Helsinkikeskeinen Suomiselitys

 [kauas on pitkä matka]

Kyösti Salovaara, 2022.
Aikaisemmin luultiin että aurinko kiertää maapalloa.
Nykyään "tiedetään" että Helsinki on Suomen keskipiste.

Muuttaako Suomi Helsinkiin?

SUOMIKO Helsinkiin?

Vastavalmistunut tilasto vastaa myöntävästi. Helsingin seutu on synnyttänyt suomalaiset työpaikat 1960-luvulla. Ja vetänyt samalla ihmiset etelään.

Etelässä on ruuhka, joka on muuttanut seudun kasvuilmaston epäsuotuisaksi. Myrskyn merkit ovat herättäneet etelän suunnittelijat, mutta viralliset päätökset lupaavat yhä kasvun jatkumista samanlaisena.

Se on kaikki muulta Suomelta pois.

Etelässä on havaittu, ettei pelkkä väestörajoitus merkitse mitään. Kasvu vain jatkuu. Villin kasvun haitat koventavat vaatimusta: Kasvua pitää rajoittaa ensisijaisesti elinkeinoelämän ja valtion virastojen ja laitosten sijoittumista ohjaamalla.

Tämä vaatii yhteistyötä valtiolta, kunnilta ja yrityksiltä.

- Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten 7.11.1972.

Kuinka pitkälti on kauas? Oikein kauas?

    Ennen sanottiin, että kaikki tiet vievät Roomaan. Sanomatta jäi että Roomasta pääsee pois kaikkialle.

    Nyt kaikki tiet vievät Helsinkiin. Jotta sieltäkin pääsisi pois, tehdään Tamperetta varten "tunnin juna". Jostakin syystä tamperelaisten pitää päästä tunnissa Helsinkiin ja helsinkiläisten tampereelle. Mikseivät kohtaa Riihimäellä?

    Tarkempaa syytä moiseen pikamatkailuun ei ole kerrottu.

    Onko tässä jotakin samaa kuin Rooman imperiumin levittäytymisessä pitkin Eurooppaa. On hämmästyttävää, että esimerkiksi Espanjasta löytyy yhä ennen kaivamattomia hienoja roomalaisia kaupunkeja ja kylpylöitä. Roomalaiset todella veivät kehitystä muualle.

     Entäpä Helsinki? 

     Löytyykö muualta Suomesta komeita merkkejä Helsingin ”kaupunki-imperiumin” vaikutuksesta fyysiseen ja henkiseen?

     Kirjoitan tätä Sallassa tunturin juurella. Siniset hetket tulevat päivä päivältä aikaisemmin. Aamun hämäryys jatkuu joka päivä pitempään. Helsinki on kaukana. Vai onko?

Viisikymmentä vuotta sitten elettiin vuotta 1972. Sinä kesänä aloitin palkkatyössä Helsingissä ja menin naimisiin Kauniaisissa. Niin kuin Hesarin vanhassa uutisessa kerrotaan: etelä ruuhkautui. Väki muutti Helsinkiin. Minä Espooseen.

    Hyvä vai paha?

    En osaa sanoa. En väitä vaan totean. Muutamalla esimerkillä esitän faktoja. Sopii ihmetellä. 

    ”Seuraavien eduskuntavaalien kannalta saatiin tällä viikolla tärkeä tieto”, kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 3.11.2022. ”Lokakuun viimeisen päivän asukasluvut nimittäin ratkaisevat, kuinka monta kansanedustajan paikkaa kullakin vaalipiirillä seuraavissa vaaleissa on. Asukaslistojen tarkistaminen aiheuttikin muutoksia. Väen vähenemisestä kärsivä Kaakkois-Suomi menettää kaksi paikkaa ja Lappi yhden. Kasvaneet Helsinki, Uusimaa ja Pirkanmaa saavat kukin yhden lisäpaikan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomesta valitaan 15 edustajaa ja Lapista 6. Uudeltamaalta valitaan 37 kansanedustajaa, Helsingistä 23 ja Pirkanmaalta 20.”

    Demokratia sakenee etelässä, ohenee pohjoisessa ja idässä. Vai onko niin, että demokratia asuu siellä missä ihmisetkin eikä siellä missä koivut ovat vaivaisia ja suot suunnattomia?

    Hesarin pääkirjoitus jatkoi: ”Suunta on ollut selvillä jo pitkään, eikä se ole muuttumassa. Suomalaiset pakkautuvat asumaan eteläiseen Suomeen, joten eteläisten vaalipiirien edustajien määrä kasvaa.”

    Selvä kuin kaupan mainos, mutta millä logiikalla Hesarin pääkirjoitustoimittaja pitää Kaakkois-Suomea etelän takaisena alueena. Kyllä Kotka, Hamina ja Lappeenranta ovat yhtä ”etelässä” kuin Helsinki. Vai onko toimittajan mielestä etelää vain Eirassa, Kalliossa ja kauppatorilla Etelärannassa?

Kyösti Salovaara, 2022.
Sininen hetki Sallassa.

Niin on kuin näyttää.

      Helsingin Sanomien toimituksen vieressä sijaitsevat Musiikkitalo, Kiasma ja Oodi-kirjasto - kulttuuria korville, silmille ja aivoille. Niiden ympärillä asuu n. 3 000 helsinkiläistä neliökilometrillä. Neliökilometri tarkoittaa neliön muotoista maapalasta, jonka sivut ovat yhden kilomertin mittaiset.

    Tässä ympärilläni, tässä missä tätä pakinaa kirjoitan, on kolme suomalaista kuntaa: Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla.

    Näissä kunnissa asuu yhteensä n. 5 000 ihmistä 14 249 neliökilometrin suuruisella alueella. Jokaisella täällä asuvalla on kaksi neliökilometriä ”omaa” henkistä tonttia. Jos tämä kolmen kunnan alue olisi neliön muotoinen, neliön sivun pituus olisi 119 kilometriä.

    Vastaavasti Uudellamaalla asuu 1 700 000 asukasta noin 9 000 neliökilometrin alueella. 

     Pitäisikö näistä luvuista päätellä, että henkistä kulttuuria on eniten ja jo pelkästään matemaattisista syistä Helsingin Sanomien lasitemppelin lähellä, vieressä, ihan tykö?

      Otan esimerkin. Johtopäätöksiä en tee. Siniset hetket tulevat yhä aikaisemmin. Aamun hämärä jatkuu yhä myöhemmäksi.

Helsingin Sanomat jakaa vuosittain palkinnon vuoden parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoisteokselle. Tänä vuonna se jaetaan 17.11.2022. Viime vuonna parhaaksi katsottiin Meri Valkaman hieman kiisteltykin romaani Sinun, Margot.

    Kulttuuritoimittaja Antti Majanderin artikkelissa lokakuun 30. päivänä lehti esitteli kymmenen ”finaaliin” päässyttä esikoiskirjailijaa.

    Poimin Majanderin artikkelista muutamia faktoja ja nostoja.

    Kaikki finalistit asuvat Helsingissä. Toki moni heistä on syntynyt muualla.

    Kirjailijoiden ammatit ja/tai koulutus: Sosionomi, elintarviketieteiden kandidaatti, yhteiskuntatieteiden tohtori ja taiteellisen tutkimuksen dosentti, valtiotieteiden opiskelija ja free-toimittaja, maisteri ja ohjaaja, teoreettisen filosofian opiskelija ja runolehden toimittaja, filosofian maisteri ja luovan kirjoittamisen opettaja, runoilija, valtiotieteiden ja taiteen maisteri, medianomi ja senior copywriter.

    Sitten lainauksia Hesarin kriitikoiden arvosteluista em. kirjailijoiden esikoisteoksiin liittyen. Jokaisesta kirjasta omansa.

    ”Metsässä juoksee nainen ennakoi hyytävällä tavalla yhteiskuntaa, jossa sosiaalityö on yksityistetty ja tehostettu.”

    ”Lautapalttoo näyttää, miten valtavasti rohkeutta itsensä löytäminen sekä varsinkin toteuttaminen vaatii suvaitsemattomissa oloissa.” 

     ”Riipaiseva kertomus traumasta, väkivallasta, ruumiista sekä ennen kaikkea muistista ja sen kesyttömyydestä.” (Ruumis / huoneet.)

    ”Teoksen päähenkilö on kirjaa kirjoittava helsinkiläinen, joka harhailee yökerhoissa, jatkoilla, tyhjillä kaduilla, radioaalloilla, kyberavaruudessa.” (Radalla.)

      ”Myös tämän fiktiivisen tarinan taustalla on kirjailijan itsensä kokema menetys. Veera Ikosen lapsi kuoli yhdeksän päivän ikäisenä. Aiheestaan huolimatta ja kenties juuri sen takia Ikosen esikoisromaani Pimeässä syttyy majakka on eittämättä tänä keväänä arvioimistani kirjoista hienoin – mutta ei rankin tai raskain.” 

    ”Usein hänen aforisminomaiset, avoimet runokatkelmansa vaativat paljonkin aikaa. Vähistä sanoista alkaa aueta ajatuksia, jossa luodataan etäisyyksiä ja haastetaan tuttuja havaintotapoja.” (Silmittömyys.)

    ”Päivi Liskin esikoisteos osallistuu hienovaraisella tavalla keskusteluun eläinten tunteista ja niiden oikeuksista elää lajityypillistä elämää.” (Erään kanan tarina.)

   ”Rädyn esikoinen on toistaiseksi painokkaimpia puheenvuoroja uudessa kotimaisessa ekorunoudessa, ja lähestyttävyydessään suositeltavaa luettavaa heillekin, jotka harvemmin tarttuvat nykyrunoon.” (Borealia.)

     ”Ehkä suhtautuu yrityskieleen pelimäisesti, älyllisenä ja esteettisenä haasteena. Kuin käytössä olisi rajallinen, traditiota vasten katseltuna ei-kaunis yrityssanasto, jonka osia täytyy esiintyä teoksen kielessä tietyllä frekvenssillä, ja josta täytyy luoda jotain mahdollisimman kaunista.”

    ”Käänteet tarinassa ovat paikoin odottamattomia, ja loppua kohti romaani laajenee esseeksi, joka käsittelee päihteitä, addiktiota ja itsetuntemusta meikäläisittäin tuoreistakin näkökulmista.” (Pete.) 

Kyösti Salovaara, 2022.

Roomalaiset rakensivat kaupunkeja, huviloita, siltoja ja ties mitä ympäri Eurooppaa. He osasivat hommansa, koska imperiumin konkreettisia jälkiä voi yhä tutkailla ja ihailla maisemassa.

    Mutta Roomakin tuhoutui. Veronkanto hiipui. Tietotaso kuihtui. Ei enää osattukaan rakentaa eikä pitää valloitettuja alueita itsellään.

    Sitä ennen menestyvä Rooma avautui maailmaksi.

    Entäpä tämä Helsinki, Kallion ja Punavuoren ja Töölön ja Eiran leimaama Suomen keskipiste, jonka ympärillä Suomi pyörii hyrränä. Mikä sen anti on Tullinpuomin takaiselle Suomelle? Avautuuko se Suomeksi? Vai pieneekö kulttuurin ja ajatuksen piiri mitä keskemmälle Helsinkiä tullaan?

    Onko Helsinki rakentanut paljonkin kestävää, henkisesti tai fyysisesti?

    Vai onko tärkeintä että Helsingin satamasta pääsee meren yli muualle ja lentoasemalta vaivattomasti kauemmaksi?

    Tunturin juurella siniset hetket tulevat yhä aikaisemmin. Aamulla hämärä kestää pitkään.

      

Kyösti Salovaara, 2022.