Vallattomia ajatuksia

 [valppaana kuin nukkuva koira]

Kyösti Salovaara, 2021.
Minun raittini - lähiöarkkitehtuuria 1980-luvulta.

Ruhtinaan pitää siis aina neuvotella, mutta hänen tulee kysyä neuvoa vain silloin kun hän itse haluaa eikä silloin kun toiset tahtovat hänen tekevän niin… Yhteenvetona sanoisinkin, että ruhtinaan viisaus ei saa olla hyvistä neuvoista riippuvainen, vaan että hyvien neuvojen, mistä tahansa ne tulevatkin, pitää olla riippuvaisia ruhtinaan viisaudesta.

- Niccolò Machiavelli: Ruhtinas

Ainoa todellinen ero viisaan ihmisen ja typeryksen välillä, kuten Moore tiesi, oli se että viisas yleensä teki vakavampia virheitä - ja vain siksi ettei todella tärkeitä ratkaisuja koskaan jätetty typerysten tehtäviksi; vain viisaat saivat tilaisuuden hävitä taisteluja tai menettää kokonaisia kansoja.

- Tom Clancy: Isku Kolumbiaan

Ennen kuin pyydät oikeutta. Varmistu

          ettei sitä vahingossa tule.

- Paavo Haavikko: Runoja matkalta salmen ylitse

Suurin piirtein ja pienen kaartein kuljeskelen vallan kintereillä. Tiedän tietäväni etten oikeastaan tiedä mitä valta on.

    Niinpä heittelen vallattomia sanoja kuin pikkupoika kiviä pihalla. Kun ikkuna särkyy, poika pelästyy, koska ei tiedä mitä ikkunan takana on. Niin minäkin.

    Valta on kyllä kiehtova ”asia”, koska sitä ei näe konkreettisesti missään vaikka se on kaikkialla. Tietysti poliisi ja armeija edustavat valtaa, mutta eivät ole valta sinänsä.

    Valtaa tarvitaan rauhoittamaan ihmisiä, etteivät riitele toisiaan kuoliaaksi tai edes sairaalaan. Valta varmistaa, että herrat ja narrit käyttäytyvät kunnolla. Myös yrityksiä ja instituutioita pitää vahtia. Valta on prosessien liima.

    Kun jotakin muutetaan, käytetään valtaa. Jos muutos on hyvä, valta tulee hyvin käytetyksi. Valtaa on jokaisessa tempussa ja rakosessa. Kun lauta lyödään toiseen kiinni, ei valta katoa vaikka naula menee syvälle puuhun.

Aineen ja avaruuden olemuksesta tiedetään paljon, vaikka ei kaikkea. Mitä pienempiin aineen osasiin mennään, sitä käsittämättömältä rakenne näyttää. Toki se jää näkemättä. Pitää arvailla, laskea todennäköisyyksiä.

    Jostakin syystä maailmankaikkeus pysyy kasassa. Johtuuko se kappaleiden välisestä vetovoimasta?

    Valtaa on yhtä vaikea kuvata kuin vetovoimaa. Se on ja sitä ehkä pystyy mittaamaan, mutta miksi, sitä ei oikein kukaan tiedä. Onkohan vallan rinnastaminen maailmankaikkeutta koossa pitäviin voimiin liioittelua? Voi olla, mutta kiehtova analogia yhtä kaikki.

    Maailmankaikkeus syntyi yhdestä pisteestä. Sen osat pakevat toisiaan. Samalla tavalla valta syntyi yhdessä pisteessä. Siitä kun ihminen alkoi rakentaa yhteiskuntaa. Sekin laajenee niin kauan kuin valtaa riittää sen koossa pitämiseen.

    ”Valtaa on tietty määrä”, kirjoitti Erno Paasilinna teoksessaan Musta aukko. ”Sitä ei ole enempää eikä vähempää. Sitä ei voi leikata kuin hölmöläisen peittoa. Jos jakaa valtaa kahdelle miehelle, kasvaako valta kahdeksi? Ei, se pienentyy puolella.”

Kyösti Salovaara, 2021.
Kivenlahti, lähiö Espoon rantaviivalla.

Poliittista valtaa me kansalaiset luovutamme edustajillemme. Emme takerru vallan hippusiin vaan annamme pois hyvässä uskossa. Edustuksellinen demokratia on heikkojen ja turvattomien turva, vähemmistöjen suoja - näin on tapana sanoa. Kun on riittävästi erimielisiä ajatuksia, diktaattoriksi pyrkivä ei löydä ponnahduslautaa yksinvaltaan.

    Erimielisyys on lähtökohta, ei lopputulos.

    Mistä tiedän, että joku todella edustaa minua kunnanvaltuustossa ja parlamentissa? Siitäkö että käyn äänestämässä jotakuta noihin elimiin? Mutta vaikka äänestämäni henkilö saa oikeuden edustaa minua, mistä tiedän mitä hän ajattelee ja ajatteleeko ”minun” edukseni? Parempi olisikin äänestää puoluetta - joku sanoo tähän - eikä henkilöä, koska asiat päätetään puolueessa. Ehkäpä niin tehdään, mutta ei puolueellakaan ole yhtä mieltä, vaan se koostuu erimieltä olevista ihmisistä, jotka ovat sopineet kompromissista. Sehän on lopputulos.

    No, tulevissa kunnallisvaaleissa pääsee äänestämään myös autolla, siis autossa Malmin entisellä lentokentällä. Drive-in demokratia on jotakin uutta. Sitä pitää kokeilla. Maistuuko yhtä hyvältä kuin drive-in-kerroshampurilaiset? Drive-in-koronatestiä on myös kokeiltu.

Viime perjantaina Espoon Soukassa asuva toimittaja Anu-Elina Lehti kirjoitti HS Visiossa edustuksellisen demokratian valuviasta sen suhteen, että lähiöissä asuvia ihmisiä ei erilaisissa ”parlamenteissa” edusta kukaan lähiössä asuva. Minäkin olen Soukassa asunut, tosin rannassa enkä kalliolla, mutta elämänmittaisena lähiöasujana tiedän, ettei kotinurkilta yleensä löydy kunnanvaltuutettuja eikä kansanedustajia.

    Edustajat pakenevat kansaa kaupungin keskustaan. 

    ”Juopa lähiöiden ja kantakaupungin välillä kasvaa, sillä raha ja valta asuvat entistä tiukemmin raitiovaunulinjojen äärellä”, Lehti kirjoitti. ”Ja siellä missä on rahaa ja valtaa, tehdään myös politiikkaa. Helsingin Uutisten mukaan kaksi kolmesta Helsingin kaupunginvaltuutetusta asuu kantakaupungissa. Espoolaisten kaupunginvaltuutettujen asuinpaikoissa korostuu taas hyvinvoiva Tapiolan alue. Epätieteellisen mutun perusteella asuinpaikkojen jakauma on suhteellisen sama myös pääkaupunkiseudun suurten mediatalojen toimittajien keskuudessa. Sekä politiikassa että mediassa agendalle nousevat helposti ne asiat, jotka ovat päättäjiä ja toimittajia lähellä.”

    Kun media rummuttaa vuodesta toiseen, että Soukka, Itä-Pasila, Jakomäki, Hakunila jne. ovat betonibrutalismin kauhistuksia, niin miten kukaan voi ajatella toisin, vaikka lähiöissä asuvat ajattelevatkin toisin ja pitävät asuinpaikoistaan jopa niitä rakastaen? Suomalaisissa lähiöissä on esimerkiksi luontoa melkeinpä liikaa, ei liian vähän.

    Myös Soukassa asuvan ystävänsä kanssa Anu-Elina Lehti huudahtaa rohkeasti: ”Koska meistä kumpikaan ei saavuttanut keskiluokkaista kantakaupunkiunelmaa, olemme ottaneet aseeksemme uhmakkaan lähiöidentiteetin: Hei te töölöläiset kultalusikat, tulkaa tänne Soukan ostarin ghettoon katsomaan todellista elämää!”

Kyösti Salovaara, 2021.
Päärata jakaa lähiön: "Alakylä" vasemmalla,
"Yläkylä" oikealla. Juna tuo, juna vie.
Kuvan horisontissa Helsingin rautatieasema
on noin 11 kilometrin päässä.

Mitä pitäisi muuttaa jotta edellä kuvattu tilanne muuttuisi? Yksilö tietysti voi muuttaa (jos löytää riittävästi rahaa) Töölöön tai Tapiolaan, mutta ei sinne kaikki mahdu.

    Pitäisikö kunnanvaltuustoon valita edustajat kaupunginosien kiintiöinä? Vai kannattaisiko esimerkiksi Helsinki jakaa pienemmiksi ”kaupunkikunniksi”, niin kuin Pariisi ja Madrid on jaettu?

    Kun seuraa paikallisten kansalaisvaikuttajien johtamia ryhmittymiä tajuaa ettei suurkaupungin jakaminen pienkaupungeiksi johda hyvään. Paikalliset kaupunginosayhdistyksethän vastustavat kaikkia muutoksia kotialueellaan. Jos ”valta” annettaisiin kaupunginosiin, suurkaupungin yhteiset hankkeet ja suunnitelmat kuolisivat siihen paikkaan.

    Kaupunginosien kiintiöedustajat johtaisivat todennäköisesti samanlaiseen lopputulokseen. Mutta ehkä sellaista kannattaisi kuitenkin selvittää, että puolet kunnanvaltuuston paikoista jaettaisiin kaupunginosille jyvitettyinä kiintiöinä ja toinen puoli ehdokkaiden asuinpaikasta riippumatta.

Eduskunnassa näyteltiin kummallista demokratiaa. Vähemmistö yritti estää enemmistöä tekemästä päätöstä EU:n budjetista ja koronaepidemian tukipaketista. Valta pantiin pankolle loikoilemaan.

    Vähemmistö ei Suomen eduskunnassa pysty kaappaamaan valtaa, mutta se pystyy hyydyttämään parlamentaarisen vallan käyttämisen. Kuitenkin, niin kuin alussa todettiin, valta tulee aina käytetyksi, jos ei eduskunnassa niin jossain muualla. Jos se tapahtuu jossain muualla, siihen ei ole nokan koputtamista niillä, jotka ovat vallan käyttämisestä luopuneet

    Viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa entinen pääministerimme Paavo Lipponen puhui valtiomiehen viisaudella mutta myös nöyryydellä Suomen suhteesta Euroopan unioniin. Lipponen ihmetteli, mihin meikäläiset EU:n kannattajat luikahtivat kun keskustelu, tai paremminkin impivaaralaisten monologi, tukipaketista kävi kuumana. Jos haluaa keskustella, ei saa vaieta!

    Tom Clancyyn viitaten: Viisaiden epäkiitollisena tehtävänä on ratkaista vaikeita asioita eikä juosta karkuun. Typeryksille ongelmien hoitamista ei pidä antaa.

    Lipponen on älykäs idealisti ja realisti.

    ”Pienelle maalle sopii huonosti”, Lipponen sanoi, ”’ne siellä Brysselissä, me täällä Suomessa’ -asenne.” Lipposen mielestä vahva, pragmaattisesti muutoksiin suhtautuva EU on pienen Suomen etu eikä sen uhka.

    Mutta Suomi on EU:n ytimessä myös vahtimassa etteivät suuret valtiot tee meitä vahingoittavia päätöksiä päittemme ylitse: ”Siinä on kyse myös siitä, että niiden kanssa tulee nukkua kuin koira toinen silmä auki ja vahtia niitä, että mitä ne oikein puuhailevat .”

S.I, 2021.
Romi, n. 17 vee.