Veroporsas

[lihaa ja verta vai aineeton hybridi?]

Kyösti Salovaara, 2023.

Veroporsas Heidelbergissä?
Berliiniläisen Michael Schoenholtzin veistos (1978).

On illanpaisto, ja silkavat saijat

luopoissa pirkeinä myörien ponkii:

surheisna kaikk’ kirjuvat lorokaijat

ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

- Lewis Carroll: Liisan seikkailut peilimaailmassa (1872). Suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. K.J. Gummerus, 1974.

Maapallon pinnalta, niin maalta kuin mereltä, löytyy monenlaista ”luontoa”. On täysin villiä ja totaalisen urbaania. On kasveja ja eläimiä, joiden elinkaari on puhdasta darwinismia. Sitten on kasveja ja eläimiä, joiden elinvoima riippuu ihmisen luomasta sivilisaatiosta.

    Varpuset eivät ole vähentyneet tehometsänhoidon takia vaan siksi, että maatalojen ja navettojen kulmilta lantakasat siistittiin pois. Monet kasvit ja eläimet kulkevat ihmisen mukana paikasta toiseen. Ilmaston muutos luo uusia ja hävittää vanhoja elinpiirejä.

    On mielenkiintoista, että suomalaiseen faunaan on ilmestynyt uusi eläin: veroporsas.

    Mistä se tuli? Onko se kotoperäinen vai vieras laji?

    Maan hallitus on keskustellut veroporsaasta ja veroporsaan reiän mahdollisesta haittavaikutuksesta. Nimeämättömien lähteiden mukaan hallituksessa on kahdenlaista ilmaa: toiset katsovat että veroporsas kuuluu suomalaiseen faunaan, toiset pitävät sitä haitallisena vieraslajina. 

Veroporsaasta on keskusteltu varsinkin Helsingin Sanomissa. Siellähän tutkiva journalismi kukkii.

    Veroporsaat (ja niiden reiät) on liitetty jossain määrin nuoriin naisiin, jotka menestyvät somessa ja konsulttitoimistoissa. Onko faunaamme ilmestynyt lähtökohtaisesti feminiini otus? Jos on, sen analyysi kiehtonee myös Hesarin kulttuuriosastoa, jolle miehinen katse on pelkkää myrkkyä.

     Mutta kulttuuriosastolla veroporsasta ei vielä ole käsitelty. Ei myöskään tiede- eikä luontotoimituksissa, mikä tuntuu kummalliselta. Onhan uuden lajin ilmestyminen faunaamme aikamoinen uutinen.

    Jossain määrin on epäselvää, miltä veroporsas näyttää. Onko se perinteisen porsaan muotoinen vai näyttääkö se enemmänkin villisialta, jolla on pipo päässä ja silmälasit? Saako veroporsaan nahkasta siistejä käsineitä?

    Suomalaisessa "kansanperinteessä" on hienoja ilmaisuja porsaista ja sikaeläimistä. ”Piestään kuin vierasta sikaa”, sanotaan. Ihmettelen kyllä miksi naapurin sikaa saa noin vain piestä. Entinen formulaselostaja tapasi sanoa, että ”Häkkinen parantaa kuin sika juoksuaan”. Ehkä niin tapahtui. Mutta kun nuorempi formulaselostaja huudahti innostuneesti, että ”Bottas paranee kuin sika juostessaan”, kuulija hämmästyi: kannattaako sairaat eläimet pakottaa juoksemaan jotta ne paranisivat?

    

Kyösti Salovaara, 2025.

Julkisessa sanassa veroporsasta käsitellään ankarin sanoin.

    Vaaditaan että veroporsaan reikä pitää tukkia pikaisesti.

    Puhutaanko tässä veroporsaan suusta vai takapäästä?

    Onko veroporsas päästellyt jotakin – jommasta kummasta päästä – niin pahaa, että se järkyttää sekä valtionvarainministeriötä että ministeriä?

    Veroporsaalle ei ole löytynyt puolustajia. Sen elinpiiriä uhkaa sekä media että valtio.

    Oletan että veroporsas on kuitenkin vikkelä liikkeissään, vähän niin kuin formulaselostaja sanoi. Se kipaisee puun taakse eikä sitä kukaan näe.

    Betoniporsaat ovat toista rotua.

    Ne jähmettyvät paikalleen. Estävät muidenkin kuin itsensä kulkemisen. Betoniporsas ei ole lainkaan sympaattinen olio, toisin kuin veroporsas, jonka voi kuvitella mielenkiintoisen näköiseksi otukseksi.

    Onko veroporsas sukua jalopeuralle ja lohikäärmeelle? Ainakin sille löytyy sydänystäviä verokarhujen laumasta.

Helsingin Sanomien luontotoimittajat ja ravintolakriitikot eivät ole ottaneet kantaa veroporsaaseen. Pitääkö sen elintilaa laajentaa vai supistaa? Saako veroporsaasta syötävää ja jos saa, niin miten uudet ravintosuositukset suhtautuvat sen arkikäyttöön? Juhlistaako veroporsas pyhäpäivää?

    Ihminen voi hyvässä tarkoituksessa pilata faunalta elämän mahdollisuudet.

    Espanjassa ja Portugalissa kasvaa ja kasvatetaan mm. korkkitammia.

    Korkkitammilehdot ovat hieno elinympäristö monelle eläinlajille, perhosista suuriin otuksiin.

    Kun viinipullojen korkeissa on hyvässä tarkoituksessa (kai) luovuttu korkkikorkeista ja siirrytty kierrekorkkeihin ja muovikapseleihin, tammilehtojen tarjoama elinympäristö katoaa. Espanjassa esimerkiksi iberianilves ja iberiankeisarikotka ovat tästä syystä uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. 

    Tehdessään hyvää ihminen tekee joskus pahaa. Ja päinvastoin.

Kokeeko veroporsas iberiankeisarikotkan kohtalon?

    Iberian niemimaan tammilehdoista tulee mieleen iberian sika ja porsas.

    Tämä suureksi kasvava musta sikarotu, kenties foinikialaisten Espanjaan tuoma, vaeltelee luonnossa ”vapaana” ja syö mm. tammenterhoja. Tästä syystä sen liha on terveellisempää kuin muiden sikarotujen.

    Espanjassa käyvät tutustuvat väistämättä jamón ibéricoon, ilmakuivattuun iberian porsaan lihaan. Mutta vähemmän tiedossa on, että iberian porsasta löytyy ravintoloiden menuista muullakin tavoin tehtynä, ja sen makuisena, että sitä ei osaa pitää perinteisenä sianlihana. Maittavampaa siis.

    Joten kun menet Espanjaan, tarkkaile ruokalistaa. Kun sieltä löytyy ruokalaji Secreto Ibérico tai Presa Ibérica tai Pluma Ibérica, tilaa ja yllätyt. 

    Miten tämä liittyy veroporsaaseen?

    Vastaan: en minä tiedä. En tiedä syövätkö veroporsaat tammenterhoja.

    Veroporsas on kuitenkin ilmestynyt suomalaiseen faunaan. Se on tosiasia. Eivätkä sitä tuoneet Suomeen foinikialaiset vaan suomalaiset nuoret naiset.

    

Kyösti Salovaara, 2025.

Korkkitammilehto Andalusiassa.