Lapin tytön lumo

[Sirpa 1956-2025]

Kyösti Salovaara, 2023.

Tossa de Mar, Katalonia.

 Aina kun saan rauhallisen hetken

juttelen ajatuksissani sinun kanssasi.

- Po Chü-i: Korotan ääneni ja laulan. Suom. Pertti Nieminen. Otava, 1975 

Ystäväni Sirpa nukkui pois espanjalaisessa sairaalassa Kukanpäivänä viime viikolla. 

    Sirpa syntyi Savukoskella ruskaviikkojen aikaan 1956.

    Aikuisuutensa hän vietti Helsingissä.

    Korkealla mäellä sijaitsevan sairaalan huoneesta Sirpa näki vuorijonon, jonka huiput välillä peittyivät pilviin. Toiseen suuntaan olisi näkynyt turkoosina välkkyvä meri.

    Pakeneeko elämä pilvien taakse? Sitähän minä en tiedä.

    Sirpan mentyä olo tuntuu tyhjältä.

Kohtasimme toisemme melkein 30 vuotta sitten suomalaisen IT-firman projektissa. Teimme suunnittelutyötä saman asian puitteissa.

    Sitten tuli rakkaus, muutama vuosi yhdessä asumista.

    Ajopuuna ajelehtiessani tuo suhde murtui, mutta vähitellen palasimme syvän ystävyyden arkeen. Asuimme kävelymatkan päässä toisistamme. Lentokentälle oli lyhyt matka.

    Ystävyys oli arkea, juhlaa siis.

    Sirpa oli avoin ihminen, toisin kuin minä. Innostui, tutustui, tarkkaili uteliaana maailmaa ja oppi nopeasti uusia asioita. Toisinaan hän oli aika "hardboiled".

    Kenties monet luonteenpiirteet tulivat Lapista. En osaa sanoa kuinka paljon paikka vaikuttaa ihmisen rakentumiseen.

    Joskus olin vaistoavinani Sirpan kasvojen takana surumielisyyden josta hän ei puhunut. Jokaisella meistä on mielen perukoilla kolkka, johon ovea ei avata vieraiden tulla.

Sirpaa ei ole. Sirpa on muistoissamme.

    Joku sanoi ettei ihminen kuole koskaan, ei niin kauan kuin hänet muistetaan ja häntä ajatellaan.

    Niinpä ajattelen. 

    Monta kertaa olen kuluneen viikon aikana meinannut lähettää Sirpalle tekstiviestin kysyäkseni jotain… mikä olikaan tuo keltainen kukka jonka annoit puutarhaani… mistä ne syyshortensian oksat leikataankaan… koskakohan pelakuut voisi istuttaa ulos… mitä mietit jos …

    Sitten tajuan etten tiedä mihin numeroon viestini pitäisi lähettää.

Keräsin tähän pakinaan kuvia viime vuosilta.

    Niistä toistuu yksi teema ja sen variaatiot. Ne eivät ole koko Sirpa mutta paljon siitä ihmisen lumosta jonka kohtasin.

    Poimin kuvien väliin otteita kiinalaisen Po Chü-in (772-846) runoista. Ne suomensi Pertti Nieminen.

    Pon kirja on kulkenut mukanani monta vuotta.

    Po Chü-in ”arkipäiväiset” runot heijastavat jälleen kerran mielentilaani, vaikka tämä virkamies, kirjastonjohtaja, käskynhaltija ja runoilija kirjoitti kauan sitten omista asioistaan, omista kokemuksistaan ja omasta maailmastaan. Sanat kertovat enemmän kuin uskallamme toivoa tai pelkäämme tunnustaa.

    Keskustelen yhä kanssasi Sirpa!

    

    

Kyösti Salovaara, 2022.

Luosto.

Kyösti Salovaara, 2022.

Salla.

Kyösti Salovaara, 2015.

Naples, Florida.

"Eikö laiva, joka on kerran lähtenyt matkaan,

                        kerran myös palaa?"

"Eron suru kiertää sydämen sopukoissa,

kiertää kuin kehää.

Voin vain kohottaa viinimaljan -

ehkä se lientää eron surua kasvoilta."

Kyösti Salovaara, 2019.

Normandia.

"Vaikka sydämessäni ei olekaan orkidean tuoksua,

miten se voisi olla välinpitämätön!"

Kyösti Salovaara, 2024.

Pyhäjärvi, Pyhä.

Kyösti Salovaara, 2021.

Ubrique, Andalusia.

Kyösti Salovaara, 2023.

Timmelsjochin alppireitti
Italiasta Itävaltaan.

"Miten jaksaisi kestää kaikki nuo huolet?

Kun suru tulee, vaeltaja nousee ja katsoo kauas, kauas -

mutta näkee vain virtaavan veden,

pilviä hipovat puut, vehmaat, vehreät,

sumun ja aallot

            jotka mistään välittämättä vyöryvät etäisyyksiin."

Kyösti Salovaara, 2018.

Kuninkaan vieraana, Madrid.

Kyösti Salovaara, 2019.

Mont-Saint-Michel.

Kyösti Salovaara, 2021.

Pookinmäki, Kotka.

"Miten ystävyyttä voisi mitata?

Voi vain kysyä: onko meillä yhteinen sydän?

Minun sydämeni lähti sinun rinnassasi;

istun täällä, ja koko pääkaupunki on tyhjän tyhjä."

Kyösti Salovaara, 2023.

Benicàssim, Valencia.

"Onnelliset ihmiset valittavat päivien karkua,

onnettomia harmittaa vuosien vitkainen meno.

Ne, jotka eivät tiedä onnesta eivätkä onnettomuudesta,

eivät sure, pitävät vain huolen asioistaan."

Kyösti Salovaara, 2023.

Como.

Kyösti Salovaara, 2012.

Vappupäivä Cádizissa.

Kyösti Salovaara, 2012.

Fuengirola.

"Vaeltaja nukkuu yksin.

Yö yön jälkeen voi vain sääliä

          hänen loputonta yksinäisyyttään.

Tämäkin yö täynnä surumieltä:

vuodematolla kylmä kuu ja viileä tuuli."

Kyösti Salovaara, 2018.

Välimeri.

"Seisoskelen pihallani kaiket päivät iltamyöhään asti,

lampun alla on sitten aikaa istuksia päivänkoittoon.

En osaa kertoa tunteistani, ja kuka minua ymmärtäisi?

Tämän tästä huokaan ääneen."

Kyösti Salovaara, 2014.

"Nopeasti lakastuu kukka

pohjoisten rajojen takana,

nopeasti sulaa lumi

virran eteläpuolella."

Kyösti Salovaara, 2021.

Mijas Pueblo.

"Etelän maiden kauneuden,

jokaisen näköalan minä tunnen:

kun aurinko nousee, joet kukkivat punaisina kuin tuli,

keväällä vesi on indigoa.

Kuinka voisi unohtaa Etelän …"

"Luen Chuangtsea

Chuangstsen mielestä kaikki oliot ovat yhtä,

mutta minä sanon: samuudessaan ne ovat erilaiset,

saman lain alaisenakin kukin seuraa omaa luontoaan:

feeniks on matoa ylväämpi kaikesta huolimatta."

Kyösti Salovaara, 2015.

Miami.

"Hänen siveltimensä ei kirjoita uusia runoja enää,

hänen maineensa on lakannut kiirimästä.

Vanhat runot ovat hautautuneet syvälle arkkujen pölyyn.

Äskettäin kuulin muiden laulujen seasta

hänen laulunsa -

ennen kuin sen sanat muistuivat mieleeni

sydämeni repeytyi juuriltaan."

Kyösti Salovaara, 2012.

Lagos, Portugali.