[isossa
kuvassa pienessä päässä]
Kyösti Salovaara, 2020. |
Bufo
ja minä juttelemme paljonkin.
Bufo on kiltti. Vähän tyhmä kyllä, mutta eihän rupikonnaa voi
pyytää laittamaan maailmanjärjestystä uusiksi.
…
Puhun
sille tuolla tavalla, koska se on vähän tyhmä, niin kuin jo
sanoin. Bufon kanssa on puhuttava selkein sanakääntein ja
käytettävä peruskäsitteitä: on kiltit, ilkeät, ruoka,
lisääntyminen, uni.
…
Rupikonna
on hyödyllinen otus. Maailma on kutistettava Bufolle tosi
yksinkertaiseen muotoon, että se ymmärtää, ja sellainen harjoitus
tekee toisinaan hyvää.
-Fred
Vargas: Muistoksi käynnistäsi. (Suom. Marja Luoma.)
Kun
lentää korkealla kymmenessä kilometrissä, alapuolella hitaasti
lipuva maisema näyttää järjestäytyneeltä. Se koostuu
erilaisista suorakulmioista. Palstojen värit, metsät ja pellot
sointuvat yhteen. Mikään ei riko harmoniaa.
Mitä
alemmaksi tullaan, sitä rikkonaisemmalta maisema näyttää. Se
ikään kuin särkyy. Suorat viivat katoavat, syntyy mutkia ja käyriä
pintoja, ristiriitaisia värejä.
Maan
tasalla rupisammakko istuu vesisateessa etäläsavolaisen pellon
pientareella. Pisarat keinuttavat kissankelloja ja rentun ruusuja.
Sammakko näkee muutamia metrejä sivuilleen, eteensä, ylöspäin.
Sitten
sade lakkaa. Ihmeellinen usva nousee metsiköiden vierestä. Valoon
tulee uusi sävy: rentun ruusut ja muut ”rikkakasvit” muuttuvat
eksoottisiksi pastellinvärisiksi olennoiksi, melkein eläviksi.
Tässä
maisemassa Bufo, minä ja ihminen ovat tasavertaisia. Kaikki on
usvaan käärittyä, epämääräistä, arvaamatonta, ennustamatonta.
Usvan melkein kuulee. Sen voi ottaa kiinni ja pistää taskuunsa.
Pandemian
keväänä kaikki ovat olleet ymmällä, ekonomistit,
terveysviranomaiset, sosiologit, liikemiehet ja urheilupomot.
Tulevaisuutta voi vain arvailla. Siitä ei ole varmaa tietoa.
Yksinkertaisia selityksiä kaivataan. Niitä ei ole antaa. Onko uusi
normaali entinen? Onko entinen normaalia? Onko uusi epänormaalia?
Onko…?
Hätätilat
ja poikkeusolot kumottiin kesäkuussa eri puolilla Eurooppaa.
Viruksen leviäminen oli taltutettu, tilanne näytti sujahtavan
hallittavaan olemiseen, melkein normaaliin.
Sitten
lehtiin ja mediaan ilmestyi kuvia
juhlivasta
nuorisosta,
toreilla, piitseillä, terasseilla, jopa diskojen tanssilattialla.
Rajoja ryhdyttiin aukaisemaan, toimittajat saattelivat ensimmäisen
koneellisen turisteja Kreikkaan.
Sen
jälkeen alkoivat viruksen vastaiskut.
Tartuntapiikkejä siellä ja täällä.
Johtuiko
uusi tilanne Bufon käsityskyvyn rajallisuudesta? Eikö yksilö osaa
pienessä päässään ajatella isoa kuvaa? Eikö hän, yksilö tajua
että omalla käyttäytymisellä pilataan ison kuvan kehittyminen
paremmaksi? Tajuaako Bufo, että omalla olemisellaan voi niin
sanotusti ampua koko yhteisöä omaan
jalkaan?
Kun
turismi on esimerkiksi Espanjalle hyvin tärkeää - jopa 12 %
bruttokansantulosta - niin
miksi
nuoriso Barcelonassa juhlii turismin mahdollisen paluun kuoliaaksi
ennen kuin toipuminen
on päässyt edes alkuun? Mitä he ajattelevat vai ajattelevatko
mitään? Eikö
Bufo ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään? Eikö
sille voi puhua muuten
kuin
selkein lausein ja yksinkertaisin vivahtein.
Kyösti Salovaara, 2020. |
Espanjan
tilanne saattaa olla ennustava peili, josta Eurooppa näkee itsensä.
Yksilön
ja yhteiskunnan suhde on paljon monimutkaisempi kuin miltä näyttää;
kuin miten sen
osaa sanoiksi pukea.
Kirjassaan
Yksilönvapaus
Ruurik
Holm
sanoo, että ”on lähtökohtaisesti ongelmallista, jos valtio tai
muu kollektiivi määrittelee yksilöiden ’todelliset’ tarpeet ja
halut”. Vapaassa yhteiskunnassa yksilön käyttäytymiseen on helppo
puuttua hätätilan keinoilla, mutta mitä tapahtuu normaalioloissa?
Voiko Bufon järkeen luottaa? Näkeekö se vain
itsensä
peilistä vai ymmärtääkö
se sittenkin
myös
”ison
kuvan”?
Mutta
toisaalta, niin kuin Holm myös huomauttaa, ei yhteiskuntapolitiikka
voi perustua pelkästään yksilön halujen ja toiveiden
toteuttamiseen, koska ei ole
yhtä yksilöä
jonka toiveiden mukaisesti pitäisi elää. ”Erilaisten
preferenssien hyväksyttävyys monimutkaistaa asiaa entisestään”,
Holm sanoo. ”Koska yksilöiden preferenssit ovat erilaisia ja usein
keskenään ristiriitaisia, kaikkien yksilöiden ja kaikkien
toiveiden edistäminen on mahdotonta.”
Voi
Bufo! Sinuako tässä pitäisi kuunnella?
Espanjassa
ihmetellään mitä on tapahtumassa ja miksi.
Muuan espanjalainen virustutkija
muistuttaa, että Espanjan
ja Välimeren kulttuuri on perhekeskeisempää ja
yhteisöllisempää kuin
muualla Euroopassa. Kesällä päivät ovat sietämättömän kuumia,
ulos ei parane mennä, mutta illalla ilmasto hyväilee ihmistä ja silloin suvut ja perheet ja kaveripiirit rientävät ulos juhlimaan, istumaan
terasseilla, nauttimaan yön hellyydestä.
Sitten muuta konkretiaa: Kausityöläisten mukana virus kulkee paikasta
toiseen. Juuri nyt se villiintyy Aragoniassa, missä poimitaan omenoita,
persikoita, luumuja ja aprikooseja. Sitten poimijat siirtyvät
Valencian sitrustarhoihin. Vähän myöhemmin heidät, nuoret vahvat miehet tarvitaan
Andalusiassa oliivilehtojen satoa korjaamaan. Virus
kulkee työn perässä. Ilman kausityöläisiä, sadot jäisivät korjaamatta.
Entäpä
hallinnon konkretia?
Pedro
Sánchezin
keskushallitus määräsi hätätilan koko
Espanjaan
14.3.2020. Sitä kesti noin 12 viikkoa. Parlamentti hyväksyi
hätätilan jatkamisen kahden viikon välein. Pandemia saatiin kuriin
uskomattoman tehokkaasti.
Hätätilan
päätyttyä pandemian hoitaminen siirtyi
17 itsehallintoalueen vastuulle. Ne eivät ilmeisesti selviydy tuosta
tehtävästä. Katalonian alue, joka kritisoi jatkuvasti
keskushallinnon toimia, on nyt hukassa Barcelonan alueella
purskahtaneen
viruksen kanssa.
Ulkopuolinen
saattaa vain spekuloida: voiko katalonialaisten välinpitämättömyys
itse asiassa olla kapinaa keskushallintoa vastaan? Ennemmin otetaan
sairastumisen riski kuin totellaan Madridia!
Eilen,
keskiviikkona, Maaseudun Tulevaisuuden, Hufvudstadsbladetin
ja Verkkouutisten toimeenpanema kysely kertoi hieman yllättäen,
että selvä enemmistö, kaksi kolmesta suomalaisesta hyväksyy viime
viikolla päätetyn
EU-maiden elvytysrahaston, jolla pandemian tuhosta yritetään
yhdessä
selviytyä
taloudellista toimeliaisuutta lisäämällä.
Tulos
oli yllättävä, sillä suuri osa toimittajista, poliitikoista,
valtiosääntöjuristeista ja näkyvin
osa somekeskustelijoista on vaatinut paketin hylkäämistä – jopa
sillä perusteella ettei Suomen perustuslaki anna myöten
(ulkomaisten) kaverien auttamiselle eikä salli ”yhteisvastuuta”
edes hätätilanteessa.
Suomalaiset
ovat, presidenttinsä tavoin, näyttäneet pennejä omaan pussiinsa
panevilta ja muiden pennejä laskevilta kamreereilta eivätkä juuri
lainkaan eurooppalaista yhteisöä rakastavilta kosmopoliiteilta.
On
vähän outoa, jos ”kansa” nyt
näkee
ison kuvan selkeämmin kuin monet eliittiin kuuluvat. Ehkä Bufolla
on enemmän ajatuksia kuin tiedämmekään.
HS:n
talouden ja politiikan toimituksen esimies Jussi
Pullinen
kirjoitti osuvasti Hesarissa sunnuntaina, että ”eurooppalaisen solidaarisuuden
osoituksena esitelty paketti näyttäyttyikin
kustannus-hyötylaskelmana.” Ja, niin kuin Pullinen kirjoitti,
Suomessa pohdittiin pelkästään sitä, saavatko paketin
nettomaksajat, kuten Suomi, rahalleen vastinetta tai jopa voittoa.
Ironia
hyytää
kun inhimillistä ja tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaansa
kehuvat pohjoismaat ryhtyvät eurooppalaisen onnettomuuden hetkellä
laskemaan, kuinka paljon apumme täytyy tuottaa meille itselle puhdasta
voittoa ennen kuin ketään autetaan.
Jos voittoa ei tule, ei auteta. Mitäs menivät
sairastumaan, täällä järkeillään.
Pitikö
ne tehtaatkin siellä
taudin takia
sulkea?
Kyösti Salovaara, 2020 |
Onko
kansa siis viisaampaa kuin herransa?
Tuohon
olisi kiva uskoa, mutta…
Mutta
ehkä suomalaiset, kansa siis ylisummaan, sopeutuvat
tällä hetkellä välttämättömiin kompromisseihin ketterämmin
kuin eliitti, poliitikot, kriittiset journalistit ja pilkkuja
viilaavat oikeustieteilijät. Kukaan ei tiedä mikä on ehdottomasti
paras
ratkaisu pandemiasta ulos, joten jotakin täytyy tehdä, sillä
tekemättömyyskin on teko.
Eilen
komission puheenjohtaja Ursula
von der Leyen
ja komissaari Jutta
Urpilainen
(joka muuten julkaisi
eilen espanjalaisessa lehdessä samantyyppisen kolumnin espanjalaisen
kollegansa kanssa) kirjoittivat Helsingin Sanomien
Vieraskynä-palstalla yhteiskolumnin
otsikolla Solidaarisuus
EU:ssa hyödyttää myös Suomea.
”Euroopan
vauraus perustuu sen yhtenäisyyteen ja sisämarkkinoihin”, Leyen
ja Urpilainen sanoivat. ”Solidaarisuudesta on hyötyä myös meille
itsellemme, sillä jokainen yhteen maahan sijoitettu euro on hyödyksi
kaikille muillekin. Mitä
tapahtuisi Suomen matkailualalle, jos ihmisillä ei olisi enää
varaa matkustaa Lappiin eri puolilta Eurooppaa? Mitä
tapahtuisi Suomen teollisuudelle, jos tavarantoimittajat muualla
Euroopassa eivät enää pystyisi toimittamaan tarvittavia
komponentteja tai tilaamaan suomalaisia valmisteita?”
Elvytyspakettia
on Suomessa vastustettu hokemalla, että eihän Suomi vie tavaroita
Italiaan, Ranskaan eikä Espanjaan, joten miksi Suomen pitäisi tukea
juuri noiden maiden teollisuuden elpymistä.
Totta,
Suomi vie pääasiassa investointituotteita Saksaan. Mutta minne
Saksa vie tuotteitaan? Jopa Bufo tajuaa yhtälön parametrit:
Suomi vie Saksaan, Saksa vie Italiaan – kun Italia ja Espanja ostavat Saksasta, niin samalla ne ostavat (välillisesti) myös
Suomesta.
Eteläsavolaisen
pellon iltausvassa kaikki pellon takainen katoaa epämääräiseen hämärään. Mikään ei tunnu yhdistävän
meitä, minua ja Bufoa maailmaan.
Mutta
hetkinen.
Pirtissä
avaan läppärin ja luen uutisia Italiasta ja Espanjasta. Hemmetti:
Googlen kerrotaan laskevan oman, kokonaan
itse rahoittamansa
merikaapelin Yhdysvalloista ja
Englannista kohti Espanjaa, Bilbaon kaupunkiin. Googlen
mukaan 98 % kansainvälisestä Internet-liikenteestä kulkee
merikaapeleita pitkin.
Tämän
uuden kaapelin nimeksi tulee Grace Hopper. Ja jännittävästi
tuo nimi kolkuttaa minunkin menneisyyttäni, sillä Grace
Brewster-Murray Hopper
(1906-1992) oli tietokoneohjelmoinnin suuria pioneereja, joka kehitti
hallinnollisessa tietojenkäsittelyssä laajasti
käytetyn
COBOL-ohjelmointikielen. Kirjoitin COBOLilla ensimmäinen
harjoitusohjelmani Helsingin yliopistolla 1970-luvun
taitteessa. Kummallisempaa on, että 1990-luvulla olin toteuttamassa
hyvin laajaa ohjelmistokonaisuutta, joka perustui pääosin
COBOL-ohjelmille.
Pisarat
taivuttavat usvakukan.
Jossakin: kaukana: Eurooppa. Valokaapelien
päässä: koko maailma!
Kyösti Salovaara, 2020 |