[helpon hakemisen mahdottomuus]
Kyösti Salovaara, 2019. Cherbourg, Normandia. |
Maailma on selitetty ja sanottu.
-
Haavikkoa ja Wittgensteinia mukaillen.
Kirjailijoiden valinnan kriteerit ovat subjektiiviset.
-
Pekka
Tarkka:
Suomalaisia
nykykirjailijoita. 1989.
Googlettavat lukijat ovat yhtä lailla uhka kuin mahdollisuuskin sekä elämäkerralle että elämäkerralliselle romaanille.
-
Minna Maijala: Parnasso 1/2022.
Voittaja kuuluu saalilleen.
-
F. Scott Fitzgerald: Kaunis ja kadotukseen tuomittu. 1922.
Rakastan aasinsiltoja.
Ne
ovat huono ohje kirjoittajalle, mutta hyvä perustelu poiketa
teemasta ja kirjoittaa asian vierestä.
Sitä
paitsi, jos aasi pystyy ylittämään sillan, miksi en minä?
F.
Scott Fitzgerald, Paavo Haavikko ja Ludwig Wittgenstein eivät
oikeastaan liity tähän pakinaan. Yhtä vähän siihen
liittyy johtokuvassa oleva sateenvarjotehdas Cherbourgissa.
Tai
hetkinen.
Sateenvarjotehdas ja sen myymälä itse asiassa johdattavat
pakinan teemaan.
Internetistä on helppo etsiä mitä tahansa.
Sieltä löytää ”mitä tahansa”.
Ennen
nettiä, vanhoina hyvinä aikoina, piti turvautua kirjoihin,
hakuteoksiin, joissa ”taideteoksia” ja niiden tekijöitä
käsiteltiin lyhyesti tai pitkästi, arvottaen tai pelkästään
faktat todeten. Hakuteokseen pääseminen osoitti arvostusta
sinänsä, vaikka VHS-videoita ja DVD-elokuvia esittelevissä
teoksissa pyrittiinkin käsittelemään ”kaikki” elokuvat.
Ainakin kaikki englanninkieliset filmit.
Suurella
kielialueella hakuteoksille riitti ostajia.
Jacques
Demyn ohjaama musikaalielokuva Cherbourgin sateenvarjot (Les
Parapluies de Cherbourg) sai ensi-iltansa 1964, filmin pääosissa
Catherine Deneuve ja Nino Castelvuono. Elokuva poikkesi valtavirran
musikaaleista siinä, että myös kaikki vuorosanat laulettiin.
Demy
oli riittävän tunnustettu ohjaaja päästäkseen englanninkielisiin
hakuteoksiin, ja Cherbourgin sateenvarjot riittävän persoonallinen
elokuva.
”Demyn
lumoava rakkaustarina herätti joksikin aikaa arveluja, että jokohan
Hollywoodin ylivaltaa musikaaleissa viimeinkin horjutetaan”, arvioi
The Oxford Companion to Film vuonna 1976. Ephraim Katzin melkein 1500
sivuinen The Film Encyclopedia piti vuonna 1994 Demyn filmin
musikaalirakennetta vallankumouksellisena, mutta totesi että
elokuvan tuoreus tuntuu jonkin ajan päästä ohuelta.
Leslie
Halliwellin The Filmgoer’s Companionin melkein tuhatsivuinen 5.
painos vuonna 1976 kehui Cherbourgin sateenvarjoja naiivin
romanttiseksi mestariteokseksi. Halliwell totesi, että onneksi se ei
kuitenkaan innostanut elokuva-alaa uudenlaisen kevyen elokuvaoopperan tulvaan. Leonard Maltinin yli 1600 sivuinen - ja yli 20 000 hakusanaa
sisältävä – Leonard Maltin’s 2001 Movie & Video Guide
kirjoitti vuonna 2001 Demyn filmistä vain muutaman sanan todeten,
että Michel Legrandin unohtumaton musiikki ja filmin upea kuvaus
synnyttivät loistavan romanttisen draaman.
Tänään
samanlaisia arvioita voi lukea yhteenvetona Wikipediasta.
2001. |
1994. |
1976. |
Voittaja kuuluu saalilleen. Metsästäjä kuuluu saaliilleen. Tietoa hakeva kuuluu tiedolleen?
Löytääkö
sen mitä etsii? Vai etsiikö sitä mitä löytää? Löydänkö
sieltä mistä etsin, jotakin mitä en etsinyt? Onko tiedon ”paikka”
tärkeämpi kuin sen sisältö?
Internetin
ensimmäisinä vuosina minulla oli tapana ”leuhkia”, että löydän
hakemani kirjailijan tai elokuvaohjaajan muutamassa sekunnissa
kirjahyllystäni samalla kun hakukoneilla etsiminen on vaikeaa ja hidasta.
Sittemmin
hakukoneet kehittyivät, tulivat nokkelaa nokkelammiksi. Enkä moista
lausuntoa menisi enää antamaan edes provokatiivisessa mielessä,
vaikka joltakin kantilta provokaatioon saattaa olla aihetta.
Alkuaikoina
piti siis tietää aika tarkasti mitä haki, toisin kuin nykyään.
Siihen aikaan vielä ilmestyi painettuja laajoja ensyklopedioita,
joiden kirjailija- ja ohjaaja-artikkelit olivat jopa loistavia.
Käyttämällä painettuja kirjoja löysi yhdestä kirjailijasta
monta eri näkemystä.
Tänään
parhaat hakukoneet ”tietävät” mitä maailmassa tapahtuu; ne
osaavat pienestäkin vihjeestä etsiä hakemaasi tai ainakin
yrittävät ”arvata” mitä haet. Toisaalta jotkut
erikoistietokannat, niin kuin elokuviin keskittyvä IMDB käyttävät alkeellista hakukonetta, joka tarvitsee aika täsmällistä
ennakkotietoa löytääkseen kaivatun elokuvan.
Tietomassojen keskiössä "loistaa" sitten Wikipedia, josta löytyy kaikki mahdollinen
tieto. Vai löytyykö?
Eri
kielialueiden Wikipediat poikkevat toisistaan. Pienen Suomen Wikipedia
on ”pieni”, ainakin mitä tulee esimerkiksi kirjallisuuteen. Niinpä luulenkin että kulttuurista kirjoittavat ihmiset pyrkivät
julkaisemaan kirjoituksiaan muualla kuin Wikipediassa, kun taas
jostakin erikoisalueesta, vaikkapa laivoista tai ratikoista löytyy
hämmästyttävästi tietoa. Kansainvälisiltä Wikipedian sivuilta
voi jopa reaaliajassa seurata mitä jalkapallomaailmassa tapahtuu.
Siis:
kaikki hyvin!
1989. |
1977. |
2002. |
1969. |
Jos ei tyydy Wikipediaan, niin onko kaikki hyvin? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.
Silloin
kun minulla oli neljä elokuvahakemistoa, löysin vaivattomasti
neljästä ensyklopediasta aika kattavan yhteenvedon Jaques Demyn
musikaalielokuvasta Cherbourgin sateenvarjot. Mitä löydän netistä?
Googletan
hakusanalla ”Cherbourgin sateenvarjot”. Osumia tulee 14 100.
Sitten kirjoitan hakuehdoksi ”Les Parapluies de Cherbourg”: saan
753 000 osumaa. Kolmas haku ”The Umbrellas of Cherbourg” tuottaa
1 220 000 osumaa.
Tietoa
siis löytyy.
Mutta
löydänkö tarjotusta hakemani?
Tietysti
löydän jotain ja paljonkin, mutta valehtelisin jos väittäisin
että löydän kaiken tarpeellisen tai nimenomaan oleellisen. Kuinka monta
”työpäivää” minulta kuluisi oleellisen etsimiseen? Kuinka
monta työviikkoa siihen, että löydän Demyn elokuvasta jotakin
niin fiksua ettei juuri kukaan vielä tiedä siitä mitään, koska
kukaan ei ole jaksanut selvittää mitä "osumasivu" 1 193 253
paljastaa?
Google
voittaa vanhat hakuteokseni mennen tullen ja silti epäilen. En ehkä
löydä etsimääni, mutta tajuan etsineeni sitä mitä en löydä,
koska olen liian laiska löytämään miljoonan osuman joukosta
hakemaani.
Se
että tieto on olemassa, ei tarkoita että pystyn käyttämään
sitä.
Ne
jotka ajattelevat ettei enää tarvita sanomalehtiä (paperilla tai
diginä), esseekokoelmia, tietokirjoja, hakemistoja jotka joku
ihminen tai joku toimitus on järjestänyt jollakin tavalla ja
valikoinut jollakin tavalla, eivät tiedä mitä ajattelevat. He
eivät ajattele sanan tai paremminkin tiedon kumuloituvan
hierarkian oikeaa merkitystä.
Kun
katson tekemäni Googlehaun osumamäärää - 1 220 000 mahdollista
viittausta Demyn elokuvaan Cherbourgin sateenvarjot - vaivun
epätoivoon. Sen tietäminen ettei ehdi tai jaksa samoilla tiedon
luo, alkaa ahdistaa.
Tiedon
valtakunta on tässä, mutta missä minä olen?