El Gran Derbi

[pallo pyörii normaaliin]

Kyösti Salovaara, 2020.
Viimeinen peli Wanda Metropolitanolla 7.3.2020
 ennen koronaviruksen aiheuttamaa hätätilaa.
Álvaro Morata ampuu rankkarin Sevillan maaliin.

Jalkapallo on peli, jota pelataan aivoilla.

    -Johan Cruyff, hyökkäävä keskikenttäpelaaja ja modernin tyylin valmentaja Ajaxissa ja FC Barcelonassa

Potkikaa kaikkea mikä liikkuu; jos se on pallo, aina parempi.

    -Nereo Rocco, AC Milanin valmentaja

Tulevaisuutta emme tiedä. Nykyhetkeä on vaikea ymmärtää. Menneisyydestä muistaa jotakin.

    "Elämä ja kuolema. Ja siinä välissä jalkapallo." Näin aloitti Sid Lowe kirjansa Barcelonan ja Real Madridin välisestä vihan- ja inhonpidosta Espanjan LaLigassa. Filosofisella toteamuksella oli myös konkreettinen sisältö. FC Barcelonan kotikenttä Camp Nou sijaitsee lastenklinikan ja hautausmaan välissä.

    Lauantaina 7.3 olin katsomassa LaLigan jalkapallopeliä Madridissa. Atlético Madridin ja Sevilla Fútbol Clubin välinen ottelu pelattiin mahtavalla Wanda Metropolitano stadionilla. Paikalla oli noin 60 000 katsojaa. Istuimme hyvällä paikalla lähellä nurmikkoa. Edessämme istui belgialainen miesporukka, takana englantia puhuvia turisteja, kenties Uudesta-Seelannista. Vieressäni istui keski-ikäinen espanjalainen tyttärensä kanssa.

    Tieto koronaviruksesta varjosti tunnelmaa, mutta liput liehuivat ja laulu raikui, rummut pärisivät ja kansa otti täysin sydämin peliin osaa. Tuohon aikaan, tuona lauantaina tiedetyn perusteella katsomossa saattoi olla yksi tai kaksi tartunnan kantajaa. Ulkotilassa se oli vähän, oikeastaan ei mitään.

    Myöhemminkään en ole lukenut, että tuosta ottelutapahtumasta olisi ilmaantunut tartuntoja.

    Peli päättyi tasan 2-2.

    Seuraavana lauantaina, 14.3 illalla, Espanjan pääministeri Pedro Sánchez julisti hätätilan. Sunnuntaista eteenpäin ei saanut liikkua missään huvikseen. Kaupassa piti käydä yksin. Ravintolat, museot ja kauppakeskukset suljettiin, rannoille nostettiin punainen lippu. Muutaman viikon päästä suurin osa tehtaistakin suljettiin. Autotehdas ryhtyi Barcelonassa valmistamaan hengityslaitteita.

Viime torstaina pallo potkaistiin taas pyörimään Espanjassa. Saksassa pelit aloitettiin jo aikaisemmin. Englannissa ryhdyttiin pelaamaan eilen keskiviikkona, myös Suomessa cup-pelejä on pelattu tällä viikolla. Ranska taitaa suurista jalkapallomaista jäädä poikkeukseksi: siellä sarjat keskeytettiin.

    Palataan normaaliin?

    Terasseja on avattu, uimarannoille pääsee. Espanjassa hätätila kesti noin 12 viikkoa. Autojakin taas valmistetaan. Juhannuksen jälkeen rajoja aukaistaan. Mutta kuka uskaltaa matkustaa? Ja minne?

    Viime viikolla torstai-iltana jalkapallo palasi maksukanavalle. Paluusta normaaliin kannattaa maksaa. Ongelma on tietysti siinä ettei Englannin Valioliigaa ja Espanjan LaLigaa näe samalta maksukanavalta. Kenellä on varaa kahteen?

    Mutta torstai-ilta tuntui juhlalta; elämä palailee pyörivän pallon perässä. Hiljaisella kentällä pelattiin Sevillan derby: Sevilla FC vs Betis. Katsomo oli tyhjä mutta virtuaaliääntä täynnään. Myös katsojia näytti kuvassa olevan, vaikka sekin oli hämäystä, kuvan koristelua videopelin katsomoilla.

    Peli päättyi Sevilla FC:n 2-0 voittoon. Sevilla pyrkii eurokentille. Sarjassa pelejä piisaa joka päivälle. On jo pelattu kaksi kierrosta. Sevilla kävi pelaamassa tasapelin Valenciassa. Barcelona on voittanut kaksi peliä. Real Madrid voitti Madridissa baskijoukkue Eibarin. Atlético pelasi Granadassa tasapelin. Muutenkin Espanjassa on muutamassa päivässä pelattu monta tasapeliä.

    Palataanko normaaliin? Milloin katsojat pääsevät Saksassa, Espanjassa ja Englannissa katsomoihin? Suomessahan heitä päästetään katsomoon harkitusti.

    The Guardianin toimittaja kirjoitti, että tilastotietojen perusteella Saksassa on tyhjien katsomoiden johdosta joukkueiden perinteinen kotikenttäetu kadonnut. Nyt on vaikea veikata voittajaa. Sekin kummallisuus on havaittu - toki aineisto on vielä vähäinen - että erotuomarit eivät enää anna vierasjoukkueelle enempää varoituksia kuin kotijoukkueelle. Ovatkohan tuomarit hiljaisella stadionilla rohkeampia, kun ei tarvitse pelätä ympärillä mylvivän katsomon raivoa?

    Nykyhetki saa ymmälle. Tulevaisuutta ei tiedä. Menneisyydestä ymmärtää pieniä palasia.

Kuvakaappaus MTV:n C More urheilukanavan lähetyksestä.
11.6.2020 jalkapallo palasi Espanjassa
melkein-normaaliin
Sevilla vs Betis paikalliskamppailussa.
Katsomossa virtuaali-ihmisiä.

Madridissa ilmestyvä El País kirjoitti pääkirjoituksessaan viime perjantaina, että yksi oire paluusta ”normaaliin” on jalkapallon paluu. Sehän on eurooppalainen massatapahtuma.

    Samana päivänä, viime perjantaina Helsingin Sanomien tiedepalstalla lapset kysyivät tieteestä. ”Miksi lapset tykkäävät leikkiä, mutta monet aikuiset eivät?” viisivuotias Aida kysyi.

    Kyllä aikuisetkin leikkivät, mutta vähän eri tavalla, kuului vastaus.

    Aikuiset pelaavat pelejä, soittavat musiikkia, hoitavat puutarhaa, tekevät käsitöitä ja vaeltavat luonnossa. Monta harrastusta jäi tietenkin luettelematta, kuten lukeminen ja terassilla istuminen, maailmasta puhuminen.

    Onko oikeastaan olemassa muuta kuin ”leikkiä”?

    Kyynikko tietysti huomauttaa, ettei ammattijalkapallo ensi sijassa ole leikkiä vaan kovaa bisnestä.

    Tämäkin tulee ottaa huomioon. El Paísin mukaan jalkapallo tuottaa vuodessa Espanjassa kaikkineen 3,4 miljardin euron liikevaihdon ja työllistää 185 000 ihmistä. Sen osuus kansantulosta on 1,3 %. Vertauskohdaksi käy turismi, jonka osuus Espanjan bkt:stä on noin 12 %.

    Eurooppalaisessa jalkapallossa Englannin Valioliiga on mahtavin ja sen liikevaihto on kaukana pelkästä urheiluleikistä.

    Mutta toisaalta: onhan jalkapallo ”leikkiä”, jokainen peli.

    Yhden matsin aikana pelaaja pitää palloa itsellään keskimäärin 53,4 sekuntia ja juoksee ottelun aikana pallon kanssa 191 metriä! Koska peli kestää 90 minuuttia ja jalkapallokentän pituus on noin 100 metriä, pallon kanssa ”leikitään” todella vähän. Suurimman osan peliajasta pelaaja juoksentelee ”yksin” ilman palloa, jopa 11 000 metriä!

    Jos nuo pallolliset sekunnit ja pallon kanssa juostun matka jyvittää huippupelaajien saamiin palkkioihin (esim. 200 000 euroa viikossa), niin onpa pallon koskettaminen arvokasta.

Sanojen merkityksien muuttuminen, vivahteiden narratiivi on mielenkiintoista historiaa.

    Monet meistä muistavat Gustáv Husákin Tšekkoslovakiasta ja Erkki Raatikaisen Suomesta.

    1950-luvulla kotimaassaan stalinistien vainoista kärsinyt Husak ”normalisoi” ns. samettivallankumouksen synnyttämän vapautumisen päästyään valtaan Prahan kevään 1968 jälkeen: vapaudesta palattiin Neuvostoliiton tiukkaan ohjaukseen. Suomessa Yleisradion ohjelmisto koettiin 60-luvun lopulla niin yksipuolisen vasemmistolaiseksi, että vasemmistodemari Erkki Raatikainen tarvittiin 1970-luvulla sen ”normalisoimiseen” eli palauttamiseen moni-ilmeisemmäksi ja journalistisessa mielessä tasapuolisemmaksi. Maailmasta löytyi muitakin sävyjä kuin Reporadion taistelulaulut 20 perheestä.

    Mutta nyt vuonna 2020 koronaviruksen jäljiltä paluuta normaaliin kannattalee "normalisoinnin" positiivinen mielikuva. Ryhdytään taas pelaamaan futista, istutaan ravintoloissa, kohta lennetään Välimerelle ja metroonkin uskaltaa istahtaa.

    Tosin ne jotka puhuvat ”uudesta normaalista”, toivovat ettei rahvas enää koskaan lennä eikä leiki futista vaan suhtautuu elämään askeettisella kunnioituksella. He muistuttavat Husákia, joka normalisoi valloilleen ryöpsähtäneen samettisen elämänvapauden. ”Uusi normaali” on kaipuuta ”normaalia” vanhempaan aikaan.

    Tulevaisuutta emme tiedä. Nykyhetkeä on vaikea ymmärtää. Menneisyydestä muistaa palasia sieltä täältä.

Kuvakaappaus C More urheilukanavan jalkapallostudiosta.
Petri Pasanen on ammattitaitoinen kommentaattori.
Jalkapallo tarvitsee pelaajia ja pelien "selittäjiä".

---

Jalkapallosta ja maailmasta kannattaa lukea esimerkiksi näistä:

Chris Anderson ja David Sally: Numeropeli – Luulet ymmärtäväsi jalkapalloa mutta et tiedä siitä mitään. (The Numbers Game. Why Everything You Know About Football Is Wrong, 2013.) Suom. Juha Sainio. Sanoma, 2013.

Franklin Foer: How Soccer Explain the World. Harper Perennial, 2005.

Sid Lowe: Fear and Loathing in La Liga. Barcelona vs Real Madrid. Yellow Jersey Press, 2013.