[litraa,
kiloja vai elämää?]
Kyösti Salovaara, 2017. Eurooppa ja Afrikka - vesi yhdistää ja erottaa. |
Eilen
vietettiin maailman vesipäivää.
Vesi
on filosofinen juttu; sen lisäksi että elämämme riippuu siitä.
Veden
päivänä seisoin Euroopan mantereen eteläisimmällä niemellä
Tarifassa ja katselin Afrikan rantaa. Neljäntoista kilometrin matka
kirkkaassa säässä näytti olemattoman lyhyeltä.
Toivon
ja pelon salmi, valon ja pimeän leikki, Gibraltar!
Tuossa
edessäni Välimeri muuttui Atlantiksi, Atlantti muuttui Välimereksi.
Muuttuuko
veden ”mitta” kun sille annetaan uusi nimi? Voiko merestä
kauhaista samasta kohtaa ämpärillisen atlanttia ja toisen
välimerta?
Jos
voi, mitä sanat oikeastaan tarkoittavat?
Tämähän
on vesiselvää, sanotaan kun ajatellaan että kaikki on hyvin ja
tiedetään mitä tarkoitetaan.
Mutta
onko vettä aina määrämäärä, niin kuin ainekin on häviämätöntä?
Jos
on, miksi toisilla, niin kuin suomalaisilla, on sitä yllin kyllin
(liikaakin, jos minulta kysytään) ja toiset, sadat miljoonat
kärsivät jopa juomaveden puutteesta?
Onkohan
vesi vallan kaltaista?
Kun
valta jaetaan, sen määrä ei lisäänny, vaan pelkästään
vähenee; se osittuu, lientyy pieniksi paloiksi, joilla ei ole juuri
mitään käyttöä. Kun demokratia viedään riittävän pitkälle
(kun koirille ja kissoillekin annetaan äänioikeus), kenelle valta päätyy vai häipyykö se kokonaan?
Mutta
eihän vallatonta valtaa ole olemassa! Pienet vallan sirpaleet estävät
näkemästä suuren.
Kehäpäätelmän
perästä kannattaa ottaa kylmä suihku.
Kyösti Salovaara, 2017. |
Veden
mitta on filosofiaa.
Kaiken
se kestää ja sietää kunnes kiukustuu.
Kalastaja
tarttuu vapaansa ja kokeilee siiman kireyttä.
Laiva
purjehtii länteen. Sen ruumat on pakattu täyteen.
Korkealla
Bobastrossa, El Chorron äärellä, maurien vallan raunioilla
tekojärven pinta säteilee sinistä väriä, kuin elämä alkaisi
tässä, täällä korkealla, melkein Jumalan sylissä.
Ardalesissa
monet joet kerätään mahtaviksi järviksi. Sateita odotellaan ja
kun ne tulevat, veden voimaa pelätään.
Sateen
jälkeen media kauhistelee tuhoja. Kukaan ei muista iloita: nyt
tekojärvet täyttyvät!
Ihminen
unelmoi paljosta. Kun unelma toteutuu, hän huokaa: Sitä saa mitä
tilaa.
Malagan uudistettu museo on kunnostetussa komeassa tullitalossa.
Museon
näyttelyt keskittyvät paikalliseen arkeologiaan ja
maalaustaiteeseen.
Äkkipikainen
tekee kaksi huomiota.
Kun
Espanjassa valloittajat vaihtuivat, he eivät koskaan tuhonneet
edeltäjiensä saavutuksia. Paitsi sitten kun kristityt voittivat
islamin kulttuurin.
Mielenkiintoinen
yksityiskohta. Veteen rakastuneet maurit rakensivat hienon
kastelujärjestelmän Granadan seuduille, Alpujarrasin rinteille. Kun
maurien valta nurjertui, annettiin säädös että jokaiseen kylään
piti kuitenkin jättää kaksi mauriperhettä hoitamaan
kastelujärjestelmää, koska kristityt eivät osanneet.
Kastelujärjestelmä
tuhoutui vähitellen.
Malakan
– kuten foinikialaiset paikkaa kutsuivat suomalaisen suuhun
sopivasti – maalaustaiteessa näkyy yllättävä aukko. Jylhän
perinteisestä tyylistä siirryttiin 1900-luvun alkupuolella suoraan
abstraktiin taiteeseen ja impressionismi jäi kokonaan väliin.
Johtuiko se keskiluokkaisen porvariston puutteesta?
Tällainenkin
ajatus lennähti mieleen. Se on kevyt kuin höyhen tuulessa.
Jaakko Salovaara, 2017. Embalse del Guadalhorce. |
Seisot
tekojärven rannalla.
Vedestä
pitää kantaa huolta, tajuat.
Onko
viisauttakin määrä määrä? Jos on, mitä tapahtuu kun sekin
jaetaan mahdollisimman monelle? Katoaako se? Muuttuu olemattoman
vähäiseksi? Mikä on sitten kaikkitietävän Jumalan rooli kun
viisautta jaetaan? Jääkö hänelle pelkkä seremoniamestarin
tehtävä? Olla viisauden kuva, ei enempää?
Seisot
Välimeren ja Atlantin rajalla, merien välistä viirua et näe etkä
kuule kuinka toinen muuttuu toiseksi.
Rahtilaivan
moottorit murisevat. Se vie elämää toiselta mereltä toiselle.
Meitä ei kiinnosta kummalta kummalle. Ilman vettä elämän tarpeet
eivät siirtyisi paikasta toiseen.
Afrikan
utuinen ranta pelottaa. Onko oikein kääntää sille selkänsä?
Hyppään
autoon ja ajan Andalusian valkeiden kylien tykö.
Kyösti Salovaara, 2017. Bobastro. Embalse Superior Tajo de la Encantada. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti