Reilun pelin illuusio

[sääntöjen ja sattuman kentällä]

Kyösti Salovaara, 2022.

Diego Simeone ohjaa Atlético de Madridin peliä
Celta Vigoa vastaan 10.9.2022.

Tietenkään jalkapallo ei ole samaa kuin Bach tai buddhalaisuus. Mutta se on usein syvällisempää kuin uskonto ja yhtä lailla osa yhteisön kudosta, perinteiden tyyssija. 

- Franklin Foer: How Soccer Explains the World. An Unlikely Theory of Globalisation. HarperCollins, 2004.

Noin puoleen maaleista sisältyy siis havaittava ripaus onnea… Joukkue tarvitsee toki kuria, järjestystä, lahjakkuutta ja organisointia. Sattuman vaikutusta jalkapallossa ei kuitenkaan voi kiistää. Se näyttäytyy liigatasolla ja cup-kilpailussa, joissa Poissonin jakauma pitää paikkansa, ja yksittäisissä otteluissa, joissa puolet maaleista voidaan panna onnen piikkiin ja joissa parempi joukkue voittaa vain puolessa tapauksista… Meidän on opittava elämään jalkapallon sattumanvaraisuuden kanssa.

- Chris Anderson ja David Sally: Numeropeli - Luulet ymmärtäväsi jalkapalloa, mutta et tiedä siitä mitään. 2013. Suom. Juha Sainio. HS kirjat, 2013.

Onko koskaan puhuttu niin paljon sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä kuin tänään?

    Miksi?

    Siksikö että sääntöjä halutaan rikkoa ja että kukin soveltaa niitä mielensä mukaisesti?

    Vaiko sen tähden, että maailmassa, suuressa ja pienessä mittakaavassa, on niin paljon sääntöjä että elämää ei voi elää rikkomatta jotain sääntöä?

    Säännöt kirjoitetaan luonnollisella kielellä. Luonnollinen kieli ei ole koskaan täysin yksikäsitteistä.

    Jos kieli olisi yksikäsitteistä ei tarvittaisi juristeja tulkitsemaan lakeja.

    Mutta eivätkö edes jalkapallopelin säännöt ole yksikäsitteisiä? Futis on suljettu järjestelmä, joten miksi sen säännöt eivät olisi yksikäsitteisiä? Mihin tarvitaan tulkintaa – jos tarvitaan?

   Selittääkö jalkapallo sääntöineen jotakin laajempaa?

Futis käy tunteisiin.

    ”Elämä ja kuolema. Ja niiden välissä: jalkapallo”, aloittaa englantilainen, Espanjassa asuva ja espanjalaisen kulttuurin ja jalkapallon asiantuntija Sid Lowe teoksensa Fear and Loathing in La Liga - Barcelona vs Real Madrid (2013).

    Sanooko Lowe kahdella lauseella kaiken tarvittavan? Voiko jalkapallon symbolismia virittää tätä korkeammalle?

    Ehkä voi, mutta Lowen seuraava lause palauttaa vertauskuvat maan päälle. Hän kertoo, että FC Barcelonan kotistadion Camp Nou sijaitsee synnytyssairaalan ja hautausmaan välisellä maakaistaleella. 

    Mutta korkealentoinen ajatus jää itämään mielessä.

    Viime viikolla Madridissa näyteltiin ”elämän” ja ”kuoleman” välinen taistelu. Real Madrid pudotti paikallisvastustajansa Atlético Madridin Mestarien liigan loppupeleistä. 

    Draamaksi muuttunut ottelu pelattiin Atléticon kotistadionilla. Jatkoaikakaan ei ratkaissut peliä Metropolitanolla. Tarvittiin rangaistuspotkukilpailu.

   Rankkarikilpailun jälkeen monet kysyivät: Voiko futiksen sääntöjä todellakin tulkita väärin? Oliko ratkaisu oikeudenmukainen?

    Minä jatkan kysymällä: eikö myös reilu peli, fair play, kuulu pelin henkeen ja siihen miten sääntöjä tulkitaan?

Tapahtui näin.

    Atléticon argentiinalaishyökkääjä Julián Alvarez liukastui nurmella juuri silloin kun laukaisi pallon pilkulta maaliin. Hänen vasen jalkansa näytti melkein osuvan palloon samalla kun oikea jalka lähetti pallon liikkeelle.

    Atléticon pelaajat riemuitsivat, 67 000 katsojaa hurrasi. 

    Hetkeä myöhemmin tuomari näytti ettei maalia hyväksytty.

    Tuomari oli neuvotellut videotuomarin (VAR – video assistant referee) kanssa. Johtopäätös: koska Alvarezin vasen jalka koski palloon ennen sen laukaisua, rangaistuspotkumaalia ei voinut hyväksyä.

    Lehdistötilaisuudessa Atléticon valmentaja Diego Simeone sanoi kitkerästi, että toivottavasti VAR todella näki, että vasen jalka osui palloon ennen laukaisua. Simeone pyysi niitä toimittajia nostamaan kätensä, jotka näkivät että Alvarezin vasen jalka osui palloon.

    Kukaan ei nostanut.

    Ja katsoipa hidastusta kuinka monta kertaa tahansa, ei voi olla varma osuuko jalka palloon. Sitä eivät valokuvatkaan paljasta.

    Atlético teki virallisen valituksen tapahtumasta. Se ei vaikuttanut pelin lopputulokseen, mutta ilmeisesti kyseiseen rankkarisäännön tulkintaan tulee täsmennys. Jos pallo ei liikahda kosketuksesta, se ei myöskään ole pelissä. Vasta liikahduksen jälkeen ko. rankkari olisi pitänyt hylätä. 

Kyösti Salovaara, 2022.

"Mitä ne nyt tekee?" Simeone hämmästelee.

Toteutuiko Alvarezin rankkarin hylkäämisessä reilun pelin henki? Luettiinko sääntöjä liian kirjaimellisesti? Luettiinko niitä jopa väärin ja pelin hengen vastaisesti?

   Reilu peli taitaa olla illuusio, koska pelaajat pyrkivät hyödyntämään kaikki säännöissä ja niiden tulkinnassa olevat porsaanreiät. Ilmeisesti rankkarin hylkäys johtui Real Madridin pelaajien protestoinnista. He saivat tuomarin kysymään VARilta osuiko potkaisija palloon kaksi kertaa.

    Realin pelaajat eivät tietenkään tehneet mitään väärää, mutta he käyttäytyivät fair play moraalin kannalta epäreilusti. Se on sallittua koska tarkoitus on voittaa. Sitä paitsi kysymys on miljoonista euroista, jotka voitolla ansaitaan.

    Mutta jälleen: kaikki kentällä olevat toimijat ovat ihmisiä, paitsi pallo jota potkitaan mieheltä toiselle. Erotuomarikin on ihminen, usein jopa vaikeassa tilanteessa. Sekunnin murto-osassa pitää tehdä oikeita päätöksiä. Ja mitä nopeampaa peli on, sitä vaikeampi ihmissilmän on huomata mitä kaikkea kentällä tapahtuu.

    Niinpä videotuomarointi on otettu kentällä toimivien tuomareiden avuksi. Hidastuksista nähdään mitä todella tapahtuu. Paitsiot ja käsivirheet tuomitaan oikein, koska tekniikka auttaa pelitilanteiden jälkikäteistä tarkastelua.

    Jos ja kun näin on, miksi yhä keskustellaan tuomarivirheistä? Miksi myös VARin päätöksiä arvostellaan? Miksi VARin paitsioratkaisuja pidetään oikeaan osuneina, eikä niistä valiteta, mutta rangaistuspotkutilanteisiin liittyy jatkuvasti protestointia?

Joku huippuerotuomari on sanonut, että hyvä tuomari viheltää norsunkokoiset virheet, mutta jättää hiirenkokoiset viheltämättä.

    Tässä kai on ajettu takaa reilun pelin ideaa, pelin hengen tajuamista.

    Mutta kaikki erotuomarit eivät ole huippuja.

    Siksi peliin on tuotu VAR varmentamaan ettei tuomari tee ”norsunkokoisia” virheitä. Videotarkistus johtaa kuitenkin siihen, että hiirenkokoiset virheet ovat yhtä isoja kuin norsunkokoiset. Vaikka kentällä olevalla erotuomarilla on lopullinen päätösvalta tuomioista, niin ilmeisesti VARin ohjetta noudatetaan orjallisesti. VAR etsii (tavallaan) tekniikan avulla niitä hiirenkokoisia sattumia eikä yritä (ei kai saakaan yrittää) tulkita tilannetta fair play hengessä. 

    Chris Anderson ja David Sally väittävät laajaan tilastoaineistoon perustuvassa teoksessaan, että futispelissä puolet johtuu sattumasta. Joka toisen maalin syntymiseen vaikuttaa sattuma, onni.

    Jos näin on, niin pitäisikö se ottaa huomioon tuomarityöskentelyssä. Jos pelaaja ei tarkoituksella tee tuota tai tätä "virhettä", kuuluuko siitä rangaista? Jos sattumalta syntyneestä ”tilanteesta” rangaistaan, niin mistä rankaisu oikeastaan johtuu ja mitä asiaa rangaistaan?

    Toisaalta, mitä enemmän tuomarit ryhtyisivät miettimään mikä on moraalisesti oikea ratkaisu, eikö siitä seuraisi yhä enemmän sekasotkua ja arvostelua, sillä kaikki erotuomarit eivät ole samasta puusta veistettyjä. 

    Jos sääntöjä kirjoitetaan, niitä kai pitää noudattaa. Ja jos sääntö on kirjoitettu huonosti, jos siinä on paljon tulkinnanvaraa, sitä ei pelitilanteessa pystytä parantamaan edes teknisillä apparaateilla.  

Elämä ei ole futismatsi, mutta futismatsi on elämää.

    Edellä kirjoittamani koskettelee jalkapallon sääntöjä ja niiden tulkintaa. Jätän ilmaan leijumaan ajatuksen, koskevatko nämä pohdiskelut myös sääntöpohjaista maailmanjärjestystä.

    Onko mahdollista, että kansainvälistä säännöstöä ja sopimusjärjestelmää  ”tuomaroidaan” huonon jalkapalloerotuomarin tavoin? Hiirenkokoiset asiat nähdään yhtä tärkeinä kuin norsunkokoiset eikä tajuta "pelin" henkeä, sitä mikä olisi reilua kaikille osapuolille erotuksena siitä, mikä on pelkkää juristeriaa.

    Arkijärkeen vetoaminen ei toimi eikä auta, jos maailman pelikentillä häärää pelaajia, jotka muita paremmin löytävät porsaanreikiä sopimattomalle käyttäytymiselle.

    

Kyösti Salovaara, 2022.

Simeone tanssii pelin rytmissä.