torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluna Hyvää Joulua


3 runoa talvipäivän seisahtaessa



Perjantaina talvipäivä seisahtuu, mutta menee monta päivää ennen kuin se (päivä) pääsee uudestaan liikkeelle. Yö ja päivä, päivä ja yö melkein yhtä pitkät tai oikeastaan hämärä yön ja illan välissä. Mitataan avaruudesta. Käsin.
     Liekö sattumaa että pohjoisen pallonpuoliskon väki on järjestänyt suuren juhlan vuoden pimeimpään kohtaan. Pakanoilla oli omat juhlansa samoilla tietämillä, mutta mitä siitä pitäisi ajatella, että Jeesus syntyi pimeimpänä hetkenä ja kuolee kun kevään valo voittaa talven pimeyden?
     Ehkei mitään.
     Vertauskuvat tippuvat kuin jääpuikot räystäässä.


Joulun aikaan suomalaiset käpertyvät perheen syliin. Niin myös silloin kun aurinko on korkeimmillaan ja juhlitaan kesävaloa. Jouluna ja juhannuksena kadut tyhjiä, muutama askel ei mihinkään, kaikuu.
     Kun perheet käpertyvät kodin lämpöön, yksin jääneet katsovat ikkunasta tyhjälle pihalle, autiolle kadulle, pellon yli eikä metsän reunassa hiihdä kukaan.
     Onneksi jossakin vilkkuu baarin valo.


ENSIMMÄINEN RUNO. Vanhin näistä. Kiinalainen Po Chü-i syntyi vuonna 772. Hänestä tuli virkamies ja runoilija. Viisas ja alakuloinen.
     Ruoan jälkeen, kokoelmassa Korotan ääneni ja laulan, suomentanut Pertti Nieminen, paperille painanut Otava 1975, siis ruoan jälkeen Po Chü-i, tai runoilijan minä-minä, torkahtaa hetkeksi, juo herättyään kupin teetä , katsoo ilta-aurinkoa ja sanoo:

     Onnelliset ihmiset valittavat päivien karkua,
     onnettomia harmittaa vuosien vitkainen meno.
     Ne, jota eivät tiedä onnesta eivätkä onnettomuudesta,
     eivät sure, pitävät vain huolen asioistaan.


TOINEN RUNO. Bertolt Brecht maanpakolainen. Runon otsikkona Hollywood – kapitalismin metafora, kaupallisuuden temppeli, unelmien tehdas. Vaikka sitten kun Brecht palasi Saksaan, Itään, DDR, sielläkö ei kukaan valehdellut? Mitä toivorikkaille kommunisteille tapahtui idän kolkoissa tehtaissa? Humanismin betonikasarmeissa.
     Tuliko kylmä, Bert?
     Tammen painamassa, Brita Polttilan suomentamassa kokoelmassa Runoja 1914-1956, sen neljännessä, sen neljännessä tarkistetussa painoksessa vuodelta 1973, maanpakoon koreaan Kaliforniaan ajettu Brecht sanoo:

     Ansaitakseni leipäni menen joka aamu
     valheiden markkinoille.
     Toivorikkaana
     minä asetun myyjien riviin.


KOLMAS RUNO. Hauska. Nokkela. Leikisti moderni. Kiertyy mieleen kuin iskelmä korvaan. Kokoelmassa Uuden runon kauneimmat I, toimittanut Osmo Hormia ja Hannu Mäkelä, sen toisessa painoksessa, painettuna Otavan laakapainossa vuonna 1970, vapaaehtoisesti Yhdysvaltoihin paennut Anselm Hollo sanoo, en tiedä Suomessako vai rapakon takana, Hiljaiseloa sanoo Hollo että:

     Merimakkaraa ei voi syödä,
     eikä sen muniakaan.
                  Kauniita naisia ei saa lyödä.
                  Eikä rumiakaan.

     Alkoholia ei saisi juoda,
     eikä totiakaan.
                 Hämminkiä ei saisi luoda.
                 Eikä sotiakaan.

      Merimakkaraa ei voi juoda,
      eikä sen muniakaan.
                 Kauniita naisia ei saisi luoda.
                 Eikä rumiakaan.


Kolme (3) runoa jouluksi nyt:
     Viisas. Po Chü-i
     Katkera. BB.
     Hauska. Hollo.

Maailmaa muutetaan kaikilla tyyleillä.
     Jouluna ei tarvitse.
     Muuttaa mitään.
    (?)



Jääkukkapelargonia eikä mummon akkunalla. Kyösti Salovaara 2012

2 kommenttia:

  1. Hienoja runoja, Hyvää Joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle! Kirjojen, ajatusten ja leppoisien hetkien parissa!

      Poista