torstai 16. toukokuuta 2013

Liebster Award - kirjaelämää


[vastauksia, kysymyksiä, haasteita]



Monenlaista elämää voi viettää, mutta koska yhdellä kantilla oikeasti ja toisella filosofisesti elän kirjahyllyn varjossa, yritän vastata Taikan lähettämään Liebster Award haasteeseen ja kiitän tunnustuksesta, joka löytyy Taikan Kirjasfääri-blogista täältä.

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.




Ensin vastauksia Taikan esittämiin kysymyksiin


1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat?

Olisikohan noita jotain 50 hyllymetriä. Vaikea laskea kun kirjoja on myös kaapeissa ja verkkokomerossa. Joka tapauksessa matkan varrella 2/3 ”kirjastostani” on päätynyt muihin hyllyihin.


2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?

Ei juuri mitään, paitsi elokuvia ja blu-ray soitin ja digiboxi, ja pieni kello ja lahjaksi saatu pehmolelu.

3. Nauratko ääneen lukiessasi?

Joskus, viimeksi Fred Vargasia lukiessa.

4. Itketkö lukiessasi?

Niinkin joskus tapahtuu.

5. Minkä kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?

En muista, siitä on kauan. Ja oikein kauan sitten, teini-iässä oli tapana lukea jouluyönä joku lahjaksi saatu jännäri – kuten Ian Flemingin Pallosalama – yhtä soittoa aamuun asti (suklaata samalla napostellen). Tietysti voisin ottaa lukemista odottavan uuden Dan Brownin (Inferno) urheilumielessä yhden istunnon haasteeksi (se kuulemma onnistuu helposti). Huomasin muuten netistä, että eräs romaanini 2112 lukija oli lukenut sen yhdellä istumalla - sehän oli kiva kuulla. 

6. Millaisen kirjan kirjoittaisit?

Runollisen realistisen jännärin (jossa ei olisi murhia).

7. Mitkä ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?

Ainakin vähän romanttinen sankari, ainakin vähän filosofinen maailman hallinta, riittävän uskottava tarina joka on ainakin kolme metriä arkipäivän pinnan yläpuolella.

8. Mitä sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos näin ei ole käynyt)?

Noin kolmekymmentä vuotta sitten olin päättänyt Matti Yrjänä Joensuuta haastattelemaan mennessä, että ahdistan hänet seinää vasten hänen hieman lapsellisesta yhteiskuntanäkemyksestään. Kysymykset jäivät kysymättä kun Joensuu oli niin sympaattinen ja tosissaan sitä mieltä mitä oli.

Matkan varrella olen sittemmin oppinut ettei minusta ole ”revolverihaastattelijaksi”.

9. Mikä on lempirunosi?

Yleisesti ottaen en juuri muista ulkoa runoja, en omia enkä muiden kirjoittamia. Kerran istuin seurueessa missä oli mukana lausuja Yrjö Jyrinkoski ja valittelin hänelle etten muista paljon mitään täsmällistä kirjoittamistani jutuista tai runoista (niitäkin joskus yritin kirjoittaa). Jyrinkoski lohdutti etteivät kuuluisat runoilijatkaan muista runojaan ulkoa.

Yksi suosikkirunoni on Charles Baudelairen runo Ohi kulkeneelle naiselle (kokoelmassa Pahan kukkia); sen runon tunnehetken olen joskus kuvitellut eläneeni itsekin.

Mutta ehkä suosikiksi pitää laittaa kiinalaisen Po Chü-i:n runon Ruoan jälkeen, koska olen sitä niin usein lainannut jutuissani. Tällainen se on Pertti Niemisen suomennoksena (Korotan ääneni ja laulan. Otava 1975):

Ruoan jälkeen torkahdan hetkeksi,
herättyäni juon pari kuppia teetä.
Kun nostan pääni, auringon säteet
sattuvat silmiin jo viistoina lounaasta.
Onnelliset ihmiset valittavat päivien karkua,
onnettomia harmittaa vuosien vitkainen meno.
Ne, jotka eivät tiedä onnesta eivätkä onnettomuudesta,
eivät sure, pitävät vain huolen asioistaan.”


10. Mittailetko tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?

Ehdottomasti avoimesti, ja vieraittenkin, esimerkiksi iltakävelyllä jos valaistusta ikkunasta näkyy kirjahylly.

11. Minkä kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?

Melkein jokaisen käännösromaanin. Toisaalta hyvä suomennos saattaa tuoda kirjaan jotain lisääkin.

Jos yksi pitää sanoa, se voisi olla Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz.



Sitten minun kysymykseni uusille tunnustuksen saajille&haastetuille (ja jokaiselle jota listat kiinnostavat)


1. Jos jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia, palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?

2. Onko joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi, kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin kepilläkään?

3. Luetko tietokirjoja huviksesi?

4. Pitääkö romaanissa olla jokin sanoma?

5. Luetko romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?

6. Oletko koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet lukenut siitä kertovan romaanin?

7. Saako kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?

8. Joidenkin mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus romanttista sankaruutta?
9. Pidätkö kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?

10. Kun valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?

11. Romaaneista on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?


Ja hyväntahtoisesti vastauksia keväisten kiireiden keskellä kyselen Liebster Awardin hengessä näiltä mielenkiintoisilta bloggaajilta:

Taas yksi kirjablogi - Mika Kukkonen
Kirjoista - Merenhuiske
Assyriologinlife-style blogi - Elämän krestomatia
Lukuneuvoja – Lukuneuvoja
Kirjankera - Pekka Vartiainen
Poplaari - Pekka
Vielä palaa lukulamppu - Olli Seppälä
Mistäinnostuin tänään - Jari Järvelä
Kanervala - Outi/Kanervala





                                       Hyllyni millimetrejä. KS 2013

16 kommenttia:

  1. Näitä on aina niin kiva lukea. Suosikkiruonosi on aivan loistava. Taidan kirjoittaa sen ylös omaksi ilokseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että runo löytää lukijansa - jopa satojen vuosien päästä.

      Tuossa runossa yhdistyy hienosti yksityisen hetken lumo suureen kuvaan maailmasta ja elämästä, tai ainakin sen voi myös niin lukea.

      Eräänlaista esieksitentialismiako? Vai idän kulttuurien viisautta?

      Runoa jää(n) miettimään siksi ettei ihmisen kolmesta olotilasta (onnellinen, onneton, välinpitämätön) oikein osaa valita sitä parasta.

      Täytyy tunnustaa että hetken mietin "viatonta" rikosta vaihtaa teekupillinen kahvikupilliseen, mutta se olisi ollut törkeä temppu sittenkin eikä kahvi sovi tuohon tunnelmaan samalla tavalla kuin tee. Kahvi ikään kuin edellyttäisi rosoisempaa hetkeä. (Ehkä.)

      Poista
    2. Heh, onneksi et vaihtanut kahviin. Huvittavaa huomata, kuinka juomaa vaihtamalla koko runon tunnelma muuttuu. Niin on teen ja kahvin juonnissa eroa! Sait minut kokeilemaan muutakin: vettä (askeettista, karua, kylmää) ja vodkaa (epätoivoista, turruttavaa, heittäytyvää).

      Minusta tuo runo on kovin zen ja tulkitsen, että kolmas olisi se halutuin vaihtoehto, niin ei olisi mitään valittamista :-) Hienosti tosiaan hypätään mitä arkisimmasta tilanteesta elämänfilosofiaan.

      Poista
    3. Yleensä Po Chü-i (tai runoilijaminä) juo runoissa viiniä, paljonkin, mutta tässä ei (tai ei kerro!).

      Jos runo on nykyajassa kirjoitettu ja siihen haluaisi kahvin, niin sen lisäksi pitäisi olla brandyä (tai konjakkia).

      Poista
  2. ^Sama kuin Sannalla, tuo runo on todella hyvä.

    Sun kysymyksetkin on tosi hyviä. Lyhyistä romaaneista haluan mainostaa 134-sivuista Carlos María Dominguezin "Paperitaloa", joka on täyttää juurikin mainitsemasi hyvän romaanin perusvaatimukset, vähintään. Myös: team Hercule Poirot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Täytyy pistää Paperitalo "korvan taakse". Paitsi että hemmetti - minähän olen sen vissiin lukenutkin englanniksi.

      Poista
  3. Hei Kyösti, deadline torstaina vastaus on tämän näköinen:

    http://elamankrestomatia.blogspot.fi/2013/05/liebster-award-haaste.html

    VastaaPoista
  4. Kiitos mielenkiintoisista kysymyksistä, jospa minä saisin vastailtua jo lähiaikoina.

    VastaaPoista
  5. Kiitos haasteesta, huomioiminen lämmittää aina mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. Kävin katsomassa vastauksesi. Mielenkiitoista että tähän mennessä lukemissani vastauksissa Hercule Poirot näyttää täystyöllistetyltä.

      Merenhuiskeen vastaukset täällä.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. ...voi voi, nyt minä sähläsin kunnolla... piti sanomani, että kiitos kysymykistä. Vastaaminen vaatii aikaa ja hapankorppuja. Minäkin työllistäisin Poirotin. - Edellinen kommentti viittaaa romaaniin jossa on alle 144 sivua. Hanna Haurun paperinarujumala on vähäsivuisin ja -tekstisin lukemani romaani. Ei haitannut yhtään.

      Poista
    3. Mitäs tuosta - kyllä virtuaalimaailmassa saa sählätä, ei se mitään särje (ellei sydämiä).

      Missäköhän muuten menee pitkän novellin ja suppean romaanin raja? Ei tietysti mitään väliä silläkään. Nykyään romaanit, ainakin viihteelliset, tuppaavat olemaan aika paksuja, koska ne kaikitenkin myyvät paremmin kuin langanlaihat. Jostakin luin ettei esim. Yhdysvalloissa esikoiskirjailijan kannata edes tarjota kustantajalle alle 50 000 sanan romaania.

      Poista