torstai 19. lokakuuta 2023

Sanoja on, entä merkitykset

 [päähän pälkähtävää]




Kyösti Salovaara, 2023.

Desierto de Tabernas - westernin myytti.



Ei minulla sanoja ole tähän aamuun.

    Huomenta kuitenkin.

    Hillitysti.



Kun jättää lämmön ja siirtyy viileämpään, hämmästyy. Tai ollakseni rehellinen: järkyttyy. Missä mun pitkät housut ovat?



Näin kävi päivässä, Saloussa 25 ja nyt Sètessä 17.

    Missä mun farkut on?

    Haloo!



Navigointi on nykyään helppoa. Paitsi kun katu on muutettu yksisuuntaiseksi eikä mäpsi tiedä siitä mitään.

    Almeriassa moottoritie oli suljettu, piti kiertää Granadan tielle.

    Yhtäkkiä tajusin: tämähän on Desierto de Tabernas.

    Rutikuivalla aavikolla Sergio Leone ja Clint Eastwood tekivät westernin historiaa.

    Minä en.



Lännenmies on myytti. Taruolento. Miehekäs mies, omien polkujen kulkija, oikeudenmukainen, yksinäinen, haaveilija, empaattinen, karski, hellätunteinen, komea.

    Siis toiveajattelua.


Pakko sijoittua Clint Eastwoodin maisemaan.


Jos kaikki tavarat, esineet ja raaka-aineet, olisivat oikeilla paikoillaan, moottoritiet saisi sulkea.

    Mihin me sitten ajaisimme?


Mutta minkälainen maailma se olisi missä kaikki on jo paikallaan?



Kyösti Salovaara, 2023.

Logistinen Eurooppa. Tavara liikkuu, ei pysy paikallaan.
Entä ajatus?



Jack Kerouac oli ”on the road”.

    Ynnä hänen kaverinsa.

    Kerouac kirjoitti ylös.

      

    Teki historiaa.

        Minä en.


Vasta Barcelonan jälkeen maisema vihertyy, etelässä melkein kaikki on kuivunutta.

   Aavikoita ja ruskeita kallioita.

   Sateita odotellaan, toivotaan rukoillaan.

   Suomesta ei puutu.



Pitää kiirettä.

    Katsoisi taakseen jos ehtisi.

    Ai niin, peruutuspeilistä näkee.



On tässä keskusteltu kirjoituksista.

    Todettu: viisaita ajatuksia esitetty ennen ja nyt, siellä sun täällä.

    Vain yksi ongelma.

    Me emme erota viisaita tyhmistä, oikeita vääristä.



Kun olen Espanjassa, lipsahtaa kiitokseksi Danke.

    Toissailtana ensimmäistä päivää Ranskassa ja kiitin: Gracias!

    Kummalliset aivot. Aina väärässä moodissa.


Kyösti Salovaara, 2023.

Calpe - ihanalta näyttää.
Miltä tuntuu?



Suomea pidetään harvakseen asutettuna.

    Kun siellä ajaa maanteitä, näkee joka puolella taloja, ei-missään.

    Espanjassa tyhjää tilaa enemmän. Siellä missä on.

    Meren lahdet ihanasti rakennettu. Ihmisille.



Maailma on liian iso ymmärtää.

    En ymmärrä edes itseäni, miten sitten 8 miljardia.

    Masentavaa.



Söin Saloussa sieni-häränhäntä-risoton.

    Arvaa harmittiko - kun oli liian iso annos.

    Kilpailevat annoksen runsaudella, eivät laadulla.

    Se taitaa olla helpompaa.



Kelit muuttuu, suksia ei kai vielä tarvita.

    Hyvä niin. Olin RUK:ssa komppanian huonoin hiihtäjä.

    Joukkueenjohtajasta tuli sitten presidentin adjutantti.



Olen kirjoittanut lehtiin 54 vuotta.

    Monta sanaa.

    Yksikään ei pysy hereillä.



Palataan Clint Eastwoodiin.

    Vanha mies jo, komea lännen sankari, myytin kertoja.

    Vai näyttelijä pelkästään?

    Ovatko ihmiset ”jotakin” vai ”pelkästään”?



S.I. 2023.

Sergio Leonen villi länsi Almeriassa.
Minä tässä - ei Clint.

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti