[ja horisontissa ]
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
We passed the time away
Writing love letters in the sand
How you laughed when I cried
Each time I saw the tide
Take our love letters from the sand
- Nick Kenny ja Charles Kenny: Love Letters in the Sand, 1931.
Eilen, tänään, huomenna
mittasanoja
johonkin ei-mihinkään.
Kirjoitetaan tikulla hiekkaan
näpytellään kirjaimia pilveen
laineet pyyhkivät
ja delete.
Rakkauskirje hiekassa
poliittinen julistus
viikon tv-ohjelma.
Kaikki pois pyyhitty.
Luulet että menneisyys unohtuu
katsoessasi eteenpäin
mutta se nauraa partaansa.
Ei tulevaisuudesta löydä sanoja
joita nyt käyttäisit.
Kun se tulee, sen sanat jo entisiä.
Sanat kuvaavat vain mennyttä
preesens on rakkauskirje hiekassa
ihan kiva kuitenkin.
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
Skotlantilainen Tom Gauld, noin 47
piirtää nokkelia sarjakuvia
ajatuskin naurattaa.
Huhtikuun 15. päivänä tänä vuonna The Guardian julkaisi Gauldin sarjakuvan siitä kuinka kirjoitetaan tulevaisuuden kestävä romaani (Tom Gauld on how to future-proof your novel – cartoon).
Sarjakuvassa on kuusi ruutua.
Ensimmäisessä ruudussa kirjailija istuu tietokoneensa äärellä.
Toisessa ruudussa hänen luokseen saapuu olento tulevaisuudesta, hänen tulevaisuutensa minä.
Tulevaisuuden minä kertoo tulleensa varoittamaan: kirja jota kirjoitat epäonnistuu.
Sitten paikalle ilmestyy olento kaukaisemmasta tulevaisuudesta. Hetkinen, olento sanoo. Kauempana tulevaisuudesta teos keksitään uudestaan ja sitä kunnioitetaan klassikkona.
Neljännessa ruudussa paikalle ilmestyy olento vielä kaukaisemmasta tulevaisuudesta. Olento muistuttaa että siellä, hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa kirjaa pidetään niin loukkaavana, että hänet on lähetetty estämään sen kirjoittaminen.
Sitten joukkoon saapuu olento älyttömän kaukaa tulevaisuudesta. Me emme siellä salli sensuuria, olento sanoo. Joten, koko jengi häipykää ja jättäkää kirjailija lopettelemaan kauhea kirjansa.
Kuudennessa ruudussa hämillään oleva kirjailija tuijottaa tietokoneen näyttöä.
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
Opettavaisia tarinoita
kirjoitetaan hiekkaan.
Opettajaa ei mailla halmeilla.
Tuomarin pilli soi
futiskentällä kovaa ja korkealta.
Avarassa maisemassa äänet katoavat,
entä tuomarin komentovalta?
Kävin pienessä valkoisessa kaupungissa
talojen välistä näin vuoret
jotka eivät nähneet minua, olematonta.
(Luulin.)
Jos yrittää arvata mitä
jälkipolvet ajattelevat
ei arvaa oikein mitään.
Miksi yrittää?
Paljosta oppineena
menen rantaan ja kävelen
jälkeni hiekkaan.
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
