[ynnä
sääkset ja kärpäset]
Jaakko Salovaara, 2019. Kalasääski eli sääksi Valkmusan kansallispuistossa. |
Kesät
tulevat ja menevät kunnes eivät.
Se tuntuu henkilökohtaiselta. Henkilökohtaista on, että olen.
Arvo
Turtiainen kirjoitti mainion runon neljästä vuodenajasta. Antoi
sille nimen Suomalainen kevätjenkka. Kevät tuo ja vie,
taikatemppu.
Onni
yksillä, kesä kaikilla sanotaan. Sanovat onnelliset, joita
onnettomat eivät kiinnosta. Lohduttaako kesä onnetonta?
Tuskin. Talvella ja syksyllä on helpompaa, kun kurja ilma piiskaa tasapuolisesti kaikkia.
Tulisipa
kesä ja kärpäset, sanon talvella. Onko tässä yhteiskunnallinen ajatus pohjalla?
Sunnuntaina
katselin lentävää kalasääskeä Pyhtään ja Kotkan rajamaalla
Valkmusan kansallispuistossa.
Se
kierteli pesäpuutaan. Pesässä kurkotteli ainakin kaksi poikasta. Sääksen suku jatkuu.
Maanantaina
näin kolme meriharakkaa Sapokan kaupunkipuistossa Kotkassa. Ensin ne
kuulee, sitten näkee. Sapuskasta tappelivat.
Tiistaina
tikli pisti silmään kotimaisemissa Malmilla. Pari viikkoa sitten
näin tiklejä Viikissä. Ovatko punapäiset keltakylkiset
mustaselkäiset koreat linnut runsastuneet?
Pallo
on pyöreä. Samannäköinen jokaisesta näkökulmasta.
KTP
hävisi divarissa Valkeakosken Hakalle maanantaina Arto Tolsa
areenalla. Melkein 2000 katsojaa. Arto Tolsa teki maalin kun
Suomi voitti Espanjan maajoukkueen viisikymmentä vuotta sitten.
Jalkapallokin
liittyy Turtiaisen runoon. Aikahyppynä ajan yli.
Verrytellään
sanoilla. Tulee hiki.
Rillumareitä
selvitellessä huomasin riemukseni, että Pekka Puupää -elokuvissa
Pätkän roolia vetänyt Masa Niemi pelasi Viipurin Susissa
jääpalloa. Mies toimi maalivahtina, vaikka oli vain 152 senttinen.
Masan täytyi olla ponnistusvoimainen. Hän oli myös
jääpallojoukkueensa kapteeni.
Isäni
kävi pelaamassa jääpalloa Viipurissa KTP:n edustusjoukkueen mukana
1930-luvulla.
Toiset luistimeni sain omalta vintiltä, missä isäni vanhat jääpallohokkarit pölyttyivät. Ne olivat
matalammat kuin jääkiekkoon tarkoitetut; luistimen terä oli
suorempi ja pidempi kuin jääkiekkohokkareissa.
Viisikymmentäluvulla juuri kukaan kaveripiirissäni ei saanut uutta
polkupyörää, suksia tai luistimia. Piti kierrättää. Niukemmat ajat hyppivät ajatusten yli.
Oliko
minulla kohtalonyhteys Masa Niemeen isäni luistimien kautta?
Ehkä
oli.
Saattoi
käydä niin, että Masa heitti narupallon kentälle Viipurissa
vuonna 1934 kun Sudet pelasivat KTP:tä vastaan. Pallo pomppasi
jäästä isäni luistimeen, jolla minä luistelin vuonna 1960 Kotkan
Urheilukeskuksen rosoisella jäällä.
Isäni
oli (mm.) konelatoja ammattiltaan, niin kuin myös Reino Helismaa,
joka tapasi Masa Niemen Viipurissa. Jonkin ajan päästä alkoi
noiden kavereiden yhteinen matka rillumareihin.
KTP:n jääpallojoukkue joskus 1930-luvulla. Isäni Osmo polvistuneena vasemmalla. |
Runoa
voi lukea monesta suunnasta.
Turha
kuvitella, että pääsee perille.
Turtiainen
kirjoitti kevätjenkkansa kokoelmaan Puhetta Porthaninrinteellä
vuonna 1968. Se löytyy Turtiaisen kokoelmasta Runoja 1934-1968.
(Tammi, 3.p, 1976.)
Runossa
vuodenajat synnyttävät toisensa. Tällä tavalla ajankohtaisesti:
Kevät,
tuo
silmänkääntäjä
jallitti
meitä taas kerran.
Se
sieppasi hatustaan leivot ja liverrykset
kukat
ja kottaraiset
ja
yllytti ihmiset toivon näkyihin
kuolevatkin
uskoivat virkistyvänsä.
Kevät
tuo
tienvierten disainari
pihojen
muotoilija
touhusi
meidät tempuillaan kesän helmaan
Kesä
tuo
ikivihreä kansanrintamakepulainen
rantamökkimerkonomi
lomaili
meidät syksyn syliin, syksy sumutti
talven
kynsiin
Talvi
tuo jääpenkkapankkiiri,
lumivuorineuvos
konservatiiveista jäykin
paukutti
päähämme pakkasen patukalla:
kestäkää
suomalaiset
kestäkää
kevät
tulee!
Ja
tulihan se
Mallorcalta
talvea karusta
leivot
ja liverrykset hatussaan
ja
jallitti meitä taas kerran.
Runon
voi lukea niin monella tavalla, että päätä huimaa.
Henkilökohtaisesti
olen sitä mieltä.
Kirjoittiko
Turtiainen keskeistä luontolyriikkaa vai veistikö urbaania
sosiologista runonjalkaa?
En
kyllä tiedä miltä runon jalka näyttää.
Ajankohtaista
yhtä kaikki: kansanrintamakepulainen!
Siitä
ei pääse eroon ennen kuin ero koittaa.
Mutta
annetaan kaikkien kukkien kukkia. Lupiini on kaunis. Oli ihana mummoni
pihalla Anjalassa jo 1950-luvulla. Miten niin tulokas? Nytkö muka
pudokas? Odotan kansalta passiivista vastarintaa.
Turtiaisen
Mallorcalta nykyhetken Espanjaan ja Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan: Real Club Deportivo Mallorca nousi
viime sunnuntaina futiksen ykköstasolle LaLigaan huikaisevassa
kotiottelussa, jota myös Rafael Nadal seurasi katsomossa. Nadal
syntyi ja asuu Manacorissa. Muistelin ajaneeni Palmasta
Manacoriin junalla, mutta se ei ole mahdollista, koska vain Incaan ja Solleriin pääsi junalla noihin aikoihin. Käsittämätön yhteys ei-mihinkään.
Pallo
pyörii, aika hyppää: sanoilla verrytellessä ajatus joustaa.
Mikään
ei ole niin itsestään selvää kuin näyttää.
”Tulis
kesä ja kärpäsiä, sais köyhäkin seuraa”, sanotaan
Wikisitaattien mukaan Hollolassa.
Tässähän
on yhteiskunnallinen sanoma. Aika julma lause. Yksin olijalle ja
köyhälle ei jää muuta kuin kärpäset seuraksi ja tietoisuus että
muilla on kesällä kivaa.
Kesä
kääntyy itseironiaksi. Onkohan se suomalainen understatement?
Ei
muuten osunut Masa Niemen heittämä jääpallo isäni luistimiin.
1930-luvulla
KTP (Kotkan Työväen Palloilijat) pelasi työväenliikkeen
perustaman TUL:n sarjoissa kun taas Viipurin Sudet pelasi ”porvarien”
SPL:ssä. Joten KTP ei voinut kohdata Susia Viipurissa. Sen sijaan
isäni pelasi Viipurissa Talikkalan Tovereita vastaan.
Viipurin
Sudet muutti sittemmin Helsinkiin ja sieltä Kouvolaan.
Vuonna
1963 pelasin KTP:n B-junioreissa jalkapalloa. Ratkaiseva ottelu piirinmestaruudesta oli Kouvolan Susia vastaan. Se pelattiin Kotkassa Urheilukeskuksen
hiekkakentällä. KTP voitti muistaakseni 5-2. Minä pelasin oikeana puolustajana.
Oli kesäinen sunnuntaipäivä. Sain mitalin.
Sanat
hyppivät vuosien yli. Henkilökohtainen juttu.
Suolla
tuulee ja sääksi lekottelee Kymijoen päällä. Kaislikossa hauki pulahtaa karkuun.
Kesä
tuli mennäkseen.