Luistimilla kesäpakinassa

[ynnä sääkset ja kärpäset]

Jaakko Salovaara, 2019.
Kalasääski eli sääksi Valkmusan kansallispuistossa.

Kesät tulevat ja menevät kunnes eivät.

    Se tuntuu henkilökohtaiselta. Henkilökohtaista on, että olen.

    Arvo Turtiainen kirjoitti mainion runon neljästä vuodenajasta. Antoi sille nimen Suomalainen kevätjenkka. Kevät tuo ja vie, taikatemppu.

    Onni yksillä, kesä kaikilla sanotaan. Sanovat onnelliset, joita onnettomat eivät kiinnosta. Lohduttaako kesä onnetonta? Tuskin. Talvella ja syksyllä on helpompaa, kun kurja ilma piiskaa tasapuolisesti kaikkia.

    Tulisipa kesä ja kärpäset, sanon talvella. Onko tässä yhteiskunnallinen ajatus pohjalla?

Sunnuntaina katselin lentävää kalasääskeä Pyhtään ja Kotkan rajamaalla Valkmusan kansallispuistossa.

    Se kierteli pesäpuutaan. Pesässä kurkotteli ainakin kaksi poikasta. Sääksen suku jatkuu.

    Maanantaina näin kolme meriharakkaa Sapokan kaupunkipuistossa Kotkassa. Ensin ne kuulee, sitten näkee. Sapuskasta tappelivat.

    Tiistaina tikli pisti silmään kotimaisemissa Malmilla. Pari viikkoa sitten näin tiklejä Viikissä. Ovatko punapäiset keltakylkiset mustaselkäiset koreat linnut runsastuneet?

    Pallo on pyöreä. Samannäköinen jokaisesta näkökulmasta. 

    KTP hävisi divarissa Valkeakosken Hakalle maanantaina Arto Tolsa areenalla. Melkein 2000 katsojaa. Arto Tolsa teki maalin kun Suomi voitti Espanjan maajoukkueen viisikymmentä vuotta sitten.

    Jalkapallokin liittyy Turtiaisen runoon. Aikahyppynä ajan yli.

Verrytellään sanoilla. Tulee hiki.

    Rillumareitä selvitellessä huomasin riemukseni, että Pekka Puupää -elokuvissa Pätkän roolia vetänyt Masa Niemi pelasi Viipurin Susissa jääpalloa. Mies toimi maalivahtina, vaikka oli vain 152 senttinen. Masan täytyi olla ponnistusvoimainen. Hän oli myös jääpallojoukkueensa kapteeni.

    Isäni kävi pelaamassa jääpalloa Viipurissa KTP:n edustusjoukkueen mukana 1930-luvulla.

    Toiset luistimeni sain omalta vintiltä, missä isäni vanhat jääpallohokkarit pölyttyivät. Ne olivat matalammat kuin jääkiekkoon tarkoitetut; luistimen terä oli suorempi ja pidempi kuin jääkiekkohokkareissa.

    Viisikymmentäluvulla juuri kukaan kaveripiirissäni ei saanut uutta polkupyörää, suksia tai luistimia. Piti kierrättää. Niukemmat ajat hyppivät ajatusten yli.

    Oliko minulla kohtalonyhteys Masa Niemeen isäni luistimien kautta?

    Ehkä oli.

    Saattoi käydä niin, että Masa heitti narupallon kentälle Viipurissa vuonna 1934 kun Sudet pelasivat KTP:tä vastaan. Pallo pomppasi jäästä isäni luistimeen, jolla minä luistelin vuonna 1960 Kotkan Urheilukeskuksen rosoisella jäällä.

    Isäni oli (mm.) konelatoja ammattiltaan, niin kuin myös Reino Helismaa, joka tapasi Masa Niemen Viipurissa. Jonkin ajan päästä alkoi noiden kavereiden yhteinen matka rillumareihin.

KTP:n jääpallojoukkue joskus 1930-luvulla.
Isäni Osmo polvistuneena vasemmalla.

Runoa voi lukea monesta suunnasta.

    Turha kuvitella, että pääsee perille.

    Turtiainen kirjoitti kevätjenkkansa kokoelmaan Puhetta Porthaninrinteellä vuonna 1968. Se löytyy Turtiaisen kokoelmasta Runoja 1934-1968. (Tammi, 3.p, 1976.)

    Runossa vuodenajat synnyttävät toisensa. Tällä tavalla ajankohtaisesti:

    Kevät,

             tuo silmänkääntäjä

                        jallitti meitä taas kerran.

    Se sieppasi hatustaan leivot ja liverrykset

                        kukat ja kottaraiset

    ja yllytti ihmiset toivon näkyihin

                       kuolevatkin uskoivat virkistyvänsä.

    Kevät

         tuo tienvierten disainari

                      pihojen muotoilija

    touhusi meidät tempuillaan kesän helmaan

                                                                    Kesä

    tuo ikivihreä kansanrintamakepulainen

                          rantamökkimerkonomi

    lomaili meidät syksyn syliin, syksy sumutti

                            talven kynsiin

                                              Talvi

    tuo jääpenkkapankkiiri, lumivuorineuvos

                               konservatiiveista jäykin

    paukutti päähämme pakkasen patukalla:

             kestäkää suomalaiset

                                                   kestäkää

                     kevät tulee!

    Ja tulihan se

                      Mallorcalta talvea karusta

                              leivot ja liverrykset hatussaan

    ja jallitti meitä taas kerran.

Runon voi lukea niin monella tavalla, että päätä huimaa.

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä.

    Kirjoittiko Turtiainen keskeistä luontolyriikkaa vai veistikö urbaania sosiologista runonjalkaa?

    En kyllä tiedä miltä runon jalka näyttää.

    Ajankohtaista yhtä kaikki: kansanrintamakepulainen!

    Siitä ei pääse eroon ennen kuin ero koittaa.

    Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Lupiini on kaunis. Oli ihana mummoni pihalla Anjalassa jo 1950-luvulla. Miten niin tulokas? Nytkö muka pudokas? Odotan kansalta passiivista vastarintaa.

    Turtiaisen Mallorcalta nykyhetken Espanjaan ja Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan: Real Club Deportivo Mallorca nousi viime sunnuntaina futiksen ykköstasolle LaLigaan huikaisevassa kotiottelussa, jota myös Rafael Nadal seurasi katsomossa. Nadal syntyi ja asuu Manacorissa. Muistelin ajaneeni Palmasta Manacoriin junalla, mutta se ei ole mahdollista, koska vain Incaan ja Solleriin pääsi junalla noihin aikoihin. Käsittämätön yhteys ei-mihinkään.

    Pallo pyörii, aika hyppää: sanoilla verrytellessä ajatus joustaa.

Mikään ei ole niin itsestään selvää kuin näyttää.

    ”Tulis kesä ja kärpäsiä, sais köyhäkin seuraa”, sanotaan Wikisitaattien mukaan Hollolassa.

    Tässähän on yhteiskunnallinen sanoma. Aika julma lause. Yksin olijalle ja köyhälle ei jää muuta kuin kärpäset seuraksi ja tietoisuus että muilla on kesällä kivaa.

    Kesä kääntyy itseironiaksi. Onkohan se suomalainen understatement?

    Ei muuten osunut Masa Niemen heittämä jääpallo isäni luistimiin.

    1930-luvulla KTP (Kotkan Työväen Palloilijat) pelasi työväenliikkeen perustaman TUL:n sarjoissa kun taas Viipurin Sudet pelasi ”porvarien” SPL:ssä. Joten KTP ei voinut kohdata Susia Viipurissa. Sen sijaan isäni pelasi Viipurissa Talikkalan Tovereita vastaan.

    Viipurin Sudet muutti sittemmin Helsinkiin ja sieltä Kouvolaan.

    Vuonna 1963 pelasin KTP:n B-junioreissa jalkapalloa. Ratkaiseva ottelu piirinmestaruudesta oli Kouvolan Susia vastaan. Se pelattiin Kotkassa Urheilukeskuksen hiekkakentällä. KTP voitti muistaakseni 5-2. Minä pelasin oikeana puolustajana. Oli kesäinen sunnuntaipäivä. Sain mitalin.

    Sanat hyppivät vuosien yli. Henkilökohtainen juttu.

    Suolla tuulee ja sääksi lekottelee Kymijoen päällä. Kaislikossa hauki pulahtaa karkuun.

    Kesä tuli mennäkseen.

Kyösti Salovaara, 2019.
Suon värejä.
Valkmusa viime sunnuntaina.