torstai 11. kesäkuuta 2020

Meillä sitä ei voi tapahtua



[Eikö?]


Kyösti Salovaara, 2020.


Politiikka ei ole uskontoa, tai jos se on, se on inkvisitiota. Kuinka yhteiskunta määrittelisi ehdottoman?
Vain ne vievät historiaa eteenpäin, jotka oikealla hetkellä osaavat myös kapinoida sitä vastaan.
    - Albert Camus teoksessa L’Homme révolté, 1951. (Kapinoiva ihminen, 1971.)



Lienee kohtuutonta vaatia, että kaikki menee aina reseptikirjan mukaisesti, ei elämässä eikä politiikassa. Tulee tilanteita, joihin ei ole vielä reseptiä.
    Tällaisen eksistentiaalisen tilanteen – tällaisen mitä menneenä keväänä koettiin – ongelmallisuutta on mielenkiintoista pohtia sekä demokratian että perusoikeuksien kannalta.
    On aika selvää, että päättäjät - hallitus, eduskunta, viranomaiset ja virkamiehet – kriisiä ratkaistessaan (todettakoon että meidän kaikkien eduksi, menestyksellisesti) liukuivat perusoikeuksien noudattamisen harmaalle alueelle. Se ei ehkä sellaisenaan hämmästytä, mutta se yllättää, kuinka ketterästi ja ”huolettomasti” poikkeustilassa loukattiin yksilönvapauksia ja oikeuksia – joko tarkoituksella tai muuten vaan sählätessä.
    Tapana on hokea, että pitää nähdä metsä puilta.
    Kun kävelet metsässä, puiden alla ja niitä väistellen, miten voisit nähdä metsän? Eikö metsän näe vasta sitten kun sieltä tulee pois, korkeammalle paikalle, kauemmaksi?


Viime lauantaina Helsingin Sanomat kirjoitti STT:n tekemään oikeuskansleri Tuomas Pöystin haastatteluun perustuen, että Pöystin mielestä ”hallituksen päätöksentekotavan takia suositukset ja määräykset menivät koronaepidemian alussa sekaisin”.
    STT:n haastattelussa tuli ilmi, että oikeuskansleri kehoitti huhtikuun lopussa paimenkirjeellään hallitusta ja virkamiesjohtoa palaamaan normaaliin lain valmisteluun eikä toimimaan pelkkien poliittisten linjanvetojen perusteella. Hallitus kaikessa kiireessä ikään kuin ohitti perustuslaissa määrätyn tavan tukeutua lakien virkamiesvalmisteluun.
    Niinpä, kuten oikeuskansleri totesi, kansalaisille annetut suositukset ja velvoittavat määräykset menivät sitten sekaisin rajaliikenteelle ja yli 70-vuotiaille annetuissa suosituksissa. Oikeuskanslerin mukaan ongelmat yritystukien kohdentumisessakin johtuivat yksinomaan poliittisten linjausten varassa toimimisesta.
    Yle julkaisi - niin ikään viime lauantaina - Pekka Juntin artikkelin rajaliikeenteestä otsikolla Länsirajan valvontaoperaatio näyttää yhä enemmän kansalaisten harhauttamiselta. 
    Juntin mukaan hallitus kertoi vain toisen puolen totuudesta, ja rajavartiolaitos toteutti määräyksiä saman idean mukaan. Käytännössä rajan saivat ylittää 7.4 tehtyjen tiukennuksien jälkeen Suomesta pois vain ne, joilla oli esittää työnantajan todistus työn välttämättömyydestä. Myös lähiomaisen hautajaisiin pääsi.
    Mutta, kuten Juntti korostaa, hallitus jätti olennaisimman asian kertomatta: ”Hallitus viestitti koko ajan, kuinka Suomen kansalaisella on aina oikeus palata kotimaahan, mutta se jäi sanomatta, että myös maasta lähteminen on perustuslain 9. pykälän suoma oikeus.”
    Rajaliikenteen minimointi saattoi olla järkevää, mutta Suomen perustuslain mukaan sen ehdoton kieltäminen oli perus- ja ihmisoikeuksien vastaista.
    Tästä päästään arkaan kysymykseen: Minkälainen kriisi tarvitaan, jotta hallitus voi tai saa melko nopeasti - ja jopa eduskunnan yksinkertaisella äänienemmistöllä - faktisesti kumota perus- ja ihmisoikeuksia? Vai onko sellaista kriisiä edes olemassa?



Kyösti Salovaara, 2020.



Ensimmäinen amerikkalainen nobelkirjailija Sinclair Lewis julkaisi vuonna 1935 romaanin It Can’t Happen Here, missä kuvitellaan kuinka populistipoliitikko tekee muutaman kapitalistin ja räyhäävän rahvaan kanssa fasistisen vallankaappauksen Yhdysvalloissa. Gummerus julkaisi romaanin suomeksi seuraavana vuonna nimellä Meillä sitä ei voi tapahtua.
    Yhdysvallat oli vakaa demokratia, joten fasistinen vallankaappaus ei tuntunut mahdolliselta.
    Mutta ovatko demokratia ja vapaus kiveen hakattuja kansakunnan ominaisuuksia? Kirjassaan Huomisen Eurooppaan Ralf Dahrendorf varoitti romantisoimasta demokratiaa. Se, demokratia, on eräs hallitsemisen muoto eikä mikään kansanomaisten tuntojen kylpylä. Demokratia ”tarvitsee niitä jotka johtavat, mutta yhtä paljon myös niitä, jotka tekevät lopun politiikan ilmeisistä erehdyksistä ja kosteasta vallankäytöstä”.
    Totalitaariseen yhteiskuntaan on usein menty ”kansanvallan” avustuksella, pyrittiinpä sitten kommunistiseen tai fasistiseen diktatuuriin. Vaikka kaappaus tehdään ääreltä, sen tueksi tarvitaan alkuvaiheessa keskelle jäävää ”tolkun” väkeä.
    Hieman liioitellen voi sanoa, että Tuomas Pöystin kritisoima hallitusvallan ylikäyttö koronakriisin alkuvaiheessa oli saman tyyppinen ”operaatio”, joka perustui tolkun väen hiljaiseen hyväksymiseen. Kansa jopa kehuskeli, kuinka ”kivaa” oli kotosalla, kun siltä otettiin vapaaseen liikkumiseen ja olemiseen kuuluvia perusoikeuksia pois. Vain jotkut lakioppineet ja muutamat journalistit yrittivät varoitella perusoikeuksien rajoittamisesta.
    Ei liene kohtuutonta arvioida (jopa pelätä), että jonkun seuraavan ”totaalisen” kriisin koittaessa ajaudutaan entistä sukkelammin poikkeustilaan ja ryhdytään rajoittamaan liikkumista ja muita vapauksia. Onhan jo kuulunut ”asiantuntijoiden” kommentteja, että koska kansa saatiin kuriin koronaviruksen varjolla näin helposti, niin myös ilmastomuutoksen torjumisessa voidaan määrätä hallituksen poliittisilla linjanvedoilla kuka saa liikkua minnekin ja kenen pitää syödä mitäkin. Sanna Marin lupasi eduskuntavaalien alla, että kenenkään pihalta ei tulla hinaamaan bensakäyttöistä Toyotaa pois. Saapa nähdä!
    Yleensä olemme tottuneet pelkäämään, että vallankaappaus (fasistinen, kommunistinen tai joku muu) tulee reunalta, ääriryhmien toteuttamana, mutta entäpä jos se syntyy keskeltä?
    Meillä sitä ei voi tapahtua – eihän?


Kriisin hetkellä pitää toimia nopeasti, tehokkaasti, totaalisesti.
    Tämän jokainen ymmärtää.
    Mutta kriisin nujertamisen euforiassa saatetaan sortua systeemiharhaan. Unohdetaan mikä on yksilön suhde systeemiin – olipa se sitten kunta, valtio, yritys, EU tai YK.
    Biologi ajattelee, että ainoa luonnollinen systeemi on ihmislaji; että vain (ihmis)lajin menestyksellä on merkitystä ja että yksilöt ovat loppujen lopuksi yhdentekeviä suuressa kuvassa. Metsässä on monta puuta, mutta yhden puun merkitys metsälle on olematon ja yhdentekevä.
    Yksilöllä ei kuitenkaan ole muuta kuin oma eksistenssinsä. Se on aika lyhyt suuressa mitassa ja merkityksetön systeemin (esimerkiksi valtion) kannalta. Tästä ei kuitenkaan voi johtaa ajatusta, että meidän täytyy itse kunkin pyhittää elämämme valtiolle tai suuremmalle yhteydelle. Valtion kuuluisi olla renki eikä isäntä.
    ”On lähtökohtaisesti ongelmallista, jos valtio tai muu kollektiivi määrittelee yksilöiden ”todelliset” tarpeet ja halut”, sanoo Ruurik Holm teoksessaan Yksilönvapaus - tulevaisuuden hyvinvointivaltion peruskivi.
    Holm korostaa, että ”jokainen on itselleen paljon tärkeämpi kuin valtiolle”. Yksilö ei voi elää valtion puolesta eikä valtiolla ole minkäänlaista tarvetta elää elämää yksilön puolesta. ”On... vaikea nähdä”, Holm kirjoittaa, ”millä perusteella valtiolla olisi oikeus tehdä pakottavia päätöksiä sen suhteen, mikä kullekin yksilölle on parhaaksi, jos yksilö itse ei tällaista oikeutta ole valtiolle luovuttanut.”
     ”Mikään ei takaa että valtiovalta toimii hyvää tarkoittavalla tavalla”, realisti (vai pessimisti?) epäilee.
    Puhumme mielellään suurilla kirjaimilla demokraattisesta päätöksenteosta, hyvinvointivaltiosta ja oikeusvaltiosta. Mutta mistä lopulta tiedämme, että tuo kolmiyhteys takaa minulle ja sinulle mahdollisimman vapaan ja tasa-arvoisen elämän muiden vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisen kanssa?
    Jos kansa luovuttaa vapaaehtoisesti vallan diktaattorille, sen takaisin ottaminen on melkein mahdotonta.


Ihminen rakentaa tien.
    Se kulkee metsien läpi, peltoja leikaten, talojen ja torien ohi.
    Tie yhdistää erilaisia elämänmuotoja ja kokemuksia.
    Tie on tarkoitettu kuljettavaksi.
    Millaiseksi tie muuttuu jos sitä ei saa käyttää, jos sille ei saa astua, jos sitä pitkin ei saa kulkea ei kävellen eikä ajaen?
    Onko käyttämätön tie lainkaan tie?



Kyösti Salovaara, 2020.

9 kommenttia:

  1. Minusta tässä oli sellainen tilanne, jossa olisin hyväksynyt jopa sen, että olisi menty 'tarkoitus pyhittää keinot' -tyylillä. Monia rajoituksia jouduttiin pohtimaan pitkään, koska perustuslakivaliokunnan rooli on meillä niin vahva (mikä on hyvä!). Olen siis eri mieltä kanssasi siitä, että näissä rajoituksissa olisi menty yksilönvapauden suhteen harmaalle alueelle.
    Ei siitä maasta pois lähtemisestä kai isommin puhuttu, ei tarvinnut. Se ei ollut mikään ongelma, koska monet maat eivät ottaneet vastaan muita kuin työmatkalaisia ja omia kotiin palaavia kansalaisiaan Suomen tavoin. Lentoja on peruttu, samoin maaliikenne toimii vielä pitkään vähennetyin voimin.

    Ei kai meillä ole rajoitettu enempää yksilönvapauksia koronan aikana kuin muuallakaan Euroopassa, vaan selkeästi vähemmän kuin muualla, paitsi Ruotsissa, joka on outo poikkeus.

    Demokratiassa on tietysti hyvä olla epäileväinen ja tarkka, koska demokratian horjuttajia löytyy, mutta minusta tässä ei ole ollut sellainen tilanne. Epidemiatilanne on kuin lievä sotatila, jossa poikkeustoimenpiteet ovat oikeutettuja. Ja menetelmähän on osoittautunut hyväksi. On aika ihmeellistä, että meillä Ruotsin ja Venäjän välissä on näin hyvä tartuntatilanne!

    VastaaPoista
  2. Hola, Marjatta!

    Eikö se että ihmiset "suljetaan" viikkokausiksi kotiin ole yksilönvapauden rajoittamista? Vai oliko se vaan kivaa, että saa olla loputtomasti kotona? Ehkä pariskunnille oli, mutta entä muille ihmisille? Tosin karanteenit oli suositus mutta sitähn ei kukaan selvästi korostanut. Kuten Tuomas Pöysti toteaa.

    Jos oikeuskansleri on sitä mieltä, että hallitus meni hätiköiden perusoikeuksien harmaalle alueelle (ja välitti vääränlaista informaatiota tarkoituksella), niin eihän se ole pelkästään minun subjektiivinen mielipiteeni.

    Luepa se Ylen juttu. Olihan pohjoisessa sadat ja tuhannet suomalaiset estetty menemästä Ruotsiin - vastoin heidän oikeuksiaan. Ja he halusivat mennä. Miten voit väittää ettei kukaan halunnut pois Suomesta? Ja rajavartiolaitos esti heitä pois menemästä, väärillä perusteilla.

    Se että muualla on rajoitettu yksiönvapauksia yhtä lailla ja enemmänkin, ei kai muuta pakinani ideaa: pitää olla varuillaan demokratian puolesta. Espanjassa jonkin verran kriitikot ovat verranneet kovia otteita Francon diktatuurin aikaiseen menoon. Saksassa taas on aina totuttu epädemokraattisiin temppuihin. Mutta ei kai niistä pidä ottaa oppia?

    Mutta, en kritisoi Suomen hallitus nyt tehdystä vaan esitän, että jos näin helposti yksilönvapauksia pystytään rajoittamaan, niin entäpä jos sitä seuraavan kriisin aikana tehdään vielä helpommin ja kovemmin. Kuulostaa saivartelulta mutta...

    Oliko Leninin ja Hitlerin valtaannousu sinun mielestäsi perusteltua sillä ajatuksella, että tarkoitus pyhittää keinot? Entä itäblokin siirtyminen kommunistien diktatuuriin? Sehän tapahtui paikallisten sosialidemokraattien ja maalaisliittojen hiljaisella hyväksymisellä. Suomessa Hertta Kuusinen kirkui torilla: "Tsekkoslovakien tie on Suomen tie!" Onneksi demarit saivat tuon tien tukituksi. Entä Itävalta? Vuonna 1918 itävaltalaiset äänestivät liittoutumisen puolesta Saksaan. Kansavaltaisesti, enemmistöllä. Kun Hitler marssi Wieniin 20 vuotta myöhemmin, kaduilla hurrattiin. Sitten jälkeenpäin, kun karu totuus valkeni, oltiin kovasti olevinaan sodan ensimmäisiä uhreja.

    Oletko muuten huomannut, että joku autoverotyöryhmä aikoo esittää, että valtio päättää kuka saa ajaa omalla autolla ja kenen pitää mennä bussilla? Tämähän on, jos se toteutuu, puhdasta ekofasismia, mutta sitä on suunnittelemassa maamme parhaat asiantuntijat. Miten demokratia moiset suunnitelmat estää? Ei mitenkään, pahaa pelkään. Ja kansa alistuu siihenkin, suomalaisia kun ovat.

    Siksi puhun mahdollisesta (toki epätodennäköisestä) vallankaappauksesta joka tulee keskeltä: asiantuntijoiden toimesta.

    Eli: siitä mitä nyt on tehty, voi päätellä miten pahimmassa tapauksessa voidaan toimia tulevaisuudessa, ja jos huonosti käy, niin todella huonosti käy yksilölle ja vapauksille.

    Tiedän että monen mielestä ihmisellä on nykyään liikaa vapauksia. Sitä mieltä olevat hyväksyvät paluun askeesiin ja kuriin. Toistaiseksi tämmöistä kuitenkin saa vielä vastustaa. Saako viiden vuoden päästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa verrata tätä virukselta suojautumisen poikkeustilaa mitenkään diktatuurien valtaannousuun. Niissä pyrittiin muuttamaan valtio lopullisesti, ja nyt meillä on ollut tietyksi ajaksi määritelty p o i k k e u s tila, josta luovutaan asteittain.

      Virheitä ja haparointia toimenpiteiden suuunnittelussa ja toimeenpanossa on esiintynyt meillä niin kuin muallakin, se on ymmärrettävää, onhan tilanne uusi ja vaikea. Tarkoitus on hyvä eikä siinä varmaan ole aina osattu ottaa kaikkea mahdollista huomioon, jolloin voidaan puhua yksilönvapauden uhattuna olemisesta.
      Rajapaikkakunnat on hankala tapaus. Paikallisten olojen huomioon ottaminen on vaikeaa. Paljon on puhuttu siitä, miten harvaan asutuilla alueilla ei tarvitsisi olla samat säännöt kuin Uudellamaalla. No, ainoa koronakuolema minkä tiedän on Kuhmossa. Entisen naapurimme Topi Ryynäsen vaimo kuoli koronaan toukokuussa. (Topi Ryynänen antoi nimensä Jaakko Tepon hahmolle, miehet olivat olleet armeijakavereita.)

      En ole tiennyt tuollaisesta esityksestä, että määrättäisiin, kuka saa ajaa omalla autolla. Tarkoittaa ilmneisesti erilaista autoveroa eri alueille. En usko, että tulisi menemään läpi.
      (Ihan hyvä kyllä olisi viihtyisyyden kannalta, että isommissa kaupungeissa olisi niin hyvä joukkoliikenne, että autot voisi jättää kaupungin laitamille. Me jätämme useimmiten Helsinkiin autolla tullessa auton Itäkeskukseen tai Mellunmäkeen ja jatkamme metrolla.)

      Maailma muuttuu riippuen siitä ketä milloinkin on vallassa ja ketä kuullaan, "vallankaappaus keskeltä". Vai tarkoitatko ehkä jotain mullistavampaa? USA:ssa tapahtuu aina paljon muutoksia, kun presidentti vaihtuu republikaanista demokraattiksi ja päinvastoin. Uskoisin, että yhteistyö WHO:n kanssa käynnistyy uudelleen Trumpin jälkeen ja luonnonsuojelulliset aspektit nousevat tärkeiksi, ei vain taloudelliset.
      Olen aika tyytyväinen nykyiseen Suomeen. Se, että tietynlaista huutelua (Ano T ja kumppanit!)ei hyväksytä normaalin joukkoon on vain hyvä, ei sellaista ole ennenkään hyväksytty eikä siitä kannata tehdä "uutta normaalia".

      Karanteeniaika on ollut kaikille ikävää. Kävin katsomassa miten meidän nuorempi polvi jaksaa, näyttivät hieman nuutuneilta, etätöitä jo pitkään jossain nurkassa kotona (ja hyväksi havaittuna jatkuu) ja lasten ohjailua etäkoululaisina. Eläkeläisenä olen päässyt helpommalla. Virkistystoiminta on ollut kaikilla pysähdyksissä. Ei tämä tilanne ole päättäjien vika vaan viruksen. Jos sen leviämisestä huolimatta olisi jatkettu ilman rajoituksia, niin luulen, että arkku- ja uurnarivi olisi ollut melkoinen ja huoltosuhdekin hoitunut, kun vanhempi väki olisi kupsahdellut yksi toisensa perään.
      Ei ole kiva taiteilla tässä tilanteessa, mutta minkäs teet. Minulla on maskeja ja käsidesiä valmiina siltä varalta, että tilanne muuttuu pahemmaksi - ja kotonahan minä silloin etupäässä pysyn. Parisuhde on etu ja sen merkitys korostuu. Pariskunnat ovat muutoinkin olleet keskimäärin enemmän kotona, monet sanovat jopa, ettei heillä ole mitään muutosta entiseen. Minä olen kyllä niin elämisen ja seuran kipeä, etten osaa edes katsoa yhtään Sodankylän netti-festareitten leffaa laitteilta, kun haluaisin mennä oikeasti elokuviin. Nyt sinne jo pääsee, uudentyylisesti.

      Hyvää viikonloppua, Kyösti! Koitetaan kestää tätä aikaa. Tulee sekin päivä, että pääset viettämään aikaa "toiseen kotimaahasi".

      Poista
    2. Jaan kyllä täysin huolen yksilönvapauksien rajoittamisesta, siitä mihin se (voi) johtaa kuin myös ajatuksen demokratian sekä ajatus- ja ilmaisuvapauden säilyttämisestä. Molemmat ovat arvokkaita asioita.
      "Meillä sitä ei voi tapahtua" on strutsireaktion kaltainen asenne, ja relevantti kysymys kuuluu eikö? Käyttämätön tie ei ole mikään tie...

      Menneenä keväänä ns. kädet sidottuina kökkiminen perustellusta syystä sujui kyllä määräaikansa, muttei se ole jatkuvana ihmisarvoista elämää, eikä sitä mitä ainutkertainen elämä parhaimmillaan meille vapaana yhteiskunnan jäsenenä tarjoaa;)

      Poista
  3. Kiitos kommenteista, terävistä, Marjatta ja Takkutukka!

    Joo, eilen siirrettiin syyskuulle varatut Madridin lentoliput ensi keväälle huhtikuuhun. Ehkä maailma sitten on jo mallillaan. Saa nähdä vieläkö henki silloin pihisee.

    Tosin Andalusia kiehtoisi jo syksyllä. Katsoin äsken tautilukuja. Andalusiassa koronaviruksen ilmaantuvuus (siis todettuja tapauksia) on 152 todettua tartuntaa / 100 000 asukasta. Uudellamaalla vastaava luku on 307. Lähteet: El País ja THL. Eli Andalusiassa olisi vähemmän todennäköistä tautitartunnalle kuin Helsingissä.

    En kai oikein osaa ilmaista mitä tarkoitan.

    Tietenkin tätä epidemiaa on torjuttu oikein ja hyvin. Mutta samalla yksilön perusoikeuksia on loukattu. Tänään aamulla Ylen Ykkösaamussa kaksi lakiasiantuntijaa sanoi tämän selvästi. Valmius- ja tartuntatautilaista puuttuu perusoikeuksien huomioonottaminen. Martin Schein sanoi suoraan: Rajavartiolaitos on toiminut laittomasti. Siis Scheinin mukaan rikkonut lakia estäessään suomalaisten vapaan matkustamisen Suomesta pois. Ja eilen illalla Ohisalo edelleen puhui rajoituksista vaikka tarkoitti suosituksia - tahallaanko vääristellen?

    Mutta, Marjatta, en tarkoita että epidemian hoito olisi jonkinlainen "vallankaappaus" tai pyrkimys mihinkään muutokseen, vaan että sen yhteydessä tapahtunut todistaa, että poikkeustilaa, valmiuslakeja voitaisiin, jos pahaa ajetaan, käyttää yhteiskunnan muuttamiseen totalitaariseen suuntaan, jopa yksinkertaisella äänienemmistöllä. Sillä tavallahan nuo "rauhanomaiset" vallankaappaukset ovat tapahtuneet (toisin kuin operettikumoukset latinalaisessa Amerikassa).

    Kyllä minäkin uskon, että suomalaiset käyttäytyvät demokraattisesti ja noudattavat lakeja eivätkä pyri muuttamaan tarkoituksella systeemiä totalitaariseksi. Mutta riittääkö siihen hyvä usko? Jos yksilön perusoikeuksia loukataan kerran, mikä takaa ettei toisenkin kerran? Ja vaikka nyt kaikki on tehty hyvässä tarkoituksessa (ihan oikeasti), niin mikä takaa etteikö sitä joskus tehtäisi näennäisesti hyvässä tarkoituksessa mutta sitten loppujen lopuksi pahassa? Siis yksilön kannalta pahassa. Systeemi ehkä voi silti sen jälkeenkin hyvin - niin kuin se voi kai jopa Pohjois-Koreassa.

    Yleensähän nämä dystopiat esittävät, että joku kansanvillitsijä saa rahvaan liikkeelle ja tekee vallankumouksen, niin myös tuossa Lewisin romaanissa.

    Mutta entäpä jos seuraava, totalitaariseen yhteiskuntaan johtava "kaappaus" tehdään keskeltä? Siis sen panevat liikkeelle asiantuntijat ja virkamiehet, joiden rätingit osoittavat, että nyt pitää rajoittaa ihmisten oikeuksia jotta systeemi säilyy hyvässä kunnossa, ja poliitikot ja tolkun väki sitten hyväksyvät laskelmat ja... alistuvat tilanteeseen.

    Mutta ja mutta, kaikellahan on puolensa ja kaikesta voi ja saa ja usein pitääkin olla eri mieltä. Itse olen yhä enemmän kallistunut sille kannalle, että kaikki tämä (kaikki nämä systeemit) ovat meitä ihmisiä ja yksilöitä varten eikä päinvastoin. Tietysti voin olla väärässä eikä tieteellistä kaavaa ole tämän asian ratkaisemiseen.

    Muuten: tämän viikon keskiviikkona tuli tasan 12 viikkoa omasta "täydellisestä" ja "vapaaehtoisesta" karanteenistani. Tuona aikana olen ollut tekemisissa päivittäin tasan yhden ihmisen kanssa enkä ruokakaupassa ole käynyt kertaakaan (Alkossa yhden kerran). No, eilen sitten vähän löysäsin ja kävelin 5 km ystäväni luokse ja hänen puutarhassaan juotiin pari olutta, espressoa ja brandya. Terveydenhoitoväkeä (lääkäreitä, hoitajia) olen tavannut tietysti muutaman kerran, samoin kukkakauppiaita, autonkorjaajia ja autokauppiaita. Ylä-Malmin torilla kävin (tämä viranomaisille tiedoksi) viime viikolla juomassa yhden oluttuopin ja terassilla olivat lähimmät ihmiset vähintään 3 metrin päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti, minä olen ollut vähän sinua "tottelemattomampi" omaehtoisen karanteenini loppuvaiheissa. Alussa olin tiukka, mutta silloin toivuinkin keuhkokuumeesta (joka ehkä oli korona, ehkä ei).
      Kävin jo yhtenä päivänä bussilla Kouvolassa. Tuntui aivan turvalliselta, kun bussissa oli minun lisäkseni ehkä neljä - viisi ihmistä. Etuistuimet oli pois käytöstä, yleensä aina joku höpöttää siinä kuskin niskassa häiritsemässä, joten saisi jäädä vaikka pysyväksi käytännöksi.
      Nuorimman pojan perhettä on alettu tavata melkolailla normaalisti, vaikka he toimittajina liikkuvat ja tapaavat ihmisiä. Olemme hoitaneet lasta mökillä vanhempien tehdessä etätyöpäivää sieltä käsin ynnä muuta riskialtista touhua. Minulla alkaa soida nyt päässä Erinin laulama "Otin tietoisen riskin kun hairahdin..." (Vanha nainen hunningolla), vaikka siinä onkin kyse ihan muunlaisesta riskistä. Sen verran olen varonut, että mökille mennessä ostamme ruuat täältä Mylsältä emmekä poikkea Taavetin S-Marketissa, koska siellä asioivat kaikki Etelä-Suomesta tulevat mökkeilijät.
      Tietoisia riskejähän tässä ottaa, tasapainoillen eri asioiden ja oman viihtymisensä kanssa.

      Juu, ymmärrän. Keinoja voidaan käyttää pahaan siinä missä hyväänkin. Pitää katsoa, ketä valitaan päättämään yhteisistä asioista ja toivoa parasta. Valppauttakin tarvitaan, kriittistä silmää, mikä sinulla on.
      Tärkeää on myös säilyttää koululaitos tasokkaana, koska hyvän tietotason omaavia ihmisiä on vaikeampi johtaa harhaan kuin tyhmiä. Olen aivan varma siitä, että uteliaisuus ja kriittisyys kehittyvät paremmin normaaleissa opetustilanteissa kuin digiopetuksessa, joten toivon, että poikkeuskoulu jää poikkeukseksi. Samoin toivon, että etätöistä palataan yhä enemmän normaalioloihin työpaikoille. Ihmisten on saatava tavata toisiaan lähikontakteissa, ei ruudulla.

      Minun tekisi kovasti mieli Benalmádenaan. Meillä oli viimeksi niin kiva asuntokin, rauhallista ja oma suojainen patio, vaikka sijaitsi ihan rantakadun varrella.
      Jos nyt lähtisi Andalusiaan, joutuisi karanteeniin ja pitäisi käyttää maskia liikkuessa. Minusta se on tukala. Ehkä tilanne muuttuu pian, kun poikkeusoloja puretaan lisää.
      Me odotamme varmaan syksyyn 2021, mikä tuntuu olevan kaukana. Kuka tietää, millaista silloin on...vaikka uusi muunnos virusta liikkeellä. Ehkä pitäisikin mennä heti kun pääsee.

      Poista
    2. No, toivotaan että kaikki sujuu hyvin Espanjassakin.

      Katselin El Paísista lähiviikkojen "ohjelmaa" Espanjassa.

      Hätätila loppuu koko Espanjassa 21.6 klo 00:00.

      Sen jälkeen maassa saa matkustaa missä vain. Sanovat juhannuksen jälkeistä aikaa "uudeksi normaaliksi", koska kasvomaskia on pakko käyttää (sisällä ja ulkona) silloin kun ei pystytä pitämään 1,5 metrin etäisyyttä. Jos ei käytä, 100 e sakkoa. Itsehallintoalueet saavat kaiketi määrätä tiukempia rajoituksia esim. kokoontumisiin ja ravintolatilojen täyttöasteeseen.

      Ensi viikolla saksalaiset saavat jo ilman karanteenia matkustaa Mallorcalle. Muiden maiden kanssa Espanja tehnee samanlaisia sopimuksia. Todennäköisesti 1.7 raja avautuu monille maille eikä karanteenissa tartte olla sinne mennessä.

      Toi maskihomma tuntuu aika totaaliselta, sillä tällä hetkellä sanovat ettei sen käytöstä luovuta ennen kuin tulee lääke/rokote. Eli ei koskaan jos...ei tule?

      Mutta "uusi normaalikin" pitää vielä parlamentissa hyväksyä, jos ymmärsin oikein.

      Mutta kaiken kaikkiaan elämä palailee hiljalleen uomiinsa, toki vähän muuttuneena. Elen alkoi La Ligan pelit - ja tietysti ensimmäinen ottelu PITI katsoa. Katsomot ovat tyhjiä mutta digitempuilla niissä näyttää istuvan katsojia ja mölyä riittää - äänitykset on tehty aidossa ympäristössä kunkin joukkueen kotikentältä. Todellisuus ja fiktio kohtaavat siis: tätä nykyaikaa!

      Poista
    3. Unto taisi myös katsoa sitä. Minua ottelun ääni rauhoitti (vaikka en katsonut) toi mieleen "vanhan hyvän ajan".
      Jos alkaisin seurata urheilua, niin tiedön, että innostuisin. En uskalla. En tiedä, mihin minun aikani oikein menee...

      Sitä vain vielä tulin sanomaan - en osannut oikein löytää ydintä noissa kommenteissani edellä - että koronaohjeiden totteleminen oli niin järkevää, ettei se oikein toimi todisteena siitä, että myös epäinhimillisten ohjeiden perässä mentäisiin vastaan panematta. On tullut esimerkiksi ehdotuksia, ettei ulkomailta tulleille maksettaisi samanlaisia tukia kuin syntyjään suomalaisille, mutta ne on sivuutettu oitis.

      Poista
    4. Minulla tuli imperfekti toiveikkaasti tuohon ohjeiden tottelemiseen. Jospa se virus painuu vähitellen jonnekin, maan alle, sinne mistä tulikin. Ei pitäisi kuitenkaan vielä unohtaa varoa.

      Poista