohteena. (Nurkan takana se voi olla monessa maassa, Ruotsissa nyt ainakin enkä tarkoita SD:tä.)

      Mutta nykyinen kansainvaellusilmiö, jos se siis jatkuu, on ensimmäisen suuruusluokan asia jonka seuraukset ovat kysymysmerkin takana. Se ei selvästikään ole heillä ns. hanskassa.

      - -

      Timothy Snyderiä aloin joskus lukea mutta jätin kesken. On niin, että miljoonien pyörittely alkoi vain tympäistä. Niitä on riittävästi. hh

      Poista
  2. Niin Mikel Landa oli vahva sekä Girossa että Tourilla 2017. Kun Girossa Gerraint Thomas keskeytti, Landa vei mäkipaidan. Landa oli rinteissä vahva, mutta minusta häneltä puuttuu voittava aika-ajo, eli oletan, että jos Landa olisi ollut kapteeni, voittaja olisi löytynyt kolmikosta Rigoberto Uran, Romain Bardet tai Fabio Aru. Lisäksi SKY:llä oli muitakin vahvoja apuajajia Kwiatkowski, Henao, ja Kiriyenka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täsmennyksesi aiheellinen.

      Otin tuo Landan esille kun media hänestä niin paljon puhui. Sky:n voima tietenkin on siinä, että erittäin vahvoja apuajajia piisaa. Ja kun on voimaa, voi taktisesti hallita muidenkin tallien ajamista.

      Maallikko tietysti ihmettelee - varsinkin Tourissa - että eihän Sky:n haastaminen ole "kiellettyä" - miksi tuntuu ettei sitä edes uskalleta yrittää. Mutta ilmeisesti Ranskan ympäriajo on niin tärkeä, että kolmaskin palkinto on hienompi saavutus kuin yritys voittaa ja sitten epäonnistuessa päätyä vaikkapa sijalle 14.

      Giro ja Vuelta ovatkin ehkä enempi yllätyksellisiä kilpailuja.

      Poista
    2. Totta sekä Giro että Vuelta ovat tarjonneet aina yllätyksiä, nyt voitti minusta yllättäen Tom Dumoulin, ja viime vuoden Vueltassa SKY nukkui yhden etapin yhdessä irtiotossa, ja Froome jäi liikaa. Viime Tourissa SKY:n ykkösapuajaja oli Wouter Pouls, joka oli todella vahva, tosin muukin tiimi auttoi mainittu Mikel Landa, sekä Mikel Nieve, Gerraint Thomas, Sergio Henao ja Vasili Kiriyenka sekä Ian Stannard ja Luke Rowe. Gerraint Thomas joutui antamaan pyörän Froomelle, mikä tapahtui nytkin, mutta en muista kenen pyörän Froome otti.

      Poista
    3. Katselin yhden päivän klassikkoa Baskimaalta - oikeastaan olisi pitänyt ajaa Kotkaan katsomaan KTP:n 90-vuotispeliä HJK:n farmijoukkuetta vastaan mutta en jaksanut jaksaa - ja tuli mieleen, että kaikkihan nämä joukkueurheilut ovat yhteiskunta pienoiskoossa. Välillä taktinen puolustaminen nujertaa vastustajan, välillä hyökkäys, toisinaan pitkitetty keskikenttäpeli. Välillä "peli" on katsojaystävällistä, toisinaan kyllästyttävän staattista ja yllätyksetöntä.

      Mutta kun "urheilupelissä"on aina kysymys nollasummapelistä (vain yksi voittaa, toinen häviää), niin yhteiskunnassa toivoisi (ainakin idealisti ja romantikko toivoo) win-win pelinkin mahdolliseksi.

      Poista
  3. Joo, miljoonien tapettujen historiankirja on paksu eikä sen yksityiskohtia kukaan jaksa eikä kestä lukea.

    Olen tuota Snyderiä lueskellut valikoiden, mielenkiintoisia sivuteemoja etsien. Maaliskuun 13 päivänä 2014 kirjoitin täällä journalismista otsikolla Eilispäivän varjo, ja siinä mm. näin:

    "Julkisia ääniä! Lehtimiesten puheita! Totuutta!
    Vai mitä Ukrainasta kerrottiin? Miten länsimaiset journalistit ja poliitikot suhtautuivat Ukrainan nälänhätään ja kansanmurhaan?
    Snyder muistuttaa, että vain walesilainen lehtimies Gareth Jones kertoi suorassa hetkessä omalla nimellään nälänhädästä ja miljoonien kuolemasta. Jones kirjoitti mm. Manchester Guardianiin ja New York Evening Postiin. Jones sai lopulta ikuisen porttikiellon Neuvostoliittoon ja hänen murhattiin jossain Mongolian ja Kiinan rajamailla muutama vuosi myöhemmin. Kenties Neuvostoliiton turvallisuusministeriön toimeksiannosta.
    Muuten lehtimiehet noudattelivat Moskovan virallista linjaa. The New York Timesin vaikutusvaltainen Moskovan kirjeenvaihtaja Walter Duranty kiisti Gareth Jonesin kirjoitukset nälänhädästä pelkkinä kauhukertomuksina. Durantyn mukaan Ukrainassa kärsittiin toki aliravitsemuksesta, mutta ei kuoltu nälkään. Duranty ymmärsi nuoren neuvostovaltion ongelmia niin hyvin, että ”vitsaili” tarpeella rikkoa munia kun munakasta tehdään. Duranty sai kirjoituksistaan Pulitzerin palkinnon.
    Monet lännestä Neuvostoliittoon saapuneet kommunistit kieltäytyivät näkemästä mitä näkivät. Snyderin mukaan mm. kirjailija Arthur Koestler uskoi, että nälkään kuolevat olivat neuvostokansan vihollisia, jotka mieluummin kerjäsivät kuin suostuivat tekemään työtä.
    Ranskalainen poliitikko ja kolminkertainen pääministeri Édouard Herriot saapui Kiovaan elokuussa 1933 viralliselle vierailulle. Snyder kuvaa Herriotia lihavaksi mieheksi, joka mainosti herkuttelujen paisuttamaa olemustaan.
    Kiova laitettiin juhlakuntoon. Kaupunki siivottiin. Kauppojen ikkunoihin tuotiin ruokamääriä, joita paikalliset eivät olleet nähneet aikoihin. Ruoka oli näytillä, ei myytävänä. Poliisit puettiin uusiin kuosiin. Katujen varsille kokoontuneet kansalaiset oli harjoitettu vastanottamaan ranskalainen vieras. Pääkadulle kerättiin autoja ympäri maata kuvastamaan vaurautta ja elämänvilkkautta. Niitä ajoivat paikalliset kommunistikaaderit.
    Herriot ihastui näkemäänsä.
    Hänet vietiin Moskovaan syömään kaviaaria.
    Ranskaan palattuaan Herriot muisteli ukranalaisia kolhooseja, jotka olivat kuin hyvin hoidettuja kukkivia puutarhoja. Moskovassa Pravda kiitteli Herriotin ”rehellisyyttä”.
    Nälkään kuolleet ukrainalaiset vaikenivat."

    VastaaPoista
  4. Saksa on tehnyt katumustyönsä perusteellisesti ja tekee sitä edelleen. Berliini on täynnä holokaustin muistomerkkejä, ja kyllähän heillä myös kouluohjelmissa säilytetään tiedon välittäminen Kolmannen valtakunnan ajasta tunnuslauseenaan "Emme saa unohtaa". Minua on hämmästyttänyt, miten paljon holokaustimuseoissa käy edelleen myös saksalaisia, ei vain turisteja. Kun olin käymässä Sachsenhausenin keskitysleirissä Berliinin lähellä muutama vuosi sitten, siellä oli monta koululuokkaa opintoretkellä.
    Eikö heitä sodan jälkeen myös velvoitettu pitämään yllä museoita ja muistomerkkejä?
    Mielestäni Saksa ei ole vaiennut Hitleristä ja natsiajasta.

    Mutta miten on Itä-Euroopan laita! Puolalaiset ja unkarilaiset esim. olivat täysillä mukana juutalaisten tuhoamisessa. Enpä usko, että heidän koulujensa opetussuunitelmissa on paljon mainintoja tästä. Kansalaisissa kytee kaikenlaista edelleen ja taas, kuten Saksassakin, mutta edes virallinen taho ei ole osoittanut katumusta.

    VastaaPoista
  5. Virallinen Saksa on nykyisin kiitettävän maltillinen, vaikka kansan parista rähinöitsijöitä tietysti löytyykin, kuten kaikkialla (kansanluonteesta riippuen ehkä vähän enemmän tai vähemmän). Kuvaavaa on sekin, että Saksassa Hitleriä hävetään ja hänestä varoitellaan, kun taas Venäjällä Stalin nostetaan kaikkien aikojen suurimmaksi venäläiseksi.

    Pakolaisuus ja sen nostattamat jännitteet on todellakin yksi aikamme suurista haasteista. Onko meistä sitä järkevästi hoitamaan? Näen yhteistyön ainoana keinona, on tämä yhteistyö sitten nimeltään EU tai jotain muuta.

    Jos katsoo maailman suurten maiden nykyjohtajia, on vaikea olla kovin optimistinen. Siinä joukossa Angela Merkel on, poliittisesta kodistaan riippumatta, poikkeuksellisen fiksun oloinen poliitikko. Ei Saksa ole tällä hetkellä ongelma.

    Ongelmat löytyvät muualta, esimerkiksi niistä Euroopan maista, jotka hylkivät demokratiaa ja sen parhaita perinteitä. Siis jo EU:ssakin Puola ja Unkari, ja EU:n naapureina suuret mahdit Venäjä ja Turkki. Riittääkö EU:n voima tarjoamaan maltillisen vaihtoehdon, vai saadaanko sekin mahdollisuus lyötyä rikki? Ehkä jopa ihan sisältäpäin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että Merkel vaiteliaisuudessaan tekee pätevän ihmisen vaikutuksen. Kyse on kuitenkin vain habituksesta. Vuosi sitten hänen kannatuksensa oli selkeässä laskussa ja syykin oli ilmeinen. "Wir schaffen das" osoittautui huonosti toimivaksi ja niinpä demareiden Martin Schultz nousi puolueineen Merkelin vakavaksi haastajaksi tulevissa valtiopäivävaaleissa.

      Merkelin pelastajaksi saapui,"Low And Behold" kuin "deux Ex Machina" herra nimeltä Donald Trump ;-) Koko Saksa saatiin kerätyksi taisteluun tätä ilmestyskirjan petoa vastaan ja "waude", Schultz katosi kulisseihin ja Merkel oli pelastettu! Toistaiseksi? Mätäkuun juttu mutta tosi.

      Valitettavasti itse ongelmaa, maahanmuuttajien integrointia tai immigranttien jatkuvan virran pysäyttämistä, ei ole saatu ratkaistuksi. Poliisin rikostilastot viime vuodelta erittäin rajuja.

      Että en tiedä nyt Merkelistä, epäilen, mutta onhan hänellä elämänkerran kirjoittajan mukaan työhuoneensa ainoana koristeena, kuin pyhimyksenä seinällä, lahjaksi saatu Venäjän keisarinnan, Katarina II:n kuva. hh

      Poista
    2. Hannu - en minäkään väitä, että Merkel olisi jotenkin ylivertaisen taitava poliitikko. En tässä puutu ollenkaan hänen puoluepolitiikkaansa tai muihin yksittäisiin ratkaisuihinsa. Enkä väitä myöskään, etteikö Martin Schultz voisi pärjätä yhtä hyvin.

      Merkel on kuitenkin pätevän ja tervejärkisen oloinen, ja tuntuu kunnioittavan meidän perinteisiä länsimaisia arvojamme. Lisäksi hän on osoittanut pärjäävänsä politiikan kovassa kilpailussa.

      Näiden voisi kuvitella olevan itsestään selviä ominaisuuksia länsimaiselle johtajalle. Näinhän ei valitettavasti ole. Trumpin Amerikka on aivan tuuliajolla ja kohkaa väärissä asioissa. Britannian May ei ole ainakaan vielä vakuuttanut - tuntuu että hän tiukkana väärissä kohdissa. Macronin osalta on vielä liian varhaista sanoa. Nämä autoritaariset Xi, Putin ja Erdogan ovat tietysti vielä kauempana minun näkemyksistäni.

      Siis kuka muu kuin Merkel, siis eurooppalaisessa ja globaalissa katsannossa, sillä hänen johtamansa Saksa on karistanut (ansaitun) historiallisen painolastinsa ja on vakaa, maltillinen ja rauhanomainen eurooppalainen voima?

      Poista
    3. Pekka, olet oikeassa, Merkeliä ei juuri nyt voi korvata kun ei ole ketään näkyvissä ja hän tulee olleeksi vallassa yli 10 vuoden rajan. Se antaa arvovaltaa, ehkä myös sokeutta?

      Niin, Merkel monien muiden tavoin kertoo tai ainakin antaa ymmärtää kunnioittavansa perinteisiä länsimaisia arvojamme? Kyllä mutta mitä ne arvot käytännössä ovat? Tästähän mainitsemassani "Wir schaffen das" ristiriidassa juuri on kysymys. Käyttämällä noita sanoja Angela Merkel teki käytännössä yksin päätöksen koko EU:ta koskevassa korkeinta suuruusluokkaa olevassa asiassa ja vieläpä vastoin olemasaolevia EU:n päätöksiä (Dublin). Avasi EU:n rajat.

      Tätä hän ja muut ovat sitten jälkikäteen yrittäneet paikata ja sovitella mutta laihoin tuloksin. Ristiriita pysyy. Tällä hetkellä Eurooppaa raskauttaa ns. epäsymmetrinen sota jonka mm ISIS ja Ranska ovat sanallisestikin julistaneet. Monet EU:n jäsenvaltiot kapinoivat EU:n vaatimuksia vastaan ja yksi on eronnut.

      Luulen, että Merkel ajautui tuohon päätökseensä juuri Saksan menneisyyden tähden. Vyöryvän kansainvaelluksen pysäyttäminen olisi saattanut johtaa voiman käyttöön EU:n rajoilla ja hänellä ei riittänyt rohkeus siihen. Paha vain, että nimenomaan muslimiväestö oman kulttuurinsa tähden ehkä ei olisi muuten asettunut. Ehkä hänen olisi pitänyt ksysyä neuvoa työhuoneensa seinän muotokuvalta? Nyt kaakon ja etelän ihmisille on päässyt syntymään usko, että EU antaa aina periksi kun reippaasti työntää!

      Olkoon miten on, en tiedä mitä EU:n jäsenvaltioiden byrokratioissa kulissien takana Saksan ja EU:n toimista ajatellaan mutta kansan, "das Volk" parissa epäluulo on suuri, aiheellisesti. Tavallinen ihminen odottaa esivallalta ennnen kaikkea suojaa väkivaltaa vastaan eikä koe sitä saaneensa.

      Tähän liittyy sitten paljon muutakin, demografia erityisesti, mutta jääköön toiseen kertaan.

      - -

      Schultzia en tarkoittanut kehua enkä moittia. Minulle on syntynyt mielikuva, että hän on Junckerin tavoin ns. "kabinettien mies" mutta voin olla ihan väärässäkin. Hannu

      Poista
    4. Tänään Hesarin pääkirjoituksessa todetaan, että melkein kaikki Afrikasta Italiaan tänä vuonna saapuneet hakevat Euroopasta työtä, eivät turvapaikkaa. (Tietysti myös työpaikka on "turvapaikka".) Vasta kun viranomaiset saavat heidät kiinni, turvaudutaan turvapaikkahakemukseen.

      Ongelma taitaa olla mahdoton ratkaistavaksi - eikä tässä riitä että esiintyy imhimillisenä toimijana. Asia muistuttaa tätä suomalaista perustuslakikeskustelua: onko jossakin kiveen hakattuna mitä demokratia ja ihmisoikeudet ovat vai onko se aina ja viime kädessä poliittinen arvio siitä mitä on ja sen suhteen miten voisi olla.

      Poista
    5. Pakolais- ja maahanmuutto-ongelma on todellakin tavattoman vaikea ratkaista. Turvapaikanhakijoita on valtavasti, taloudellisesti parempaa elämää hakevia vielä enemmän, eikä näitä kahta ryhmää osaa aina erottaa toisistaan. Meidän resurssimme eivät riitä.

      Emme silti voi sulkea silmiämme. Kun haemme ratkaisua, muistakaamme sekä realismi että inhimillisyys. Tämän takia kavahdan näitä halla-aholaisia ja otan heihin rutkasti henkistä etäisyyttä. He turhan usein - silloinkin kun osoittavat todellista ongelmaa - herättävät torjuntaa unohtaessaan tuon inhimillisen puolen.

      Demokratia ja ihmisoikeudet ovat ihmisen keksintöjä, hienoja sellaisia, mutta eivät siis luonnonlakeja. Siksi ihminen voi antaa niille haluamansa sävyn. Siksi niistä voi keskustella (riidellä?) loputtomasti.

      Poista
    6. Jos ei suurta ja radikaalia muutosta suhtautumisessa siirtolaisuuteen pian tapahdu on Eurooppa oman, ylimitoitetun liberalisminsa viemänä ja demografiansa pakottamana muuttumassa seuraavan sukupolven aikana muslimienemmistöiseksi maanosaksi. Tämä merkitsee demokratian, ihmisoikeuksien sekä itse liberalismin katoamista. Eikä ole sanottua, että muut olemassa olevat kulttuurit pystyisivät tai haluaisivat sen palauttamista.

      Voi hyvin olla, että Kyöstin alla mainitsema Xi Jinping'in, Putinin ja Erdoganin maailma muuttuu valtavirraksi jossa Eurooppa parhaassa tapauksessa esiintyy sivuviitteenä isojen joukossa. hh

      - -

      Minun käsittääkseni Halla-aho on puolustamassa nimenomaan eurooppalaista, Valistuksesta periytyvää kulttuuria ja katsoo sen, ihmisten havahduttamisen, poliittisen tehon saavuttamiseksi, edellyttävän kovaa kieltä, joskus liian kovaa, kieltämättä! Ei hän paljoa viestiänsä koristele, ei pehmennä. Siitä viha. Tämä on turhaan leimannut hänet monien silmissä ja toiminut esteenä tutustumiseen. Pääpiirtein hän on varmasti oikeassa.

      Poista
    7. Olen Hannun kanssa samaa mieltä siitä, että siirtolaiskysymys on yksi aikamme suuria haasteita. Tai oikeastaan sekin on enemmän oire vielä suuremmista ongelmista, niin vaikea ja vakava kuin sekin sinällään on.

      Taustallahan on väestönkasvu lukuisine seurausvaikutuksineen: ympäristöongelmat, resurssien rajallisuus, köyhyys ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Ne lisäävät ihmisten välisiä jännitteitä ja siis myös siirtolaisuutta.

      Ehkäpä Halla-aho on aivan oikein nostanut siirtolaisuuden aiheuttamia ongelmia esiin, mutta hänen ihmisiä halveksivat sivupuheensa ovat vieroittaneet monia (mm. minut). Ja liekö hän ylipäätään ehdottanut kelvollisia ratkaisuja, joissa näkökulma on riittävän laaja ja monimuotoisen tilanteen kaikki tekijät huomioiva? Ei hän ainakaan liene kovin paljon pohtinut mainitsemiani taustalla olevia syitä?

      Tässä tilanteessa maailma totisesti tarvitsisi johtajuutta. Valitettavasti se on hukassa, kun suuret johtajat keskittyvät keskinäiseen pullisteluun ja uhitteluun, vaikka yhteinen etu vaatisi yhteisiin ongelmiin puuttumista.

      Ja, kuten Kyösti kirjoitti, autoritaarisilla johtajilla ei tässä tilanteessa ole edes moraalin ja muiden länsimaisten hyveiden painolastia rasitteenaan. Kestääkö länsimainen sivistys ja demokratia tämän haasteen? Kestääkö edes ihmisknta?

      Poista
    8. Kuuntelin taas aamusella keskustelua Ylen ykkösellä maailman tulehtuneesta tilasta; huoli tuntui kova olevan siitä, että kun Venäjä ja USA ovat kovin kylmissä väleissä, yhtäkään maailmaa vaivaavista ongelmista ei tule ratkaistuksi. Oireellista keskustelussa oli, ettei sanaa "Eurooppa" tai "eurooppalaiset johtajat" mainittu kertaakaan. Onko "Eurooppaa" tässä mielessä olemassakaan?

      En ole lukenut (enkä taidan lukeakaan) Halla-ahon blogia. Muutaman näkemäni haastattelun perusteella myönnän, että hän on älykäs ja analyyttinen eli osaa hyvin konkretisoida ongelmat ja niiden luonteen. Halla-aho ei jorise poliittisia korulauseita, toisin kuin useimmat poliitikot ja heitä haastattelevat toimittajat.

      Mutta, pelkkä viileä äly ei riitä ongelmien ratkaisuun, vaikka olisi oikeassa. Kiusallisin ongelma koko Eurooppaa koettelevassa maahanmuutossa on, että jonakin päivänä tänne tulevia pitää alkaa priorisoida (valikoida) - jollakin asteikolla mitä kukaan ei halua laatia. Otetaanko "parhaat" ja hylätäänkö "huonoimmat" - vai toisinpäin. Ja tehdäänpä kumminpäin vaan, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat koetuksella, joko maahantulijoiden kesken tai kantaväestön sisällä.

      Poista
    9. Yksi huomio edelliseen. Priorisointi on tehtävä nyt samoin kuin tärkeämpi päätös siitä kävelläänkö kansan osoittaman tahdon yli. Valtaosa gallupeistahan on sekä Euroopassa ja Suomessa näyttänyt varsin negatiivista suhtautumista maahanmuuttoon. Päätöksenteon kiireellisyys johtuu siitä, että muutaman vuoden kuluttua tulijat muodostavat demoratiassamme vaankielen joka käytännössä estää imigraation pysäyttämisen.

      Tässä yhteydessä esittäisin ministerien kelpoisuusvaatimuksiin todistusta "kovennetun aprobaatturin" tasoisesta ruotsinkielen hallinnasta. Minusta nimittäin tuntuu, että kovin harvat heistä ovat lainkaan perillä siitä mitä vanhassa emämaassamme oikeasti tapahtuu. Joopa.

      Juu Kyösti ja Pekka, siitähän tässä on kyse, järki vai tunteet? Ei ole helppoa. hh

      Poista
  6. Viime perjantaina Timothy Garton Ash pohdiskeli Guardianissa Brexitin ja Trumpin jälkeistä aikaa kysymällä merkitseekö tämä anglosaksisen voimakulttuurin loppua.

    Kun 1800-luku oli Britannian valtaa ja 1900-luku (toisesta maailmansodasta eteenpäin) kuului USA:lle, koittaako nyt ranskalaisuuden ja saksalaisuuden aika?

    Olkaapa varovaisia näin toivoessanne, rakkaat ystävät, Ash totesi.

    Anglosaksisen voimaviivan katketessa, anglosaksisen Hamletin itsemurhan jälkeen laatikosta saattavatkin hypätä vallitsemaan ja hallitsemaan Xi Jinping, Putin ja Erdogan!

    VastaaPoista
  7. Emmehän "me" toivo angloamerikkalaisen voimakulttuurin loppua. Hehän heikentävät sitä ihan itse (brexit, Trump). Jos eivät angloamerikkalaiset itse ole halukkaita johtamaan "vapaata" maailmaa niin kaipa joku muu ottaa sen roolin? Joku, jolla ei kuitenkaan olisi samanlaista voimaa takanaan (Saksa, Ranska?).

    Ikävintä tällöin olisi, että länsimainen sivistys monine hienoine saavutuksineen kenties menettäisi johtavan globaalin roolinsa. Tällöin tilalle nousisi juuri joku Xi tai Putin (jotka muuten Trumpin rinnalla ovat yllättäen ruvenneet näyttämään kaikessa autoritaarisuudessaankin täyspäisiltä ihmisiltä). Erdoganista ei voi sanoa edes sitä.

    Kiinalaiset ovat kuulemma sitä mieltä, että Kiina on koko historian ajan ollut ihmiskunnan johtava kansakunta. Lukuun ottamatta lyhyitä katkoksia, joista viimeisin on juuri päättymässä.

    Enkä minä myöskään edes halua, että maailmaa johdetaan sinne minne Trump sitä veisi. Hänhän ei vaali länsimaiden parhaita perinteitä. Tietysti sopisi toivoa, että Yhdysvallat ja Britannia palaisivat yhteistyön ja sivistyksen tielle.

    VastaaPoista
  8. Näiden maailmanpoliittisten huolien ohessa voisin vielä kommentoida Zane Greytä ja James Oliver Curwoodia (täällä mökillä lomalaisena kun on aikaa).

    Täällä mökillä on näet myös hyvä valikoima kyseisten kirjailjoiden tuotantoa (kuten varmasti lukuisilla muillakin mökeillä), jota on taannoin julkaistu Riksin sarjassa punakeltaisin värein. Laskin hyllystä 17 Greytä ja 13 Curwoodia.

    Luin heitä molempia nuorena, mutta en mitenkään erityisen innostuneena enkä ole kaikkia täällä olevia kirjojakaan lukenut. En ole enää edes varma kummasta pidin enemmän.

    Pitäisiköhän kokeilla? Yksi kummaltakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan yhden Greyn, jonka luin monta kertaa: Viimeiseen mieheen. Jos sinulla on se, kokeile (voihan olla ettei noita aikuisena jaksa lukea).

      Poista
    2. Viimeiseen mieheen löytyi hyllystä. En ehdi sitä tämän loman aikana lukea, mutta voisinpa napata sen mukaan kaupunkiin talvi-iltojen iloksi.

      Poista
  9. Trump on väliaikainen pelle, vajaa neljä vuotta todella huonolla kannatuksella, toivottavasti ei pysty olemaan virassa koko kautta. Kyllä USA sieltä taas nousee.

    VastaaPoista
  10. Aika näyttää onko vanhasta Euroopasta "johtajaksi".

    Joskus tuntuu että tuo ns. sivistys pikemminkin estää reformit kuin luo uudenlaista.

    Ja Saksa tuntuu väistävän sille "kuuluvaa" paikkaa johdossa, aivan kuin menneisyyden kokemusten pelottamana. Ranskassa ammattiyhdistyslike lienee maailman konservatiivisinta. Italiassa syödään pastaa.Englannissa keskitytään kohta pelkästään krikettiin (ei kai valioliiga voi menestyä brexitin jälkeen) ja klubeilla kaihotaan imperiumin aikoja, Kiplingiä lukien. Espanja taistelee valtion hajoamista vastaan eikä parlamentarismi toimi juuri lainkaan kun "vanhat" puolueet eivät suostu keskenään yhteistyöhön (Ruotsissa tietysti sama ongelma). Itä-Euroopan maat näyttävät luisuvan takaisin uudenlaisen rautaesirupun taakse.

    Putinilla ja mainituilla miehillä sitä vastoin on pasmat selvillä eikä turhanpäiväistä moraalia taakkanaan.

    VastaaPoista
  11. Todella hyvä kirjoitus ja todella hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja (luin ne kaikki) niin että katson tällä kertaa parhaaksi keskittyä vain kuviin, jotka ovat nekin hyviä, mutta tuo ensimmäinen, ah, miten ihailtava! Että autot voivatkin muodostaa valoillaan noin kauniin kaarteen tien mutkien mukaan mukautuvan. Ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - joskus saa talteen edes pienen häivähdyksen tekniikan ja luonnon välillä vallitsevasta runoudesta. Tietysti kuvan voi tulkita muullakin tavoin.

      Poista
    2. Olen Liisun kanssa samaa mieltä: ensimmäinen kuva on tavattoman hieno. Samalla voisi todeta senkin, että Kyösti usein yhdistää kuvaa ja sanaa tavalla, joka lisää kokonaisuuden voimaa. Harva blogi yltää samaan.

      Poista
    3. Minusta kuva oli huono ja arkinen … niin, kunnes havahduin kommentistasi Pekka ja avasin sen. Tuo oli jäänyt tekemättä kun ajatukset ovat muualla. Kuva muuttui ihan toiseksi. Olet Kyösti ollut jonkun kyydissä? hh

      Poista
  12. Kangasalan Hiljaistenmiestenlaakso on lainannut nimensä myös ainakin yhdelle folkrock-yhtyeelle, ja sen yhteydessä muistelen kuulleeni selityksen nimelle: kyseisessä laaksossa asusteli veljespari jotka olivat varsin vaiteiliaita.

    VastaaPoista
  13. Itseironinen nimi yhtyeelle. Kävisi myös hyvin jonkin blogin nimeksi - ironisessa tai sarkastisessa itsetunnossa. Sellaisessa blogissa pitäisi kirjoittaa pienistä asioista pienellä otteella - tai sitten ihan päinvastoin, rehevästi ja runsaasti ja kärkkäästi kaikkeen tarttuen.

    VastaaPoista
  14. Minusta tuo ruusukuva on hienosti kolmiulotteisen oloinen ja niin todellinen, että sitä katsoessa voi tuntea tuoksun.

    Juna hiljaista miestä kuljettaa...

    VastaaPoista