torstai 19. huhtikuuta 2018

Kynnöspelto


[päiväkävelyllä Viikissä]


Kyösti Salovaara, 2018.
Kulttuurin metafora?


Jättää auton pestäväksi.
    On puolitoista tuntia aikaa kävellä. Aurinko paistaa torstaina.
    Yrittää katsella näkyykö töyhtöhyyppiä. Kuulee kuinka leivoset lyö leikkiä. Ojissa virtaa vettä. Pelto on kynnetty. Lehmät vielä sisällä.
    Kävelee meren rantaan. Kaksi laulujoutsenta ”kuhertelee”. Rakkauslaulu raastaa hermoja.
    Miettii että miksi Suomessa syntyy niin vähän lapsia.
    Ikuinen oppositio syyttää hallitusta. Että pitäisi saada enemmän rahaa kollektiiviseen rakkauteen. Metoosta voimaantuneet naistoimittajat syyttävät syrjäytyneitä miehiä. Sekin vielä – eivät edes nai.
    Suomi on maailman vauraimpia maita. Köyhinkin suomalainen kuuluu maailman varakkaimpaan kymmenykseen. Eikö tällainen vauraus muka anna turvaa lasten tekemiseen?
    Kun katsoo kauas, ei näe lähelle.
    Poliitikot eivät huomaa, eivät uskalla sanoa, eivät myönnä, että lasten tekeminen ei kuuluu nykymuotiin. Aikuiset haluavat olla aikuisia - syrjäytyneet miehet, uraa luovat naiset ja kaikki siltä väliltä - eivätkä lastenhoitajia. Aikuisena on kivempaa. Saa harrastaa kaikenlaista. Mennä ja tulla mielin määrin. Eivät itke lapset perään.
    Jos kansakunta tekee hitaan itsemurhan, ketä siitä on syyttäminen?
    Kansaako?


Viikin pelloilla paistaa aurinko.
    Vastaan kävelee keski-ikäisiä miehiä putket käsissä, toiset kainalossa. Mitä pidempi putki, sen kauemmaksi näkee. Mitä housuissa on, jää arvattavaksi.
    Ei tiedä mitä miehet tuijottavat. Paljain silmin ei pientä lintua näe.
    Mustapartainen mies tulee vastaan putki olalla. Ei sano päivää. Ei ole tapana Suomessa. Kiuru lennähtää taivaalle. Se ei vaikene.
    Kanadanhanhia ja valkoposkia niitty täynnä.
    Hanhenmarssia mennään. Laumassa on kivempaa kuin yksin.
    Lukee parin päivän päästä lehteä. Metoon voimaannuttamat naiset ovat äänessä.
    ”Naisen”, kirjoittaa Katarina Baer Hesarissa.
    ”Naisen valitsemisen johtotehtävään ei pitäisi näinä päivinä enää herättää huomiota, mutta siitä saa iloita.”
    Hanhenmarssiin yhtyvät iloitsevat. Leivoset leikkiä lyö.
    Kulttuuri on hengen viljelyä. Mutta mitä musta kynnöspelto tarkoittaa tässä yhteydessä


Kyösti Salovaara, 2018.
Hanhenmarssi.


Kävelee takaisin ostoskeskukselle. Ohittaa yliopiston rakennukset. Vastaan tulee ja ohi menee nuoria ihmisiä, naisia ja miehiä, siltä väliltä.
    Monia kieliä puhutaan. Kulkija tulee hyville mielin. Tulevaisuutta tässä harpotaan. Omat askeleet menneisyyteen.
    Joku puhuu espanjaa.
    Saksalaisen oikeusistuimen järjenjuoksua on vaikea ymmärtää. Kataloniasta paennutta Carles Puigdemontia odottaa kotimaassa jopa 30 vuoden tuomio. Hän yritti hajottaa valtion, jota perustuslain mukaan ei voi hajottaa, vaikka 300000 ihmistä huutaisi La Ramblalla äänensä käheäksi.
    Saksalaiset miettivät asiaa Saksan lain kannalta. He tutkivat omaa lakiaan, vaikka Puigdemont pitäisi kai periaatteessa tuomita tai jättää tuomitsematta Espanjassa, sikäläisen lain perusteella. Saksalaiset toki tunnustavat, että Espanja on demokraattinen oikeusvaltio. Eikä tuota kai epäillä Skotlannissakaan tai Sveitsissä, missä Puigdemontin kumppaneita niin ikään on paossa espanjalaista tuomioistuinta.
    Pysähtyy kadun reunaan, antaa autojen mennä.
    Jos Puigdemont saa jäädä asuskelemaan vapaana Berliiniin, ristiriita huutaa vastausta. Hänen alaisensa ehkä tuomitaan 20 vuodeksi vankilaan. Pääjehu istuskelee kahvilassa Spreen rannalla ja hymyilee ivallisesti.
    Ei Puigdemont ole poliittinen pakolainen, sanoi sosialistipuolueen entinen ja pitkäaikainen johtaja, pitkäaikainen Espanjan pääministeri Felipe González, jonka mielestä Puigdemont on pikemminkin maanpakoon lähtenyt Costa Concordian kapteeni.
    Espanjalaiset ovat myös korostaneet, että toissavuonna Espanjasta palautettiin EU:n alueelle yli 700 rikoksista epäiltyä, kysymättä sitä olivatko nuo palautetut Espanjan lain mukaan syyllisiä.
    Ajatuksia ajatusten perään. Pyrintöjen haaksirikko.
    Ylittää kadun. Istuu ravintolan edessä olevaan pöytään. Juo kahvia odotellessaan auton puhdistumista. Ihmettelee miksi suomalainen media, varsinkin Yleisradio, on niin selkeästi valinnut puolensa Puigdemontin tapauksessa. Harvoin ”rikolliset” niin paljon suosiota saavat kuin nyt. Mutta ehkä Puigdemontin ja kumppaneiden "kapina" on vain röyhkeää poliittista toimintaa, jota on helppo ymmärtää.
    Yhtä kaikki kun lukee espanjalaisia lehtiä, piirtyy Katalonian tilanteesta erilainen kuva kuin kuuntelemalla Yleä.
    Sellaista tämä on, leivosten leikki ja laulujoutsenien kuhertelu.
    Avaa auton oven. Puhdasta on. Kunnes likaantuu.


Kyösti Salovaara, 2018.
Lentää kesään päin.


4 kommenttia:

  1. Luki tämän mielellään, näki tässä paljon asiaa.

    On itse ihmetellyt, vaikka nainen kai onkin, miten selfiekuvien tehtaileminen voi olla feminismivallankumous (Tuomas Enbusken Tuomaan evnkeliumi -kolumni Apu-lehdessä), ja miten twerkkaaminen voi olla 'sukupuolivaltarakenteiden rikkomista'(Riikka Pulkkisen 9-sivuinen juttu Imagessa).

    On ymmällään monista asioista. Kokee, että ihmiset ovat lapsellistuneet. Ei haluta vaivaa lapsista, halutaan itse olla lapsi+aikuinen samassa kehossa. Pitää hauskaa. Imagen juttu on otsikoitu 'Hauska on kivaa'.

    Toivottaa bloggaajalle mukavaa päivää ja kiinnostavaa lintujen tarkkailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaaja kiittää ja pokkaa!

      Ajattelee että paljon on ajateltavaa. Kaikenlaista.

      Viime torstain päiväkävelyn jälkeen on nähnyt töyhtöhyyppiä ja västäräkkejä ja punarinta laulaa pihalla sydämensä kyllyydellä, joten kesän kynnykselle ponnistetaan.

      Poista
  2. Täällä yksi ajattelee, että paljon aikaa energiaa säästyisi kun antaisivat katalaanien rauhassa itsenäistyä kun se joskus kuitenkin vääjäämättä tapahtuu. Oman valtion haave on kuin lintujen muuttoon verrattava luonnonvoima. Ei siihen mitään yksimielisyyttä tarvita. Meilläkin sata vuotta sitten puntit puolesta ja vastaan oli aika tasan. Muistaakseni 100 vastaan 88 päätös syntyi. Espanjalaiset voivat vaikka kuinka vedota säätämiinsä lakeihin. Ne ovat vaan paperia ja parilla päätöksellä muutettavissa.

    Ruotsalaiset ovat lehtitietojen mukaan löytäneet vanhan totuuden siitä että pohjoisessa kova luonto pitää loiset ja tuholaiset kurissa ja siksi lintujen kannattaa vaivoista ja vaaroista huolimatta muuttaa kerran vuodessa tänne lisääntymään. Olisko tässä analogia kansakuntien itsenäistymiseen? Haluataan ”loisista ja tuholaisista” eroon? Voi olla että sata vuotta sitten meillä oli venäläisyydestä noin kuvainnollisesti muun ohessa myös tämän suuntaisia ajatuksia. Ehkä ne eivät ole edes sadassa vuodessa kokonaan kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eihän Espanjan asiat tosiasiassa meille kuulu, vaikka ehkä näkyvätkin.

      Itse en usko, että tämä uudenlainen nationalismi (kuten Kataloniassa) on hedelmällinen tapa kehittää ihmiskuntaa. Pikemmin pitisi lisätä yhteistyötä isoissa ja paikallista demokratiaa pienissä asioissa, sellaisissa missä se on järkevää.

      Katalonialaisten symppaaminen esim. vasemmistolaisten piirissä on myös siksi outoa, että siellä rikas alue yrittää päästä eroon yhteydestä, jonne kokee maksavansa liikaa "avustuksia". Vähän sama kuin Uusimaa ja Helsinki vaatisivat uudenlaista itsemäärämisoikeutta ja vapautusta tulontasauksesta muun Suomen kanssa.

      Sekin tuossa Katalonian tilanteessa jää usein huomaamatta, että eihän isot kaupungit - Barcelona ja Tarragona - olleet tai ole itsenäisyysmielisiä vaan maaseutu.

      Kuuntelin radiosta kerran pohdintaa, että miksi jotkut pikkulinnut lentävät talvella niin kauas etelään ja miksi eivät pesi siellä. Evoluution yksityiskohtia ei liene helppo rekonstruoida, mutta tuossa ohjelmassa asiantuntija esitti sellaisen mahdollisen vastauksen, että etelässä ei siihen aikaan riittäisi ravontoa poikasille kun pesintäaika koittaa ja siksi kannattaa lentää Suomeen poikimaan ja syömään.

      Jos näin, eikö tässä ole toisenlainen analogia yhteisestä maailmasta?

      Poista