keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hyvää tahtovat tädit pahanteossa


Tätien 1. valtakunta





Ironia iskee Suomen läpi kuin pakoon päässyt luotijuna.
     Samana päivänä kun eduskunta kokoontuu täysistuntoon käsittelemään yksinomaan sotaveteraanien asioita, tätien ryhtiliike kieltää Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan esittämisen Yleisradion päiväohjelmassa itsenäisyyspäivänä.
     Tädit riemuitsevat.
     Seitsemänkymmentäluvulla tädit yrittivät kieltää Aku Ankan, mutta epäonnistuivat.
     Maailma muuttuu. 
     Nyt tätien unelma toteutuu. Suomalaisen kulttuurin ja kansallishengen ikoni kielletään.
     Tietenkään Laineen Tuntematon sota ei ole maailman paras elokuva eikä edes Suomen, mutta se taitaa olla ainoa kulttuuriklassikko, josta suomalainen kansa tykkää.
     Kannattaa siis kieltää!


Mistä tädin tunnistaa?
     Se ei näy päälle.
     Tädillä voi olla pimppi tai pippeli.
     Täti on henkinen asenne, ei biologinen rakenne.
     Tädin tunnistaa tekopyhyydestä, moralismista ja ahdasmielisyydestä.
     Täti tahtoo hyvää ja siksi kykenee pahaan.


Tätien vallankaappaus liittyy hyvinvointivaltion kehitykseen.
     Kypsässä hyvinvointivaltiossa yksilön moraali ja vastuu siirretään julkiselle vallalle: virkamiehille, opettajille ja kulttuuriväen parhaimmistolle.
     Eliitti tietää rahvasta paremmin kuinka rahvaan pitää elää.
     Tädit tietävät kaiken.
     Tädit haluavat ohjata kansan oikealle tielle.
     Tämä on tätien 1. valtakunta.


8 kommenttia:

  1. Asiassa olen sitä mieltä että jos tuollaisia säädöksiä tehdään että kello 14 ei saa lähettää K-12-elokuvia niin sitten niitä myös noudatetaan, vaikka kysymyksessä olisi Laineen Tuntematon.
    Periaattellinen hermostuminen tapahtuu kun lakeja aletaan soveltaa täysin mielivaltaisesti.

    Kokonaan toinen kysymys on että ovatko nuo ikä- ja aikarajoitteet mielekkäitä nykyisessä tai jossain muussa muodossa (ja jos vastustaa kaikkia ikärajoituksia niin voisiko Tuntemattoman sijasta näyttää vaikka Pasolinin Salò itsenäisyysiltapäivän leffana...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enpä tiedä pitääkö kaikkia älyttömiä sääntöjä kaikissa tapauksissa noudattaa, vai voiko joskus ottaa pienen riskin ettei tottelemattomnuus sittenkään pistää maailmaa mullin mallin.

      Enkä tarkoita etteikö elokuvilla voisi olla ikärajasääntöjä. Tosin niitä ei kukaan pysty valvomaan (paitsi teattereissa).

      Tämähän on vaikea asia, koska ajan kuluessa (yhteiskunnan "liberalisoituessa") ikärajat ovat tupanneet laskea. Jos Pasolinin filmi oli 30 vuotta kokonaan kielletty Suomessa (ja on vielä kielletty jossakin päin maailmaa) niin ehkä sitä ei ensimmäisenä kannattaisi esittää keskellä päivää.

      Mutta... jokin viikko sitten "tädit" vaativat että kotiin jaettavat lelukuvastot pitää sulkea kirjekuoreen etteivät lapset näe niitä. Tämä on tosi juttu eikä fiktiota, vaikka on vaikea uskoa että näin joku täysipäinen vaatii - Suomessa vuonna 2012.

      Poista
  2. "Mutta... jokin viikko sitten "tädit" vaativat että kotiin jaettavat lelukuvastot pitää sulkea kirjekuoreen etteivät lapset näe niitä. Tämä on tosi juttu eikä fiktiota, vaikka on vaikea uskoa että näin joku täysipäinen vaatii - Suomessa vuonna 2012."

    Tämä kuulostaa Ruotsilta. Ja on Suomea. Hyvin menee mutta menköön. "Tätien" logiikan riemuvoittoja on myös se, ettei "enemmistöä" voi syrjiä. Sehän on periaatteessa oikeansuuntainen huomio, mutta halventaa eli "syrjii" enemmistöä aika kiitettävästi ja johtaa vain lisääntyvään "enemmistön" terrorisointiin (ne kuuluisat keski-ikäiset lihaa syövät jne.)

    Jotta voisi puhua, että enemmistöä ei voi syrjiä, pitäisi ainakin katsoa kontekstia ja "äänekästä vähemmistöä". Enemmistön jäsen kun voi olla aika syrjäytynyt. Nyt enemmistön jäsen on kuin juutalainen Saksassa 1938.

    VastaaPoista
  3. IS:n mukaan laki on tullut voimaan vuoden alusta, mutta tv-kanavien sopimuksesta on kysymys eli tietyn kategorian ohjelmia ei lähetetä ennen klo 17. (Finnlexistä katsoin laki lienee Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta 4a§:ssä puhutaan lasten tavallisesta katseluajasta myöhemmin puhutaan väkivallasta). Laki pohjautuu luultavasti perustuslain 12§:n sananvapaus-kohdan muotoiluun "Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia".

    Tästä seuraa, että olen ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, mutta bloggarin kanssa samoilla linjoilla liian monesta muusta kieltoasiasta.

    Minusta myös tv-uutiset sekä monet muut tv-ohjelmat sisältävät lapsille mahdollisesti haitallisia kuvia. Edelleen olen sitä mieltä, että aina K-merkinnät eivät ole oikein tehtyjä, sen huomaa elokuvateatterissa, jossa animaatioita, jos lapset itkevät (tai aikuiset nauravat), ikäraja on ollut liian alhainen.

    Lisäksi lasten älykännykät sisältävät riskin, että lapset altistuvat haitalliselle materiaalille.

    Tämän vuoksi maalaisjärkinen kasvatus, sekä kotona oleva "kaukosäätimen herra" olisi nykyaikana perin toivottava.

    VastaaPoista
  4. Kaikissa kommenteissa on järkeviä perusteluja, joten niitä vastaan ei voi sinänsä isolla äänellä argumentoida.

    Se mikä sopii lapselle, ja mikä ei, on paljon monimutkaisempi asia, enkä tiedä onko siihen täysin kattavaa ohjetta olemassa tai että voisiko olla.

    Kun olin tasan kymmenvuotias ahmin Mickeyn Spillanen dekkareita, sellaisia kuin Minä olen tuomari, Nainen ilman kasvoja, Velda vimmastuu jne. Kun vanhempani näkivät mitä luin, he kauhistuivat, mutta koska olin jo päässyt vauhtiin, he antoivat minun jatkaa.

    Tuliko Spillanesta kolhu psyykeeseeni? Vaikea sanoa. Olisiko pitänyt kieltää?

    Minä en ole pojaltani kieltänyt yhdenkään hyllystäni löytyvän kirjan lukemista, koska muistan tuon Spillane-kokemuksen.

    Mutta tietysti kirjan lukeminen on eri asia kuin elokuvan katsominen. Luulen - ja tästä taitaa olla tutkimuksiakin - että kirjaa lukiessa lapsikaan ei pysty kuvittelemaan kauheuksia ellei ole niitä itse kokenut. Eli tekstiä lukee oman kokemusmaailmansa kautta.

    Elokuvan (tai sarjakuvan) katsominen on toisenlainen juttu. Valkokankaalta (tai tv-ruudulta tulevaa) ei voi paeta, se on "totta", eikä sitä voi väistää. Kaiken ymmärtää.

    Mutta taas vasta-argumentti.

    Meillä oli 50-luvulla poikien kanssa tapana käydä joka sunnuntai, tai joka toinen, Kotkassa Kino Rio -nimisessä teatterissa katsomassa länkkäreitä, komedioita, jännäreitä.

    Sellaiset elokuvat kuin vaikkapa John Fordin Stagecoach (Hyökkäys erämaassa) eivät tuntuneet miltään eikä niistä jäänyt mitään negatiivista ahdistusta, vaikka elokuvan jälkeen leikimme pyssyillä villiä länttä. Sitä vastoin muistan yhden Ohukainen ja Paksukainen komedian mistä näin painajaisunta ties kuinka monta kertaa. Samoin yksi ahdistavimpia kokemuksia mitä siihen aikaan koin, oli täysin ääliöimäinen (nykykatsomalla) Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä. Siitä näin jatkuvasti pahoja unia.

    Samanlainen, melkein mielen järkyttävä kokemus oli kun sain lahjaksi Jöröjukka-kirjan. Verta valuvat sivut joilla leikattiin tottelemattoman, kynsiä pureskelleen lapsen sormia, HUH!

    Spillane ei ollut mitään Jöröjukan kauheuksien rinnalla.

    Niin että kun "tädit" ryhtyvät sensuroimaan taidetta ja viihdettä "lapsen parhaaksi", he tuskin oikeasti tietävät mikä lasta mahdollisesti ahdistaa, mikä on vaarallista ja mikä ei.

    Eikä kaikkea voi sittenkään kieltää. Luulen.

    Olen melko varma että Tuntematon sotilas on lähempänä Fordin filmiä kuin kauheaa Jöröjukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta, mikä lasta mahdollisesti ahdistaa, olen samaa mieltä. Esimerkiksi joku terveysohjelma, jossa on sairauksia tai niiden syitä voi ahdistaa lasta joko itsen, vanhempien tai isovanhempien kohtalon kautta.

      Länkkäreitä itsekin katsoin pienenä, enkä ahdistunut, tv-ohjelmasta olisin ahdistunut enemmän, jos olisin saanut katsoa, mutta kotona oli aika tiukka kuri tv:n katselun suhteen.

      Poista
  5. Elokuvia (ja muita kulttuurituotteita) ei ole mahdollista lokeroida niin vaivattomasti eri lokeroihin kuin lain ja säännöstön kirjain edellyttäisi, kuten kirjoituksesi ja aiemmat kommentit tällä sivulla tuovat esiin. Siksi olen samaa mieltä kanssasi päätöksestä siirtää elokuva iltapäivästä alkuiltaan - kannatan siis tässä tapauksessa säännöstön kirjainta laajempaa näkökulmaa ja poikkeustapauksen tunnistamista: perinteet, historia, klassikkoluonne ym. Asiaa olisi voitu uudelleenmiettiä sitten kaikessa rauhassa ensi vuoden itsenäisyyspäivää odotellessa.

    Esimerkkisi vaikkapa Pekka ja Pätkä -elokuvista todistavat, kuinka vaikeaa ylhäältä laaditun säännöstön luominen on. Itsekin esimerkiksi näin pienenä televisiosta vahingossa sisältöjä, joiden olisi kyllä ollut parempi jäädä näkemättä.

    Siitä ei liene erimielisyyttä, että lapsia tulee pyrkiä suojelemaan kehitystä mahdollisesti vaurioittavalta kuvastolta. Esimerkiksi iltapäivässä vuosina 2007 - 11 uusittu Derrick oli täysin väärässä paikassa - ajankohtaan, jolloin voisi olettaa antaa lapsensa katsoa televisiota huoletta. Sarjassa vierailtiin ihan liian usein erityisesti korkeatasoisissa mutta epämääräisissä pornokerhoissa, joissa ihminen nähdään luonnottomasti objektina. Tällainen voi satuttaa ja vahingoittaa lasta, jolle moinen on toivottavasti aivan vierasta. Noissa jaksoissa oli luultavasti kyse mestarikäsikirjoittaja Reineckerin ja muun tuotantoryhmän puolisalaisen fantasian toteuttamisesta. (Viimeisessä jaksossa yläosattomat kropat päällystettiin juhlan kunniaksi oikein kultauksella!)

    Tänään oli HS:n C1-sivulla V-P Lehtosen kolumni Laineen elokuvan ympärille sijoittuneen kohun taustoista. Syltyt näyttävät johtavan kilpailevaan tahoon eli elokuvateatteripuolelle.

    Lehtonen visio myös nykyisen, omalla tavallaan hyvin rajoittuneen säännöstön seurauksia. Hän ennustaa, että pian lapsilta kielletään esim. suuri lasten- ja aikuisten elokuva Bim mustakorva, Disney-elokuva Bambi ja Chaplinin poika.

    Jos nuo elokuvat aiheuttavat suuria tunnekokemuksia lapsessa, onko se välttämättä väärin? Voisiko se olla jopa hyödyksi pyrkimyksessä kasvaa emotionaalisesti täydeksi ihmiseksi? Armoitetulla 1900-luvulla Suomessa vielä yleisesti päiviteltiin pinta-ajattelun kultamaan Yhdysvaltain ajattelua, kun esimerkiksi Anne Frankin päiväkirjat kiellettiin joissain osavaltioissa. Nyt Suomikin on lopulta saavuttamassa edistyksessään saman asteen.

    Ajatus lelukuvastojen piillotamisesta kirjekuoreen sen sijaan on minusta käytännöllisyydessään kannatettava. Erityisesti monessa vähävaraisessa perheessä välttyy moni pikku tragedia, kun vanhemmat osaavat siirtää kuvaston syrjään lasten haluavilta silmiltä. Onko noista materialistisista kuvastoista jotain todellista hyötyä lapsille?

    VastaaPoista
  6. Yllä mainittu Veli-Pekka Lehtosen Näkökulma Hesarissa löytyy
    täältä

    VastaaPoista