torstai 12. syyskuuta 2019

Estetiikan särkyvä pinta


[mitä näkyy, ei ole]


Kyösti Salovaara, 2019.
Historian ja nykyhetken yhteentörmäyksen estetiikka:
Utah Beach Normandiassa toissapäivänä.


Olisi lohduttavaa ajatella, että sen minkä näkee, sen myös tietää.
Lohdullisessa katsannossa kaunis olisi väistämättä hyvää ja ruma pahaa. Niin ikään harmoninen lupaisi pitkän elämän ja rauhallisen miljöön.
    Kaunis on kaunis on kaunis, sanoisi Gertrude Stein.
    Luin jostakin, kuitenkin, jonkun todenneen, että holokaustin jälkeen estetiikka estetiikan vuoksi on mahdonta.
    Muuan historiantutkija sanoi, että Adolf Hitler oli syvällisesti taiteen tuntija niin musiikin kuin arkkitehtuurinkin alueilla. Hän (melkein) riemuitsi kun rumat kaupungit pommitettiin maan tasalle. Nyt niitä pääsee rakentamaan uuden kauneusihanteen mukaisesti, Hitler ajatteli.
    Hitler rakasti estetiikkaa niin paljon etteivät ihmispolot merkinneet mitään kauneuteen pyrkimisen rinnalla. Heidät saattoi uhrata.


Kyösti Salovaara, 2019.
Historian lausumaton estetiikka:
Musta portti Trierissä - Rooman imperiumin valta.


Kun kävelee saksalaisessa kaupungissa ja näkee kauniita vanhoja rakennuksia, pitää aina muistuttaa itseään ja kysyä: ovatko nämä todella vanhoja taloja vai onko tämäkin kaupunki pommitettu raunioiksi toisen maailmansodan vuosina ja talot sen jälkeen rakennettu entisten kopioiksi?
    Tällainen kaupunki on mm. Trier Mosel-joen rannalla. Saksan vanhin kaupunki hajoitettiin melkein maan tasalle ensin tykistötulella syyskuussa 1944 ja sitten pommittamalla joulukuussa. Se ei varmaankaan johtunut siitä, että Karl Marx syntyi Trierissä ja kävi lapsuutensa koulut siellä.
    Trierissä on komea roomalaisten rakentama kaupunginportti, Musta portti niin kuin sitä nykyään kutsutaan.
    Esteettisen rakennuksen läpi saattaisi katsella kauheita vuosikymmeniä ja satoja kurjuuden vuosia – jos näkisi esteettisen pinnan, roskan ja mustan värin läpi. Mutta jos näkisi, esteettinen pinta särkyisi kuin kahvikuppi sen pudotessa lattialle.
    Esteettinen harmonia – maalauksissa, musiikissa, runoudessa, arkkitehtuurissa – ei tarkoita, että ihmisten elämä olisi ollut yhtä harmonista, yhtä esteettistä. Ei edes niiden jotka tuollaisia taideteoksia maalasivat, sävelsivät, kirjoittavat tai rakensivat.


Kyösti Salovaara, 2019.
Historian huumorin estetiikka:
Kiinalainen Karl Marx Trierissä.



Hegel huomauttaa jossakin, että maailmanhistorian kaikki suuret tapahtumat ja henkilöt esiintyvät ikään kuin kahdesti”, Karl Marx aloitti pienen pamflettinsa Vallankaappaus Ranskassa 1851. ”Hän on unohtanut lisätä: yhden kerran murhenäytelmässä, toisen kerran farssissa.”
    Niin kuin Marxin teoksen alaotsikko – Louis Bonaparten 18. päivä Brumairekuuta – kertoo, kirjassa käydään läpi Napoleon III:n suorittama ”demokraattinen” vallankaappaus. ”Yhteiskunta pelastetaan joka kerta, kun hallitsevan luokan piiri kiskaistaan ahtaammaksi, joka kerta kun yhä suppeamman ryhmän edut esitetään koko kansan parhaana”, Marx ironisoi.
    Victor Hugo oli Napoleon III:n kannattaja kunnes valitsi toisen puolen ja joutui lopulta maanpakoon. Kurjat on eräänlainen heijastuma samasta asiasta, josta Marx kirjoitti pamflettinsa.
    Kun Vallankaappaus Ranskassa 1851 suomennettiin vuonna 1938, kirjasen esipuheessa Napoleon III:n vallankaappaus nähtiin samanlaisena tapahtumasarjana kuin se, joka nosti Hitlerin kansallissosialistit valtaan. Akateemisen sosialistiseuran julkaiseman teoksen esipuheessa todetaan: ”Ja erikoisesti teoksessaan ’Louis Bonaparten 18. Brumairekuuta’ Marx kuvaa historiallisen ilmiön, joka monessa suhteessa ennakoi tulevan fascismin, kehityskulun, joka muistuttaa vastaavaa meidän aikanamme.”
    Murhenäytelmät ja farssit kasvavat toisistaan ja toisiinsa niin että on naurussa pitelemistä, kun seuraa 2000-luvun poliittisia keikahduksia, joita tavataan kutsua populismin nousuksi. Ajankohtaisin tietysti on Boris Johnsonin Iso-Britannia.
    Käytän termiä populismi hyvin laajasti, sillä mitäpä muuta esim. eurooppalaiset vihreät liikeet ovat kuin populismin poliittisia referenssejä.
    Jotta farssin jälkeenkin tulisi jotain rakentavaa, palataan Trieriin, jonne viime vuonna kohosi näyttävä Karl Marxin patsas. Naurua ja hammasten kiristelyä piisasi Trierissä, koska patsaan veisti kiinalainen taiteilija ja sen lahjoitti Trierin kaupungille Kiinan valtio.


Kyösti Salovaara, 2019.
Vapauden esteettinen julistus:
Omaha Beach Normandiassa toissapäivänä.


Astelet keskipäivän hetkellä Normandiassa Omaha Beachillä. Laskuveden aikaan vedestä paljastunut hiekkaranta on kuin kovaa samettia. On niin kaunista, että mieli herkistyy ja askel kevenee.
    Kunnes muistaa, että tässä käytiin rajut taistelut elämästä ja kuolemasta, vapaudesta ja totalitaarisesta komennosta. Amerikkalaiset nousivat maihin 6.6.1944 omalla lohkollaan Omaha-rannalla ja Utah-rannalla. Ensimmäisen vuorokauden aikana noin 1500 amerikkalaista sotilasta kaatui. Mutta saman vuorokauden aikana noin 3000 ranskalaista siviiliä kuoli maihinnousun pommituksissa! Hyökkäyksen karttapiirroksissa siviileillä ei ollut puolustusasemia.
    Yhtä kaikki liittoutuneet pääsivät rantaviivalta Normandiaan, jossa ankarat taistelut jatkuivat viikkokaupalla. Pariisi vapautettiin elokuussa, mutta sota jatkui kauhistuttavana mm. saman vuoden jouluna Bastognen piirityksessä Belgiassa.
    Hiekka askeleittesi alla tietää kaiken, mutta vaikenee.
    Kauneus ympärilläsi on totta, mutta mitä se totuus lopulta on?
    Sadunomaiselta näyttävä erilaisten uskontokulttien Mont Saint-Michelin luostari meren saarella on kuin utuinen lupaus, johon tarttuva saattaa jäädä liejuun kiinni lopuksi elämäkseen.


Kyösti Salovaara, 2019.
Uskontojen mahdin estetiikka:
Mont Saint-Michel Normandian ja Bretagnen rajamaalla.


Ja kuitenkin… ei ole mitään syytä väistää esteettistä näkyä eikä sen esteettistä kokemusta.
    Otat valokuvia nähdäksesi paikkojen ja aikojen parhaat piirteet.
    Oletko sinä osallinen ja uhri? Vai syyllinen? Vai viaton sivustakatsoja?
    Elämän näytelmässä piisaa monenlaisia rooleja. Käsikirjoituksen tarkoitusta on vaikea nähdä saati ymmärtää.
    Kukkaloisto Givernyssä Claude Monet’n puutarhassa saa hyvälle tuulelle. Estetiikalla on sentään joskus perustelunsa.


Kyösti Salovaara, 2019.
Aidon estetiikan julistus:
Claude Monet'n lummelampi Givernyssä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti