Mistä etsii kun löytää?

 [helpon hakemisen mahdottomuus]

Kyösti Salovaara, 2019.
Cherbourg, Normandia.

Maailma on selitetty ja sanottu.

- Haavikkoa ja Wittgensteinia mukaillen.

Kirjailijoiden valinnan kriteerit ovat subjektiiviset.

- Pekka Tarkka: Suomalaisia nykykirjailijoita. 1989.

Googlettavat lukijat ovat yhtä lailla uhka kuin mahdollisuuskin sekä elämäkerralle että elämäkerralliselle romaanille.

- Minna Maijala: Parnasso 1/2022.

Voittaja kuuluu saalilleen.

- F. Scott Fitzgerald: Kaunis ja kadotukseen tuomittu. 1922.

Rakastan aasinsiltoja.

    Ne ovat huono ohje kirjoittajalle, mutta hyvä perustelu poiketa teemasta ja kirjoittaa asian vierestä.

    Sitä paitsi, jos aasi pystyy ylittämään sillan, miksi en minä?

    F. Scott Fitzgerald, Paavo Haavikko ja Ludwig Wittgenstein eivät oikeastaan liity tähän pakinaan. Yhtä vähän siihen liittyy johtokuvassa oleva sateenvarjotehdas Cherbourgissa.

    Tai hetkinen. 

    Sateenvarjotehdas ja sen myymälä itse asiassa johdattavat pakinan teemaan.

Internetistä on helppo etsiä mitä tahansa.

    Sieltä löytää ”mitä tahansa”.

    Ennen nettiä, vanhoina hyvinä aikoina, piti turvautua kirjoihin, hakuteoksiin, joissa ”taideteoksia” ja niiden tekijöitä käsiteltiin lyhyesti tai pitkästi, arvottaen tai pelkästään faktat todeten. Hakuteokseen pääseminen osoitti arvostusta sinänsä, vaikka VHS-videoita ja DVD-elokuvia esittelevissä teoksissa pyrittiinkin käsittelemään ”kaikki” elokuvat. Ainakin kaikki englanninkieliset filmit.

    Suurella kielialueella hakuteoksille riitti ostajia.

    Jacques Demyn ohjaama musikaalielokuva Cherbourgin sateenvarjot (Les Parapluies de Cherbourg) sai ensi-iltansa 1964, filmin pääosissa Catherine Deneuve ja Nino Castelvuono. Elokuva poikkesi valtavirran musikaaleista siinä, että myös kaikki vuorosanat laulettiin.

    Demy oli riittävän tunnustettu ohjaaja päästäkseen englanninkielisiin hakuteoksiin, ja Cherbourgin sateenvarjot riittävän persoonallinen elokuva.

    ”Demyn lumoava rakkaustarina herätti joksikin aikaa arveluja, että jokohan Hollywoodin ylivaltaa musikaaleissa viimeinkin horjutetaan”, arvioi The Oxford Companion to Film vuonna 1976. Ephraim Katzin melkein 1500 sivuinen The Film Encyclopedia piti vuonna 1994 Demyn filmin musikaalirakennetta vallankumouksellisena, mutta totesi että elokuvan tuoreus tuntuu jonkin ajan päästä ohuelta.

    Leslie Halliwellin The Filmgoer’s Companionin melkein tuhatsivuinen 5. painos vuonna 1976 kehui Cherbourgin sateenvarjoja naiivin romanttiseksi mestariteokseksi. Halliwell totesi, että onneksi se ei kuitenkaan innostanut elokuva-alaa uudenlaisen kevyen elokuvaoopperan tulvaan. Leonard Maltinin yli 1600 sivuinen - ja yli 20 000 hakusanaa sisältävä – Leonard Maltin’s 2001 Movie & Video Guide kirjoitti vuonna 2001 Demyn filmistä vain muutaman sanan todeten, että Michel Legrandin unohtumaton musiikki ja filmin upea kuvaus synnyttivät loistavan romanttisen draaman.

    Tänään samanlaisia arvioita voi lukea yhteenvetona Wikipediasta.

2001.

1994.

1976.

Voittaja kuuluu saalilleen. Metsästäjä kuuluu saaliilleen. Tietoa hakeva kuuluu tiedolleen?

    Löytääkö sen mitä etsii? Vai etsiikö sitä mitä löytää? Löydänkö sieltä mistä etsin, jotakin mitä en etsinyt? Onko tiedon ”paikka” tärkeämpi kuin sen sisältö?

    Internetin ensimmäisinä vuosina minulla oli tapana ”leuhkia”, että löydän hakemani kirjailijan tai elokuvaohjaajan muutamassa sekunnissa kirjahyllystäni samalla kun hakukoneilla etsiminen on vaikeaa ja hidasta.

    Sittemmin hakukoneet kehittyivät, tulivat nokkelaa nokkelammiksi. Enkä moista lausuntoa menisi enää antamaan edes provokatiivisessa mielessä, vaikka joltakin kantilta provokaatioon saattaa olla aihetta.

   Alkuaikoina piti siis tietää aika tarkasti mitä haki, toisin kuin nykyään. Siihen aikaan vielä ilmestyi painettuja laajoja ensyklopedioita, joiden kirjailija- ja ohjaaja-artikkelit olivat jopa loistavia. Käyttämällä painettuja kirjoja löysi yhdestä kirjailijasta monta eri näkemystä.

    Tänään parhaat hakukoneet ”tietävät” mitä maailmassa tapahtuu; ne osaavat pienestäkin vihjeestä etsiä hakemaasi tai ainakin yrittävät ”arvata” mitä haet. Toisaalta jotkut erikoistietokannat, niin kuin elokuviin keskittyvä IMDB käyttävät alkeellista hakukonetta, joka tarvitsee aika täsmällistä ennakkotietoa löytääkseen kaivatun elokuvan.

    Tietomassojen keskiössä "loistaa" sitten Wikipedia, josta löytyy kaikki mahdollinen tieto. Vai löytyykö?

    Eri kielialueiden Wikipediat poikkevat toisistaan. Pienen Suomen Wikipedia on ”pieni”, ainakin mitä tulee esimerkiksi kirjallisuuteen. Niinpä luulenkin että kulttuurista kirjoittavat ihmiset pyrkivät julkaisemaan kirjoituksiaan muualla kuin Wikipediassa, kun taas jostakin erikoisalueesta, vaikkapa laivoista tai ratikoista löytyy hämmästyttävästi tietoa. Kansainvälisiltä Wikipedian sivuilta voi jopa reaaliajassa seurata mitä jalkapallomaailmassa tapahtuu.

    Siis: kaikki hyvin!

1989.

1977.

2002.

1969.

Jos ei tyydy Wikipediaan, niin onko kaikki hyvin?  Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.

    Silloin kun minulla oli neljä elokuvahakemistoa, löysin vaivattomasti neljästä ensyklopediasta aika kattavan yhteenvedon Jaques Demyn musikaalielokuvasta Cherbourgin sateenvarjot. Mitä löydän netistä?

    Googletan hakusanalla ”Cherbourgin sateenvarjot”. Osumia tulee 14 100. Sitten kirjoitan hakuehdoksi ”Les Parapluies de Cherbourg”: saan 753 000 osumaa. Kolmas haku ”The Umbrellas of Cherbourg” tuottaa 1 220 000 osumaa.

    Tietoa siis löytyy.

    Mutta löydänkö tarjotusta hakemani?

    Tietysti löydän jotain ja paljonkin, mutta valehtelisin jos väittäisin että löydän kaiken tarpeellisen tai nimenomaan oleellisen. Kuinka monta ”työpäivää” minulta kuluisi oleellisen etsimiseen? Kuinka monta työviikkoa siihen, että löydän Demyn elokuvasta jotakin niin fiksua ettei juuri kukaan vielä tiedä siitä mitään, koska kukaan ei ole jaksanut selvittää mitä "osumasivu" 1 193 253 paljastaa?

    Google voittaa vanhat hakuteokseni mennen tullen ja silti epäilen. En ehkä löydä etsimääni, mutta tajuan etsineeni sitä mitä en löydä, koska olen liian laiska löytämään miljoonan osuman joukosta hakemaani.

    Se että tieto on olemassa, ei tarkoita että pystyn käyttämään sitä.

    Ne jotka ajattelevat ettei enää tarvita sanomalehtiä (paperilla tai diginä), esseekokoelmia, tietokirjoja, hakemistoja jotka joku ihminen tai joku toimitus on järjestänyt jollakin tavalla ja valikoinut jollakin tavalla, eivät tiedä mitä ajattelevat. He eivät ajattele sanan tai paremminkin tiedon kumuloituvan hierarkian oikeaa merkitystä.

    Kun katson tekemäni Googlehaun osumamäärää - 1 220 000 mahdollista viittausta Demyn elokuvaan Cherbourgin sateenvarjot - vaivun epätoivoon. Sen tietäminen ettei ehdi tai jaksa samoilla tiedon luo, alkaa ahdistaa.

    Tiedon valtakunta on tässä, mutta missä minä olen?

1976.