[pallo
pyörii normaaliin]
Kyösti Salovaara, 2020. Viimeinen peli Wanda Metropolitanolla 7.3.2020 ennen koronaviruksen aiheuttamaa hätätilaa. Álvaro Morata ampuu rankkarin Sevillan maaliin. |
Jalkapallo
on peli, jota pelataan aivoilla.
-Johan
Cruyff,
hyökkäävä keskikenttäpelaaja ja modernin
tyylin valmentaja
Ajaxissa ja FC Barcelonassa
Potkikaa
kaikkea mikä liikkuu; jos se on pallo, aina parempi.
-Nereo
Rocco,
AC Milanin valmentaja
Tulevaisuutta
emme tiedä. Nykyhetkeä on vaikea ymmärtää. Menneisyydestä
muistaa jotakin.
"Elämä ja kuolema. Ja siinä välissä jalkapallo." Näin aloitti Sid Lowe kirjansa Barcelonan ja Real Madridin välisestä vihan- ja inhonpidosta Espanjan LaLigassa. Filosofisella toteamuksella oli myös konkreettinen sisältö. FC Barcelonan kotikenttä Camp Nou sijaitsee lastenklinikan ja hautausmaan välissä.
Lauantaina
7.3 olin katsomassa LaLigan jalkapallopeliä Madridissa. Atlético
Madridin ja Sevilla Fútbol Clubin välinen ottelu pelattiin
mahtavalla Wanda Metropolitano stadionilla. Paikalla oli noin 60 000
katsojaa. Istuimme hyvällä paikalla lähellä nurmikkoa. Edessämme
istui belgialainen miesporukka, takana englantia puhuvia turisteja,
kenties Uudesta-Seelannista. Vieressäni istui keski-ikäinen
espanjalainen tyttärensä kanssa.
Tieto
koronaviruksesta varjosti tunnelmaa, mutta liput liehuivat ja laulu
raikui, rummut pärisivät ja kansa otti täysin sydämin peliin
osaa. Tuohon aikaan, tuona lauantaina tiedetyn perusteella katsomossa
saattoi olla yksi tai kaksi tartunnan kantajaa. Ulkotilassa se oli
vähän, oikeastaan ei mitään.
Myöhemminkään
en ole lukenut, että tuosta ottelutapahtumasta olisi ilmaantunut tartuntoja.
Peli
päättyi tasan 2-2.
Seuraavana
lauantaina, 14.3 illalla, Espanjan pääministeri Pedro Sánchez
julisti hätätilan. Sunnuntaista eteenpäin ei saanut liikkua missään huvikseen. Kaupassa piti käydä yksin. Ravintolat, museot ja kauppakeskukset suljettiin, rannoille nostettiin punainen lippu. Muutaman viikon päästä suurin
osa tehtaistakin suljettiin. Autotehdas ryhtyi Barcelonassa valmistamaan hengityslaitteita.
Viime
torstaina pallo potkaistiin taas pyörimään Espanjassa. Saksassa pelit
aloitettiin jo aikaisemmin. Englannissa ryhdyttiin pelaamaan eilen
keskiviikkona, myös Suomessa cup-pelejä on pelattu tällä viikolla. Ranska
taitaa suurista jalkapallomaista jäädä poikkeukseksi: siellä sarjat keskeytettiin.
Palataan
normaaliin?
Terasseja
on avattu, uimarannoille pääsee. Espanjassa hätätila kesti noin
12 viikkoa. Autojakin taas valmistetaan. Juhannuksen jälkeen
rajoja aukaistaan. Mutta kuka uskaltaa matkustaa? Ja minne?
Viime viikolla torstai-iltana
jalkapallo palasi maksukanavalle. Paluusta normaaliin kannattaa
maksaa. Ongelma on tietysti siinä ettei Englannin Valioliigaa ja
Espanjan LaLigaa näe samalta maksukanavalta. Kenellä on varaa
kahteen?
Mutta
torstai-ilta tuntui juhlalta; elämä palailee pyörivän pallon perässä.
Hiljaisella kentällä pelattiin Sevillan derby: Sevilla FC vs Betis.
Katsomo oli tyhjä mutta virtuaaliääntä täynnään. Myös
katsojia näytti kuvassa olevan, vaikka sekin oli hämäystä, kuvan
koristelua videopelin katsomoilla.
Peli
päättyi Sevilla FC:n 2-0 voittoon. Sevilla pyrkii eurokentille. Sarjassa pelejä piisaa joka päivälle. On jo pelattu kaksi kierrosta. Sevilla
kävi pelaamassa tasapelin Valenciassa. Barcelona on voittanut kaksi peliä. Real Madrid voitti Madridissa baskijoukkue Eibarin. Atlético pelasi Granadassa tasapelin. Muutenkin Espanjassa on muutamassa päivässä pelattu monta tasapeliä.
Palataanko
normaaliin? Milloin
katsojat pääsevät Saksassa, Espanjassa ja Englannissa katsomoihin?
Suomessahan heitä päästetään katsomoon harkitusti.
The
Guardianin toimittaja kirjoitti, että tilastotietojen perusteella Saksassa on tyhjien katsomoiden
johdosta joukkueiden perinteinen kotikenttäetu kadonnut. Nyt on vaikea veikata voittajaa. Sekin kummallisuus on havaittu - toki aineisto on
vielä vähäinen - että erotuomarit eivät enää anna
vierasjoukkueelle enempää varoituksia kuin kotijoukkueelle. Ovatkohan tuomarit hiljaisella stadionilla rohkeampia, kun ei tarvitse pelätä ympärillä mylvivän katsomon raivoa?
Nykyhetki
saa ymmälle. Tulevaisuutta ei tiedä. Menneisyydestä ymmärtää
pieniä palasia.
Kuvakaappaus MTV:n C More urheilukanavan lähetyksestä. 11.6.2020 jalkapallo palasi Espanjassa melkein-normaaliin Sevilla vs Betis paikalliskamppailussa. Katsomossa virtuaali-ihmisiä. |
Madridissa
ilmestyvä El País kirjoitti pääkirjoituksessaan viime
perjantaina, että yksi oire paluusta ”normaaliin” on jalkapallon
paluu. Sehän on eurooppalainen massatapahtuma.
Samana
päivänä, viime perjantaina Helsingin Sanomien tiedepalstalla lapset kysyivät tieteestä. ”Miksi lapset tykkäävät
leikkiä, mutta monet aikuiset eivät?” viisivuotias Aida
kysyi.
Kyllä
aikuisetkin leikkivät, mutta vähän eri tavalla, kuului vastaus.
Aikuiset pelaavat pelejä, soittavat musiikkia, hoitavat puutarhaa,
tekevät käsitöitä ja vaeltavat luonnossa. Monta harrastusta jäi
tietenkin luettelematta, kuten lukeminen ja terassilla istuminen,
maailmasta puhuminen.
Onko
oikeastaan olemassa muuta kuin ”leikkiä”?
Kyynikko
tietysti huomauttaa, ettei ammattijalkapallo ensi sijassa ole leikkiä
vaan kovaa bisnestä.
Tämäkin
tulee ottaa huomioon. El Paísin mukaan jalkapallo tuottaa vuodessa
Espanjassa kaikkineen 3,4 miljardin euron liikevaihdon ja työllistää
185 000 ihmistä. Sen osuus kansantulosta on 1,3 %. Vertauskohdaksi
käy turismi, jonka osuus Espanjan bkt:stä on noin 12 %.
Eurooppalaisessa
jalkapallossa Englannin Valioliiga on mahtavin ja sen liikevaihto on
kaukana pelkästä urheiluleikistä.
Mutta
toisaalta: onhan jalkapallo ”leikkiä”, jokainen peli.
Yhden
matsin aikana pelaaja pitää palloa itsellään keskimäärin 53,4 sekuntia ja juoksee ottelun aikana pallon kanssa 191 metriä!
Koska peli kestää 90 minuuttia ja jalkapallokentän pituus on noin
100 metriä, pallon kanssa ”leikitään” todella vähän.
Suurimman osan peliajasta pelaaja juoksentelee ”yksin” ilman
palloa, jopa 11 000 metriä!
Jos
nuo pallolliset sekunnit ja pallon kanssa juostun matka jyvittää
huippupelaajien saamiin palkkioihin (esim. 200 000 euroa viikossa),
niin onpa pallon koskettaminen arvokasta.
Sanojen
merkityksien muuttuminen, vivahteiden narratiivi on mielenkiintoista historiaa.
Monet
meistä muistavat Gustáv Husákin
Tšekkoslovakiasta
ja Erkki Raatikaisen Suomesta.
1950-luvulla kotimaassaan
stalinistien
vainoista kärsinyt Husak ”normalisoi” ns. samettivallankumouksen synnyttämän vapautumisen päästyään valtaan Prahan kevään 1968 jälkeen: vapaudesta palattiin Neuvostoliiton tiukkaan ohjaukseen. Suomessa Yleisradion
ohjelmisto koettiin 60-luvun lopulla niin yksipuolisen vasemmistolaiseksi, että
vasemmistodemari Erkki Raatikainen tarvittiin 1970-luvulla
sen ”normalisoimiseen” eli palauttamiseen moni-ilmeisemmäksi ja journalistisessa
mielessä tasapuolisemmaksi. Maailmasta
löytyi
muitakin
sävyjä
kuin Reporadion
taistelulaulut 20
perheestä.
Mutta
nyt vuonna 2020 koronaviruksen jäljiltä paluuta normaaliin
kannattalee "normalisoinnin" positiivinen mielikuva. Ryhdytään taas
pelaamaan futista, istutaan ravintoloissa, kohta lennetään
Välimerelle ja metroonkin uskaltaa istahtaa.
Tosin
ne jotka puhuvat ”uudesta normaalista”, toivovat ettei rahvas
enää koskaan lennä eikä leiki futista vaan suhtautuu elämään
askeettisella kunnioituksella. He muistuttavat Husákia, joka normalisoi valloilleen ryöpsähtäneen samettisen elämänvapauden. ”Uusi normaali” on kaipuuta ”normaalia”
vanhempaan aikaan.
Tulevaisuutta
emme tiedä. Nykyhetkeä on vaikea ymmärtää. Menneisyydestä
muistaa palasia sieltä täältä.
Kuvakaappaus C More urheilukanavan jalkapallostudiosta. Petri Pasanen on ammattitaitoinen kommentaattori. Jalkapallo tarvitsee pelaajia ja pelien "selittäjiä". |
---
Jalkapallosta ja maailmasta kannattaa lukea esimerkiksi näistä:
Chris
Anderson ja David Sally: Numeropeli – Luulet ymmärtäväsi
jalkapalloa mutta et tiedä siitä mitään. (The Numbers Game.
Why Everything You Know About Football Is Wrong, 2013.) Suom. Juha
Sainio. Sanoma, 2013.
Franklin
Foer: How Soccer Explain the World. Harper Perennial, 2005.
Sid
Lowe: Fear and Loathing in La Liga. Barcelona vs Real Madrid.
Yellow Jersey Press, 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti