[Valmiissa
maailmassa - 3]
Nykyaikana
kaikki liikkuu.
Lakkaamatta.
Jatkuvasti. Toistuvasti.
Pikitiet
on tarkoitettu kulkemiseen. Junan pitää kiitää kiskoja pitkin
asemalta toiselle. Lentokone nousee kiitoradalta taivaan sineen.
Ihminen
ja tavarat, ihmisen kulttuuri jättävät paikan ollakseen hetikohta
toisaalla. Kosketuksia on tuhansia, miljoonia ja biljoonia.
Kosketukset ovat fyysisiä ja virtuaalisia, nykyään, tänään ja
huomenna.
Verkkoja
pitkin luikerrellessa aika menettää merkityksen. Ajatus on valoa
nopeampaa verkossa, sanoipa Einstein mitä tahansa valon nopeudesta.
Verkossa
ei sentään liikuteta fyysisesti (ei vielä) tavaroita eikä
sapuskaa eikä aseita sotimiseen, mutta tavaran tarve, nälän tunne
ja viha leviävät somessa kuin valo, joka lähti alkupamauksesta
eikä loppua näy.
Kun
valon loppu näkyy, katsomo tyhjenee.
 |
| Logistiikkaa jossain Kaamasen ja Karigasniemen välillä. Jaakko Salovaara 2013. |
Ivalossa
hyvin varustettu marketti myy haminalaista ruukkusalaattia,
lappeenrantalaisia karjalanpiirakoita (paistettu paikan päällä) ja paahtoleipää Uumajasta.
Hämmästyisin, jos en olisi nähnyt maanteillä rekkoja, jotka yötäpäivää
hoitavat logistiikkaa ihmisten tarpeisiin. Pelästyisin ajaa
venäläisen rekan perässä, jos en tietäisi millä asioilla se
liikkuu. Ihmisten asioilla – viemässä ja tuomassa, liikuttamassa
kulttuuria paikasta toiseen.
Nyt
olen nähnyt miten Jäämeren rannoilta rekat kuljettavat lohia
ruskaa leimuavien soiden läpi helsinkiläisiin ruokapöytiin. Ehkäpä
ne paluumatkalla tuovat Haminasta salaattia ja Lappeenrannasta
jäätyneitä piirakoita Pohjan perukoille. Niitäkin rekkoja osaan
tielle liikkuvaksi kuvitella jotka hakevat Ranskasta patonkitaikinaa - se maistuu paremmalta kuin Suomessa leivottu.
Tässä
liikkeessä, tässä logistisessa hurlumheissä ei päällisin puolin
ole mitään järkeä, mutta koska logistiikka on matematiikkaa,
siitä täytyy löytää
järjen hippusia.
 |
| Tankavaara Jaakko Salovaara 2013. |
Tankavaarassa muurahaiset
osaavat ylittää suon ihmisen tekemiä pitkospuita pitkin.
Laskuoppi
ei valehtele valmiissa maailmassa. Pitkospuita pitkin pääsee, mutta
ne ovat liian työläs logistinen väylä nykyihmisen tarpeisiin.
Jos
siis haluaa ihmetellä mihin maailma on menossa, ei kannata
pelkästään tarkkailla Internetiä, vaan ajaa autolla Sipoon
Bastukärriin, missä voi pysähtyä S-ketjun logistiikkakeskuksen
viereen. Ja kohta sinne nousee lisää giganttisia rakennuksia, jolloin Pentagonin mahtirakennukset jäävät melkein suomalaisen
keskusvaraston varjoon.
Sapuskan
jakeleminen on isompi homma kuin sotiminen valmiissa maailmassa.
Siinä
missä Internet hajauttaa, logistinen algoritmi luottaa hajautetun
liikkeen keskitettyyn valvontaan. Hajautettu liike nojaa keskitettyyn
suunnitelmaan. Liike ja sen suunnitelma verkossa.
Liike
ja tieto.
Tieto
liikkeestä.
 |
| Jäämeren rantaa Lakselvissä. Kyösti Salovaara 2013. |
Lähiruoka
on muotia, mutta juuri kukaan meistä ei syö lähellä tuotettua, ja
jos syökin, ruoka on kiertänyt pitkän (optimoidun) matkan
tuottajalta sinun ruokapöytääsi.
Ivalossa
syön Inarin siikaa, mutta sitähän en tiedä mistä kala tulee ja
minkä kautta.
Jäämeren
rannalta Gibraltarin salmeen eurooppalainen talous on yhteistä, niin
kuin kylän kulttuuri oli kauan sitten. Samassa pöydässä syödään,
samassa keittössä kokataan, samalla nuotiolla juorutaan.
Monien
mielestä tämä on paha juttu.
Mutta
en osaa pelätä talouden yhteyttä rajojen yli. Mikä siinä muka on
pahaa? Miksen voisi syödä Ivalossa tai Inarissa, kun siellä
vierailen, haminalaista salaattia ja ruotsalaista leipää ja nauttia
espanjalaista punaviiniä?
Jäämerellä
on kylmää, Gibraltarilla hiki valuu.
Siihen
väliin jää koko Eurooppa, lämpimän ja kylmän kaikki vivahteet
ja sävyt. Kuivunut tasanko, huikaiseva ruska, vehmaat laaksot.
Tuota
kaikkea yhdistävä rekka-autojen liike.
Humanismin
logistinen pohjavirta.
 |
| Yhteisellä reunalla. Gibraltarin salmi, Tarifa. Kyösti Salovaara 2011. |
_____________________________________________________
Pakinasarjan Valmiissa maailmassa aikaisemmat kirjoitukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti