[vastauksia, kysymyksiä, haasteita]
Monenlaista
elämää voi viettää, mutta koska yhdellä kantilla oikeasti ja toisella filosofisesti elän kirjahyllyn varjossa, yritän vastata Taikan
lähettämään Liebster Award haasteeseen ja kiitän tunnustuksesta,
joka löytyy Taikan Kirjasfääri-blogista täältä.
Liebster
Award-tunnustuksen säännöt:
1.
Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2.
Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3.
Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
Ensin vastauksia Taikan esittämiin kysymyksiin
1. Kuinka
monta hyllymetriä kirjoja omistat?
Olisikohan
noita jotain 50 hyllymetriä. Vaikea laskea kun kirjoja on myös
kaapeissa ja verkkokomerossa. Joka tapauksessa matkan varrella 2/3
”kirjastostani” on päätynyt muihin hyllyihin.
2. Mitä
kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?
Ei
juuri mitään, paitsi elokuvia ja blu-ray soitin ja digiboxi, ja
pieni kello ja lahjaksi saatu pehmolelu.
3. Nauratko
ääneen lukiessasi?
Joskus,
viimeksi Fred Vargasia lukiessa.
4. Itketkö
lukiessasi?
Niinkin
joskus tapahtuu.
5. Minkä
kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?
En
muista, siitä on kauan. Ja oikein kauan sitten, teini-iässä oli
tapana lukea jouluyönä joku lahjaksi saatu jännäri – kuten Ian
Flemingin Pallosalama – yhtä soittoa aamuun asti (suklaata samalla napostellen). Tietysti voisin ottaa lukemista odottavan uuden Dan Brownin (Inferno) urheilumielessä yhden istunnon haasteeksi (se kuulemma onnistuu helposti). Huomasin muuten netistä, että eräs romaanini 2112 lukija oli lukenut sen yhdellä istumalla - sehän oli kiva kuulla.
6. Millaisen
kirjan kirjoittaisit?
Runollisen
realistisen jännärin (jossa ei olisi murhia).
7. Mitkä
ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?
Ainakin
vähän romanttinen sankari, ainakin vähän filosofinen maailman
hallinta, riittävän uskottava tarina joka on ainakin kolme metriä arkipäivän pinnan yläpuolella.
8. Mitä
sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos
näin ei ole käynyt)?
Noin
kolmekymmentä vuotta sitten olin päättänyt Matti Yrjänä
Joensuuta haastattelemaan mennessä, että ahdistan hänet seinää
vasten hänen hieman lapsellisesta yhteiskuntanäkemyksestään.
Kysymykset jäivät kysymättä kun Joensuu oli niin sympaattinen ja tosissaan sitä mieltä mitä oli.
Matkan
varrella olen sittemmin oppinut ettei minusta ole
”revolverihaastattelijaksi”.
9. Mikä
on lempirunosi?
Yleisesti
ottaen en juuri muista ulkoa runoja, en omia enkä muiden
kirjoittamia. Kerran istuin seurueessa missä oli mukana lausuja Yrjö
Jyrinkoski ja valittelin hänelle etten muista paljon mitään
täsmällistä kirjoittamistani jutuista tai runoista (niitäkin
joskus yritin kirjoittaa). Jyrinkoski lohdutti etteivät kuuluisat
runoilijatkaan muista runojaan ulkoa.
Yksi
suosikkirunoni on Charles Baudelairen runo Ohi kulkeneelle naiselle
(kokoelmassa Pahan kukkia); sen runon tunnehetken olen joskus
kuvitellut eläneeni itsekin.
Mutta
ehkä suosikiksi pitää laittaa kiinalaisen Po Chü-i:n runon Ruoan
jälkeen, koska olen sitä niin usein lainannut jutuissani. Tällainen
se on Pertti Niemisen suomennoksena (Korotan ääneni ja laulan.
Otava 1975):
”Ruoan
jälkeen torkahdan hetkeksi,
herättyäni
juon pari kuppia teetä.
Kun
nostan pääni, auringon säteet
sattuvat
silmiin jo viistoina lounaasta.
Onnelliset
ihmiset valittavat päivien karkua,
onnettomia
harmittaa vuosien vitkainen meno.
Ne,
jotka eivät tiedä onnesta eivätkä onnettomuudesta,
eivät
sure, pitävät vain huolen asioistaan.”
10. Mittailetko
tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?
Ehdottomasti
avoimesti, ja vieraittenkin, esimerkiksi iltakävelyllä jos
valaistusta ikkunasta näkyy kirjahylly.
11. Minkä
kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?
Melkein
jokaisen käännösromaanin. Toisaalta hyvä suomennos saattaa tuoda
kirjaan jotain lisääkin.
Jos
yksi pitää sanoa, se voisi olla Alfred Döblinin Berlin
Alexanderplatz.
Sitten minun kysymykseni uusille tunnustuksen saajille&haastetuille (ja jokaiselle jota listat kiinnostavat)
1. Jos
jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia,
palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?
2. Onko
joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi,
kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin
kepilläkään?
3. Luetko
tietokirjoja huviksesi?
4. Pitääkö
romaanissa olla jokin sanoma?
5. Luetko
romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja
paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?
6. Oletko
koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet
lukenut siitä kertovan romaanin?
7. Saako
kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?
8. Joidenkin
mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa
päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä
valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus
romanttista sankaruutta?
9. Pidätkö
kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?
10. Kun
valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin
hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?
11. Romaaneista
on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku
erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?
Ja
hyväntahtoisesti vastauksia keväisten kiireiden keskellä kyselen
Liebster Awardin hengessä näiltä mielenkiintoisilta bloggaajilta:
Taas yksi kirjablogi - Mika Kukkonen
Hyönteisdokumentti
- Hdcanis
Kirjoista
- Merenhuiske
Assyriologinlife-style blogi - Elämän krestomatia
Lukuneuvoja
– Lukuneuvoja
1001kirjaa ja yksi pieni elämä - Marile
Kirjankera
- Pekka Vartiainen
Poplaari
- Pekka
Vielä palaa lukulamppu - Olli Seppälä
Mistäinnostuin tänään - Jari Järvelä
Kanervala
- Outi/Kanervala
Hyllyni millimetrejä. KS 2013
Näitä on aina niin kiva lukea. Suosikkiruonosi on aivan loistava. Taidan kirjoittaa sen ylös omaksi ilokseni!
VastaaPoistaMukavaa että runo löytää lukijansa - jopa satojen vuosien päästä.
PoistaTuossa runossa yhdistyy hienosti yksityisen hetken lumo suureen kuvaan maailmasta ja elämästä, tai ainakin sen voi myös niin lukea.
Eräänlaista esieksitentialismiako? Vai idän kulttuurien viisautta?
Runoa jää(n) miettimään siksi ettei ihmisen kolmesta olotilasta (onnellinen, onneton, välinpitämätön) oikein osaa valita sitä parasta.
Täytyy tunnustaa että hetken mietin "viatonta" rikosta vaihtaa teekupillinen kahvikupilliseen, mutta se olisi ollut törkeä temppu sittenkin eikä kahvi sovi tuohon tunnelmaan samalla tavalla kuin tee. Kahvi ikään kuin edellyttäisi rosoisempaa hetkeä. (Ehkä.)
Heh, onneksi et vaihtanut kahviin. Huvittavaa huomata, kuinka juomaa vaihtamalla koko runon tunnelma muuttuu. Niin on teen ja kahvin juonnissa eroa! Sait minut kokeilemaan muutakin: vettä (askeettista, karua, kylmää) ja vodkaa (epätoivoista, turruttavaa, heittäytyvää).
PoistaMinusta tuo runo on kovin zen ja tulkitsen, että kolmas olisi se halutuin vaihtoehto, niin ei olisi mitään valittamista :-) Hienosti tosiaan hypätään mitä arkisimmasta tilanteesta elämänfilosofiaan.
Yleensä Po Chü-i (tai runoilijaminä) juo runoissa viiniä, paljonkin, mutta tässä ei (tai ei kerro!).
PoistaJos runo on nykyajassa kirjoitettu ja siihen haluaisi kahvin, niin sen lisäksi pitäisi olla brandyä (tai konjakkia).
^Sama kuin Sannalla, tuo runo on todella hyvä.
VastaaPoistaSun kysymyksetkin on tosi hyviä. Lyhyistä romaaneista haluan mainostaa 134-sivuista Carlos María Dominguezin "Paperitaloa", joka on täyttää juurikin mainitsemasi hyvän romaanin perusvaatimukset, vähintään. Myös: team Hercule Poirot.
Kiitos.
PoistaTäytyy pistää Paperitalo "korvan taakse". Paitsi että hemmetti - minähän olen sen vissiin lukenutkin englanniksi.
Hei Kyösti, deadline torstaina vastaus on tämän näköinen:
VastaaPoistahttp://elamankrestomatia.blogspot.fi/2013/05/liebster-award-haaste.html
Hienoa! Kävin lukaisemassa.
PoistaKiitos mielenkiintoisista kysymyksistä, jospa minä saisin vastailtua jo lähiaikoina.
VastaaPoistaOk. Hyvä. Ei se kauaa kipeää tee.
PoistaKiitos haasteesta, huomioiminen lämmittää aina mieltä!
VastaaPoistaEipä kestä. Kävin katsomassa vastauksesi. Mielenkiitoista että tähän mennessä lukemissani vastauksissa Hercule Poirot näyttää täystyöllistetyltä.
PoistaMerenhuiskeen vastaukset täällä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista...voi voi, nyt minä sähläsin kunnolla... piti sanomani, että kiitos kysymykistä. Vastaaminen vaatii aikaa ja hapankorppuja. Minäkin työllistäisin Poirotin. - Edellinen kommentti viittaaa romaaniin jossa on alle 144 sivua. Hanna Haurun paperinarujumala on vähäsivuisin ja -tekstisin lukemani romaani. Ei haitannut yhtään.
PoistaMitäs tuosta - kyllä virtuaalimaailmassa saa sählätä, ei se mitään särje (ellei sydämiä).
PoistaMissäköhän muuten menee pitkän novellin ja suppean romaanin raja? Ei tietysti mitään väliä silläkään. Nykyään romaanit, ainakin viihteelliset, tuppaavat olemaan aika paksuja, koska ne kaikitenkin myyvät paremmin kuin langanlaihat. Jostakin luin ettei esim. Yhdysvalloissa esikoiskirjailijan kannata edes tarjota kustantajalle alle 50 000 sanan romaania.