[ja ketunhäntä kainalossa?]
 |
Pysäytyskuva Ylen lähetyksestä 11.5.2024. |
Vapaus on sitä, että voin puolustaa omistani poikkeavia käsityksiä, vieläpä silloinkin, kun niitä esiintyy sellaisessa yhteiskunnassa tai maailmassa, jonka hyväksyn. Vapaus on sitä, että voin myöntää vastustajan olevan oikeassa.
- Albert Camus, 1945.
Maailma on kummallinen paikka ja Suomi.
Gibraltarin salmessa miekkavalaat upottivat taas purjeveneen. Viime syyskuussa näin Barbaten satamassa edellisen upotetun purjeveneen raadon. Miksi miekkavalaat hyökkäävät purjeveneiden eikä moottoriveneiden kimppuun? Onko niillä sellaista tietoa ilmastonmuutoksesta joka meiltä puuttuu?
Toissalauantaina Veikkausliigan ainoa suurseura HJK kohtasi kotistadionillaan pikkuruisen tammisaarelaisseuran. 22 pelaajaa: tasapeli. Katsojia oli 5000.
Samana päivänä Viikin koetilalla päästettiin 60 lehmää kesälaitumille. Katsojia oli 7000.
Johtopäätös: suomalaiset elävät agraarista menneisyyttään.
Yhtä kaikki: satakielet laulavat jo kosteikkojen reunamailla.
Eurovision laulukilpailut nostattivat mielenosoituksia pitkin Eurooppaa. Oltiin kovasti Hamasin puolella Israelia vastaan. Mielenosoittajilta unohtui, että Hamas on terroristijärjestö, joka käyttää Gazassa siviilejä militanttina puolustusmuurinaan.
Tietenkin mieltä saa osoittaa.
Hyvin usein, ellei aina, demokraattisissa yhteiskunnissa mielenosoittajat ovat jonkin epädemokraattisen ilmiön kannalla omaa, demokraattista hallitustaan vastaan. Hyvä demokratia kestää senkin.
Jonkinlainen paradoksi tässä on. Eikä se ole vain tätä päivää.
Kuinkahan usein kylmän sodan aikana Kremlissä huokailtiin tyytyväisenä: taas nuo hyödylliset idiootit Pariisin, Bonnin, Länsi-Berliinin, Lontoon, Rooman ja Washingtonin kaduilla edistävät meidän asiaamme.
Kun nyt Eurovision laulukilpailujen kuluessa edistyksellinen toimittaja-, taiteilija- ja poppariporukka otti kovasti kantaa Israelia vastaan, niin mihin koira olikaan haudattuna ja kenen kainalossa ketunhäntä vilkkuikaan? Ei kai taas Kremlissä myhäilty: hyödylliset idiootit jaksavat auttaa meitä!
No eihän maailma noin simppeli ole, sanotaan.
Ei olekaan.
Mutta ei sitä ymmärrä sittenkään.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuriosasto toitotti päivästä toiseen, että laulajien pitäisi boikotoida Malmön laulukisoja ja estää Israelin pääsy lavalle. Asiantuntijoitakin haastateltiin. He olivat samaa mieltä. Israelin mukanaolo politisoi kilpailun.
Vaatimalla Israelin boikottia, toimittaja-, taiteilija- ja poppariporukka yritti politisoida Eurovision laulukilpailut ja onnistui siinä.
Kun kilpailu sitten käytiin, yhdentekevä sellaisenaan, ns. asiantuntijaraadit ikään kuin yhteisellä päätöksellä yrittivät vesittää Israelin kappaleen kilpailun voitosta. Mutta kansalaiset eri puolilla Eurooppaa olivat toista mieltä ja nostivat esityksen melkein kärkeen. Ehkä tavikset vain kapinoivat median yksiniittistä ohjausta vastaan.
Nyt toimituksissa surraan äimän käkenä. Eikä helpota, että satakielet jo laulavat Vantaanjoen rannoilla.
Eilisessä Hesarissa tutkijoita haastettiin pohtimaan, miksi laulukilpailutkin jakavat mielipiteet poliittisesti, miksi vasemmistolaiset tuntuvat kannattavan Hamasia ja oikeistolaiset Israelia.
Myös tutkijat, Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart, olivat ymmällä, elleivät äimän käkenäkin. Laulukilpailun herättämällä ”kulttuurisodalla” on hyvin vähän tekemistä itse konfliktin kanssa, he sanoivat.
Miksi vasemmistolaiset tuntuvat kannattavan Hamasin terroristijärjestöä? ”En täysin ymmärrä, mistä se johtuu”, Hannu Juusola vastasi. ”Jos ajatellaan konfliktia itseään, Israel eikä Hamas kumpikaan edusta millään mittareilla vasemmistolaista politiikkaa. Politiikan osalta konfliktissa ei ole mitään luontevaa jakajaa.” (HS. 15.5.2024.)
Ei mitään luontevaa jakajaa!
Juusola ei kuitenkaan rohjennut epäillä, että kenties kysymys on sittenkin piilevästä antisemitismistä. Monelle tulee jatkuvasti yllätyksenä, että myös vasemmistossa esiintyy juutalaisvihaa, kenties hieman samalla asenteella kuin kansallissosialisteilla aikanaan. Juutalaiset nähtiin kapitalisteina ja riistäjinä.
Vapaamielisyyttään puhkuvien taiteilijoiden, toimittajien ja poppareiden mahdollinen antisemitismi on vielä kummallisempaa.
Äänekäs toimittaja-, taiteilija- ja poppariporukka hämmästelee, että kansa ei eliitin esimerkistä huolimatta dissannut Israelia. Taiteilijaporukan israelinvastainen yksimielisyys ei läpäissyt koko Eurooppaa. Kansalaiset eri puolilla mannerta äänestivät mitä halusivat eivätkä niin kuin media kehotti äänestämään.
Tästä tietenkin syytetään somea. Ainahan sitä syytetään.
Mutta entäpä jos kansalaiset todellakin ajattelevat omilla aivoillaan?
Kansalaisiin pettyneet toimittajat vaativat nyt, ettei Suomen pidä enää osallistua yhteisiin laulukilpailuihin. Heidän mielestään, kuten Ilkka Mattila kirjoitti eilisessä Hesarissa, kotikutoinen UMK (Uuden musiikin kilpailu) riittää hyvin suomalaisten laulajien ja musiikintekijöiden areenaksi. Mitä sitä nyt Eurooppaan menemään, jos suomalaisten esittämä omahyväinen saarna maailman hyvästä ja pahasta ei tehoa.
Hetkinen, mitäs tämä nyt on?
Kun tähän asti perussuomalaiset ovat sulkeneet fyysisiä rajoja, nyt sitten edistykselliset toimittajat, taiteilijat ja popparit haluavat sulkea suomalaiset musiikintekijät (ja kuuntelijat) kulttuurisen rautahaarniskan sisälle.
Kammottava pyrkimys! Meikäläisen kulttuurin finexit!
Aikoinaan kulttuuriväki availi ikkunoita Eurooppaan. Tänään ikkunat ja ovet halutaan sulkea jykevällä munalukolla, koska Eurooppa ei tanssi suomalaisen moraalipillin nuotein.
Edistykselliset toimittajat, taiteilijat ja popparit näyttävätkin noudattavan Franz Kafkan määrittelemää elämänalun kaksoistehtävää: ”Supista piiriäsi yhä ahtaammaksi ja käy uudelleen tarkastamassa, ettet vain piileskele jossakin piirisi ulkopuolella.”
 |
Pysäytyskuva Ylen lähetyksestä 11.5.2024. |
kirjoitit: "mutta entäpä jos kansalaiset todellakin ajattelevat omilla aivoillaan?"
VastaaPoistavoihan se olla niinkin, että populismi toimii parhaiten siellä, missä ajatellaan pelkästään omilla aivoilla.....
kaikki kehittyy, mutta kehittyykö myös omialla aivoilla ajattelu? omasta kokemuksestani voin sanoa, että omilla aivoilla ajattelu löytyy perin hitaasti, ehkä vasta sitten kun en sitä enää ehdi käyttää. tällä hetkellä omilla avoilla ajattelemisen jalanjälkeni on suurin piirtein töppösen kokoinen painauma. lohduttaudun sillä, että me ihmiset, eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, olemme enemmän tai vähemmän lammaskatraan puhdasverisiä tuotteita.
Kiitos meri! Epäilemättä tavoitat jotakin oleellista.
PoistaMutta ajatus yksilöstä ensi sijassa laumaeläimenä - mikä saattaa hyvinkin kuvata ihmisyhteisöä karkealla tarkastelulla - johtaa tietysti aika pessimistiseen ja kyyniseen ajatukseen ihmispolon asemasta laumassaan.
On sanottu, jotain näin, että demokratian idea on siinä, että kansalaiset vahtivat mitä "hallitsijat" tekevät ja voivat aina halutessaan vaihtaa nämä. Koska näin on, poliitikot ovat kaikki populisteja (etsiessään hyväksyntää kansalaisilta) ja kansalaiset ovat kaikki "oikeassa", tyhmistä mielipiteistään riippumatta.
Ajattelen että sama vahtiminen koskee myös mediaa: samalla kun media osallistuu päättäjien "vahtimiseen", median käyttäjät ovat velvollisia "vahtimaan" median toimintaa.
Minusta olisi kauheaa, laulukilpailuesimerkkiä käyttäen, että muutaman toimittajan ja taiteilijan masinoima Israelvastaisuus olisi hyväksyttä kaikkialla kansan parissa ja se oli "äänestänyt" juuri niin kuin Hesarin kulttuuriosasto halusi.
Ovatko yksilöt sitten kypsiä päättämään edustajistaan, päättäjistään. Monet tiedemiehet ovat sitä mieltä että eivät ole; että pitäisi olla jokin "testi" jonka läpäissyt saisi osallistua äänestämiseen. Pelkillä satunnaisilla mielipiteillä demokratiaa ei pysty kukaan ohjaamaan. Ei vaikka jokaisella meistä on jokin mielipide mistä tahansa.
Mutta toisaalta...
Israelin ja Hamasin välinen sota on jotain sellaista, jossa ei voi valita puolta.
VastaaPoistaMonet Israelia nyt arvostelevat eivät kyllä luultavasti kannata Hamasia, vaan toivovat, että Israel lopettaisi palestiinalaisten murhaamisen Hamasin jäseniä metsästäessään. Nämä osaavat piileskellä ja pystyvät piileskelemään toisin kuin tavalliset ihmiset.
Se on kauhistuttavaa, että nämä väkivaltaisuudet lisäävät antisemitismiä ja myös muualla kuin Israelissa asuvat juutalaiset saavat kärsiä Israelin valtion toimista, joille he eivät voi mitään sen enempää kuin kukaan muukaan.
Euroviisuista sen verran, että olen käymässä Tartossa ja täällä on parhaillaan osana kulttuuripääkaupunkitarjontaa ilmainen ulkoilmakonsertti, joka on kestänyt jo toista päivää ja aiheena on Euroviisujen sävelmät kautta aikain. Olen kuullut paljon mm Abban tuttuja lauluja. Itse Conchita Wurst on tulossa tänä iltana esiintymään, ja kesäkuussa on Stingin konsertti.
Minusta on hienoa, että Tartossa tarjotaan tällaista kulttuuria, johon eri-ikäiset ihmiset näyttävät osallistuvan yhdessä, ei vain "kyldyyriä".
Saa nähdä, miten käy koko Euroviisujen tulevaisuudessa. Nykyään on vaikea tehdä mitään sovussa yhdessä.
Jotain perisuomalaista siinä, että kun Eurooppa ei tanssi suomalaisen pillin mukaan, ollaan heti valmiita heittämään kirves kaivoon ja vetäytymään kotikonnuille suremaan.
PoistaLipposen Paavo sanoi aikoinaan että Suomen pitää olla ytimissä. Stubb on toistanut samaa. Suomalainen kulttuuriväki on eri mieltä. Ei ytimiä ole muualla kuin Suomessa, se ajattelee.
Mistäköhän johtuu ettei Euroopassa, Suomi mukaan lukien, synny oikein yhteistä visiota tai tienviittaa mihin mennä? Hesarin päätoimittaja arvelee tänään, että se johtuu johtajien puutteesta. Toista oli ennen?
Mukavia hetkiä Tartoon, Marjatta!
Kävelin eilen aurinkoisessa Helsingissä. Valtavasti porukkaa. Silmiin pisti, että suurin osa liikkeellä olijoista oli jotain 20 vuotiaita ja alle. Tyypillistä meille: täällä eivät sukupolvet kohtaa julkisessa tilassa, toisin kuin esim. Etelä-Euroopassa.
Joskus nuoruudessa laitoin jonkun typerän kirjoitelman johonkin ja sain arvosteluksi " ei elämä näin mustavalkoista ole" Eikä ehkä simppeliäkään kuten sanoit. Ihmiset vain käyttäytyvät sillä tavoin kuin olisi. Tässä kirjoituksessa oli niin paljon pähkäiltävää, etten syvenny siihen sen kummemmin, enkä osaa edes valita puoliani sen kummemmin Hamasin tai Israelinkaan suhteen ja kukapa pikkuihmisen valinnoista piittaa tuon taivaallista. Entivanhaan Tulenkantajat todellakin avasivat ikkunoita eurooppaan, mutta en osaa päättää, pitäiskö olla jo sulkutuulella? Ihana että lehmät saivat niin paljon kannattajia! Olihan se aikoinaan kivaa katsottavaa kun navetan ovet avattiin ja riemuhyppely alkoi, naurattaa vieläkin kun muistan vanhan Omenan kevättanssin, siinä jäivät vasikatkin toiseksi. Maailma oli silloin niin tyystin erilainen. Sodan arvet olivat ihmisillä vielä syvällä sielussa, toisilla myös fyysisesti. Kaikki oli karumpaa ja tunteet kätkettiin usein pinnan alle, silti ilo oli aitoa ja yksinkertaista.
VastaaPoistaSilloin kun tulenkantajat availivat ikkunoita, oli Euroopassa kaiketi paljon sellaista mitä Suomesta puuttui.
PoistaEntäpä nyt?
Mutta jos ikkunan sulkee ja vetää paksut verhot, tulee sisällä pimeää eikä oikein tiedä onko päivä vai yö.
Tämä tietenkin vertauskuvana. Tuli mieleen, kun äsken selailin suomalaista laveaa kulttuuriesseetä 30-luvulta, että sotien välissä Eurooppa availi ikkunoita USA:han, ja toisaalta pakeni rousseaun tavoin luonnon palvontaan, simppeliä ihmistä etsien.
Onkohan sama meno edelleen menossa?
No, taisi se HJK pelatakin huonommin kuin laitumelle päässeet lehmät. Ja valmentaja sai tänään potkut. Kova maailma.
kyösti
VastaaPoistasuomalaisen moraalipillin nuotit, vapaamielisyyttään puhkuvat taiteilijat ja kulttuuriset rautahaarniskat... mainioita kiteytyksiä, kiitos. lisäisin vielä nielaisuvalmiiksi pureskellut mielipiteet, joihin itsekin syyllistyn.
minua onkin ruvennut pännimään se tapa, jolla tuomitsen asiat. minulla on taipumus suosia selkeitä hyvän ja pahan vastakkainasetteluja, ja mielellään vielä yksinkertaistetun dramaattisessa muodossa. eläydyn ja otan kantaa 'hyvän' ja 'jalon' puolesta.
on kauheaa havaita, miten oikeassaolevasti sitä ajattelee. toisaalta jos ole ole yhtään besserwisser-asennetta, niin on vaikea arvioida tai arvostella mitään. jotenkin näin se menee, eikö.
ps. tässä yhteydessä haluan kiittää sinua älykkästi vastakkaisista kannoistasi; deadline torstaina on antanut avaruutta ajattelulleni. se on hemmetin nastaa.
Joo, niin se menee, meri.
PoistaOlen usein ajatellut että jokaisessa ihmisessä on "monta" minää, jotka keskustelevat keskenään, ja yksi niistä usein se "mustavalkoinen" minä. Sellaista tarvitaan, varsinkin jos aikoo julkaista mielipiteitään. Jokaisessa on myös sisään rakennettu itsesensuuri-minä, joka säätelee miten missäkin tulee sanoneeksi tai kirjoittaneeksi.
Kauan sitten, juuri kun oli alkanut kirjoittaa Parnassoon, juttelin Parnasson legendan Tuomas Anhavan kanssa puhelimessa. Anhava kertoi jostakin kaverista maaseudulla joka oli lähettänyt kirpeän kirjeen jonkin Parnasson jutun tiimoilta. Anhava oli pyytänyt että ko. kirjoittaja laventaisi mielipiteitään jutuksi lehdessä. Kun Anhava sitten sai tuon jutuksi aiotun kirjoituksen, hän pettyi koska kirjoittaja oli vesittänyt ja laimentanut mielipiteensä ja pointtinsa niin ettei siitä mitään virkistävää julkaisukelpoista syntynyt.
Mutta eihän tietysti aina pidä eikä kannata kärjistää ja liioitella. On erilaisia mielentiloja ja erilaisin minätunteita, kaikkea mustan ja valkoisen väliltä. Pitäisi vaan löytää aina paras kulloisenkiin tilanteeseen.
Joskus haksahtaa, tulkitsee tilanteen väärin ja se kenties jopa kaduttaa, mutta... parempi sanoa kuin katua.
Hyvää keskustelua täällä. Haluan liittyä vielä mukaan siihen muutamalla mietteellä, vaikka en luultavasti osaa sanoa mitään erityisempää, saati sitten uutta.
VastaaPoistaOlisi hyvä pysyä avoimena sillä tavalla, että ei lyö lukkoon mielipidettään jostakusta ihmisestä, niin että ei näe häntä kuin jonkin ryhmän jäsenenä tai jostain asiasta, niin ettei ole valmis muuttamaan mielipidettään siitä uuden tiedon valossa. Niin se menee, mutta se ei ole aina helppoa.
Kun Timo Soini valittiin keskustelijaksi Ylen Jälkiviisaat-paneeliin, niin Maryan Abdulkarim jäi pois perustellen vetäytymistään sillä, että ei voi keskustella Soinin kanssa. Tällainen ylimielinen ovien sulkeminen on pahasta ja sitä tekevät nyt nuoret kulttuuri-ihmiset yhä enemmän.
Tuolla aiemmin totesit Kyösti vastauksessasi kommenttiini, että meillä sukupolvet eivät kohtaa julkisessa tilassa. Tämäkin on tylyä erottelua.
Kun lapsi tulee murrosikään, niin hänen ei ikään kuin sovi enää liikkua vanhempiensa kanssa. Välimerellä kolmen sukupolven perheet istuvat yhdessä syömässä illallista ravintoloissa. Myös Tartossa ihmiset liikkuivat perheittäin ulkona illalla. Huomasin myös, että lapset tottelivat ja olivat rauhallisempia kuin meillä.
Meillä lapset saavat kännykän varhemmin kuin missään muualla, mikä varmaan vaikuttaa paljon enemmän kuin on ajateltu.
Aikuismaista kännykän käyttöön oppimista pidetään tärkeänä, mutta muissa asioissa utopistisesti tulkittua ja ihannoitua lapsentasoisuutta pidetäänkin sitten tärkeämpänä kuin lapsen kasvattamista tähän olemassaolevaan yhteiskuntaan ja sen sääntöihin. Auktoriteetin ottamista kavahdetaan - voi se olla laiskuuttakin.
Muistelen lehtijuttua jossa Rosa Meriläinen kertoi kuunnelleensa ihastuksissaan oven takana, miten hänen poikansa pisti ranttaliksi, riehui ja uhmasi ohjaajia lasten kerhossa. Siis ihastuksissaan!
Kiitos Marjatta! Jokainen sana on sanotun arvoinen.
PoistaTässä, extempore, tulee mieleen että onko Suomen, suomalaisten, arkipäivässä jonkinmoinen ongelma siinä, että sukupolvet erkaannutetaan tosistaan niin totaalisti heti kun lapsi tulee aikuisuuteen.
Onko se erkaannuttaminen nimenomaan suomalainen ilmiö?
Muistan erän havahtumiseni. Istuudittiin poikani kanssa kauan sitten Nizzan kukkatorin reunalla sijaitsevaan ravintiolaan. Katselin terassilla istuvia. Tajusin että meitä oli kaikenikäisiä, lapsesta vanhuksiin. Huomasin että yhdessä pöydässä juotiin cokista, toisessa valkoviiniä, kolmannessa olutta ja neljännessä, meidän pöydässä pastista. Kahvila yhdisti siis kaikenlaisia ihmisiä.
Ei tuommoinen ole Suomessa mahdollista. Täällä sukupolvet ja erilaisia juomia nauttivat erotellaan ikään kuin tukit aikoinaan Kymijoen suussa. Jos me emme kohtaa arjessa toisiamme, niin mitä me lopulta olemme?