[päiväkävelyllä
Viikissä]
Kyösti Salovaara, 2018. Kulttuurin metafora? |
Jättää
auton pestäväksi.
On
puolitoista tuntia aikaa kävellä. Aurinko paistaa torstaina.
Yrittää
katsella näkyykö töyhtöhyyppiä. Kuulee kuinka leivoset lyö
leikkiä. Ojissa virtaa vettä. Pelto on kynnetty. Lehmät vielä
sisällä.
Kävelee
meren rantaan. Kaksi laulujoutsenta ”kuhertelee”. Rakkauslaulu
raastaa hermoja.
Miettii
että miksi Suomessa syntyy niin vähän lapsia.
Ikuinen
oppositio syyttää hallitusta. Että pitäisi saada enemmän rahaa
kollektiiviseen rakkauteen. Metoosta voimaantuneet naistoimittajat
syyttävät syrjäytyneitä miehiä. Sekin vielä – eivät edes
nai.
Suomi
on maailman vauraimpia maita. Köyhinkin suomalainen kuuluu maailman
varakkaimpaan kymmenykseen. Eikö tällainen vauraus muka anna turvaa
lasten tekemiseen?
Kun
katsoo kauas, ei näe lähelle.
Poliitikot
eivät huomaa, eivät uskalla sanoa, eivät myönnä, että lasten
tekeminen ei kuuluu nykymuotiin. Aikuiset haluavat olla aikuisia - syrjäytyneet miehet, uraa luovat naiset ja kaikki siltä väliltä - eivätkä lastenhoitajia. Aikuisena on kivempaa. Saa harrastaa
kaikenlaista. Mennä ja tulla mielin määrin. Eivät itke lapset
perään.
Jos
kansakunta tekee hitaan itsemurhan, ketä siitä on syyttäminen?
Kansaako?
Viikin
pelloilla paistaa aurinko.
Vastaan
kävelee keski-ikäisiä miehiä putket käsissä, toiset kainalossa.
Mitä pidempi putki, sen kauemmaksi näkee. Mitä housuissa on, jää arvattavaksi.
Ei
tiedä mitä miehet tuijottavat. Paljain silmin ei pientä lintua
näe.
Mustapartainen
mies tulee vastaan putki olalla. Ei sano päivää. Ei ole tapana
Suomessa. Kiuru lennähtää taivaalle. Se ei vaikene.
Kanadanhanhia
ja valkoposkia niitty täynnä.
Hanhenmarssia
mennään. Laumassa on kivempaa kuin yksin.
Lukee
parin päivän päästä lehteä. Metoon voimaannuttamat naiset ovat
äänessä.
”Naisen”,
kirjoittaa Katarina Baer Hesarissa.
”Naisen
valitsemisen johtotehtävään ei pitäisi näinä päivinä enää
herättää huomiota, mutta siitä saa iloita.”
Hanhenmarssiin
yhtyvät iloitsevat. Leivoset leikkiä lyö.
Kulttuuri
on hengen viljelyä. Mutta mitä musta kynnöspelto tarkoittaa tässä yhteydessä?
Kyösti Salovaara, 2018. Hanhenmarssi. |
Kävelee
takaisin ostoskeskukselle. Ohittaa yliopiston rakennukset. Vastaan
tulee ja ohi menee nuoria ihmisiä, naisia ja miehiä, siltä
väliltä.
Monia
kieliä puhutaan. Kulkija tulee hyville mielin. Tulevaisuutta tässä
harpotaan. Omat askeleet menneisyyteen.
Joku
puhuu espanjaa.
Saksalaisen
oikeusistuimen järjenjuoksua on vaikea ymmärtää. Kataloniasta
paennutta Carles Puigdemontia odottaa kotimaassa jopa 30
vuoden tuomio. Hän yritti hajottaa valtion, jota perustuslain
mukaan ei voi hajottaa, vaikka 300000 ihmistä huutaisi La Ramblalla äänensä käheäksi.
Saksalaiset
miettivät asiaa Saksan lain kannalta. He tutkivat omaa lakiaan,
vaikka Puigdemont pitäisi kai periaatteessa tuomita tai jättää tuomitsematta
Espanjassa, sikäläisen lain perusteella. Saksalaiset toki tunnustavat, että Espanja on demokraattinen oikeusvaltio. Eikä tuota kai epäillä Skotlannissakaan tai Sveitsissä, missä Puigdemontin kumppaneita niin ikään on paossa espanjalaista tuomioistuinta.
Pysähtyy
kadun reunaan, antaa autojen mennä.
Jos
Puigdemont saa jäädä asuskelemaan vapaana Berliiniin, ristiriita
huutaa vastausta. Hänen alaisensa ehkä tuomitaan 20 vuodeksi
vankilaan. Pääjehu istuskelee kahvilassa Spreen rannalla ja
hymyilee ivallisesti.
Ei
Puigdemont ole poliittinen pakolainen, sanoi sosialistipuolueen
entinen ja pitkäaikainen johtaja, pitkäaikainen Espanjan
pääministeri Felipe González, jonka mielestä
Puigdemont on pikemminkin maanpakoon lähtenyt Costa Concordian
kapteeni.
Espanjalaiset ovat myös korostaneet, että toissavuonna Espanjasta palautettiin EU:n alueelle yli 700 rikoksista epäiltyä, kysymättä sitä olivatko nuo palautetut Espanjan lain mukaan syyllisiä.
Ajatuksia ajatusten perään. Pyrintöjen haaksirikko.
Ylittää
kadun. Istuu ravintolan edessä olevaan pöytään. Juo kahvia
odotellessaan auton puhdistumista. Ihmettelee miksi suomalainen
media, varsinkin Yleisradio, on niin selkeästi valinnut puolensa Puigdemontin tapauksessa. Harvoin ”rikolliset” niin paljon
suosiota saavat kuin nyt. Mutta ehkä Puigdemontin ja kumppaneiden "kapina" on vain röyhkeää poliittista toimintaa, jota on helppo ymmärtää.
Yhtä kaikki kun
lukee espanjalaisia lehtiä, piirtyy Katalonian
tilanteesta erilainen kuva kuin kuuntelemalla Yleä.
Sellaista
tämä on, leivosten leikki ja laulujoutsenien kuhertelu.
Avaa
auton oven. Puhdasta on. Kunnes likaantuu.
Kyösti Salovaara, 2018. Lentää kesään päin. |
Luki tämän mielellään, näki tässä paljon asiaa.
VastaaPoistaOn itse ihmetellyt, vaikka nainen kai onkin, miten selfiekuvien tehtaileminen voi olla feminismivallankumous (Tuomas Enbusken Tuomaan evnkeliumi -kolumni Apu-lehdessä), ja miten twerkkaaminen voi olla 'sukupuolivaltarakenteiden rikkomista'(Riikka Pulkkisen 9-sivuinen juttu Imagessa).
On ymmällään monista asioista. Kokee, että ihmiset ovat lapsellistuneet. Ei haluta vaivaa lapsista, halutaan itse olla lapsi+aikuinen samassa kehossa. Pitää hauskaa. Imagen juttu on otsikoitu 'Hauska on kivaa'.
Toivottaa bloggaajalle mukavaa päivää ja kiinnostavaa lintujen tarkkailua.
Bloggaaja kiittää ja pokkaa!
PoistaAjattelee että paljon on ajateltavaa. Kaikenlaista.
Viime torstain päiväkävelyn jälkeen on nähnyt töyhtöhyyppiä ja västäräkkejä ja punarinta laulaa pihalla sydämensä kyllyydellä, joten kesän kynnykselle ponnistetaan.
Täällä yksi ajattelee, että paljon aikaa energiaa säästyisi kun antaisivat katalaanien rauhassa itsenäistyä kun se joskus kuitenkin vääjäämättä tapahtuu. Oman valtion haave on kuin lintujen muuttoon verrattava luonnonvoima. Ei siihen mitään yksimielisyyttä tarvita. Meilläkin sata vuotta sitten puntit puolesta ja vastaan oli aika tasan. Muistaakseni 100 vastaan 88 päätös syntyi. Espanjalaiset voivat vaikka kuinka vedota säätämiinsä lakeihin. Ne ovat vaan paperia ja parilla päätöksellä muutettavissa.
VastaaPoistaRuotsalaiset ovat lehtitietojen mukaan löytäneet vanhan totuuden siitä että pohjoisessa kova luonto pitää loiset ja tuholaiset kurissa ja siksi lintujen kannattaa vaivoista ja vaaroista huolimatta muuttaa kerran vuodessa tänne lisääntymään. Olisko tässä analogia kansakuntien itsenäistymiseen? Haluataan ”loisista ja tuholaisista” eroon? Voi olla että sata vuotta sitten meillä oli venäläisyydestä noin kuvainnollisesti muun ohessa myös tämän suuntaisia ajatuksia. Ehkä ne eivät ole edes sadassa vuodessa kokonaan kadonneet.
Niinpä, eihän Espanjan asiat tosiasiassa meille kuulu, vaikka ehkä näkyvätkin.
PoistaItse en usko, että tämä uudenlainen nationalismi (kuten Kataloniassa) on hedelmällinen tapa kehittää ihmiskuntaa. Pikemmin pitisi lisätä yhteistyötä isoissa ja paikallista demokratiaa pienissä asioissa, sellaisissa missä se on järkevää.
Katalonialaisten symppaaminen esim. vasemmistolaisten piirissä on myös siksi outoa, että siellä rikas alue yrittää päästä eroon yhteydestä, jonne kokee maksavansa liikaa "avustuksia". Vähän sama kuin Uusimaa ja Helsinki vaatisivat uudenlaista itsemäärämisoikeutta ja vapautusta tulontasauksesta muun Suomen kanssa.
Sekin tuossa Katalonian tilanteessa jää usein huomaamatta, että eihän isot kaupungit - Barcelona ja Tarragona - olleet tai ole itsenäisyysmielisiä vaan maaseutu.
Kuuntelin radiosta kerran pohdintaa, että miksi jotkut pikkulinnut lentävät talvella niin kauas etelään ja miksi eivät pesi siellä. Evoluution yksityiskohtia ei liene helppo rekonstruoida, mutta tuossa ohjelmassa asiantuntija esitti sellaisen mahdollisen vastauksen, että etelässä ei siihen aikaan riittäisi ravontoa poikasille kun pesintäaika koittaa ja siksi kannattaa lentää Suomeen poikimaan ja syömään.
Jos näin, eikö tässä ole toisenlainen analogia yhteisestä maailmasta?