torstai 17. elokuuta 2017

21 keinoa tyrannian välttämiseksi

[älä tottele, ota selvää, erottaudu]

                                                                                              Kyösti Salovaara, 2012.
Historiaa: Tyrannian kopea symboli.
Tempelhofin lentoasema, Berliini.


Ihminen elää jatkuvassa välitilassa: menneisyys oli äsken, tulevaisuus on kohta eikä kumpaakaan voi käsin kosketella.
    Todellisella ajalla on vain yksi suunta, vaikka sekä historia että tulevaisuus käyvät mielessämme katkeamatonta vuoropuhelua. Tuleva kehittyy menneestä, eikä sitä kuitenkaan pysty ennustamaan täsmällisesti.
    Aika ja historia eivät toimi luonnonlakien tavoin. Niin kuin Stephen Hawking kiteytti: ”Luonnonlait eivät tee eroa menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.”
    Me muistamme menneisyyden, emme tulevaisuutta.
    Georg Wilhelm Friedrich Hegel sanoi, että maailmanhistoriassa henkilöt ja tapahtumat esiintyvät ikään kuin kahdesti. Karl Marx lisäsi, että aivan niin, ensin tragediassa ja sitten farssissa.
    Onko populismin ”voitto” Englannissa ja USA:ssa historian toistumisen farssi?


Pienessä kirjassaan Tyranniasta amerikkalainen historiantutkija Timothy Snyder ei kuitenkaan pidä Donald Trumpin vaalivoittoa, ei Brexitiä eikä Putinin valtaannousua Venäjällä farssina vaan vakavana varoituksena ja uhkana demokratialle.
    ”Historia ei toistu, mutta se opettaa”, Snyder kirjoittaa teoksen alkusanoissa. Snyder pelkää, että seuraava totalitaarinen yhteiskunta syntyy demokratian sylistä, näennäisesti demokraattisen prosessin myötä.
    Jotta näin ei kävisi, jotta voisimme estää totalitaariseen yhteiskuntaan ”lipumisen”, meidän kannattaa tutkia historiaa ja yrittää oppia siitä kuinka Hitler ja Stalin pääsivät yhteiskunnissaan valtaan, ja kuinka eurooppalaiset valtiot antoivat Hitlerin rauhassa kehitellä valloitussuunnitelmiaan.
    Snyder särkee jälkikäteen kirjoitettuja myyttejä: "Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ynnä muut rakensivat myyttejä oikeutetusta vastarinnasta Hitleriä vastaan. Mutta 1930-luvulla vallitseva asenne oli mukautuminen ja ihailu. Vuoteen 1940 mennessä useimmat eurooppalaiset olivat tehneet rauhan vastustamattomalta näyttävän natsi-Saksan mahdin kanssa." 
    Vasta Dunkirkin (touko-kesäkuussa 1940) jälkeen samana keväänä pääministeriksi tullut Winston Churchill ryhtyi panemaan Hitlerille kunnolla hanttia. Hän erottautui joukosta ja pääsi maailmanhistoriaan "pelastajana".
    Snyderin kirjan alaotsikko johdattaa aiheen ytimeen: ”20 opetusta 1900-luvulta”.
Kansi: Mika Tuominen.
    Teoksessa onkin kaksikymmentä lyhyttä lukua, joiden otsikot kertovat melkeinpä enemmän kuin itse teksti. Kun tyranniaa vastustetaan, kun sen syntymisen aavistusta kuulostellaan, kun sen hiljaisia merkkejä etsitään, on tärkeää mm että: Älä tottele ennakkoon, Puolusta instituutioita, Varo yhden puolueen valtiota, Erottaudu, Usko totuuteen, Kulostele vaarallisia sanoja, Ota selvää, Varo puolisotilaallisia ryhmiä, Puolusta yksityiselämää.
    Totalitarismi syntyy kansalaisten hiljaisella suostumuksella. ”Autoritaariselle hallitukselle annetaan usein lisää valtaa vapaaehtoisesti, pakottamatta”, Snyder muistuttaa. ”Silloin ihmiset koettavat arvata, mitä yhä tukahduttavampi hallitus haluaa, ja tarjoutuvat sitten avuksi jo ennen kuin pyydetään.”
    Ennakoiva kuuliaisuus on politiikan surma. Yhteisen hyvän silmitön tavoittelu sumentaa katseen.


Historia – mitä se on? Mistä se tulee, minne menee, kenen salkussa sitä kannetaan?
    Historia ei ole luonnonlaki.
    Tässäkin pitää käyttää sanoja huolella, liioittelematta.
    Heikki Ylikangas pohti muutama vuosi sitten historian ja sen tutkimuksen perimmäistä olemusta. ”Ei yksinkertaisesti ole monen totuuden historiaa (niin kuin joskus näkee asian ymmärrettävän)”, hän selvensi. ”On vain monen tulkinnan tutkimusta, koska sitä yhtä ainoaa totuutta ei saada koskaan täydelleen todistetuksi...”
    Historiaa ja sen opetuksia tulevaa varten arvioidessa pitää tajuta, että toisin kuin luonnonlaeilla, historiassa on sekä toistuvuutta että ainutkertaisuutta. Luonnontieteessä tutkitaan pysyvyyttä, historiantutkimuksessa pitää hyväksyä tapahtumien ainutkertaisuus.
    Taloustieteen termejä tähän(kin) sotkien: myös yhteiskunnallisessa todellisuudessa ”mustat joutsenet” yllättävät meidät jonakin herkkänä hetkenä; tapahtuu jotakin mitä kukaan ei ole osannut arvata eikä ennustaa. Tällöin historia ei kerro, se vaikenee.
    ”Molemmat historian ominaispiirteet – toistuvuus ja ainutkertaisuus – voidaan todeta vasta jäljestäpäin”, Ylikangas sanoo. ”Etukäteen on mahdotonta tietää, kummasta on kyse. Päätöksiä tehtäessä kyetään nojautumaan ainoastaan toistuvaan, tarkemmin sanoen olettamaan odotettavissa olevasta toistumisesta. Ainutkertaista ei voi ottaa päätöksissä lainkaan huomioon – jos voitaisiin ottaa, kyse ei olisi ainutkertaisesta.”
    Snyder tuo esille historian toistuvia piirteitä, mutta huomaako hän historian ainutkertaiset tapahtumat, ne jotka Ylikankaan mielestä tekevät tulevaisuuteen kohdistuvan päätöksenteon niin vaikeaksi?
    Sanoisin että ei huomaa tai ei ainakaan pysähdy pohtimaan historian kahdenlaisuutta. Oliko kirjojen polttaminen Berliinissä 1933 ainutkertainen tapahtuma vai toistuuko se aina kun joku pyrkii tyranniaan? 


Tyranniasta -kirjan mottona on lainaus Leszek Kolakowskilta: ”Politiikassa ei riitä tekosyyksi, että on tullut petetyksi.”
    Tähän ajatukseen tiivistyy Snyderin pamfletin sanoma: On meidän, kansalaisten omaa syytä, henkistä laiskuutta, jos päästämme tyrannit valtaan.
    Mutta, tästähän tulee mieleen Karl Marxin melkein samanlainen huomio ”fasistisen” vallankumouksen luonteesta: ”Joutavaa on kansan sanoa – niin kuin ranskalaiset tekevät - että kansa joutui äkkiyllätyksen uhriksi. Ei pidä kansan eikä naisen kertoa tarinaa vartioimattomasta hetkestä, jona ensimmäinen eteensattunut seikkailija teki asianomaiselle väkivaltaa.”
    Kun unohtaa Marxin sovinismin, tulee todetuksi, että yleensä kansalaiset eivät tietenkään kaipaa tyrannia, mutta kyllästyttyään olosuhteiden hitaaseen muutokseen, he ovat valmiita sulkemaan silmänsä autoritaarisen komennon tiukentuvalta otteelta. Marx ei tietenkään käytä sanaa "fasismi", mutta hänen kuvaamansa vallankaappaus joulukuussa 1851 ikään kuin enteilee seuraavan vuosisadan vallankaappauksia Saksassa ja Italiassa, kenties myös Venäjällä.  
    Seikkailijoilla on aina kysyntää!
    Ja sittenkin, koska Snyder on kirjoittanut pamflettinsa Trumpin valtaanousun kritiikiksi ja tulevaisuuden epädemokraattisista uhkista varoittamiseksi, ollaanko todellakin noin pitkällä? Uhkaako tyrannia amerikkalaista yhteiskuntaa?



Snyderin teos on saanut Suomessa - toki myös muualla - varauksettoman kiittävän vastaanoton, esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja Kansan Uutisissa.
    Totta on, että Snyderin tekstistä voi alleviivata monia lauseita, melkein kaikki. Hän huomaa terävästi totalitaarisen ajattelun idut vertaamalla nykyhetkeä menneisyyteen. Mutta sanooko Snyder mitään uutta? Onko hän kaikessa oikeassa? Ja vielä kriittisempi kysymys: Ajatteleeko Snyder että lukijan pitää olla hänen kanssaan samaa mieltä tajutakseen tyrannian ennusmerkit?
    Huomasin että The Guardianissa pidettiin hyvin myönteisen artikkelin lisäksi toisaalla Tyranniasta -kirjaa aika lailla hätäisesti koottuna, pinnallisena. Kun Snyder esimerkiksi kehottaa sammuttamaan näyttöpäätteet ja sulkemaan internetin ja lukemaan kirjoja, kuten Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, Guardianin arvostelija kysyi myrkyllisesti: Miten autoritaarisen Dostojevskin lukeminen kehittää demokraattista, kriittistä mielenlaatua?
    1930-luvulla tyrannit käyttivät valtaanpääsyyn myös katujen väkivaltaa. En tiedä rinnastaako Snyder katujen epäparlamentaarisen toiminnan internetin aggressiivisiin käyttäjäryhmiin, mutta jos rinnastaa ja samaistaa, asiaa olisi kannattanut pohtia enemmän ja syvemmin.
    Snyder on kirjoittanut teoksensa kotimaansa yleisölle, ilmeisesti Yhdysvaltain nuorisoa ajatellen ja siksi se on paikoitellen naiivi. Yhtäällä hän esimerkiksi kehottaa luottamaan ja vahvistamaan insituutioita ja sitten toisaalla vaatii katkaisemaan kaikki sähköiset yhteydet noihin samoihin instituutioihin, koska niihin ei voi luottaa eikä varsinkaan digitaaliseen kommunikaatioon.
    Minua kirjassa ”vaivaa” se, että Snyder tiivistää 20 iskulauseeseen kaikki ne ajatukset demokratian puolustamisesta, jotka jokainen meistä hyväksyy mennen tullen. Mikään yhteiskunnallinen ilmiö ei voi selittyä näin yksinkertaisesti.
    Snyderin lainatessa Hannah Arendtia muistuttamaan, että Arendt ”ei tarkoittanut totalitarismilla kaikkivoipaa valtiota, vaan yksityisen ja julkisen rajan murenemista”, lukijan valtaa epämiellyttävä oivallus, sillä eikö Arendtin totalitarismin määrittely sovi jollakin tavoin kuvaamaan myös tätä meidän pohjoismaista hyvinvointivaltiota? Samalla kun pelkäämme "populismin" vallankaappausta, jääkö meiltä huomaamatta hyvinvointivaltion pehmeä vallankaappaus?


Jos maailman tuska ratkeaisi Snyderin 20 opetuksella, ei Snyderin kirjan kaltaisia pamfletteja ehkä edes tarvittaisi. 
    Tyranniasta ei löydä politiikan ”mustia joutsenia”, mutta niitä ei kai voi löytääkään, sillä jos voisi, ne eivät olisi mustia joutsenia.
    ”Vältä toistamasta hokemia, joita kaikki muut käyttävät”, Snyder sanoo.
    Aivan, tämä on erinomainen ohje kaikkeen julkiseen kommunikaatioon. Jokaisen toimittajan ja kirjoittajan pitäisi kiinnittää tuo lause seinälle, silmien eteen.
    Ikävää on, että Snyderin oma 20 opetuksen lista on kerätty juuri niistä samoista hokemista, joita media ja muodikkaat tutkijat nyt toistavat.
    Tästä päästään pakinani otsikkoon: 21 keinoa tyrannian välttämiseksi. Se 21. opetus on, että älä usko edes Snyderin kirjan opetuksiin, vaan yritä etsiä jokin mitä hän eikä juuri kukaan muukaan ole huomannut. Snyder on paljossa oikeassa, mutta kaikessa ei kukaan voi olla oikeassa, joten tätäkin kirjaa kannattaa epäillä.
    Snyder kehottaa romanttisen idealistisesti luottamaan paperilehtiin. Häneltä taisi jäädä huomamatta, että Brexitin aggressiivinen propagandadynamo hehkui nimenomaan englantilaisten paperilehtien sivuilla.
    Hyvää tarkoittavaa ihmistä pitää arvostaa, mutta intellektuellin tulee pyrkiä enempään. Hyvä tarkoitus on lähtöviiva, ei suinkaan maali.
    Viime sunnuntaina ”laatulehti” Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan mistä aiheista uudenlaisen kirjeenvaihtajan tulisi kirjoittaa. ”Mistä haluaisit lukea lisää?” lehden toimitus kysyi haastavasti.
    Sitten toimitus listasi aiheita syötiksi: robottien tulo, tekoäly, aurinkovoima, ilmastomuutos, vanheneminen, kaupungistuminen, terveellinen ruoka, terveelliset elämäntavat, uusi maailmanjärjestys.
    Hohhoijaa – olipa listaan taas kerätty kaikki megatrendien kliseet, joita media on jo nyt pullollaan. Näistäkö pitää todella kirjoittaa lisää? Ihan lukijoiden pyytämänä? Etsitään avaimensa maahan pudottaneen juopon tavoin niitä katulampun juurelta, koska sinne loistaa valo eikä sieltä minne avaimet todella putosivat.
    Siis 21.opetus: Yritä välttää autoritaarisen eliitin hokemia! Suhtaudu eliitin puheeseen yhtä kriittisesti kuin populismin seireenien lauluun.
    Tietenkin tämä on vaikeaa ellei mahdotonta, varsinkin jos haluaa lukea lehtiä ja kirjoja.

                                                                                         Kyösti Salovaara, 2012.
Ensin poltetaan kirjoja, sitten ihmisiä.
Vuoden 1933 kirjarovioiden muistutuslaatta, Berliini.

Richard J Evans: On Tyranny by Timothy Snyder review - how to defend democracy in the age of Trump. The Guardian, 8.3.2017. 
Stephen W. Hawking: Ajan lyhyt historia. (A Brief History of Time, 1988.) Suom. Risto Varteva. WSOY, 1988.
Karl Marx: Vallankaappaus Ranskassa 1851. (Der achtzehnte Brumaire des Louis Bonaparte, 1852.) Suom. Kaisu-Mirjami Rydberg. Akateeminen sosialistiseura, 1938.
Petja Pelli ja Alma Onali: Mitä haluaisit lukea lisää? Helsingin Sanomat, 13.8.2017.
Timothy Snyder: Tyranniasta. (On Tyranny, 2017.) Suom. Matti Kinnunen. 131 s. Siltala, 2017.
Heikki Ylikangas: Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen. Art House, 2015.

____________________
____________________


PS. 18.8.2017 klo 00:15

Barcelona 17.8.2017!



                                                                    Kyösti Salovaara, 2016.

Taasko minä alkavan yön tunteina kirjoitan tällaisen jälkikirjoituksen?
    Jälleenko viattomia tapettiin kadulle? Eikö kansainväliseksi naamioituva nationalistinen viha pääse (muka) purkautumaan muualle? Viattomien päälle se sataa kuin puukko sydämeen.
    Miksi viha tulee merten yli? Pilvienkö mukana on helpompi tuoda kuolemaa?
    Miksi?
    Tätä kirjoitettaessa El Pais kertoo että ainakin 13 ihmistä on tapettu Barcelonassa. Las Ramblasin plataanit itkevät.
    Runsaan kuukauden päästä minunkin pitäisi kävellä tuolla, muiden viattomien keskellä. Vai onko kukaan viaton? Jos ei ole, kenet pitää nostaa ristille muiden puolesta? Kuinka moni tietää?  Pelkää? Uhrautuu?
    Kysymyksiin ei ole vastausta.
    Uskallan laittaa tähän katkealmia Eeva-Liisa Mannerin runosta Misericordia, vaikka se onkin kirjoitettu Andalusiassa.
    Uskallan… arkaillen.
    Laitan myös Espanjan lipun vaikka Katalonia ja Barcelona kiihkoilevat oman nationalistisen valtionsa puolesta.
    Kannattaako kiihkoilla? En tiedä.
    Uskon suurempaan yhteyteen, vaikka nyt olen sanaton.
    Olen melkein sanaton.
    Ja silti luotan niihin: sanoihin!
    Sanoihin!

Eeva-Liisa Manner: Misericordia:

Kadut niin tyhjät ja valkeat kuin kulkisi unessa.
Kaikki ne loppuvat rotkoon tai taivaaseen.
Kaduilla ei yhtään sielua, ei edes koiraa,
jokunen ovi narahti hiljaa tuulessa.
Talojen ikkunat peitetyt, kaikki ihmiset toisissa
                                             maailmoissaan.

Äkkiä kirkonkellot rämähtivät soimaan
     kuin kattilankansia olisi hakattu,
vasta myöhemmin sain tietää mitä oli tapahtunut;
vilaukselta näin miten lapsi
jonka kasvoilla oli yön värit
kannettiin sorisevassa saattueessa kylän läpi.
Joku kuiskasi: hän on kuollut.
Kuiskaus avasi hetkessä ikkunoiden luukut:
Kuka? Domingo. Siis sunnuntai.
Hän asui törmien luolassa – näettekö tuolla:

Ylhäällä vuorten viivat, alhaalla meri,
tummaa rakeista kiveä kuin tulivuoren soraa,
kituvia puita, törmien kukkia, valeriaanaa,
murtuneita kadun pätkiä kuin leipäsiä.
Aivan liian suuri taivas…

Sortuma...


                                                                                             Kyösti Salovaara, 2016.
Nyt Las Ramblasin plataanit itkevät.
Entä minä, sinä, he?


54 kommenttia:

  1. Minäkin luin - lukaisin, oli niin kevyt - tuon Snyderin kirjan, kun innostuin Helsingin Sanomien jutun perusteella sen hankkimaan.
    Se tuntui vähän liian simppeliltä, amerikkalaisilla populaarien tietokirjojen tekijöillä on tapana tehdä tällaisia listoja olkoon sitten aiheena tyrannian vastustaminen, masennuksen voittaminen tai laihdutus.

    Pidän kirjassa siitä, että se korostaa osallisuutta: kanna vastuusi maailmaa kohtaan, puolusta yksityiselämää, muista ammattietiikka, aja hyviä asioita jne. Tämä kumoaa sen monesti toistetun hokeman, että paha häipyy, kun et ole huomaavinasikaan, et mene kommentoimaan etkä korjaamaan. Se on kuten koulupihan kiusaamisen ohittaminen, ei se lopu vaan saa sytykettä ja hyväksyntää puuttumattomuudesta.

    Meilläpäin vaikuttaa entinen persukansanedustaja Reijo Tossavainen kirjoittamalla lehtiin. Hiljattain hän kirjoitti, miten "omat" jätetään oman onnensa nojaan ja "muualta tulleille" kustannetaan usein hotellitasoinen majoitus ja ruokailu noutopöydästä kolmesti päivässä. Hän viittasi tällä meidän ainoaan (kolme muuta purettu) vastaanottokeskukseen, joka toimii tyhjilleen jääneessä entisessä juottolassa Hotelli Kantrissa. Siellä on pääasiassa perheitä, jotka asuvat pienissä ilmastoimattomissa huoneissa, joissa ei ole edes ruuanlaittomahdollisuutta. Heille tuodaan laitosruokaa jollain tonkilla ja se on syötävä isossa yhteistilassa. Vanhemmat ovat valittaneet siitä, ettei sapuskaa saa viedä huoneisiin, joissa se maistuisi ehkä lapsille paremmin. No, T:n tarkoitus on tietenkin saada ihmiset kuvittelemaan, että pakolaiset asuvat Hiltonissa ja nostattaa näin vihaa ihmisissä, jotka eivät tiedä totuutta ja ovat tottuneet ajattelemaan, että hotelli tarkoittaa aina ylellisyyttä. Minusta tällaisia parjaamisia pitää korjata aina kun huomaa.

    Jos olisin vielä ET:n ope, niin tod.näk. käyttäisin Snyderin kirjaa materiaalina, kun aiheena on yhteiskunnallinen osallistuminen, ja englannin tunnillakin voisi käyttää alkukielistä kirjaa. Sen siällysluettelo, ne 20 opetusta, on niin selkeää kieltä, että sopisi hyvin jo yläkoululaiselle.

    Aikuinen kaipaa aina enemmän kysymyksiä ja kyseenalaistamista - ja Kyösti sinähän teit niitä jatkaen Snyderin teeseistä laajemmalle. Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!

      Ensi alkuun (konseptilla) pakinani kriittisyys teosta kohtaan oli aika tuntuvaa, mutta sitten mietin tarkemmin ja loivensin sävyäni: eihän Snyderin kirjan teemoissa ja sanomassa sinänsä ole mitään moitittavaa eikä perusasioista voi kukaan järkevä ihminen olla erimieltä.

      Krittinen sitten voi olla otsikoiden taakse kirjoitettuihin perusteluihin - ne ovat todellakin aika yksinkertaisia ja välillä harmittavan ristiriitaisia.

      Katselin tnnään, pakinan jo tultua ulos, El Paisin nettisivua ja siellä oli huhtikuussa julkaistu arvostelu, missä kirjoittaja sanoi, että Snyderin teoksen luku "Kohtele kieltämme lempeästi" (jossa siis korostetaan kirjojen merkitystä) pitäisi jakaa kaikkiin kouluihin, instituutteihin ja yliopistoihin jokaiselle luokalle ja kurssille.

      Kun noin sanotaan, käsillä lienee klassikko, kaikista puutteistaan huolimatta.

      Kyseinen luku paljastaa myös teoksen ristiriitaisuuden. Siinähän Snyder mm. ottaa esille Bradburyn romaanin jossa poltetaan kirjoja. Sitten hän itse sanoo (ja toisaallakin) että netti pitäisi "polttaa". Onko tämä avara vai aika ahdasmielinen näkökulmma sananvapauteen? Ehkä Snyder ei itsekään huomaa argumenttiensa ristiriitaa.

      Ei sananvapaus lisäänny medioiden polttamiselle, ei edes netin sulkemisella.

      Poista
  2. " .. jääkö meiltä huomaamatta hyvinvointivaltion pehmeä vallankaappaus? .."

    Juupa-juu. Roland Huntfordin "Uusi uljas Ruotsi", alunperin "The new totalitarians", 1971 ja sitten Marianne Alopaeuksen "Drabbad av Sverige", 1983 osv. Onhan noita. No, olen täällä vissiin tuonut näitä juttuja esiin ihan riittämiin joten olkoon, (pahalta näyttää) ;-)

    Jyrkkä pohjalainen Heikki Ylikangas puuttuu tosiaan monia mietityttäneeseen ajankohtaisen politiikan ja sitten historiantutkimuksen ominaisuuteen, josta esimerkkinä kysymys, että oliko ydinase "musta joutsen"?

    Komppaan Marjattaa, hyvä kirjoitus! hh

    Ps. Britit ja anglo-amerikkalaiset ne aina jaksavat tyrkyttää omiansa (Churchill) mutta unohtavat Venäjän joka kuitenkin oli se joka oikeasti pani hanttiin Hitlerille, kammottavalla hinnalla vieläpä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannu!

      Joo, tämä hyvinvointivaltio on semmoinen tabu ettei siihen nykytilanteessa uskalla kukaan tarttua, juurikaan. Täytyy löytää joku näkökulma jotta uskaltaa - Paavo Löppösen uudehko kirja valinnanvapaudesta, jossa se demarien nykyideologian mukaan kielletään (filosofisestikin) voisi olla jonkinmoinen lähestysmiskulma. Täytyy miettiä. Ruotsalaisethan ovat purkaneet hyvinvointivaltion jähmeydet melkein kaikki - systembolaget on jäljellä ja se taitaa Ruotsissa olla ylivoimainen tabu ja yrittävät siksi vaikuttaa Suomenkin päätöksiin.

      Kun katselee (hetkenkin) yhteislauluohjelmaa Skansenilta, tajuaa ettei tuosta kansasta voi olla mihinkään suureen. Vai voiko?

      Kyllähän tuo Churchillin korostaminen tuntui kummmalta, semminkin kun Snyder olisi voinut ottaa esille Yhdyvaltain ratkaisevan osuuden (hehän veivät Neuvostoliittoonkin miljoonia aseita Hitlerin kukistamiseksi), mutta herra C. sopi ilmeisesti paremmin tuohon "erottaudu porukasta" - teemaan.

      Neuvostoliiton "sankarillisessa" taistelussa on niin paljon vastasävyjä ettei oikein tiedä oliko se sankaruutta sittenkään. On jäänyt mieleen eräs elokuva, jossa myöhemmin valtiota johtanut Hrutsev ammutti omia sotilaitaan kun nämä vetäytyivät ylivoimaisen vihollisen tieltä - tuossa taistelussa venäläisiä taisi kuolla enemmän omien konekiväärien teurastamana kuin saksalaisten.

      Poista
  3. Tärkeää pohdiskelua, hyviä näkökulmia. Snyderin kirja on minunkin lukulistallani, mutten ole vielä ehtinyt sitä lukea. Aion kuitenkin, Kyöstin ja Marjatan varauksellisuudestakin huolimatta, heidän huomionsa muistaen.

    Olen itsekin kirjoitellut, täälläkin, huolestumisestani demokratian tulevaisuuden suhteen. Eurooppa on menettänyt ideaansa ja voimaansa ja Yhdysvalloilla on hullu presidentti. Samaan aikaan monien autoritaaristen valtioiden johtajien itsetunto kasvaa kohisten. Ilmassa on paljon ikäviä merkkejä.

    Historian kirjoittavat aina voittajat. Toisessa maailmansodassa voittajien puolella oli monta kansakuntaa ja ne kaikki mielellään korostavat omaa osuuttaan. Lisäksi meillä länsimaisilla ihmisillä on usein taipumus unohtaa muiden osuus ja merkitys historian tapahtumissa. Silti vierastan Stalinin roolin liiallista korostamista - kokonaisuus oli monimuotoinen (Kyöstin kommentti vastasävyistä on hyvä). Samoin vierastan sitä, että natseissa ei enää nähdä vivahteita. Paha mikä paha.

    Tärkeää on pohtia ja keskustella. Olla kriittinen jopa näitä hyvään pyrkiviä snydereita kohtaan.

    VastaaPoista
  4. Eilen ajattelin etten nyt puutu maahanmuuttokeskusteluihin mutta nyt, juuri tämänhetkisissä tunnelmissa on hyvä ymmärtää, että ei ole kyse vain autoritaaristen johtajien itsetunnon kasvusta. Vallan tunne on on kasvanyt heidän Eurooppaan saapuneissa ja saapuvissa joukoissansa. He käyttävät valtaansa eikä sille ole loppua näkyvissä. Jotain muuta on tehtävä. hh

    VastaaPoista
  5. Ja nyt sitten jopa Suomen Turuuss.

    Hannulle: pitäähän tuosta maahanmuuttajakysymyksestä puhua, sillä se on yksi aikamme suuria haasteita. Tosin, kuten olen ennenkin kirjoittanut, se on pikemminkin oire sen takana olevista vielä suuremmista ongelmista. Helppoja vastauksia ei ole, vaikka jotkut sellaisia julistavatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koneessa on jotain häikkää. Olen kahdesti yrittänyt vastata tähän hiukan pidemmin mutta kaikki pysähtyy.

      Siis, puhumista tarvitaan, tietty, mm nyt ahdistuksen vähentämiseksi mutta teot ongelmien ratkaisemiseksi ovat se todellinen apu ja niistä on ollut Euroopassa puute.
      Minulla on Turussa perhettä, kiinni mm näissä maahanmuuttojutuissa joten on eilinen tullut meillekin iholle.

      Mutta. Maahanmuutto on juuri se suuri asia, ei pelkkä oire. Se käy selväksi sille joka on seurannut Ruotsia sekä pinnalta, että pinnan alta. Jätän nyt tähän ennen koneen uusia temppuja. hh

      Poista
    2. Barcelonan iskujen jälkeen puhuimme Unton kanssa, että pian varmaan tapahtuu terroriteko jossain Suomen isoimmista kaupungeista. Olin eilen Kouvolan Taiteiden Yössä ja menossa Jaakko Ryhäsen konserttiin, kun sain pojalta soiton, mitä heillä Turussa on tapahtunut ja ettemme murehtisi. Hän olisi ollut lähdössä poikiensa kanssa pyöräilemään jokirantaan ja jäi miettimään, miten kertoa heille pyöräretken peruuntumisesta. Tallasimme vakavina konserttiin, jossa Ryhänen lauloi muiden vaikuttavien laulujen ohessa Rauno Lehtisen Muuttuvat laulut, "Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan...". Plussaa kouvolalaisille, että kaikki sujui suunnitellusti enkä nähnyt kenenkään mulkoilevan ilkeästi turvapaikanhakijoita, näitä vähiä täällä vielä olevia. Ehkä he ovat jo nyt niin tuttuja, näyttää että ainakin nuoret osaavat olla yhdessä.

      Meillä on aamun Hesarin mukaan 70 suomalaista Isisiin liittynyttä. Näitä pitäisi tutkia ja valvoa. Entä ne vierassotilaat, jotka palaavat pettyneinä ja aivopestyinä, kun ei iso tehtävä onnistunutkaan? Afrikassa on lapsisotilaiksi siepatuille tervehdyttämisleirejä. Kyllä näille teininä terroritöihin houkutelluille pitäisi myös järjestää jotain eikä vain ottaa jatkamaan entistä elämäänsä (eihän se onnistu) kuin ei mitään.

      Kyösti, minäkin suren Barcelonan tilannetta. Olin siellä kolmena kesänä ja vielä tekisi mieli mennä. Toinen metropoli, johon haikailen, on Istanbul. Mutta eipä sekään ole enää sama.
      Miten käy Helsingin Taiteiden yö ensi viikolla? Uskaltavatko ihmiset liikkua siellä!

      Poista
    3. Olen edelleenkin sitä mieltä, että maahanmuutto on enemmän oire kuin perusongelma. Sitä voi hahmottaa esimerkiksi miettimällä miksi pakolaisuus on kasvanut niin suureksi ilmiöksi?

      Tai pohtimalla sitä mitä tapahtuisi jos maahanmuutto lopetettaisiin tukkimalla rajat tiukasti. Eläisimmekö sen jälkeen rauhallisessa lintukodossa? Emme, sillä maailma olisi edelleen täynnä ongelmia, ehkä entistäkin kärjistyneempinä, ja ne heijastuisivat tännekin lukuisin tavoin.

      Olen sitä mieltä, ehkäpä linkolalaisittain, että ihmiskunnan megaongelna on hallitsematon väestönkasvu. Se aiheuttaa monenlaisia jännitteitä, jotka sitten osaltaan johtavat ympäristöongelmiin, resurssien niukkuuteen, monenlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen, ihmisryhmien välisten skismojen lisääntymiseen, ja - myöskin - pakolaisuuteen.

      Mikäli reagoimme vain oireeseen, jäävät sen aiheuttaneet perussyyt hoitamatta. Ja mikäli yritämme korjata oiretta kovin tylysti ja kömpelösti, herättää se aivan varmasti lisäjännitteitä.

      Poista
  6. Jos olisi helppoja vastauksia ja ratkaisuja, ne olisi jo tehty...

    No, näin voin sanoa ja niinhän me sanotaankin - sanomatta oikeastaan mitään.

    Hesarissa, Pekka, kyllä eilen kumottiin aika perustellusti tuo Linkolan dystooppinen ajatus että ongelmien syy on väestönkasvu.

    Kuuntelin äsken Yle ykköseltä melkein järkyttävän viisaasta puhetta: puhuja Juho Saari ja aiheena hänen toimittamansa kirja (tutkimus) Sosiaaliturvariippuvuus - Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa?. Sen voi ladata netistä ilmaiseksi, joten latasin, en tietenkään ole lukenut.

    Olen sitä mieltä että jokainen kansanedustaja ja puoluepukari pitäisi PAKOTTAA lukemaan tuo tutkimus ja tenttimänän se Juho Saarelle - ja vasta sen jälkeen olisi oikeus puhua eduskunnassa tai mediassa hyvinvointivaltiosta.

    Saari kertoi vakuuttavasti (numeroin) että esim. hokema hyvinvointivaltion alas ajamisesta on täyttä puppua. Luvuin: vuoden 2008 jälkeen Suomen bkt on kasvanut 20 mrd. Tänä aikana sosiaaliturvaan on lisätty panoksia 20 mrd! Eli, koko kansantuotteen kasvu on siirretty sosiaaliturvaan!

    Tuo oli sivuhuomautus. Saari sanoi ettei hän käytä asioiden tolan kuvaamiseen sanoja "uusliberalismi" tai "globalisaatio", koska ne eivät oikeastaan tarkoita mitään eikä niiden vaikutusta ole tieteellisesti mitattavissa millään indeksillä yms.

    Saaren tutkimus perustuu konkreettisiin asioihin, jotka voi empiirisesti havaita - ei poliittisen jargoniaan.

    Tämä maahanmuutto"ongelma" suuntaan tai toiseen lienee juuri sellainen asia, jota ei voi suurilla sanoilla selittää eikä analysoida.

    Vielä harhaanjohtavampaa taitaa olla ylikäsitteillä kuvata tai ymmärtää terroristejä ja heidän pahoja tekojaan (niin kuin esimerkiksi yritti ymmärtää Helsingin kohta eläkkeelle jäävä piispa).

    Terrorismissa ihminen esittää sellaista pahuutta, jota minun on mahdoton ymmärtää. Enkä kovin vähällä vapauta tuota pahuutta vastuusta puhumalla rakenteellisista ongelmista, imperialismin perinnöstä, köyhyydestä jne.

    Islamistiterrorismi ei ole Jumalaan (Allahiin) uskomisen syytä, mutta ei se myöskään ole Jumalan (Allahin) syytä, vaan ihmisen, ihmisten.

    Uskaltaako kadulle mennä?

    Pakko uskaltaa. Olen mnenossa kulkemaan pitkin Eurooppaa syyskuun lopulla. Pelottaako nyt. Ehkä vähän mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti, nyt menen alueellle johon minulla ei juuri ole kompetenssia. Monet taloustieteilijät tuntuvat lähiaikoina sanoneen, että kansakunnan reaalinen ansiotaso ei ole mainittavasti noussut viimeisten 10 vuoden aikana. Usein vertailuvuodeksi on mainittu juuri tuo v2008.


      Eräs ilmiö terrorismista on, että syrjäytyneiksi vieraassa maassa itsensä tun tevat etsivät itsellensä "kotia" jonka löytävät fundamentalistien tarjoamasta islamista. Samalla tavalahan voidaan selittää esim. isänmaallisuuden voimaantuminen Saksaan seikkailumielssäkin lähteneiden jääkärikokelaiden joukossa tai ASS:n vetovoima yliopisto-opiskelijoiden piirissä 70-luvulla. Eli Yksinäisyys!

      Yhteistä näille ryhmille on "leimautuminen" lopuksi ikää kuten Konrad Lorentz esittää, jotain mistä on kovin vaikeata päästä enää irti. hh

      Poista
    2. Ps. Alan salehzadehin tämän päiväinen postaus Iltalehdessä kannattaisi lukea. hh

      Poista
    3. Mietin itsekin tuota kirjoittaessani, että olinko ymmärtänyt oikein sen mistä Saari radiohaastattelussa puhui.

      Selasin nyt itse tutkimusta (mainitaan kommentissani) ja löysin (ihme kyllä) kohdan johon Saari viittasi. Se kuuluu näin:

      "Sosiaalimenojen määrä on kasvanut voimakkaasti 2008 alkaneen globaalin finanssikriisin jälkeen. Ennen sitä vuonna 2007 menot olivat 46 miljardia euroa ja kymmenen vuotta myöhemmin ennusteet viittaisivat noin 67 miljardin menoihin vuonna 2017. Kasvua on siis nimellisesti noin 20 miljardia ajanjaksona,
      jolloin bkt on käyvin hinnoin kasvanut noin 187 miljardista noin 209 miljardiin vuonna 2015 ja jossa ennuste vuodelle 2017 on 218–219 miljardia. Sosiaalimenojen kasvu ylittää siis selvästi kansantuotteen kasvun."

      Poista
  7. Kyllä kai on niin, että meidän on parempi ymmärtää syitä mitkä ovat johtaneet tähän tuhoaaltoon sen muutama vuosi sitten toivorikkaan arabikevään jälkeen. Se siis tarkoittaa sitä että tämmöinen tavallinen ja tavatonkin suomalainen käsittää minkälaisia rakenteita jossain muualla maailmassa on.

    Mutta ei väkivaltaa saa hyväksyä. Ei missään muodossa. Minusta on niin että terroriin ei saa vastata pelkäämällä, ei edes vihapuhein.

    VastaaPoista
  8. Linkola puhuu helppoa teoriaa, katselee ihmiskuntaa kuin palapeliä pöydällä. Jos hän olisi Kosin saarella asuva kalastaja ja kuulisi avunhuutoja Välimerestä, niin noinkohan pysyisi kylmänä, eikä kiiruhtaisi veneelleen ja auttamaan ihmisiä maihin?

    Minä luulen, että veritekoon ryhtyvällä, olkoon kyseessä jihadismiin kääntynyt tai kouluampuja, tarvitaan myös aikamoinen nyrjähtäminen mielenterveydessä, mihin nyrjähtämiseen taas osaltaan johtaa huonot olosuhteet ja niiden aiheuttama epätoivo. Malli toimii myös.

    Mihinkään suljettuun yhteiskuntaan en toivo mentävän. Avoin Eurooppa ja paljon globaalia ymmärrystä ja auttamista.

    Aion liikkua kuten ennenkin. Metropolit vetävät. Pelkään vain, että niistä tulee näiden tapahtumien myötä erilaisia, vartioidumpia ja sen mukana ankeampia ja pelottavanoloisia.

    Nyt on Turussa mielenosoituksia torilla. Törkeää. Minusta pitäisi kunnioittaa vainajia ja jättää rääkyminen edes tämän päivän osalta. Suruliputus ja vihamöykkä eivät oikein sovi yhteen.

    Puukotettuja naisia auttamassa oli ollut ulkomaalaistaustaisia miehiä, olivatkohan juuri nekin, jotka joutuivat puukotetuiksi. Tuntuu aika pahalta, että nyt viha käännetään kaikkiin ulkomaalaisiin ja heiksi oletettuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaisi kuitenkin olla viisasta (ja rohkeaa) pitää erillään yhtäältä yksittäisen kouluampujan ja toisaalta järjestäytyneen organisaation (kuten ISIS, ETA, IRA, Bader Meinhof,Punainen armeijakunta jne jne) harjoittama väkivalta viattomia ihmisiä kohtaan.

      Esim Isis käy järjestäytynyttä sotaa länsimaista liberaalia kulttuuria vastaan. Jos tätä ei myönnetä, en ymmärrä kuinka ongelma koskaan ratkeaisi, tilanne muuttuisi paremmaksi.

      Hannun mainitsema AS kirjoittaa Iltalehdessä:

      "Yksittäinen terroristi saattaa olla “syrjäytynyt” tai “mielisairas”, mutta islamistien terroritekojen takana vaikuttaa myös ideologia: islamistit haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan."

      Isisin ehdoton tuomitseminen ja sen väkivallan vastustaminen on teko, johon pitää pystyä; Isisin tuomitseminen ei tietenkään tarkoita Islamin tuomitsemistä. Nämä kaksi asiaa täytyy pitää selvinä, toisistaan erottuvina.

      Länsimainen kulttuuri kääntää toisenkin posken lyötäväksi kun toiselle poskelle isketään. Ehkä se on tämän kulttuurin vahvuus. Mutta voi se olla myös tuhon alku - kukapa meistä sen tietäisi tai osaisi ennustaa. Musta joutsen saattaa päästä siivilleen juuri tästä syystä.

      Poista
    2. Olihan se tiedossa, että kalifaattiunelman murskautuminen johtaisi näihin iskuihin.

      Termi 'poliittinen islam' on aika hyvä erotukseksi uskonnosta nimeltä islam.
      Siinä lasten islam-aapisessa, "pyhäkoulukirjassa", jonka otin Turkissa mukaani eräästä moskeijasta ei todellakaan puhuta mitään väkivallasta ja toisuskoisten tappamisesta. Siinä opetetaan hyvää elämää ja kaiken elämän kunnioitusta. Islaminuskoiset ovat yleensä kunnioittaneet muita yksijumalaisia uskontoja, juutalaisuutta ja kristinuskoa, onhan niissä kaikissa samoja profeettoja ja yhteiset eettiset säännöt.

      Länsimaissa liitettiin ennen islamin maailmaan eksotiikkaa ja bysantin mystiikkaa - nyt on toisin. Islamistit värittävät koko islamin, ja pahinta on tietysti se, ettei mitään yhtenäistä islamia olekaan, ei kunnon katto-organisaatiota. Imaamit selittävät kukin omiaan kenenkään valvomatta ja saattavat jossain takapajulassa johtaa ihmisiä islamin oppien vastaiseen elämään.

      Poista
  9. Tänne paenneet pitäisi saada nopeasti tolpilleen ja töihin. Heidän pitäisi saada perheensä tänne. Ihmisten pitäisi saada elää niin kuin ihmiset elävät, yhdessä ja pelkäämättä.

    Siinä on syy siihen miksi en ole käsittänyt Migrin pyrkimystä lähettää ihmiset takaisin hengenvaaraan. Vähemmästäkin ihmiset suuttuvat. Ja alkavat radikalisoitua. Tässä mietin juuri tuota Marjatan pohdiskelua. Noin minäkin olen islamin ajatellut.

    Olen lukenut juuri äsken uskonnollisesta vallasta. Se tarkoittaa esimerkiksi bysanttia ja keskiajan piispojen ja paavien valtaa. Nämä ovat suuria historiallisia liikkeitä ja toivon totisesti että ne eivät ole tulossa takaisin.

    Tuo Turun tapaus toivottavasti jäi yksittäiseksi. Mutta ehkä henkensä edestä paenneita voitaisiin vähitellen alkaa kohdella vähän paremmin? Minä asun maahanmuuttajakorttelissa, mutta suren sitä, ettei minulla ole yhteistä kieltä tämän pihan somalinaisten kanssa. Lapset tulkkeina muuttavat puhetta vähän hassuun suuntaan.

    VastaaPoista
  10. Olin lauantaina juhlaillallisella Haikon kartanossa, yönkin siellä viettäen, joten palaan mukaan tähän erittäin tärkeään ja mielenkiintoiseen keskusteluun nyt tauon jälkeen. Ehkä useammalla erillisellä viestillä, sillä minulle on käynyt samoin kuin Hannulle - pitkän viestin kirjoitettuani se on kadonnut jonnekin eetterin syvyyksiin. Turhauttavaa.

    Kyösti kirjoitti, että perjantain Hesarissa kumottiin aika perustellusti Linkolan dystooppinen ajatus väestönkasvusta ongelmien syynä. On jännä, miten olemme samaa lehteä lukemalla päätyneet aivan erilaisiin käsityksiin. Kuinkahan paljon tulkintaamme ylipäätään vaikuttaa ennakkonäkemyksemme? Kyöstillä? Minulla?

    Minun silmissäni keskustelu näistä vaikeista asioista jatkuu. Hesarissa on esitelty erilaisia näkemyksiä, ja hyvä niin. Itse ongelmaa ei ole kumottu, vaikka sitä minäkin kovasti toivoisin, mutta Linkolan joitakin toimenpide-ehdotuksia on kyseenalaistettu. Onhan sanottu, että Linkola on taitava hälytyskellojen soittaja, mutta ei niinkään pätevä sen arvioimisessa mitä pitäisi tai ainakin olisi mahdollista tehdä.

    Edelleenkin näyttää ikävä kyllä siltä, että monien megaongelmiemme juurisyy on väestönkasvu.

    VastaaPoista
  11. Pitääkö meidän tuomita väkivalta? Ehdottomasti. Pitääkö meidän yrittää ymmärtää sen tekijöitä? Ehdottomasti, sillä miten muuten voisimme vaikuttaa sen syihin? On niin kovin helppo vain puhua yleisestä pahuudesta ja sulkea silmänsä sen syiltä. Ajattelevatko nämä terrori-iskujen tekijät tekevänsä pahaa?

    Todettakoon vielä selvästi, että nämä terrori-iskut, niin Barcelonassa, Turussa kuin muuallakin, ovat minusta syvästi järkyttäviä ja tuomitsen ne yksikäsitteisesti. Älkäämme niitä tuomitessamme kuitenkaan langetko itse epäoikeudenmukaisuuteen.

    Voisin kysyä arvon kommentaattorikollegoiltani: hyväksyttekö te väkivaltaa ikinä, missään tilanteessa?

    VastaaPoista
  12. Uskallammeko enää mennä kadulle? Itse jouduin miettimään tätä kysymystä vuosi pari sitten, kun Bryssel jahtasi terroristeja ja Molenbeekin kaupunginosa nousi meidän kaikkien tietoisuuteen. Tyttäreni oli tuolloin työssä Brysselissä ja isän sydän oli tietysti syrjällään huolesta.

    Sain häneltä myös suoraa tietoa siitä millaista se on kun kaupunki menee kiinni. Jotain hyvin elähdyttävää oli siinä, miten tavalliset ihmiset reagoivat. Ystävällisyyttä ja yhteisöllisyyttä oli enemmän kuin yleensä, kaunaista vihaa ei niinkään. Tätä kaunista ajatustahan myös Marjatta ja Ripsa ovat tässä keskustelussa viljelleet.

    Kävin tuolloin akuutin vaiheen jälkeen itsekin Brysselissä tytärtä tapaamassa. Joka kulmassa oli hampaisiin asti aseistautuneita poliiseja tai sotilaita. Mutta elämä jatkui. Jatkakaamme mekin omaamme, vaikka sielussa on suru ja vähän pelottaakin. Ehkä se kuitenkin on parasta lääkettä terrorismia vastaan?

    VastaaPoista
  13. Pekka, oletko siis lukenut sen artikkelin, mihin Kyösti viittaa, "Tutkijan täystyrmäys Linkolalle"? Siinä Ville Lähde toistaa ne samat, mitä on tähänkin asti aina tähdennetty väestönkasun hidastumisen keinoina: terveydenhuolto, sosiaaliturva, koulutus ja yhteiskunnallinen vakaus, jotka ovat vastakohtia Linkolan keinoille.
    Artikkelin lopussa todetaan vielä, että ilmastopäästöt ja luonnonvarojen tuhlailu ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä,perheen lapsiluku on vähempimerkityksinen.
    Tämän päivän Hesarin Sunnutaisivuilla on vielä Linkolasta juttu, jossa ihmetellään, miten hänet on äänestetty suurten suomalaisten joukkoon, kun hän ulkomailla on ekoterroristien ja jopa Unabomberin kaltaisten sekotyyppinen kulttihahmo.
    Itse pidän Linkolaa hieman hassuna. Hänet ajoi nuorena metsään jonkinlainen aspergerpiirre, kiihkeä yksipuolinen omistautuminen valitsemalleen asialle, ja hän on yhä sillä tiellä. Hän sattui kirjoittamaan oikean kirjan oikeaan aikaan, jolloin hänet nostettiin asemaan, johon hän ei oikeastaan kuuluisi.

    Hyväksyn väkivallan puolustautumisessa ja toisten pelastamisessa. Turussakin terroristin perässä juoksi torimyyjä Arya Rashidi pesäpallomailan kanssa ja mäjäyttikin kerran, kun mies oli jo maassa. Ei ollut voinut hillitä itseään. Samasta kaverista oli juttua kerran aiemmin, kun hän taltutti jonkun roiston, siksi varmaan pesäpallomaila mukana myyntipaikalla. En muista tätä tapausta tarkemmin, mutta hän sai kehuja ja olisiko palkittukin silloin ripeästä toiminnastaan.
    Jos joku hyökkäisi lähimpieni kimppuun, niin tottakai hyökkäisin vähäisine voimineni ja teksiin mitä vlosiin heidän pelastamisekseen.
    Se, että tekee saman tuntemattomien puolesta vaatii erityistä urheutta.

    VastaaPoista
  14. Marjatta - luin toki Ville Lähteen vastakommentit. Ja kuten kirjoitin: ei hän kiistä niinkään väestönkasvun ongelmaa, vaan ne keinot joita Linkola ehdottaa sen ratkaisemiseksi.

    Tämä on toki asia, josta tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Pelkään, että moni kannattaa noita myönteisiä keinoja juuri siksi, että ne on paljon mukavampi toteuttaa kuin ne tylymmät keinot. Olennaista kai nykyaikana on, että monista ongelmista ja käytetyistä ratkaisuyrityksistä huolimatta väestö kasvaa edelleen. Kasvu on hidastunut, mutta kun liikaväestö aiheuttaa ongelmia jo nyt, mitä ehtiikään tapahtua ennen kuin se saadaan "pehmeillä " keinoilla hallintaan?

    Linkolan ansiona olen pitänyt sitä, että hän on nostanut näitä ongelmia esiin hyytävän loogisesti, samoin sen että hän on opettanut meitä tiedostamaan, että niihin puuttuminen saattaa vaatia "koviakin" keinoja. Hänen ehdottamansa ratkaisut eivät tosin minunkaan mielestäni kuulosta hyviltä. Älkäämme silti sulkeko korviamme hänen varoituksiltaan vain siksi, että ne kuulostavat niin tylyiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä kulutuksen vähentäminen siltä - nyt en muista prosentteja - pieneltä osalta ihmiskuntaa, joka kuluttaa eniten. Ne prosenttiluvut ovat huikeita! Ihmiset eivät ole ongelma, vaan liikakulutus.

      Poista
    2. Näinhän se yhtälö toimii. Ihmisen aiheuttama kokonaisrasitus luonnolle muodostuu ihmismäärästä ja keskimääräisestä rasituksesta per ihminen. Molempiin voidaan periaatteessa puuttua, mutta kumpikaan ei ole helppoa.

      Toisaalta ihminen käyttää ympäristöään aina hyväkseen, eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan ympäristöä kohtuudella kunnioitetaan.

      Sitä meistä ei osaa tietenkään kukaan sanoa, missä hyväksyttävä raja luonnon käyttämiselle kulkee. Tällä hetkellä se kuitenkin mitä ilmeisimmin selvästi ylittyy, mutta lisääntyy silti edelleen.

      Poista
  15. Kiitos kommenteista Pekka, Marjatta, Ripsa, Hannu, ja harvemminkin kirjoittaneet!

    Valistunut ystäväni laittoi sunnuntaina minulle viestin: "Sinulla on muuten fiksuja kommentoijia blogissasi."

    Olen samaa mieltä, vilpittömästi.

    Asiat ovat todella monimutkaisia eikä "totuuden" selvittäminen ole helppoa tai ehkä ei edes mahdollista.

    Kun katselen kommenttejamme, niin olemmehan (suomalaiseen tyyliin?) aika varovaisia, pohdiskelevia. Se ei ole mikään puute.

    Olen seurannut tässä koko ajan esimerkiksi El Paisissa käytävää kirjoittelua ja totean että kyllä sielläkin painotetaan rauhallista suhtautumista terrorismiin ja Islamiin. Siellähän he sentään ovat myrskyn ytimessä, kaikkineen. Muutama päivä sitten El Paisissa oli hieman kärjekäs juttu siitä kuinka Islamin soturit tavoittelevat häviämänsä (siis kauan sitten) Andalusian palauttamista vaikka verellä Islamin piiriin takaisin. Nyt tuo juttu on poistettu netistä, ennen kuin minäkään ehdin sitä laittaa talteen.

    Mutta kyllä Espanjassa asiat sanotaan suoremmin kuin meillä täällä, missä kauheasti pelätään vihapuhujaksi leimautumista.

    Eilen esimerkiksi El Paisissa arvostettu kirjailija Mario Vargas Losa sanoi (jutussaan Vuodatettu veri) monia asioita, joita minäkin olen yksityisesti sanonut mutta en "uskaltanut" kirjoittaa ulos.

    Yksi tällainen asia, jonka voisi suoraan sanoa tai kysyä on Losan sanoin: Että jos länsimainen kulttuuri - jossa naiselle taataan samat oikeudet kuin miehelle - on islamistien mielestä täysin korruptoinut ja mätä, niin miksi tämä sama kulttuuri vetää miljoonia muslimeja puoleensa kuin hunaja mehiläisiä ja samalla nämä äärimmäiset toimijat ovat valmiita lähettämään tämän miellyttävän kulttuurin helvettiin?

    Tällaista ei kukaan järkevä ihminen uskalla meillä kysyä.

    Ovatko sitten länsimainen kultuuri ja Islam sodassa keskenään?

    En suostu uskomaan että ovat. Luulen että ongelmat ovat Islamilaisen kultuurin sisällä ja ne vain tuodaan meidän pöytäämme - välillä väkivallalla iskien. Terroristen kanssa ei voi neuvotella - semminkin kun nykyinen terrorismi on täysin abstrakti tavoitteensa suhteen. Mutta jonkun pitäisi jossakin tehdä rauha - siellä missä Islamin sisällä viha on väkivaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tälläistä ei meillä kukaan järkevä ihminen ei uskalla meillä kysyä."

      Joo Kyösti, pelko joutua leimatuksi on enemmän kuin aiheellinen. Ajatteleppa Linkolaa. Häneltä aikoinaan kysyttiin, että mitä nyt sitten ihmiskunnan tuhoutumisen estämiseksi olisi oikein tehtävä? Linkola huokasi ja sanoi sitten, että jos hän nyt esittää yhden mallin, sellaisen johon hän itse ei kyllä voisi ryhtyä, mutta teoreettisen … jne. Leimaamista, nimittelyä on totisesti sen jälkeen riittänyt. Siihen hän on kai tympääntynyt ja ärähtelee nykyjään kovemmin? En ole juuri seurannut, ymmärrän reaktionsa.

      Itsekin olen tämän kokenut monta kertaa kun olen esittänyt jonkun "worst case scenarion" niin ei vastausten kuuleminen aina ole "valkoisen miehen kauraa". Onneksi en eläkeläisenä ole riippuvainen työpaikasta etc.

      On tähän selitys. Ihminen on psykofyysisesti täysin riippuvainen siitä ryhmästä johon hän kuuluu. Tällainen meillä oleva länsimainen, edes jotenkin 'vapaa' yhteiskunta jossa elinkeinoa ja -paikkaa voi vaihtaa on uusi asia ihmisille, suurta luxusta eikä se ole vaikuttanut meidän syvempiin käyttäytymismalleihimme vielä mitenkään. Erikoisen ryhmäriippuvaisia ovat aina naiset olleet mikä johtuu heidän todellisesta tehtävästään, lapsista. Niinpä siltä taholta myös tulee rajuin viha poikkeavia kohtaan, heillähän on eniten menetettävää.

      --

      Jonkin sorttisessa sodassa Islam ja Länsi kyllä tätä nykyä ovat, kyllä sekä julistukset että teot sitä merkitsevät. Luin äskettäin tiedon jossa todettin, että vuoden aikana viranomaiset ovat Euroopassa (niin kai se oli) pysäyttäneet 700 terrori-iskua niiden suunnitteluvaiheessa. hh

      Poista
    2. Hannu, naisten taholta rajuin viha poikkeavia kohtaan? Mistä sinä olet tällaisen käsityksen saanut? Kaikki viharyhmät ovat selkeästi miesten ryhmiä niin meillä kuin muuallakin.

      Poista
    3. Siis ryhmäymmärryksestä poikkeavia kohtaan! En tarkoittanut esim. lesboja.

      Mitä tulee viharyhmiin niin jätän asian mietittäväksesi. hh

      Poista
  16. Linkin takana on Johan Westerholmin sikäläistä politiikkaa seuraava ruotsalainen blogi, sen Espanjaa käsittelevä postaus. Artikkelin kirjoittajaa en tunne mutta Blogi-isäntää (sosdem men i opposition) olen seurannut pari vuotta. Johan on puoliksi suomenruotsalainen, entinen tiedustelu-upseeri, riippumaton ja usein non-grata mies siis. Kirjoitus käsittelee Al-Andalusian 're-reqonquistaa', siis muslimivallan moskeijassa 'kuulutettua' paluuta. Tyvärr på svenska.

    ledarsidorna.se/2017/08/slow-culture-spanien-i-terrorns-skugga/

    Tuli tämä mieleeni kun Kyösti mainitsit El Pais'sta poistetun artikkelin. hh

    VastaaPoista
  17. Luulen, että nämä tuhoajat tekevät terrori-iskujaan ainakin osittain pettymyksensä vuoksi. Näkevät ihanteellisen vapaan yhteiskunnan, mutta eivät pääsekään siitä osalliseksi. Pitää olla aika joustava mieleltään ja luonteeltaan aloitteellinen ja sitkeä, että pääsee eteenpäin pakolaisasemasta. Toisilla se onnistuu loistavasti, toiset jäävät osattomiksi ja hämmennyksen tilaan.

    Meillä haastateltiin Kouvolan Sanomiin irakilaisperheitä. Perheenäidit sanoivat, että he ovat alkaneet opettaa miehilleen, että heidän pitää osallistua kotitöihin suomalaismiesten tavoin. Kuvassa naiset olivat ovelan näköisiä ja miehet hymyilivät leppoisasti. Mutta Irak ja Syyria ovatkin sivistyneitä ja maallistuneita valtioita verrattuna Marokkoon.

    Luin taannoin jostain naisterroristista, olikohan Lontoossa. Hän oli elänyt oikein näkyvästi maallistuneena niin vaatetukseltaan (minihame, cowboyhattu) kuin tavoiltaankin ja sitten itsemurhaiskussa huusi allahia.

    Alkaa näyttää siltä, että Turun tappaja oli masentunut. Miksi vastaanottokeskuksen työntekijät eivät puuttuneet? Nyt tulee joka puolelta tietoa, että kaveri oli ollut pitkään mykkä ja omituinen. Ihmissuhdetyötä voi tehdä etäisenä tai lämpimästi lähestyen kuten tiedämme vanhustyöstä. Voi olla että on puututtu, mutta pitäisi olla vieläkin valppaampi.

    VastaaPoista
  18. "Voisin kysyä arvon kommentaattorikollegoiltani: hyväksyttekö te väkivaltaa ikinä, missään tilanteessa?"

    Näin Pekka kysyi, haastavasti.

    Pystyykö tuohon vastaamaan rehellisesti, sitoutuneena vastaukseen olisipa se sitten "kyllä" tai "en".

    Jos vastaa "en hyväksy", ja katsoo siten taaksepäin, niin seuraava kysymys kuuluu: olisiko natsi-Saksan globaali väkivalta ollut muuten pysäytettävissä kuin väkivallalla (tai alistumalla eli adaptoitumalla)?

    Pakinassa kirjoitin että Snyderin kirjan kaikki teemat ja tiivistykset hyväksyy menne tullen.

    Kirjassa on kuitenki yksi otsikko, jota en ole huomannut suomalaisten kiittävän. Se on teoksen 20. luku: "Ole mahdollisimman rohkea. - Jos kukaan meistä ei ole valmis kuolemaan vapauden puolesta, me kaikki kuolemme tyranniassa."

    Kun Suomessa keskustellaan esimerkiksi NATOsta, sen vastustajat kysyvät aina NATOon haluavilta: Haluatko sinä, että poikasi tuodaan sinkkiarkussa ulkomailta kotiin?

    Näin ilmaistaan ajatus, ettei suomalaisen ihmisen tarvitse osallistua maan rajojen ulkopuolella mahdollisen tyrannian kumoamiseen. Sen tekevät suomalaisten puolesta muiden maiden vanhempien lapset, oman elämänsäkin uhalla.

    Onko tämä järkevää kansallista itsekkyyttä vai härmäläistä tekopyhyyttä - en osaa point blank sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleellisia kysymyksiä.

      Ilman väkivaltamonopolia, jotkut kutsuvat sitä Leviathaniksi, mikään järjestelmä ei pysy koossa vaan ajautuu ennen pitkää kaaokseen, ihminen kun todella on väkivaltainen eläin. Pakkovaltaa tarvitsee siis myös vapaus mutta .. NATO? .. ei, se on tarkoituksenmukaisuuskysymys. Meillä ei ole mitään todellista näyttöä sen hyödyistä tai kyvyistä oman maamme kohdalla. Parempi meidän on pitää Lewiathan omissa käsissämme. Vai uskooko joku edes Ruotsin tulevan apuun jos joku uhkaisi meitä? Ehkä Snyder on oikeassa mutta jättäisinkö päätöksen Macronin kipunoivien aivojen varaa, saati Trumpin?

      Moraalista. Turussa näytettiin eräs esimerkki siitä mitä se on. Ainakin eräällä maahantulleella se oli paikallaan. Piti tehdä nopea päätös. Toisessa ääripäässä esiintyi sama ilmiö, puolustaminen, nimittäin Elielin aukiolla toissa kesänä. Hänkin puolusti omaa ryhmäänsä. Näitä sopii miettiä mutta olisiko meidän parempi olla tekemättä nopeita johtopäätöksiä? hh

      Poista
  19. Tuosta terroristista. Luin jonkun psykologin tai psykoterapeutin tekstin (tuli linkkinä jonkun muun jutun yhteydessä) ilmiöstä nimeltä amok-juoksu. Se on psyykkinen tila, jossa ihminen juoksee (ja tappaa?) kunnes hänet pysäytetään.

    En ole lukenut suurinta osaa keskusteluja Turun tapauksesta enkä ole tuijottanut televisiota, olen tutkinut filosofiaa, juuri tänään on ohjelmassa esisokraatit, ja erityisesti sofisti nimeltä Protagoras. Todennäköisesti työ on juuri sitä, mitä nyt tarvitsen. En ole erityisen laumahenkinen otus.

    Olen kuullut termin "juosta amokia", mutta vasta nyt asia tuli selväksi. Luulin että se on jokin sananlasku tai kansanviisaus tai jotain. Mutta se onkin diagnoosi.

    Kai tässä pitää muistaa että ihminen voi suhteellisen helposti mennä jengoiltaan. Siihen samaan kuuluu tuo eliitin harjoittama vimma valvoa kansalaisia, vaikka en oikein usko että me valvomalla paranemme. Ihminen muuttuu mutta mihin suuntaan?

    Olen käsittänyt asian niin, että rauhanpuolustajat joutuvat ottamaan osaa sotatoimiin nykyäänkin, esimerkiksi Afganistanissa. NATOn sinkkiarkkuja tuskin enää tarvitaan.

    VastaaPoista
  20. Ole mahdollisimman rohkea.
    Jätän tuon NATO-pohdinnan teille muille (vaikeaa) ja pohdin kansalaisrohkeutta. Me olemme saaneet olla niin rauhassa ja tottuneet luottamaan kaikessa instituutioihin, että ehkä meiltä, useimmilta meistä, on rapautunut aloitteellisuus ja rohkeus tarttua nopeasti havaitsemaamme pahaan. Sen sijaan, että menisimme katsomaan, mitä naapurissa on meneillään, kun siellä kuuluu toistuvasti tappelun ääniä, me soitamme aikojen kuluttua poliisille tai teemme nimettömän ilmoituksen, jolloin voi olla jo myöhäistä.
    Katastrofitilanteet nostavat vähäksi aikaa välittämisen tasoa, mutta kohta ollaan taas samassa, märisemässä, miten muilla on aina kaikki paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitukseni ei ollut ottaa kantaa NATOon, otin vai esimerkin hyvin yleisestä lauseesta kun perustellaan ettei meidän suomalaisten tarvitse osallistua maailman selkkauksiin itse sotatoimiin, vaikka siellä kukistettaisiin tyranneja ja vaikka niiden kukistaminen on Suomenkin etu.

      Jos amerikkalaiset isät ja äidit ja heidän poikansa olisivat ajateleet samalla tavalla toisen maailmansodan aikana, me tansittaisiin nyt jäykin lonkin ripaskaa tai laulettaisiin ääni käheänä Horst Wesseliä. (Vähän huono esimerkki koska meillä oli oma sotamme, mutta tarkoitan noin yleisesti, periaatteessa.)

      Poista
  21. Tämän päiväinen Timo Vihavaisen blogikirjoitus on lukemisen arvoinen ja miettimisen. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja josta hän kirjoittaa saattaa olla hyväkin, mutta Vihavaisen tulkinta on kauhea. Hänestä Ihminen on Mies, jolle on hyötyä siitä, että häntä herkempi ja empaattisempi lapsen kaltainen nainenkin saa pikkasen vaikuttaa. Ihmiselle eli Miehelle on edullista kuunnella järjetöntä naista, mutta ei liian pitkälle, järjettömyyteen asti. En ole pitkään aikaan lukenut mitään noin pöyristyttävää.

      Poista
    2. Marjatta, usko minua, Vihavainen käyttää viljalti satiiria ja itsesatiiria tyylikeinona. Hänhän todellisuudessa kiittää Luojaansa siitä että meidän kulttuurissamme, toisin kuin juuri missään muualla, nainen on tasa-arvoinen osallistuja ja inspiroija, ollut jopa jo antiikin roomalaisessakin vaiheessa. Näin on ollut lisääntyvässä määrin niin, että täysi tasa-arvo on saavutettu jo sata vuotta sitten. Tunnen asian omasta jo suvustani.

      Vihavainen siis puhuu käsillä olevasta kirjasta, sen ydinajatuksesta, ajattelun ja tieteen, luovuuden hitaasta kehityksestä kohti nykyistä, and beyond, jolloin Lotta Wennäkoski saa sävellyksensä esille sekä miesten että naisten johtamien orkestereiden konserteissa.

      Miehet ja naiset ovat, pääsääntöisesti, erilaisia, myös psyykeltään. Koeta hyväksyä tuo fakta, että naisissa tunnepuoli usein saa yliottteen tiukan asiallisuuden jäädessä hiukan vähemmälle ja kääntäen, miesten puhe saattaa olla aika ronskia tai systeemeihin keskittyvää samalla kun he ehkä jättävät hienovaraiset ilmaisut kauniimmalle sukupuolelle. Kuten maaseudulta lähtöisin oleva Vihavainen. Arvailenkin, että noinkohan pärjäisit hänelle kieli kieleltä jos lähtisitte koittamaan. Minä en.

      Kuvaamani jako on yleensä yksilölle 'säädetty', tämä on saanut ominaisuutensa, suuntautumisensa perintönä mutta opettajana tiedät varmaan isosta joukosta erottuu myös naismaisia poikia ja fysiikkaan keskittyviä nörttityttöjä. Tärkeätä on, että maailma on täällä lännessä heille kaikille auki, toisin kuin täältä katsoen primitiivisemmissä kulttuureissa. Ei voida ajatella, että Susanna Mälkki johtaisi orkesteria Kabulissa.

      Timo Vihavainen kunnollinen, vanhanajan mies joka on parempi kirjoittaja kuin kumpikaan meistä. Kestä se! Hyvää yötä! hh

      Poista
  22. Yllä olevasta kommentista henkii huonon itsetunnon omaavan, naisuhkaa kokevan mieshenkilön sukupuolikiihkoilu, jota tavataan sanoa sovinismiksi.

    VastaaPoista
  23. No, no...

    Ei tuo ihan niin pahalta (minusta) tunnu kuin Marjatta kokee, mutta ei Vihavainenkaan varsin järkevästi ole sanojaan valinnut. Kärjistää turhaan jo muutenkin kärkevää hypoteesia (siis Päiviö Latvuksen).

    Hannu sanoo että Vihavainen on parempi kirjoittaja kuin... moni muu. Ehkä, kenties tai sitten ei. Otan esimerkiksi yhden huonon virkkeen Vihavaisen blogista:

    "Naisen kuunteleminen, vaikka hänellä ei tunnu olevan mitään järjellistä sanottavaa, on tarpeellinen asia, sillä se muistuttaa meitä siitä, ettei järkemme suinkaan ymmärrä niin paljon kuin luulee."

    Kirjoittaja tuossa iskee lekalla kun pitäisi käyttää talttaa tai vieläkin hienovaraisempia työkaluja. Jos virkkeen kirjoittaisi yhtä sanaa muuttaen sen teho ei katoaisi mutta tulkinnalle jäisi ilmaa... siis näin:

    "Naisen kuunteleminen, silloinkin kun hänellä ei tunnu olevan mitään järjellistä sanottavaa, on tarpeellinen asia, sillä se muistuttaa meitä siitä, ettei järkemme suinkaan ymmärrä niin paljon kuin luulee."

    Nimittäin tuskin Vihavainen haluaa sanoa ettei "nainen" puhua koskaan järkeä. Jos haluaa, sitten minäkin kohotan kulmakarvojani.

    Tietysti sekin on harhaluulo ettekö myös "mies" kirjoittaisi tunteella silloin kun kannattaisi käyttää järkeä.

    VastaaPoista
  24. Hannu, miksi sinä tuon linkin sitten toit tänne, jos sitä ei saisi arvostella, vai minäkö en saa, kun olen nainen?

    Kirjoituksen alku oli hyvä, kunnes päästiin siihen, että naisen pitää näkyä, mutta lähinnä vain miestä kannustamassa ja häneen sopivasti vaikuttamassa.
    Kirjoitustyyli on ok, joissain kohdin kömpelö. Minua haittaa hänen aikansa elänyt asenteensa naisen rooliin.

    "Entä, missä tapauksessa naisen rooli yhteiskunnassa menee överiksi ja milloin siirrytään liiasta rationaalisuudesta suoranaiseen järjettömyyteeen? Onko se meillä jo tapahtunut ja mitäpä tästä kaikesta sitten seuraa?"
    (Tässäkin on yksi e liikaa, minulla on enemmän näpyttelyvirheitä, olen huonompi kirjoittaja.)

    Mitäpä tästä seuraa? Siis nainen, tämä Eeva, on syypää kaaokseen, vanha myytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan alun viittaussuhteen, nopeasti kirjoittaessa tulee huolimatonta kieltä - siis: Miksi tuot linkin kirjoitukseen, jota ei saakaan arvostella?
      Kirjoituksen arvostelu ei ole sen kirjoittajan arvostelua. En tiedä kovin paljon Vihavaisesta, kuten en teistä täällä kommentoivistakaan. Eiköhän ole parempi, että arvioidaan vain kirjoituksia eikä kirjoittajia.
      Kyllä olen tuolla Vihavaisessa käynyt. Blogin pitäjä antoi yhteen aikaan kaikkien kukkien kukkia. Oli vähän samaa puhkumista kuin MV-sivuilla, paitsi tappouhkauksia.
      Kirjoitusten tasoa pidän vaihtelevana.

      Poista
  25. Totta kai voit Marjatta arvostella Vihavaista eikä hänestä tarvitse pitää. Yritin vain, kaiketi huonolla menestyksellä, antaa kuvaa hänen tyypistänsä ja tyylistänsä.

    Kyösti joo, TV tosiaan lyö usein lekalla, seikka jota hiukan yritin korostaa. Mutta kyllä hän osaa pehmeämmänkin ilmaisun kun asia vaatii ja nyansoimattoman puheen alta voi myös tarkemmalla katsannolla löytyä yllättäviäkin vivahteita.

    Nämä tyyliasiat ovat samalla makuasioita tai temperamenttikysymyksiä, joku tykkää, joku ei. Sinulla on omasi ja pidän siitä mutta eri tavalla kuin TV:sta. Olen koulupojasta lähtien tottunut suoraan puhumiseen, selkeyteen (mikä ei tosiaan aina toimi täällä netissä). Samasta syystä pidän myös Halla-ahon tavasta kirjoittaa vaikka en kaikista hänen luonteenpiirteistänsä, erikoisesti hänen ajoittaisesta ilkeydestänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, nimmari jäi pois. hh

      Poista
  26. No niin. Hannu ja Kalevi sanailivat ja ne ovat kumpikin vähän semmoisia vanhan kansan miehiä... Vihavaista en ole käsittääkseni ikinä edes lukenut niin että en sano mitään.

    Se nyt vielä puuttuis että me ruvettais vetämään aitaa miesten ja naisten väliin. Mehän sitten jo käyttäydyttäis kuin mikäkin marokkolainen... Ja niin edelleen. Tämä käy tosihelposti!

    Kyllä minä aina silloin tällöin huomaan suojelevani miehiä heidän itsetuntemukseltaan. Siis hymyilen kun voisin aloittaa väittelyn, esimerkiksi. Asiat harvoin ovat mainittavia. Olikohan jostain semmoisesta kyse Vihavaisella?

    Mun mielestäni tässä blogissa on hyviä kirjoittajia.

    VastaaPoista
  27. Joo, kannattaa muistaa tuo Marjatan ajatus: kritisoidaan kirjoituksia, mutta ei puututa kirjoittajiin, aseteta kyseenalaiseksi heidän motiivejaan.

    Tämäkin ohje on tietysti veteen piirretty; voiko ajatuksen lopulta erottaa ajattelijasta? Jokaisella lauseella on jokin "motiivi". Mutta koska me omme todellakaan tiedä ehdotonta totuutta yhteiskunnasta ja ehdottomasti parasta reseptiä sen parantamiseksi, kannattaa yrittää suvaita kaikenlaisia ja monenlaisia ajatuksia, lauseita. Ihminen voi olla väärässä (usein me olemme), mutta jos hän sanoo ajatuksensa ilman pahaa tahtoa, ei väärässä olemisesta pidä syyttää eikä suuta tukkia.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittajan tekstistä ja hänen persoonastaan tulee mieleeni tätini tuhahdus kun aloin ylistää Olavi Paavolaista luettuani hänen jonkun kirjansa, taisi olla Nykyaikaa etsimässä. Kun menin kysymysmerkiksi, hän puhkesi puhumaan ikäänkuin häntä olisi kielletty vuoskymmenet: se hirvittävä snobi ja dandy!

    Yritin perääntyä ja rauhoitella puhisevaa eläkkeellä olevaa äidinkielen vanhempaa lehtoria. Lopulta ymmärsin kysyä että mikä nimenomainen tapaus on ollut. Hän kertoi että oli ollut jotkut kirjailijoiden juhlat Kämpissä (tai sitten Elitessä) ja oli valittu päivälliseen sopiva viini.

    Paavolainen oli osunut kohdalle kun tarjoilija oli aloittanut viinin tarjoamisen. Maistiaisesta Paavolaisen huulet olivat menneet irvistykseen ja hän vaati ehdottomasti vaihtamaan viinin. Se oli ollut ilmeisesti isompi homma ravintolalle.

    Tätini oli odottanut kymmeniä vuosia saadakseen paheksua oikein kunnolla. Vasta seuraavana päivänä sain aloitetuksi asiallisen keskustelun "nykyajasta". Se oli hyvä keskustelu. Niin kuin useimmat keskustelut hänen kanssaan olivat.

    VastaaPoista
  29. Olisi hienoa jos pystyisi aina (tai ainakin usein) havaitsemaan omassa ajattelussaan sinne kiemurreleet ennakkoluulot. Tuommoinen rauhoittaisi. Mutta tekisikö se "persoonallisuuden" harmaammaksi, virkamiesmäiseksi? Niin kuin Ripsa tuossa kertoo: närkästymisen ja ennakkoluulon jälkeen on mahdollista aloittaa ajattelu ja asiallinen keskustelu.

    VastaaPoista
  30. Minustakaan ei ole mitenkään vaarallista puhista ja tuhahdella.

    Olin pitkään keskustelemassa eräässä blogissa, jossa kommentointi tukahtui siihen, että eräs keskustelija alkoi asetella kaikki asiat samanarvoiseksi. Jos arvosteli Trumpia populismista, niin oli itse populisti. Jos piti pahana sitä, että verkossa on julkaisuja, joissa julkaistaan vääriä uutisia, ihmisiä nimitellään ja heille langetetaan tappotuomioita, niin se oli suvaitsematonta ennakkoluuloa, koska onhan siinä MV:ssä ja muissa breitbarteissa niin paljon hyvääkin asiaa. Kaikki ihmisten kadulla kuvaamat videot ja linkitykset olivat parempaa uutisointia kuin valtamedian punnitut artikkelit.
    Nyt tässä keksusteluketjussa huokaisin, kun Hannu mainitsi tuolla edellä (21. elokuuta klo 13.15), miten Elielin aukiolla toissa kesänä eräs henkilö puolusti omaa ryhmäänsä. Tämä on siis se tapaus, kun uusnatsi otti vauhtia ja potkaisi kuolettavasti ohikulkijaa rintaan tämän pysähdyttyä keskustelemaan Suomen vastarintaliikkeen ryhmän kanssa ja lähtiessä sylkäistyä maahan. Siis puolusti ryhmäänsä? Missähän mediassa asia nähdään näin? Kavahdan tällaista.

    Kaikki ei ole samaa, ja mikään ajattelu ei etene, jos jää etsimään ja listaamaan ääripäitä ja vastakkaisuuksia ja ajautuu siihen, että mikään ei ole hyvää eikä arvokasta, koska hyvä on vain toinen ääripää. Vihaa ja epäsopua lietsovat ovat alkaneet kutsua normaalia ajattelua oman agendansa ääripääksi ja hämärtää näin totuutta omista ennakkoluuloistaan ja touhuistaan. Televisioonkin kutsuttiin taannoin keskustelemaan jotain pikkupaikkakuntien viharyhmäläisiä ja "toiseksi ääripääksi" Li Andersson ja Ozan Yanar. (On kyllä vähän sama tilanne, jos Huhtasaari ja Niinistö ovat väittelemässä presidentinvaalipaneelissa.) En ymmärrä, miksi noita nimittelyjä, kaiken maailman rajakit ja suvakit, on alettu käyttää ihan yleiskielessä.

    Jotkut fiksut sivistyneet ihmiset ajattelevat olevansa radikaaleja, kun liepeilevät uusnatsien mielipiteiden parissa ja ovat näkevinään niissä jotain hienoa. Oikeasti ne ovat ihan yhtä pahoja ajatuksia kuin niiden vanhanatsienkin.

    Minua kyllästyttää kovasti tämä aihepiiri, mutta halusin kuitenkin sanoa äskeisen. Vaikka selitykseksi sille, miksi minua harmittaa Vihavaisen naisia mitätöivä asenne. Ei se mikään selitys ole, että hän on vanhankansan mies. Eihän hän ole sen vanhempi kuin moni muu täällä - 70v, mies parhaasssa iässä! Olen ajatellut, että tällaiset asenteet herkästä pikkunaisesta miehen hillitsijänä jylläsivät edellisesssä sukupolvessa.

    VastaaPoista
  31. Hyvä puheenvuoro vielä Marjatalta. Ehkä vähän niin kuin tämän keskustelun lopuksi, sillä huomenna kai saamme Kyöstiltä uutta pureskeltavaa? Paljon jäi minultakin sanomatta, vaikka paljon oli mielen päällä, mutta kun en alkuviikon kiireissä enää millään ehtinyt. No, enköhän kuitenkin mellastanut ihan riittävästi tässä keskustelussa.

    Tärkeää todella on, että keskustellaan ja ollaan välillä vaikka räväkästikin eri mieltä, kunhan se ei mene sellaiseksi sättimiseksi niin kuin turhan monissa nettikeskusteluissa. Tämä blogi on tässä suhteessa ollut ansiokas.

    Kannattaa myös muistaa, että hyvä ja perusteltu argumentti voittaa aina lonkalta heitetyn asenteen. Totuus on jokseenkin epämääräinen käsite, mutta sitä kohti kannattaa pyrkiä. Kamala olisi yhteiskunta, joka nojaisi vaihtoehtoisiin totuuksiin, siis valheeseen ja propagandaan.

    VastaaPoista
  32. Tulin illalla poistamaan tuon viimeisimmän kommenttini, osin turhana, osin siksi, että harmitti ensimmäisen kappaleen kaksi kömpelöä virkettä. Olin mennyt lisäämään väliin sanoja tarkastamatta kokonaisuutta. Mutta kun huomasin, että Pekka on ehtinyt kommentoida, annoin olla. Ja oikeastaan - kommenttini onkin Snyderin tekstiin hyvin sopiva: ohje 17, Kuulostele vaarallisia sanoja.

    Korjaukset:
    Jos piti pahana sitä, että verkossa on julkaisuja, joissa julkaistaan vääriä uutisia, ihmisiä nimitellään ja heille langetetaan tappotuomioita, niin se ARVOSTELU oli suvaitsematonta ennakkoluuloa, koska onhan siinä MV:ssä ja muissa breitbarteissa niin paljon hyvääkin asiaa.
    Tämä on siis se tapaus, kun Suomen vastarintaliikkeen jäsen, uusnatsi, otti vauhtia ja potkaisi kuolettavasti ohikulkijaa rintaan, koska tämä oli pysähtynyt keskustelemaan ryhmän kanssa ja lähtiessä sylkäissyt maahan.

    VastaaPoista