Playboy

[John Reedin henkilökuva]

John Dos Passos: Playboy

(Otteita romaanista Nineteen Nineteen, 1932)

John Reedin

     isä oli U.S. sheriffi, merkkihenkilö Oregonin Portlandissa

     Jack oli lupaava poika

     siispä hänen väkensä lähetti hänet Itään kouluun

     ja Harvardiin.

     Reed oli lupaava nuorukainen, hän ei ollut juutalainen eikä sosialisti eikä hän

tullut Roxburystä; hän oli vahva ahnas kaikkeen viehtynyt; miehen on elämässään

pidettävä monista asioista.

     hän piti miehistä hän piti naisista hän piti syömisestä ja kirjoittamisesta ja ryyppäämisestä ja sumuisista öistä ja jalkapallosta ja riimillisestä runoudesta

     luentosalien hälinästä

     väistyvästä syksystä jalavista vanhojen talojen tiilistä;

     ruosteinen koneisto vinkui, dekaanit värisivät, hammasrattaat pyörähtivät

päättäjäispäivään, ja Reed oli ulkona maailmassa.

Linc Steffens puhui osuustoiminnallisesta yhteiskunnasta.

     Diogenes Steffens, Sokrates Steffens kyseli miksi ei vallankumousta?

Jack tahtoi elää tynnyrissä ja kirjoittaa runoja; mutta hän tapaili pummeja työmiehiä riskejä kavereita joista hän piti kavereita vailla onnea vailla työtä miksi ei vallankumousta?

     Hän ei voinut keskittyä työhönsä kun niin monet olivat onnea vailla:

     Elämä, vapaus, onnen tavoittelu;

     kaikkea muuta silkkikehräämöjen tykönä kun

     yhdeksäntoista-yhdeksäntoista

     hän meni Patersoniin kirjoittamaan lakosta, poliisit pieksemässä marssivia tekstiilityöläisiä, lakkolaiset vankilassa; ei aikaakaan kun hän oli marssiva lakkolainen poliisien pieksemä vankilassa;

     hän ei halunnut vapaaksi lehtensä takuilla, hän oppisi enemmän lakkolaisten kanssa vankilassa.

     Hän oppi toivon uudesta yhteiskunnasta missä kukaan ei olisi onnea vailla.

     miksi ei vallankumousta?

 

Metropolitan Magazine lähetti hänet Meksikoon

     kirjoittamaan Pancho Villasta

     Pancho Villa opetti hänet kirjoittamaan ja vuoristo ja kookkaat kaktukset ja pienillä toreilla soittavat yhtyeet ja panssaroidut junat

     ja kirottu pöly ja luotien vihellys

     autiomaan kauheassa yössä ja maatyöläiset jotka kuolivat näkivät nälkää tappoivat vapauden tähden

     maan veden koulujen tähden.

     Meksiko opetti hänet kirjoittamaan.

Sota puhalsi sammuksiin kaikki Diogenesin lyhdyt;

     Jack Reed oli aikansa paras amerikkalainen kirjailija, jos ihmiset olisivat halunneet tietoja sodasta he olisivat voineet lukea mitä hän kirjoitti artikkeleissaan

     Saksan rintamalta

     Serbiasta

     Salonikista

     linjojen takaa tsaarin vaappuvassa valtakunnassa

     vankina Cholmissa.

     Kaluunaherrat eivät meinanneet päästää häntä Ranskaan koska hän oli kuten sanottiin hupaillut saksmannien juoksuhaudoissa tykkijoukkueen kanssa ja hunnien tykki osoitti Ranskan sydämeen... playboy hommia, mutta oliko sillä loppujen lopuksi väliä kuka laukaisi tykit tai mihin ne oli suunnattu? Reed oli poikien kanssa joita räjäytettiin helvettiin,

     saksalaisten ranskalaisten venäläisten

     ja yhdeksäntoista-seitsemäntoista

     hän oli sotilaiden ja talonpoikien kanssa

     Pietarissa lokakuussa:

     Smolna,

Kymmenen päivää jotka järkyttivät maailmaa;

ei enää Villaa, maalauksellista Meksikoa, Harvard Clubin playboy kamaa, riimillistä runoutta, vanhanajan sotakirjeenvaihtajan hyviä juttuja,

     tämä ei enää huvittanut.

Kotona Valloissa syytteitä, Masses-lehden oikeudenkäynti, wobblien oikeusjuttu, Wilson sullomassa vankilat täyteen,

     väärennettyjä passeja, puheita, salaisia asiapapereita, piilopaikkoja   höyrylaivojen kolikomerossa;

     vangittu Suomessa kaikki paperit varastettu;

     ei enää mahdollisuutta riimittää runoja mukavia juttuhetkiä.

     Maailma ei huvita enää,

     on vain konekivääritulta ja tuhopolttoja

     nälänhätää täitä luteita koleraa pilkkukuumetta

     ei liinoja siteiksi ei kloroformia eikä eetteriä kuolio tappaa tuhansia haavoittuneita ja kaikkialla on vakoilijoita.

     Smolnan ikkunat valkohehkuisina kuin bessemerrauta,

     Smolnassa ei nukuta,

     Smolna jättiläismäinen valssaamo käy kaksikymmentäneljä tuntia päivässä valssaten miehiä kansakuntia toiveita vuosituhansia kiihokkeita pelkoja,

     raaka-ainetta

     uuden yhteiskunnan

     perustaksi.

Miehen on elämässään tehtävä monia asioita.

     Reed oli lännestä ja hän tarkoitti mitä sanoi.

     Hän heitti menemään sen minkä omisti ja itsensä Smolnaan,

     proletariaatin diktatuuriin;

     neuvostoliitto

     ensimmäinen työläisten tasavalta

     perustettiin ja kestää.

     Reed kirjoitti, otti huolekseen tehtäviä (kaikkialla oli vakoilijoita), työskenteli kunnes kaatui,

     sai pilkkukuumeen ja kuoli Moskovassa.

(vapaasti ja lyhentäen suomentanut Suomen Sosialidemokraattiin 8.3.1980 Kyösti Salovaara)

P.S.

John Dos Passosin ja hänen aikalaiskirjailijoidensa elämää sivuttiin parin viikon takaisessa pakinassani Hemingway & Gellhorn.

John Reed 1887-1920.

Warren Beattyn ohjaama elokuva Punaiset (Reds, 1981) kertoi John Reedin elämästä ja sai kolme Oscaria, mm. parhaasta ohjauksesta.

Leikkeitä vuosien varjosta