[Roomalaisten
Hopeatiellä]
 |
| Kyösti Salovaara, 2020. Matkalla Madridista Méridaan. |
Hopeaa,
kultaa ja kunniaa - niitä roomalaiset janosivat, niin kuin me kaikki
janoamme.
Roomalaisten
Hopeatie kulki Astorgasta Sevillaan (Hispalis). Sen varrelle osui Extremadurassa Méridan (Augusta Emerita) kaupunki, jonka Augustus perusti 25
eKr. Mérida oli tärkeä keskuspaikka; sieltä Rooma hallitsi koko
Portugalin aluetta. Mérida oli Espanjan Rooma.
Rooman
imperiumi hajosi varojen puutteeseen; verotulot romahtivat, ulkoisia
uhkia ei pystytty torjumaan. Silloisen ”globaalin” kaupankäynnin
hiipuminen rappeutti reunamaat, irrotti keskusvallasta.
Méridan
roomalainen teatteri, jonka Agrippa rakennutti 18 eKr., joutui
vuosisatojen myrkyllisten tuulten tuivertamiseksi. Ja sittenkin se
seisoo yhä paikallaan monumenttina, kulttuurien ikisanansaattajana.
Hopeatiellä
autot sujahtavat toistensa ohi.
Jossakin,
valitettavasti en muista missä ja kuka, kirjoitettiin että nykyiset
kriisit, viimeisenä ja kiihdyttävimpänä koronavirus, aiheuttavat
ahdistusta ja hätää, joka leviää virusta nopeammin.
Psykologit
kuvasivat em. jutussa, että ihminen ikään kuin joutuu informaation
sulkemaan kirjekuoreen, jossa ei enää pysty käyttäytymään
järkevästi ja joustavasti. Huolien informaatiota tulee koko ajan
lisää, eikä informaation lisääntyminen paranna lainkaan ihmisen
toimintakykyä. Pelko saattaa olla hyvä renki, mutta isäntänä se
on pirullinen ja ilkeä.
Voi
olla että lukemassani jutussa käytetyllä termillä huolien
”kirjekuori” on jokin oikeampi suomalainen nimi, mutta huolien
kirjekuori, jopa väärin suomennettuna, kuulostaa osuvalta.
Mitä
enemmän luen mediaa, sitä kohtalokkaammalta elämä huolien
kirjekuoressa tuntuu. Ongelma on tietysti siinä, että omia,
yksityisiä huolenaiheita piisaisi riittävästi ilman ulkoa tulevaa
uhkaakin, mikä näyttää johdattelevan viimeisiä askeleitamme
maailmanlopun kuiluun.
Yksilön
kokemasta maailmanlopun tunnelmasta taideteoksissa, aika irrationaalisesti,
mieleeni tulee saksalaisen Alfred Weidenmannin elokuva
Hävittäjälentäjä (1957), jossa nuoret saksalaiset
viettävät iloista elämää Berliinin terasseilla vähän ennen
sodan syttymistä tajuamatta, että he ovat kohta kuolemanvaarassa,
ja Thomas Mannin romaaniin perustuva Luchino Viscontin
elokuva Kuolema Venetsiassa (1971), missä päähenkilö
vaeltaa elämästä syrjäytyneenä ja kohta kuolevana tautiepidemian
autioittamilla Venetsian kujilla ja romanttisen uhkaavilla silloilla.
Huolien
kirjekuoressa paha näyttää kokoaan suuremmalta.
 |
| Kyösti Salovaara, 2020. Álvaro Morata laukoo pilkun maaliin. Peli on tasan 1-1. |
Kun
Madridia lähestyy etelästä La Manchan loputtoman pitkällä
moottoritiellä talven alakuloiset viinitarhat antavat matkaajalle
niukasti lohtua. Menee monta kuukautta ennen kuin rypäleitä
korjataan.
Tien
vieressä kyltti toivottaa matkaajan tervetulleeksi Don Quijoten
maaperälle.
Don
Quijote – siinäkö meidän kaikkien yhteinen peilikuvamme?
Tuulimyllyjen kimppuun käyminen näyttää ikuisesti turhalta
työltä.
Jostakin
syystä lauantaina Madridissa Wanda Metropolitanolla Sevillan
jalkapallojoukkueen valmentaja Julen Lopetegui tuo mieleen Don
Quijoten – vai onko hän sittenkin Sancho Pancha, avulias, viekas
ja ystävällinen hölmö, joka yrittää piiskata ilmaan pomppimalla
ja tuomareita pilkaten joukkueensa tasapäiseen koitokseen
argentiinalaisen Diego Simeonen valmentamaa Atléticoa
vastaan. Yleensä rajaviivalla riehuva Simeone on lauantaina rauhallinen melskaavaan Lopeteguihin verrattuna.
Lopeteguin
henkilökohtainen melodraama jatkuu Sevillassa; hänellä oli hieno
pesti Espanjan maajoukkueen valmentajana, kunnes MM-kisojen alla
paljastui, että mies oli sopinut Real Madridin valmentajan
paikasta kisojen jälkeen. Maajoukkueesta tuli potkut ja aika pian Madridistakin.
Mutta
lauantaina Lopeteguin valmentama ja Jesús Navaksen kipparoima Sevilla kesyttää
Atletit. Peli päättyy 2-2 kahden VAR-rankkarin jälkeen. Lopetegui
saa varoituksen, Sevillan miehet kuuntelevat pelin ajan 60 000
katsojan vihellystä ja vähättelyä, mutta kestävät paineen. Ja
molemmat joukkueet tavoittelevat yhä pelipaikkaa Mestarien liigaan.
Kukaan
ei tietenkään tiedä mitä loppukevät tuo. Millaisia huolien
kirjekuoria lähetetään ennen kuin syksy saa kentät taas
viheriöimään.
Nuoruus
ja vanhuus.
On
ihmetelty, miksi Italiassa niin moni vanhus kuolee koronavirukseen.
Ehkä on jäänyt huomaamatta, että toisin kuin (esimerkiksi)
Suomessa, etelässä Välimeren rannoilla perheet koostuvat nuorista ja vanhoista, joka
elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa. Suomessa kaduilla ja toreilla
nuoret kulkevat omissa porukoissaan. Vanhempi väki piileskelee
kotona, poissa julkisuuden silmistä.
Madridissa
kadut, puistot ja ravintolat täyttyvät vanhoista ja nuorista.
Paseo
del Pradon varrella sijaitsevassa Thyssen-Bornemiszassa yleisö
tungeksii katsomaan Rembrandt-näyttelyä. Ovimies huudahtaa
sisäänpääsyä odotteleville espanjalaistädeille: Voisitteko
hiljentää ääntänne!
Vanheneminen
näkyy Rembrandtin maalaamissa mestariteoksissa, niin kuin
asiantuntijat hienoviritteisesti huomauttavat. Kun nuoremmat
taiteilijat omaksuivat kansainvälisiä tyylimalleja, Rembrandt
syventyi omaan tyyliinsä, kuvien ihmiskasvoihin tuli enemmän
kuhmuroita ja epäesteettisiä värejä, yksityiskohdat muuttuivat
elämänmakuiseksi realismiksi. Rembrandt näki enemmän kuin
nuoremmat muodissa olleet kollegansa, jotka uutterasti maalasivat
porvareiden ja mahtihenkilöiden kaunisasuisia muotokuvia.
Sen
näyttelyssä panee merkille, että ihmiset eivät Rembrandtin
eivätkä hänen aikalaisten maalauksissa juuri koskaan hymyile; he
näyttävät totisilta ja vaivautuneilta.
Oikeastaan
on helpotus kävellä Rembrandtin kuvien jälkeen museon
optimistisemmissa saleissa, missä pysyvien näyttelyiden
impressionistit ja ekspressionistit ihastuttavat joka kerta, jos nyt
saa edelleen ihastua johonkin.
Tätä
kirjoitettaessa, muutama päivä museossakäyntiäni myöhemmin,
Thyssen-Bornemiszan ilmoitetaan sulkevan ovensa toistaiseksi.
 |
| Kyösti Salovaara, 2020. Thyssen-Bornemisza, Madrid. |
Iugula!
Verbera! Missus!
Tapa
hänet! Lyö hänet! Armahda hänet!
Méridan
amfiteatterin katsomossa voi yhä kuvitella kuulevansa ääniä 2000
vuoden takaa senaattorien, ylhäisön ja rahvaan painostaessa
gladiaattoreita toisiaan vastaan ja villipetojen raatelelulta
suojautumaan. Mitä samaan aikaan viereisessä teatterissa
näyteltiin? Millaisia sulosointuja lausuttiin? Kenen kasvoja
ihailtiin?
Ihmisellä
on huvinsa. Vaikka kaikki on muuttunut, mikä meitä lopulta
huvittaa? Mikä pelottaa? Ketä vastaan nykyjan gladiaattorin pitää
taistella? Keitä he oikeastaan ovat: Poliiseja vai politiikkoja?
Palloilijoita vai lääkäreitä? Taiteilijoita vai plazan kivetystä
peseviä siivoojia?
Elämä
näyttää arkipäiväisen rauhalliselta. Terasseilla istutaan,
paseoilla kävellään, kuunnellaan aaltojen huokailua, katsellaan
tähtiä ja superkuuta, odotellaan että pizza tuodaan pöytään.
Linnut laulavat ja pääskyset kirmailevat jo taivaan sinessä.
Haikaroiden iltalento… iltaruskon värinää.
Ja
silti tuolla… mediapöytien ääressä kehrätään sanomiksi yhä
uusia ahdistuksenaiheita. On viirusta, on valkoinen vaara lautasella
(suola), on kolme miljonaa syyrialaista odottamassa rajanylitystä ja
kaiken päälle tippuvana kattona hiiltyvä ilmasto. Päivän uutiset
luettuaan ihminen sulkeutuu huolien kirjekuoreen kuin vääränlaiselle polulle vietelty muurahainen.
 |
| Kyösti Salovaara, 2020. Roomalainen teatteri, Mérida. |
PS.
Fuengirola, Espanja, EU, maailma 16.3.2020
Autiot tiet, tyhjät rannat
 |
| Kyösti Salovaara, 2020. Punainen lippu kertoo että tyynellä kelilläkään ei saa uida. Ulkonaliikkumiskiellon aikana vain välttämätön on sallittua. Liikunta ei ole viranomaisten mielestä välttämätöntä . Poliisi ja armeija vahtivat pientä kulkijaa pienen kulkijan etua ajatellen. |
Eheä ja täyspäinen postaus; nautin lukemastani ja sen välittämästä tunnetilasta,jonka sävy sai mietteliääksi ja aatokset lentoon, kiitos!
VastaaPoistaOsuvasti: huolien kirjekuoressa kyllä, mutta sitä älköön kukaan/mikään kiinniliimatko. Varjonsa pelkäämiseen suostuminen on periksiantamista toivottomuuteen, joten uhkien uhallakin on kurkistettava ulos, kuoresta ja ahdistuksen aallokosta...
Eli karjalaisittain: Hakkaa vaikka palasiks´ niin palasetkii hyppiit silmille...
Kiitos! Oiva asenne!
PoistaHyvä, että pääsit tuohon haluamaasi otteluun. Ilmeisesti nyt on alettu perua myös tällaisia joukkotapahtumia. Miten mahtaa käydä jalkapallon EM-kisojen Pietarissa kesäkuussa? Entä Euroviisut Rotterdamissa toukokuussa?
VastaaPoistaMinusta on kyllä hyvä, että tehdään varotoimenpiteitä niin paljon kuin voidaan. Näin päästään vähemmillä vahingoilla. Suomihan on melkolailla syrjässä ja valtiojohtoisuus auttaa. Toimitaan järjestäytyneemmin kuin ilman ohjeita jätettynä.
Se ei kyllä pidä paikkaansa, että meillä vanhat olisivat erillään, aivan vanhukset kyllä, mutta vähän nuoremmat vanhat hoitavat paljon lapsenlapsiaan. Minusta on hyvä, että nyt on tämäkin otettu huomioon ja koronaohjeissa varoitetaan pyytämästä isovanhempia sairaiden lasten hoitajiksi.
Itse sain lapsenlapselta joulun aikaan lievän tartunnan, joka onneksi parani itsestään, mutta nyt koko perheen sairastaessa kausiflunssaa, se tietysti tarttui meihin isovanhempiinkin ja minulla tuli jälkitautina keuhkokuume. Keuhkoiltani heikkona minun pitäisi karttaa noita päiväkodin bakteereja, mutta se on vaikea asia. Enää ei ole kodinhoitajapalvelua ja monet työpaikat eivät katso hyvällä sitä, että vanhempi jää hoitamaan sairasta lastansa. Esimiesasemassa olevilla tilanne on lähes mahdoton. Pitäisi olla joku taho, joka järjestäisi hoitajan kotiin.
Ystävissäni on niitäkin, jotka hoitavat vanhoja vanhempiaan ja sen lisäksi ovat aina valmiina myös lapsenlasten hoitajiksi.
Sopiva pelko koronan suhteen on hyvä, koska se johtaa järkevään käyttäytymiseen. Täydellinen välinpitämättömyys ja hälläväliä, herran haltuun, sen sijaan edesauttaa tartuntojen lisääntymistä.
Olen kyllä kuullut niin hulluja puheita (salaliitoteoriota) koronaan liittyen, että vaikea uskoa suomalaisten puheeksi. Juuri joku kertoi, että laboratoriosta se korona on levitetty, mutta mitään tarkempaa ei ole kerrottu. Ilmeisesti jäänyt uutiset katsomatta/lukematta, niin moneen kertaan on toisteltu Wuhania ja sen eläintoria. Sitä en kyllä usko, että Kiinassa olisi tauti saatu tyystin hallintaan. Heh, syyllisyys ilmeisesti panee levittämää nyt tällaista sankaritarinaa.
Ehkä on syytä korjata. Kuulostaa ihan siltä, kuin olisin kirjoittanut saaneeni sen hiton koronan lapsenlapselta, ei vaan lievän flunssan ja sitten rankemman. Päiväkodeissa taudit leviävät tehokkaasti ja lapset tuovat niitä kotiin.
PoistaHuolien kirjekuori, hmm... se on joskus lähes tyhjä, joskus pulleampi. En ole kauhean murehtiva tyyppi. Ja nyt alkoi just ulkona paistaa aurinko. Aah, kesä - meillekin vääjäämättä. Miten Madridissa? Valoa näyttää olevan.
Hola! Ollaan taas rannikolla. Tänään Ardelesin altailta Rondaan ajettaessa mittari näytti 27 astetta. Rondassa vähän hiljaisempaa kuin yleensä - mainiota ruokaa härkätaistelijalle nimetyssä tutussa ravintolassa.
PoistaTietysti pitää varautua ja olla valppaana.
Minusta vaan näyttää että sekä laatumediaan että someen on iskenyt paniikki, joka sitten alkaa heilutella päättäjiä ja virkamiehiä.
Lueskelin äsken "paniikkiuutisia" Suomesta. Poliitikot kokoontuvat,kielletäänkö kohta matkustaminen kokonaan, Prismat kiinni, Trumpin logiikalla. Asiantuntijat, THL:N tutkijat ovat koko ajan sanoneet ettei ole tieteellistä tutkimustulosta alueellisten karanteenien toimivuudesta. Kummallista on että Hesarin toimittajat laativat omia tilastokäyriään todistaakseen, että THL on väärässä. Yleensä tuossa lehdessä moititaan poliitikkoja, jotka eivät usko tiedemiehiä. Mutta somen ja tavallisen toimittajan tunne-elämä ilmeisesti johtaa toisenlaiseen totuuteen.
THL:n tiedemies sanoi äsken että koronavirus on yleisesti ottaen aika vaaraton tauti, paitsi tietyille ryhmille. Mutta tämmöiset rauhoittelut kaikuvat kuuroille korville ja pastahyllyt ostetaan tyhjäksi.
Median asennetta kuvaa hyvin Hesarin otsikko tänään: Madridissa tehohoidon vuodepaikat loppu, katastrofi uhkaa. EL Paisissa, joka ilmestyy Madridissa, pääjuttuna on, että kaupungilla on viisikohtainen suunnitelma epidemian varalle ja että esimerkiksi julkista liikennettä ei noin vaan aleta rajoittaa. Toinen toimittaja pelottelee, toinen rauhoittelee. Helppo arvata kumpi on Suomesta.
Muuten, kylläpä Osmo Soininvaara on samaa mieltä mun kanssa että esim Italiassa vanhukset ovat enemmän muun yhteisön kanssa tekemisissä kuin Suomessa.
PoistaAivan samaa mieltä mitä tulee esim. koko Kanarian saariin, joilla useina vuosina olemme oleskelleet, Teneriffalla myös talvipakolaisina. Viikonloppuisin käydään kävelyllä kolmen tai neljän polven voimin, mukaan haetaan myös mahd. hoidossa olevat kehityshäiriöiset perheenjäsenet heitä häpeilemättä tahi piilottelematta, istahdetaan puistoissa ja kahviloissa sekä syödään yhdessä pitkän kaavan mukaan päivällistä. Iloinen puheensorina naurunpurskahduksineen on herkkua tuppisuiden korville;) Sama koskee myös ikäryhmän muuta osallisuutta ja asemaa yhteisössä.
VastaaPoistaKyösti ja Takkutukka,
VastaaPoistamonissa maissa esim Välimeren alueella ei ole menty niin pitkälle yksilöistymisessä kuin meillä. Eletään monen sukupolven perheissä ja systeemissä on sekä hyvää että huonoa. Vanhukset eivät aina ole pelkästään huolenpitoa vastaanottavina osapuolina vaan joutuvat hoitamaan yleisen päiväkotijärjestelmän puuttuessa lastensa lapsetkin. Nuoret kaipaavat itsenäistymään, mutta joutuvat asuntopulan vuoksi asumaan vanhempiensa kodissa jopa keski-ikään. Tämä on se puoli joka ei näy, kun katselee turistina noita iloisia perhekuntia.
Itse en missään nimessä haluaisi elää monen sukupolven perheessä kuten isoäitini, joka hoiti meitä vanhoilla päivillään ilman mitään omaa tilaa ja yksityisyyttä, kaiken lisäksi hän hoiti vielä jopa kolmatta sukupolvea, nuorimman siskoni lasta ennen kuin "pelasti" itsensä vanhainkotiin. Silloin sinne pääsi terveempänä kuin nykyään.
Meitä edeltävä sukupolvi ei Suomessa hoitanut kovin paljon lapsenlapsiaan, kuten oma sukupolveni, 50-luvulla syntyneet. He eivät jaksaneet, kova elämä takana, sota-aika ja raskas työ maan uudelleenrakentamisessa sen jälkeen, katsoivat, että yhden sukupolven kasvattaminen riittää ja että lapsenlapsia pitää tavata juhlissa, poimia rusinat päältä ja jättää vaipanvaihdot ja yövalvomiset vanhemmille. Nyt en tiedä omanikäisissäni ketään, joka asennoituisi näin. Jotkut jopa muuttavat paikkakuntaa ollakseen apuna nuorille vanhemmille. Lenkkikaverini ei paljon enää ehdi lenkeille, kun hänen kolme tytärtään saivat peräkkäin vauvan ja mummi suhaa koko ajan edestakaisin Myllykosken ja Helsingin väliä. Hän ei tuppaudu, vaan häntä pyydetään. Voisi melkein sanoa, että kun omat vanhemmat (ei minun, äiti oli kuollut ja isä vältteli) tulivat vieraiksi lapsiperheisiin, niin meidän sukupolvemme menee hätäavuksi ja panee hihat heilumaan. Kun lapsi imuroi itseensä päiväkodista tauteja, niin isovanhemmat sairastavat ne samat eli näin meilläkin eletään osittain laajennettuina perheinä vaikka eri asunnoissa. Päiväkotilapsi sairastaa enemmän kuin kotona kasvatettu, joten kyllä Suomessa vanhat ihmiset ovat taudeille alttiina siinä missä Italiassakin. Minä luulen, että me selviämme paremmin, koska meillä on väljempää, paremmat varotoimet ja tietenkin myös koska hyvin vanhat eli raihnaiset vanhukset ovat valmiiksi erillään laitoksissa (elleivät sitten kotiavun varassa kotona, hoivakoti olisi parempi). On myös annettu ohjeita, ettei nyt pyydettäisi riskiryhmiin kuuluvia isovanhempia lasten hoitajiksi. Tämä koskee itseänikin.
(Edellä kirjoittamallani en tarkoita, että olisin itse rasittunut liiasta osallistumisesta jälkipolven elämään. En ole, mutta tunnen todella monia, jotka ovat.)
Kyösti, katsopa eilinen A-Talk, erittäin järkevää ja maltillista asiantuntijapuhetta. En ole kyllä huomannut mitään hysterisointia mediassa, vaan pikemmin ihmisten rauhoittelua, mikä sitten taas on ärsyttänyt niitä, jotka luulevat, että tilanteeseen olisi joku nopea ratkaisu ja tietysti oppositiossa tehdään tästäkin asiasta poliittista peliä. Karanteenitoimenpiteet ovat hyväksi siinä, että ne loiventavat taudin huippua, jolloin ihmisiä sairastuu eri aikaan eikä kaikkia hengityskoneita tarvita yhtä aikaa, jolloin olisi priorisoitava eräs MM ulkopuolelle, kun joku hyödyllisempi ihminen ansaitsisi hoidon.
Käväisin lukemassa Soininvaaran blogia. Järkeviä mielipiteitä. Selasin myös laatulehti Iltasanomia, ja siellä Soininvaara kertoo asettaneensa itsensä riskiryhmäläisenä karanteeniin.
Minäkin toivon, että mahdollisimman moni nuori ja terve altistaisi itsensä ja syntyisi suojaava katto, joka auttaisia minua heikkoakin.
Hola!
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Kehitys kehittyy, suuntaan tai toiseen. Täältä ei oikein näe A-talkia. Teknisesti tietysti, mutta siihen sitten menisi puhelinliittymän (ilmainen, 10 gigaa per kk) tiedonsiirtomäärä, joten parempi jättää katsomatta ja lueskella netistä nettijuttuja.
Ei tuo "huolien kirjekuori" ideana tarkoittanut hysteriaa, vaan sitä että kun informaatiota jaetaan ylenpalttisesti, niin jossakin vaiheessa ihminen lopettaa oman arkielämänsä ja seuraa vain uutisia, vaikka ne eivät enää tuokaan lisää informaatiota. Sitten ollaan kuin kirjekuoressa jota posteljoonit kantavat paikasta toiseen.
Äsken olin huomaavinani että Madridissa kehoitetaan pitämään terassit kiinni pari viikkoa.
Eikö sinulla ole majapaikasssasi wifi-verkkoa? Me on katsottu Suomen ajankohtaisohjelmia suoraan tai Yle areenasta kännykällä tai läppärillä ilmaiseksi liittymällä wifi-verkkoon. Viimeksi apartementossa ei pitänyt olla, vain yhteistiloissa, mutta kokeilemalla löytyi makuuhuoneesta paikka, jossa oli heikohko yhteys. No, eihän sitä matkalla paljon viitsi katsoa Suomen tv:tä, ei ainakaan pariin ekaan viikkoon.
PoistaAurinkorannikolla on myös alettu sulkea paikkoja, markkinoita, kirjastoja ja virastoja ja maanantaista asti ovat kai koulutkin kiinni.
Koita pärjätä ja päästä vielä joskus Suomeen, paitsi että kivahan siellä rannikolla on olla, kun kesä koittaa...
Yksi maailmassa on huoleton: Donald Trump. Luin The Guardianista artikkelin, jossa kerrottiin hänen todenneen, että yhtenä päivänä korona vain on poissa, it's like a miracle. Artikkelin kirjoittaja oli myös sitä mieltä, että lähtölaskenta presidentille on alkanut.
Hola! No eipä asuta apartementossa eikä yksityisasunnossa wifiä ole joten...
PoistaOngelma ei ole Suomeen pääsy vaan se että pääseekö tänne takaisin. Tarkoitus kun oli/on käydä kotona ja sitten takaisin tänne aina toukokuulle asti. Päätöstilanteet ovat vaikeita.
Mitä kuuluu? Espanjassa on hätätila, ja Suomeen se saatetaan julistaa kymmenen minuutin kuluttua hallituksen tiedotustilaisuudessa. Mitä olet päättänyt? Minä sinuna jäisin sinne ja suojautuisin parhaani mukaan, tai sitten palaisin, mutta takaisin et ehkä pääse.
PoistaItse olen niin vajaakeuhkoinen ja parhaillaankin toipumassa keuhkokuumeesta, että olen päättänyt erakoitua tänne kotiin. Se ei ole edes vaikeaa, koska olen aina tykännyt hiljaiselosta. Meidän sairaanhoitoalueella on kuusi hengityskonetta, en haluaisi olla kilpailemassa niistä.
Eipä olisi arvannut tällaista, vaikka kymmenen vuotta sikaflunssasta on jo tullut täyteen ja 10 - 30 vuoden välein näitä uusia epidemioita kait tulee.
Kiitos kysymästä Marjatta! Miltä tuntuu - en tiedä, varsinkaan nyt kun luin suomalaisten suunnitelmista.
VastaaPoistaOnkohan kotimainen karanteeni parempi/helpompi/turvallisempi kuin hätätila täällä Espanjassa, missä kaupassa saa käydä mutta ei muualla? Suomessa meikäläinen ei kai sitten saa mennä edes kauppaan, ihmisten ilmoille.
Täällä on lämmintä, aurinko paistaa, partsilla kärventyy - viini on halpaa ja sitä kaupoissa riittää. Suomessa ehkä meikäläiset pannaan viininostopannaan. Saas nährä. Kaikki on korkeemman kärees.
30-kymppisten naisten hallitus kehottaa kaikkia palaamaan Suomeen ja palaajat ohjataan... keskitysleireille, vai? Vanhukset polttomerkitään ja eristetään.
Olen tulossa, elleivät korkeammat voimat (Espanjan hallitus, lentoyhtiö) puutu asiaan. En kuitenkaan ole varma kannattaako. Mutta muutaman liikkumisieltopäivän jälkeen ei joku 4 viikon karanteeni täälläkään innosta, sillä ministerit ovat kertoneet ettei kahden viikon hätätila tähän lopu.
Epäluottamus valtaa maailman. EU on täysin tyhjä paperipussi, jolla on olevinaan yhteisiä arvoja ja yhteisiä etuja. Hädän tullen yhteisyys unohtuu ja tilalle tulee nationalistinen oma napa. Kysymys ei ole, toisin kuin Saska Saarikoski väittää, globalisaation kriisistä vaan nationalismin vastahyökkäyksestä.
Saarikosken jutuissa on vähemmän päätä ja häntää kuin jonkun Halla-ahon joka sentään puhuu rehdisti nationalismistaan.
No, katsotaan miten käy, pienelle kulkijalle ja Suurelle Suomelle.
Suomessa on selkeät ohjeet, joilla taudin huipun pitäisi loiventua ja riskiryhmien (yli 70-vuotiaat ja kroonisia tauteja sairastavat) säilyä paremmin elossa kuin jos tauti saisi jyllätä pari kuukautta ilman mitään estotoimenpiteitä.
PoistaSuomeen palattua pieni kulkija ohjataan pysyttelemään kotona pari viikkoa karanteenin tyyppisesti eli parempi jos joku tuo ruokaa ja viiniä etkä mene levittämään Espanjasta mahdollisesti sinuun tarttuneita bakteereja. Meillä ollaan monilla paikkakunnilla vielä siinä vaiheessa, että taudin tarttumisketju kannattaa selvittää.
Espanjassa tarttumistilanne on pahempi eli kannattaa tulla äkkiä pois. Kohta ei enää kukaan myöskään pääse mistään minnekään, vaan on pysyttävä siellä missä on.
Seurasin uutislähetyksestä, miten poliisihelikopteri surrasi matalalla olikohan Madridissa ja paimensi tiukkaan sävyyn kadulla kulkevia koteihinsa.
Naishallitus (ehkä se ON vähän tällä kertaa sukupuolesta kiinni, kuvittelin Sipilän tai Rinteen Marinin tilalle, huh) piti erinomaisen selkeän tiedotustilaisuuden. Tänään eduskunta vahvistaa valmiuslain. Olin oikein ylpeä, kun seurasin sitä tilaisuutta.
Olen myös tyytyväinen siihen, miten meillä kotiin jäävien lasten opetus hoidetaan nykytekniikoita käyttäen. Meidän lapset eivät jää täysin ilman opetusta kuten monissa muissa maissa. Lähipiirissä on opettajia ja huomaan että paljon on tapahtunut niiden kymmenen vuoden aikana, jolloin olen ollut eläkkeellä.
Olen myös iloinen siitä, miten Sauli Niinistö on nostanut esiin naapuriavun ja välittämisen merkitystä tässä kriisissä. Kuin yö ja päivä, kun vertaa maailman mahtavimpiin Trumpiin ja Putiniin, joilla tämäkin tilanne on mahdollisuus politikointiin.
Ei tässä mitään hätää, kun vain saisi elää. Pieni sijoitus, jonka pojat saisivat, kun minusta tulee tomua, vähenee huolestuttavaa vauhtia, mutta mitäpä siitä, sehän on vain maallista.
Saska Saarikosken artikkeli on minulla taiteltuna sohvapöydälle. Luen sen, kun kohta sohvaannun.
Kyllä tämä 'musta joutsen' nyt sekoittaa pakkaa maailmanlaajuisesti ja hämmentää asetelmia kaikkialla. Viruksesta selviytyminen ehkä yhdistää eripuraisia vähäksi aikaa samanmielisiksi yhden asian taakse. Ainakaan meillä ei ole vielä kuulunut, että oppositio kauheasti syyttäisi hallitusta.
Hola!
VastaaPoistaOnneksi Suomessa, jos lehtijuttuja on uskominen, karanteeni on lievempi kuin täällä Espanjassa eli Suomessa saa mennä päiväkävelylle jne. Miksi Espanjassa mentiin näin totaaliseen liikkumisen kieltoon, liittynee El Paisin mukaan siihen, etteivät jääräpäiset, vapauttaan rakastavat espanjalaiset vähempää usko, eli jos heillä on mahdollisuus kokontua laumoihin, niin kokoontuvat, ohjeista piittaamatta. Suomalainen kaiketi sopeutuu erakkoelämään helpommin. Ja kun kävelee lenkin, tekee sen yksin eikä jumiudu laumaan.
Saarikosken juttua luen poliittisena pafmlettina, en puoluepoliittisena tietenkään. Sinä ei ole mitään uutta, mutta nyt globalisaation kriikissä käytetään keppihevosena koronavirusta, tavalla johon minä en sortuisi. Monet globalisaation kriitikot ovat nyt vähintään naama virneessä, kun EU sulkee Schengenalueen rajoja. Amerikkalaisessa, vähän vasemmistolaisessa talouspolitiikan älymystössä on paljon EU:n vastaista henkeä, ja sitä meilläkin käytetään keskustelussa apuna. Tässä mielessä joillakin vasemmistolaisilla on sama ääni kellossa kuin populisteilla.
Itse virustaudista en ryhdy kinaamaan, enkä mistään muustakaan sairaudesta. Uskon lääketieteeseen ja asiantuntijoihin sataprosenttisesti eikä minusta löydy vaihtoehtoisten hoitojen tai lääkkeiden kannattajaa.
Kyllä täällä Espanjassakin kaikki puolueet kannattavat hallituksen rajoitustoimia.Jonkinmoista soraääntä on kuulunut alueilta, varsinkin itsenäisyyttä havittelevasta Kataloniasta, joka kyllä hyväksyy rajoitukset, mutta ei sitä että keskuvalta panee ne toimeksi. Katalonian nykyisellä johtajalla Torralla taitaa muuten olla tartunta itselläänkin.
Täällä on nyt sellainen kansantapa, että klo 20:00 ihmiset tulevat parvekkeille taputtamaan yhtä aikaa. Suosiota osoitetaan virustorjunnan "sankareille", eli lääkäreille, hoitajille, palomiehille, kauppojen kassoille jne eli väelle, jonka pitää joka tapauksessa olla työpaikoillaan auttamassa ja palvelemassa.
Saas kuulla koska Suomessa!
Italiassa on yhä pahempi tilanne ja yksi syy on juuri se, ettei ole totuttu luottamaan maan johtoon ja noudattamaan ohjeita. En sitten tiedä, onko ne ohjeet annettu samalla painokkuudella kuin meillä. Viikonlopullakin oli väkeä rientänyt isoin joukoin uimarannoille ja pohjoisessa hiihtokeskuksiin, ihan kuin ei ymmärrettäisi viruksen levittämisen vaaroja. Onhan se kauhean narsistista ajatella, että itse ei tarvitsisi luopua mistään, edes siellä, missä jo valkataan, kuka heikossa kunnossa olevista kannattaa laittaa hengityskoneeseen.
PoistaLuin sen Saska Saarikosken jutun. Minusta siinä oli vain todettu se surullinen ja hyvinkin itsestäänselvä asia, että niin paljon hyvinvointia aikaansaaneella globalismilla on myös huonot puolensa, jotka näkyvät nykyisen kaltaisissa kriisitilanteissa.
Me - siis koko läntinen maailma - lähdimme keskittämällä parantamaan sitä tilannetta, että kaikkialla tehtiin vähän kaikkea. Meillä Suomessakin oli enne globalisaatiota huonekalu-, kenkä- ja vaatetehtaita ja ihmisillä työtä, vaikkakin huonompi elintaso. Nyt tehdään huonolaatuisia tuotteita jossain kehitysmaiden hikipajoissa, joissa orjatyön omaisissa oloissa raatava joskus ompelee vaatteeseen piiloon avunpyynnön, ja me shoppailemme niitä halpoja rytkyjä ajankuluksemme. Tekstiiliteollisuus tuottaa kasvihuonepäästöjäkin enemmän kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä.
Mikään maa ei tietenkään voi irrottautua tilanteesta. Yhdessä menemme minne menemme. Aika näyttää.
Nuo parveke-flashmobit vai miksi niitä kutsuisi ovat viehättäviä. Meillä kukaan ei tarkene olla parvekkeella. Vapaehtoistyö on kyllä lähtenyt käyntiin monella tapaa. Meillä Positiivisten ihmisten Kouvola -ryhmä toimittaa tavaroita karanteenissa olevien oven taa ja kerrostaloissa on järjestetty myös vastaavaa toimintaa talon väen kesken.