torstai 14. helmikuuta 2013

Lause ei haise


Harmaat kuvat ovat harhakuvia

[5.12.1976]



1.

Valo lakastuu ja harmaat kuvat syntyvät.
Arvot jotka olivat eivät erotu,
eivät yksilöidy.


2.

Satatuhatta jokamiestä tekee työttömyyttään.
Tekemätön työ unohtuu.
Tavara ei synny, laulua ei lauleta ja
tarpeet muutetaan tarpeettomiksi: olemattomiksi.
Valo sammuu kun se sammutetaan, raaka-ainetta ei löydy
kun sitä ei etsitä.
Leipä on. Sitä ei syödä.
Autot kiiltävät ja maksavat. Maksavat huonekalut ynnä
muu rihkama on ja ei, tilastoissa on, jokamiehellä ei.
Ostamaton tavara myydään ja myymätön ostetaan,
ja vaihto käy hämärässä, juuri silloin
kuvat lakastuvat, rikkauden varjokuvat: lamat ja pulat.


3.

Ikkuna pestään likaiselta puolelta ja lasi
pysyy, kirkastuu ja näkyy läpi.
Mutta todellisuus peitetään, omaisuus verhotaan.
Korko lasketaan olemattomalle ja köyhyys
myydään hyvällä hinnalla, itse kullekin: kuvien kuvat.


4.

Tekemätön työ talletetaan pankkiin.
Ilmaisosakkeet jaetaan niille joilla on.
Viiniä ei juoda, leipä jää syömättä, intohimoista
luovutaan.
Rikkaus pannaan paperille, varastoon, suhdanteisiin.
Lama tehdään suhdanteista sillä rakenteet ovat suhteita
ja konjuktuurit pysyvät koska niin on, koska niin
halutaan. Arvojen arvot kumotaan.
Kun optmismi hirtetään siitä kasvaa pessimismin
pääoma: rahaksi ja raudaksi..
Huono onni todennäköistyy.
Kohtalo todenmukaistuu normaalijakautuman puitteissa,
aikasarjan tiedon taikuutta:
autuuden kehto ja onnen hauta.


5.

Talo rakennetaan, se on seiniä ja katto.
Se asutaan, se nähdään ja uskotaan, se eletään.
Elämä kehrätään työstä, se kehrätään.
Viini ja laulu, leipä ja lempi alkavat kun työ
loppuu ja elämä alkaa.


6.

Elämä on lineaarinen.
Elämä ei hyppää: ojan yli.
Se tehdään, se rakennetaan, se ollaan.


7.

Ei ole lamaa, köyhyyttä ei ole, ei ole pulaa
kun on työtä ja ainetta, miehiä ja naisia, perheitä.
Ikkunaa ei voi pestä puhdistamatta.
Elämä ei ole stokastinen funktio, se ei katkea
käskystä, se ei nouse pörssiin, sillä ei ole kurssia.
Ja vielä kerran: todellisuus on ja pysyy, siihen
ei sisälly lama eikä pula, harmaat harhakuvat.


8.

Aarteenetsijä on vangittu, vartiomies nukahti ja
peitto varastettiin: harmaassa valossa kaikki on ei-mitään.


9.

Kun suhteet muuttuvat, kun ne muutetaan,
syntyy suhdanteista leipä, viini ja lempi.
Kirkkaissa kuvissa elää intohimo, mehu ja maku,
elämän maku, ja mehu.



Jorma Savikko toimitti Eteenpäin-lehden julkaisemaa Sana ja taide -kirjallisuusliitettä. Runoni Harmaat kuvat ovat harhakuvia ilmestyi siinä 5.12. vuonna 1976.

6 kommenttia:

  1. Olen sangen vaikuttunut, luulin tämän olevan uustuotantoa, toisen säkeistön kohdalla aloin heräillä "Satatuhatta jokamiestä tekee työttömyyttään".
    Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suopeasta kommentista, Jokke!

      Ironia äänessäsi on perusteltua.

      Vuonna 1975 Urho Kekkonen runnasi pystyyn hätätilahallituksen, koska työttömiäoli jopa 60 000.

      Vaikea tajuta tai muistaa nyt, että 70-luvulla Suomi oli kauhessa kasvuvauhdissa - öljykriisistä huolimatta. Taloudellisen kasvun mukana yhteiskunnan pehmeitä rakenteita luotiin.

      En kuitenkaan yritä sanoa että ajat olisivat olleet silloin paremmat. Keskimääräisesti suomalaiset olivat paljon köyhempiä kuin nykyään, henkilökohtaisia vapauksia oli paljon vähemmän. Se ei tarkoita tietenkään etteikö yhden ihmisen tai perheen onnellisuus olisi ollut sitä tai tätä.

      Tänään Hesarin yleisönosastossa vantaalainen 8. luokkalainen otsikoi kirjoituksensa: "Kaikille koululaisille läppärit."

      Ilmeisesti tämä on ihan järkevä ja kohtuullinen vaatimus tässä runsauden ja hyvinvoinnin Suomessa.

      Mutta mitä oli vuonna 1976 kun runon kirjoitin?

      Äkkiä lonkalta heitellen:

      Ei ollut opintorahaa (jos halusi opiskella piti lainata pankista), subjektiivisia päivähoitopaikkoja, väritelevisioita (vasta joillakuilla), ei henkilökohtaisia tietokoneita, läppäreistä tai älypuhelimista puhumattakaan.

      Radiosta tuli ohjelmaa kahdelta kanavalta, ei ollut kaupallisia musiikkijukeboxeja, ei ollut kymmeniä tv-kanavia paitsi kaksi Ylen kanavaa joiden sisässä MTV lähetti oman ohjelmansa.

      Kesälomat olivat lyhyempiä kuin nyt, talvilomaa tuskin kenelläkään. Autollisia perheitä murto-osa nykyiseen verrattuna. En tuntenut yhtään ihmistä jolla olisi ollut mikroaaltouuni. Jääkaappi sentään oli kaikilla, melkein, vaikka vielä 1973 kun muutimme uuteen (siis juuri rakennettuun taloon) asuntoon Leppävaarassa siihen ei kuulunut jääkaappia (koska asuntoon sai hakea henkilökohtaista Arava-lainaa). Ruokakaapista oli kyllä reikä ulkoilmaan, joten talvella olisi pärjänyt ilman jääkaappia.

      Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

      Mutta silti - elämä oli mukavaa ja hauskaa.

      Poista
  2. Ironia ei ollut ainakaan sinun runosi johdosta, se on loistava, aikaansa edellä.

    Totta myös mitä virkat. Nyt yhteiskunta tuntuu rakennetun liian valmiiksi, on vain menetettävää, ennen oli paljon saavutettavaa. Minusta menestyksen eteen pitää ja kannattaa tehdä työtä.

    Toisaalta olen myös sitä mieltä, että heikoimmista täytyy pitää huolta, peruskoulu on hyvä, silti olen ihmetellyt, että kaikkille annetaan tukia yhä enemmän, jokuhan ne kuitenkin maksaa ja ihmetellään kun valtio ja kunnat velkaantuvat samaan aikaan, kuten myös kotitaloudet ... ja enää ei inflaatio kuoleta lainoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pitäisi yhdellä sanalla määritellä mitä me olemme saavuttaneet hyvinvointiyhteiskuntaa rakentamalla, niin sanoisin että se on yksilön vapaus.

      Mutta tällaisessa yhteiskunnassa se tarkoittaa ja sen pitää tarkoittaa, että kun minä olen vapaa, niin jokaisen toisenkin pitää olla vapaa eikä minun vapauteni rajoita tai ehkäise mitenkään kanssaihmisten vapautta.

      Ja edelleen se tarkoittaa että yhteisöllä, yhteiskunnalla, valtiolla jne on oma roolinsa vapauden rajojen määrittelyssä. Yhteisö takaa ettei keneltäkään puutu vapauden mahdollisuutta.

      Koulutus – sekä tietoon että taitoon – on yksi oleellinen elementti ihmisen vapautumiseen ympäristön kahleista. Kuulostaa juhlalliselta mutta niin se vaan on.

      Selailin muutama päivä sitten erästä Ralf Dahrendorfin ”pamlettia” 1990-luvun taitteesta ja siinä hän jotenkin totesi että eurooppalaisen sosialidemokratian ongelma on siinä, että on keskitytty niin paljon hallintoon ja on luotu valtava byrokratia säätelemään ihmisen elämää.

      Tämä lienee hyvinvointiyhteiskunnan toinen puoli, se negatiivinen eikä sille oikeastaan saa antaa periksi, jos halutaan pitää huoli yksilön vapauden maksiimista.

      Mutta probleema on paljon monimutkaisempi ratkaista kuin päältä luulisi. Pehmeän totalitarsimin aave kummittelee lähellä koko ajan.

      Huh! Pitäisi vissiin kirjoittaa tästä oma pakinansa.

      Poista
    2. Ehkä kannattaisi.

      Yksilön vapauden sanoja lienee julkistettu 1776 ja 1789 Amerikan itsenäisyysjulistuksessa ja Ranskan suuren vallankumouksen "saatesanoissa", toisen maailmansodan jälkeen on yksilönvapaudessa kehitytty, ja uusi Perustuslaki tuntee perusoikeudet, ja niitä kannatan.

      Siitä minusta pitää sitten keskustella, mitä se tarkoittaa byrokratia- ja muulla puolella, minusta moni laki asettaa voimavaroihin nähden liian kireitä vaatimuksia, toisaalla vaatimuksia pitäisi ehkä joillakin sektoreilla kiristää.

      Poista
    3. Yep, aika samoilla linjoilla ajtus kulkee.

      Poista