Läpinäkyvää

 [suuren maalauksen viivoja]

Kyösti Salovaara, 2023.

Old paint on canvas, as it ages, sometimes becomes transparent. When that happens it is possible, in some pictures, to see the original lines: a tree will show through a woman's dress, a child makes way for a dog, a large boat is no longer on an open sea. That is called pentimento because the painter "repented," changed his mind. Perhaps it would be as well to say the old conception, replaced by a later choice, is a way of seeing and then seeing again. 

- Lillian Hellman: Pentimento, 1973.

Aivan kuin amerikkalainen kirjailija Lillian Hellman olisi kirjansa motossa puhunut elämästä ja sen aikeiden ja erehtymisten ”piirroksista”, joissa elämän eri vaiheet sulautuvat uudenlaisiksi kuviksi.

    Ajatus muuttuu metaforaksi, filosofiaksi, kenties jopa uskonnoksi.

    Ei ole merkityksellistä kuka elämän suuren taulun piirtää - jokainen voi valita mieleisensä ”suuren taiteilijan”. Merkityksellistä on, että ihmisten elämät ja maisemien elämät sulautuvat toisiinsa sekä hetkessä että historiassa, sekä lähellä että kaukana. Ja joskus, vaikka ei aina, aikaisempien hetkien piirrosviivat näkyvät nykyhetkessä, ja joskus, vaikka ei aina, nykyhetken erilaiset kulttuurit ovat kuin Hellmanin kuvaamassa pentimentossa, fragmentaarisia kuvia kuvien päällä, hahmoja hahmojen sisällä, laaksoja vuoristojen kätköissä. 

   Ajatus elämän pentimentosta lohduttaa. Mikään ei häviä kokonaan, mikään ei täysin syrjäytä aikaisempaa.

Loppiaisaaton kuvassa seisoo itämaan tietäjä, yksi kolmesta kuninkaasta.

    Kuninkaan takana roomalainen teatteri Málagassa. Se valmistui ensimmäisellä vuosisadan alussa keisari Augustuksen aikana.

    Roomalaisen teatterin yläpuolella maurien rakentama Alcazaba, linnoitus joka rakennettiin vuosina 1000-1300, yksi muslimien kulttuurin komeimmin säilyneistä rakennuksista Andalusiassa.

    Monta aikaa toistensa sisällä, läpinäkyvinä tapahtumina, erilaisia elämänkäänteinä, ja, sanonko, monenlaisina yrityksinä seisauttaa maailma juuri oman kaltaisekseen.

    Mutta maailmaa ei pysty seisauttamaan.

    Historian piirrokset, moneen suuntaan vedetyt viivat tunkevat suuren maalauksen läpi eikä niitä voi eikä kannata unohtaa. Yritettiin yhtä, saatiin toista - siitähän todellisuuden maalaus syntyy.

    Tyhjä kangas on taiteilijan ongelma, ei todellisuuden.

Kyösti Salovaara, 2023.

Itämaan tietäjä, lahjojen tuoja, on kertomuksena vanha. Mitä kaikkea kertomuksessa onkaan tapahtunut vuosisatojen aikana?

     Mutta roomalaisen teatterin edessä, Alcazaban linnoituksen juurella seisoo joulun 2022/2023 iloiselta näyttävä kuningas, melkein hilpeä, melkein julkean hellyttävä partasuu, joka näyttää ajattelevan, että miksiköhän tässä seistään ihmisten tollotettavana.

     Roomalaista teatteria katsomalla ei pääse perille 2000 vuotta sitten eletyistä elämäntunnoista. Alcazaban muureja tuijottamalla ei selviä, millaista muslimivallan elämä oli vajaat 1000 vuotta sitten.

    Jotakin kuitenkin näkyy tässäkin pentimentossa. Ja näkijänä on tuo hilpeä, hieman hämillään oleva Itämaan tietäjä, lahjoja tuova kuningas, joka kenties hymyilee juuri siksi, että roomalaisten ja maurien ja ties kenen piirtämät aikeet ja suunnitelmat ovat hänen selkänsä takana.

     Aivan kuin suuri maalari olisi yrittänyt… piirtää lopullisen kuvan, sen mikä ei koskaan muutu, himmene eikä harmaannu.

Edellä lausuttu kuulostaa mahtipontiselta. Arkeen kuulumattomalta. Mielikuvien haihattelulta.

   Mutta eivät vuoretkaan ole sitä mitä ne olivat aikojen alussa.

   Lienee syytä palata maan pinnalle, arkiseen arkeen.

   Ympäristöaktivisti Ida Korhonen kauhisteli Helsingin Sanomien mielipidepalstalla loppiaisen jälkeen (7.1) sitä, että metsiä hoidetaan ja puita kaadetaan. Korhosen mielestä puiden pitäisi antaa kasvaa kunnes ne lahoavat luonnollista tietään pois. Korhonen syytti kaikesta metsäteollisuutta.

    Todennäköisesti Korhonen oli väärässä: jos puita ei koskaan kaadettaisi, niiden kykyä imeä hiiltä hiipuisi kuin nuotio yön tullen.

    Paha teollisuus! Ida Korhosen painajaisuni! Puolittaisen maalauksen pinta.

    Viime vuonna tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta Norjan sahan perustamisesta Kotkan saarelle. Asialla oli Hans Gutzeit Norjasta tuomine työläisineen ja rakentajineen.

     Tässä mahtavassa pentimentossa, jota uskallan kutsua suomalaisen hyvinvoinnin suureksi piirustukseksi, näkyy metsien ja monien kulttuurien voimaviivat.

    Ihmisillä, meillä kaikilla, on tapana nähdä maalauksen pinta. Emme halua katsoa syvemmälle, koska se järkyttäisi mielen ja pakottaisi ajattelemaan muutakin kuin omaa napaa, pelästyttäisi omat kasvot peilissä.

Kyösti Salovaara, 2023.

Kyösti Salovaara, 2022.

Arkipäivän pentimentossa on hätkähdyttäviä viivoja.

   Suomen valtion budjetti on täynnä tuollaisia viivoja, jotka ylettyvät aina Hans Gutzeitin kotkalaiseen sahaan Kymijoen suistossa meren rannalla. Näen suomalaisessa hyvinvointimaalauksessa Norjan sahan raamiterien hampaat.

    Suomen valtio kerää veroja ja veronluonteisia maksuja alkaneena vuonna n. 64 miljardia euroa.

     Suomen valtio ”kuluttaa” pelkästään sosiaali- ja terveysmenoihin n. 36 mrd euroa vuonna 2023. Kaikki muukin menee ”hyviin” tarkoituksiin.

    Mistä tuo 64 miljardin euron suuruinen tulo tulee, Ida Korhonen? Syntyykö se mielikuvista, pahasta mielestä vai virtuaalisesta painokoneesta?

    Entä sitten sosiaali- ja terveystoimeen laitettava 36 000 000 000 euroa? Onko tämän rahasumman kerryttäminen  ”teollisuuden” piruilua ja pahuutta - se että tuommoinen rahamäärä voidaan käyttää hyvinvoinnin edistämiseen? Pitäisikö kaikki puut jättää kaatamatta, Ida Korhonen?

     Pentimento hämärtyy, viivat katovat, jäljelle jää yksiulotteinen maisemakuva, illuusio mahdottomasta.

Näemme enemmän kuin haluamme tiedostaa.

    Tiedämme vähemmän kuin uskallamme tunnustaa.

    Maisema muuttuu, vesi nousee, aurinko välkehtii ja ihmiset istuvat lounaalla Málagan vanhassa kaupungissa.

    Jossakin mäkien ja rinteiden takana ikivanha kulttuuri piiloutuu ja odottaa löytäjäänsä. Kenties siellä on roomalainen kylpylä, muslimien rakentama hieno kastelujärjestelmä, foinikialaisten pursi joka ei päässyt tätä pidemmälle.

    Kenties pentimentossa paljastuu uusia kuvia, viivoja ja värejä.

    Kenties maalaus on yhä kesken… ehkä se ei valmistu koskaan.

Kyösti Salovaara, 2023.