Uppoavia jättiläisiä

[ja kuunpimennyksen mustat joutsenet]

Kyösti Salovaara, 2024.

Curonin kylä Resiassa Etelä-Tirolissa jätettiin veden alle 1950-luvulla.
Kylän kirkontorni muistuttaa kadonneesta ajasta.

Roomassa kaikki alkoi väestön vähenemisestä. Imperiumi menetti alueita ja niiden mukana väestöä...Taloudellinen aktiivisuus on riippuvainen siitä, kuinka paljon on ihmisiä käymässä kauppaa, myymässä ja ostamassa. Ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän… Kasvun loppu heijastuu kulttuurin ja tiedon arkistoimiseen saakka. Se on pelottavin juttu Roomassa. Siellä menetettiin hallinta kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

- Juha-Antti Lamberg Helsingin Sanomissa 9.7.2017

Kirjojen painaminen syö nykyisellään suuria määriä kallisarvoista puuta, ja myymättömien tai vanhojen kirjojen hävittäminen tuottaa jätettä.

- Arla Kanerva Helsingin Sanomissa 16.9.2024

Eilen heräsin aamuyöstä neljän aikaan. Kuu paistoi täytenä Itä-Friisiassa Pohjanmereen laskevan Dornumersieler Tiefin yllä. Korkeiden suojavallien takana Atlantti eli omaa elämäänsä. 

    En jaksanut valvoa kuunpimennykseen asti. Mutta tiesin että se tulisi, niin kuin myös kaikki muutkin taivaanmekaniikan tapahtumat. Maailmankaikkeuden alkuhämärästä saattaa olla erilaisia tulkintoja, mutta sen ”käyttäytymistä” pystytään ylisummaan laskemaan ja mittaamaan melkein äärettömän pitkälle taaksepäin ja eteenpäin. Ei tarvita ennustajaeukkoja kertomaan milloin seuraavat maailmankellon tapahtumat sattuvat. Kaiken voi mitata ja punnita kohtalaisen luotettavasti.

    Yhteiskuntien ja ihmisten tulevaisuus on sumuisempaa.  

Tänään leikin ennustajaukkoa, käsittelen vakavia asioita, mutta en heittäydy epätoivoon. Jätän sen nuoremmille. Ennustan dystopiaa, koska olen havaitsevinani mustia joutsenia, joiden ilmaantumista ei oikeasti voi ennustaa. Jos voisi, ne eivät olisi mustia. Mutta painan korvan itäfriisiläiseen suomaahan ja kuuntelen. Utopian tai dystopian ilmaantuminen olisi vakava juttu, mutta kumpikaan ei ole mahdollinen.

    Ihmisyksilö on valveilla niin lyhyen hetken, ettei hän huomaa kuinka vähän pystyy kokemaan historian suuresta ja hitaasta prosessista. Tiedämme, että Rooman imperiumi vallitsi vahvana noin 700 vuotta. Kuinka joku yksilö olisi voinut omassa elämässään tajuta, missä kohtaa imperiumin kehitystä tai taantumista hän söi, nukkui ja eli perheensä kanssa. Ei mitenkään. Maurien valta Espanjassa kesti sekin noin 700 vuotta, jonka kuluessa muslimien ja kristittyjen ja juutalaisten ja ties kenen kulttuurit sekoittuivat toisiinsa, ja yksikään yksilö ei voinut tuota pitkän ajan muutosta havaita. 

    Kuinka pitkään on tätä nykyistä länsimaista yhteiskuntavaihetta eletty? Noin kaksisataa vuotta lähtien Yhdysvaltain itsenäistymisestä ja Ranskan vallakumouksesta? Tuohon väliin Rooman imperiumin hajottua jää silloin yksi tai kaksi historiallista aikakautta. Vai pitääkö ajatella, että nykyinen aikakausi alkoi vasta Euroopan yhteisön synnyttyä noin 80 vuotta sitten? 

    Onko niin että 500 vuoden päästä tästä nykyisestä Euroopasta ei ole mitään jäljellä? Ei siinä katsannossa millaiseksi me juuri tänään ”Euroopan imperiumin” koemme.

Kyösti Salovaara, 2024.

Roomalainen kylpylä 300-luvulta Trierissä.
Tuolloin Rooman keskusvallan ote jo kirposi
reuna-alueista.

Kyösti Salovaara, 2024.
Sinsheimin tekniikan museo.

Melkein talon korkuinen "soittorasia" vuodelta 1912.
Myös kulttuuri tarvitsee "esineitä".

Viime aikoina uutisvirran keskellä on päiväkausia kirjoitettu ja puhuttu metsäyhtiön tuhoamista raakuista ja erään pienen joen tilasta. Se on suurinta mitä Helsingin Sanomat ja Yle on pitkään aikaan nähnyt ja kohtalokkainta mitä Suomelle on näinä päivinä tapahtunut.

    Raakku-uutisen jalkoihin jäi pieni uutinen, jossa kerrottiin, että eurooppalainen autotellisuus joutuu kenties maksamaan 15 miljardin sakot, koska EU:n asettamia autojen päästövähennyksiä on mahdoton saavuttaa. Ei tarvitse ajella kovinkaan kauan Saksan maanteillä tajutakseen, että pelkällä sähköllä toimivien autojen esiinmarssi on kaukana tulevissa vuosissa, jos sielläkään.

    Paras voi olla hyvän pahin vihollinen, sanotaan kun varoitetaan että täydellisyyten pyrkiminen voi tuhota koko projektin. Onkohan vihreän siirtymän kanssa käymässä juuri noin? Ovatko Euroopan poliittiset instituutiot asiantuntijakaadereineen yltiöoptimissaan aiheuttamassa taloudellisen katastrofin Eurooppaan? Jos eurooppalainen teollisuus kuolee vihreän siirtymän johdosta, mukana menee myös hyvinvointivaltio hyveineen.

    Volkswagen-konserni on ilmoittanut sulkevansa ainakin kaksi autotehdasta Saksasta. Ketä kiinnostaa, joku kysyy. Mutta entäpä jos tässä on juuri se musta joutsen, jonka ilmaantumista emme kaipaa emmekä toivo!

Kyösti Salovaara, 2024.
Sinsheimin tekniikan museo.

Logistiikan työkalu vuodelta 1907.

Kyösti Salovaara, 2024.

Logistiikkaa saksalaisella moottoritiellä näinä päivinä.

Kyösti Salovaara, 2024.

Vanhat konstit purevat yhä: tavaraa ja ihmisiä
kuljetetaan Reinillä

Euroopassa, Suomessakin, puhutaan valtavasti teollisuuden välttämättömästä siirtymästä tavaratuotannosta palveluihin, terästehtaiden korvaamisesta etätyötä tekevien it-ohjelmoijien ja suunnittelijoiden uudenlaisella maailmanvallalla.

    Onko siis mahdollista että Euroopassa ei kohta valmisteta mitään muuta kuin tietokoneohjelmia? Onko suotavaa, että kaikki ”tavarat” joita arkielämä on pullollaan, valmistetaan jossain muualla, Idässä ja Etelässä, ja me eurooppalaiset teemme vain virtuaalisia palveluita toisillemme?

    Katselin tilastoja. Euroopan autotellisuus kaikkinen seurausvaikutuksineen työllistää noin 12 miljoonaa ihmistä. 

    Vaikka palveluteollisuudesta puhutaan niin paljon, niin Euroopassa ”tavaratuotanto” työllistää edelleen noin 90 miljoonaa ihmistä. Tässä lasken maatalouden ja elintarviketeollisuuden ”tavaratuotannoksi”. Tilastoja lukiessa täytyy huomata, että myös tavaroiden myyminen, niiden liikuttaminen paikasta toiseen ja niiden varastoiminen kuuluvat tavaratuotantoon, vaikka päällisin puolin vaikuttavat aineettomilta palveluilta.

    Onko aineettomia ”palveluita” edes olemassa. Kun tilaat ravintolassa illalliseksi kuhaa ja paistettuja perunoita, niin palvelua on se, että saat sapuskan pöytääsi, mutta illallisestasi on tavaratuotantoa suurin osa.

     Niinpä kysyn: onko auteollisuuden mahdollinen konkurssi Euroopassa se musta joutsen, se vipu, joka aikanaan saa historiantutkijat toteamaan kuinka poliitikkojen liiallinen kunnianhimo tuhosi ”Euroopan imperiumin”? 

Kyösti Salovaara, 2024.
Zeppelin-museo Friedrichshafenissa.

Hindenburg tuhoutui Atlantin ylitettyään toukokuussa 1937.
Sen jälkeen zeppeliinejä ei käytetty siviili-ilmailuun.

Kyösti Salovaara, 2024.
Sinsheimin tekniikan museo.

Ääntä nopeammat Concorde (oikealla) ja Tupolev 144. Concorde lensi viimeisen kerran 2003.

Helsingin Sanomissa on viime päivinä ”kohistu” digitaalisten kirjojen ja äänikirjojen puolesta. 

    ”Suomessa julkaistaan jatkuvasti enemmän kirjoja, ja se on ongelma”, otsikoitiin Arla Kanervan kolumnissa pari päivää sitten. Kanervan mielestä se on ongelma siksi, että puuta tarvitaan kirjojen painamiseen: ”Kirjojen painaminen syö nykyisellään suuria määriä kallisarvoista puuta, ja myymättömien tai vanhojen kirjojen hävittäminen tuottaa jätettä.”

    Onko sivitystys niin ohuen langan päässä, että vihreän siirtymän takia jopa paperille painetut kirjat kielletään? Kauhea ajatus, ja sen voi esittää vain hyvin tiukasti nykyhetkeen sitoutunut ihminen, jolle yhteiskuntien hidas muuttuminen on sekä täysin vieras ajatus että epätoivottava tosiasia. Muutos pitää tehdä päivässä ja parissa, vaikka kirjoja lukemalla oppii ettei Roomaa rakennettu päivässä ja että se ei päivässä parissa edes tuhoutunut.

    Viime maanantaina pysähdyin Mainzissa ja vierailin Gutenberg-museossa. Siellä kohtaa nykyisen eurooppalaisen kulttuurin erään vallankumouksen. Irtokirjaimia käyttäen tuli mahdolliseksi latoa nopeasti (nopeammin kuin ennen) kirjoja, ja vähän myöhemmin sanomalehtiä. Kirjat ja sanomalehdet ovat pitkältä juosten nykyisen yhteiskuntamme kulttuurisen ”revoluution” ydin.

    Mainzissa otin valokuvia kirjoista, jotka on painettu melkein 600 vuotta sitten. Ne säilyvät, ovat olemassa. Yht’äkkiä tajuan, että onhan minulla kotonakin kirjahyllyssä 100 vuotta vanhoja romaaneja, joita isäni on ostanut. Niitä kelpaa yhä lukea ja selailla.

    Kuka kuuntelee 600 vuoden päästä jotakin vuonna 2024 äänikirjana julkaistua teosta? Väitän että ei kukaan.

    Jos autoteollisuuden äkillinen kuihtuminen päästövähennyksien takia on musta joutsen, onko painetun kirjan ja sanomalehden kuolema sen vikisevä poikanen?

Kyösti Salovaara, 2024.
Sinsheimin tekniikan museo.

Jos puutarhanhoito ja purjehtiminen ovat tärkeintä elämässä,
miten käy pyöräilyn ja autoilun?

Dystopiaa ei tarvitse pelätä, koska se on vain painajaisuni.

    Siksi uskallan leikitellä dystopian tulemisella, kohtalokkaalla mustalla joutsenella.

    Taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lamberg kertoi Hesarissa heinäkuussa 2017 tutkijoiden uusista arvioista koskien Rooman imperiumin tuhoutumisen syitä. Hän sanoi, että Roomassa kaikki alkoi väestön vähenemisestä. Imperiumi menetti alueita ja niiden mukana väestöä. Samalla syntyvyys laski ja kuolleisuus kasvoi sotien ja tautien myötä. Väestön vähetessä myös kauppaa käytiin vähemmän ja verokertymä pieneni. Keskusvallan pienentyneet resurssit alkoivat näkyä kaikkialla. Paikat niin sanotusti repsottivat.

    Lambergin mukaan taantumus näkyi esimerkiksi huonoina taloina. Rakennustaito ei periytynyt sukupolvelta toiselle. Jos teknologisesta osaamisesta ei pidetä huolta, se huononee - eikä vain pikkuhiljaa vaan romahtaen. Ja taloudellinen aktiivisuus riippuu siitä kuinka paljon on ihmisiä käymässä kauppaa, myymässä ja ostamassa. Kasvun logiikka ”näyttää” ainoalta tieltä hyvinvointiin, laajasti ajatellen.

    Jos kuvaamani musta joutsen ennustaa Euroopan kohtaloa, niin johtuuko se nimenomaan harhakuvitelmasta jossa tuotantoa vähentämällä (”luonnon suojelemiseksi”) ja ns. palveluita lisäämällä hyvinvointivaltio edelleen porskuttaa kuin mikään ei olisi muuttunut ratkaisevasti? Luulen että eurooppalaisissa poliitikoissa ja heitä avustavissa asiantuntijoissa on karkeasti jaotellen kahdenlaista ”porukkaa”. On niitä, joiden mielestä ihmisten pitääkin tyytyä vähempään, elää kurjemmin jotta luonnon moninaisuus ja runsaus säilyy. Sitten on niitä, jotka kyllä vaistomaisesti tietävät mistä esim. Lamberg puhuu Rooman imperiumia tuhoa kuvatessaan, mutta jotka sulkevat mielensä pahoilta peloilta ja optimisteina toivovat, että kaikki lutviutuu parhain päin.

    Rooman imperiumi yhtäällä ja muslimien hallinto toisaalla Espanjassa kestivät noin 700 vuotta. Vahvana pidettykin voi murtua. Ja kun se murtuu, jälki on kamalaa. Kuinka vahvaa on nykyinen demokratia ja hyvinvointivaltio? Helsingissä tehdään par’aikaa valtavasti perusrakenteen ylläpitoa, katuja ja putkia uusitaan. Saksassa ei taida olla moottoritietä jossa siltatyöt ja asfaltoinnit eivät lamauttaisi liikennettä kävelyvauhtiin. 

    Jatkuviin katutöihin ja siltaremontteihin tympääntynyt kulkija niin Helsingissä kuin Saksassa kysyy: Miksei tätä kaikkea voisi tehdä yhdellä kertaa? Niin päästäisiin jatkuvan remontin ikeestä.

    Mutta tässä näkyy yhteiskunnan idea: ei sitä voi korjata kerralla kuntoon. Sekä demokratia että katujen kunto vaativat yhä uudestaan korjaamista, parannuksia, entisen rakenteen vahvistamista.

   Kehitys kehittyy tai taantumus vahvistuu, mutta me emme näe sitä, koska olemme valveilla niin lyhyen ajan.

    

     

Kyösti Salovaara, 2024.
Gutenberg-museo Mainzisssa.

Alhaalla oikealla Lutherin katekismus vuodelta 1553.