Älytön juttu

[Acker, Edie, Johanna, Laura, Paco, Tino, Yves]

Kerrostumia – ajassa, paikassa, sosiaalisissa suhteissa, yhteiskunnassa, kulttuurissa.

     Mistä nyt aloittaisi? Alusta vai lopusta?

     Pitääkö katsoa taaksepäin? Eteenpäin? Sivulle, tähän nyt?

     Itse asiassa aloitin lopusta.

     Ensimmäiseksi kirjoitin ylös, pakinan loppuun, pienikokoiselta SD-muistikortilta sinne kopioimani musiikin esittäjät. Heitä on vajaa 200. Esityksiä, kappaleita 4 gigan kortille mahtuu noin 800. Vanhimmat esitykset ovat vuodelta 1935, uusimmat tästä päivästä, satunnaisesti ostetuilta CD-levyiltä.

     Valikoin musiikin autossa kuunneltavaksi. Kuunteluympäristönä auto rajoittaa musiikin valitsemista. Olosuhteet määrittelevät sisällön. Auton mediasoitin soittaa kappaleita satunnaisessa järjestyksessä. Painan sen päälle kun radiokanavien juontajien lakkaamaton höpötys ja kikatus alkaa riipoa.

     Niin käy usein.

     Joskus niin käy.

kun kirjoitin  kun kirjoitin kun kirjoitin

Kun kirjoitin muistikortilta esittäjiä tuonne pakinan loppuun, ja näytölle kertyi muusikoita etunimien mukaisessa mielivaltaisessa järjestyksessä, tunsin yllättäen melkein perverssiä mielihyvää. Toisiinsa kuulumaton ja liittymätön musiikki, eräänlainen muistojen bulevardi, ja sen esittäjen nimet alkoivat elää yhdessä uudenlaista elämää.

     Merkityksettömistä yksityiskohdista syntyi merkitys.

     En yritä ymmärtää sitä, merkitystä tai sen älyttömyyttä.

     Oikeastaan varastin idean F. Scott Fizgeraldilta, jolla oli pakonomainen tarve laatia erilaisia listoja.

     Minulla ei ole. En juuri koskaan kirjoita muistiin mitään. En ole koskaan pitänyt päiväkirjaa elämästä enkä lukemistani kirjoista.

     Tiedän että muisti haalistuu, mutta kulahtaneista muistijäljistä syntyy uudenlaisia ja arvaamattomia kuvia.

     Muistanko tämän kappaleen vai kuvittelenko muistavani sen että muistan sen?

F. Scott   F. Scott  F. Scott

F. Scott Fitzgeraldin kolmas romaani Kultahattu (The Great Gatsby) ilmestyi huhtikuussa 1925.

     Romaani sai erinomaiset arvostelut. T.S. Eliot sanoi, että Kultahatussa amerikkalainen kirjallisuus otti ensimmäisen askeleensa sitten Henry Jamesin romaanien.

     Romaania painettiin aluksi 20 870 kappaletta. Elokuussa 1925 kustantaja tilasi kirjapainolta toisen painoksen, 3000 kappaletta. Fitzgeraldin kuollessa kustantajan varastossa oli yhä myymättömiä Kultahattuja.

     ”Olin samalla sekä sisällä että ulkona”, Kultahatun minäkertoja sanoo, ”ja minua samanaikaisesti sekä lumosi että inhotti elämän loputon moninaisuus.”

     Matthew J. Bruccolin mukaan taparomaania kirjoittavaa Fitzgeraldia kiehtoivat erilaiset tilastot ja tiedot, jotka kuvastivat luokkayhteiskunnan kerrostumia. Luokkien välistä ylöspäin pyrkivästä Jay Gatsbystä tuli amerikkalaisen unelman arkkityyppi: Gatsby sekä pettää tuon unelman että joutuu sen pettämäksi.

kultahattu ei  kultahattu ei   kultahattu ei

Kultahattu ei ole mikään lavea romaani. Suomalaisessa laitoksessa on 220 sivua, englanninkielisessä pokkarissa 188.

     Tästä huolimatta, ikään kuin viedäkseen tarinan hetkeksi täysin merkityksettömälle sivupolulle, Fitzgerald ”uhrasi” 595 sanaa luetteloimaan Gatsbyn kutsuilla kesällä 1922 käyneiden henkilöiden nimiä ja ammatteja.

     Vierasluettelossa olevat nimet eivät näytä liittyvän millään tavalla Fitzgeraldin moraaliseen melodraamaan. Ne eivät perustele päähenkilöiden pyrkimyksiä eikä taustoja, ne eivät kuvasta elämän kulkua sen enempää kuin toteamalla latteasti, että Long Islandilla asui keskinkertaisia ja yhdentekeviä ihmisiä, jotka saapuivat Gatsbyn järjestämiin juhliin kutsuttuina tai omin päin kuokkimaan.

     Pitääkö kuitenkin ajatella, että yhdentekevällä listalla on merkittävä merkitys tässä romaanissa? Kerrostumien salaisuus?

     ”Kaikki lukevat ainakin yhden päähyveen omalle tililleen ja minun mielipiteeni on, että olen yksi harvoja rehellisiä ihmisiä, joita olen ikinä tavannut”, Kultahatun kertoja Nick Carraway tunnustaa ironisesti .

fitzgeraldia jäljitelläkseni  fitzgeraldia  fitzgeraldia

Fitzgeraldia jäljitelläkseni kirjoitin luettelon muistikorttini musiikista.

      Tunnen kummallista mielihyvää kun luen esittäjien listaa järjestyksessä tai sieltä täältä. Johtuneeko mielihyvä muusikoiden nimistä vai listan kummallisesta järjestyksestä vai siitä, että lista näyttää tarkoitetulta kokonaisuudelta, yhden (tai jonkin) merkityksen piilottavalta luettelolta – en osaa sanoa.

      Muistikortilla on muutama huonosti valittu, huonosti autossa kuuluva kappale, mutta nyt kun olen kirjoittanut kortin sisällön julki, minusta tuntuu etten voi enää koskea sen sisältöön. Siitä on tullut ”taideteos” jota ei voi parannella, vaikka se olisi teknisesti helppoa.

”Acker Bilk, Agit Prop, Aikakone, Aino Venna, Aki Sirkesalo, Al Green, Al Jarreu, Al Martino, Alberto Cortez, Alice Maria, Alison Moyet, Amy Grant, The Andrew Sisters, Anne Murray, Anneli Sari, Annie Lennox, António Mello Correa, Arja Saijonmaa, Armani Valsani, Aulikki Oksanen;

     Barnabas V. Geczy, Benjamino Gigli, Billie Holiday, Billy Jo Spears, Billy Vaughn, Brothers Johnson, Bruce Springsteen, The Byrds;

     Centurians, Chisu, Chris de Burgh, Chris Rea, Chuck Berry, Conway Twitty,Count Basie, Cyndi Lauper;

     Dave Brubeck, Dave Dudley, Dean Martin, Dick Dale, Die Goldenen Sieben, Dionne Farris, Dionne Warwick, Dolly Parton, Don Williams, Duke Ellington, Dusty Springfield, Dyango;

     Edie Brickell & The New Bohemians, Edith Piaf, Eric Clapton, Eros Ramazzotti;

     Faron Young, Frank Sinatra, Freddy Fender;

     George Brassens, Gladys Kight, Gloria Estefan;

     Hank Locklin, Herbert Ernst Groh, Herman's Hermits, Hot Chocolate;

     Ilkka Alanko;

     J. Karjalainen, Jaime Santos, James Brown, Jan & Dean, Jan Kiepura, Jenni Vartiainen, Jennifer Rush, Jippu, Jo Stance, Joe Bund, Joe Cocker, Johanna Kurkela, John Travolta, Johnny Cash, Johnny Paycheck, Johnny Tillotson, Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra, Joseph Schmidt, Juan Pardo, Juha Tapio, Juliette Gréco, Julio Iglesias;

     Kathle Kühl, Kaisa Korhonen, Kaj Chydenius, Kate Bush, K.D Lang, Kenny Rogers, Kirsi Neuvonen, Kristiina Halkola, Kool & The Gang, KOM-teatteri;

     Laura Pausini, Lecuona Cuban Boys, Lenita Gentil, Leonard Cohen, Link Wray and His Ray Men, The Lively Ones, Lobo, Loretta Lynn, Los Amaya, Los Chunguitos, Ludwid Rüth, Lynn Anderson

     Marcella Detroit, Mari Trini, Maria Da Fé, Maria McKee, The Marketts, Martha Eggerth, Melanie Garside, Miguel Gallardo, Mouloudji;

     Nat King Cole, Neil Sedaka, Nino Valsani;

    Olavi Virta, Olivia Newton-John, The Osmonds, Otis Redding;

     Paco Cepero, Paloma San Basilio, Patsy Cline, Percy Sledge, Phil Carmen, Pickettywhich, Placido Domingo, Pola Negri;

     Raphael, Ray Pillow, The Revels, Ricky Nelson, The Righteous Brothers, Ritchie Valens, The Robins, Rocio Jurado, Rosana, Rosie Vela, Roy Orbison;

     Sam & Dave, Samuli Edelmann, Scandinavian Music Group, Scarlet, Selena, Shadows, Sheryl Crow, Shirley Bassey, Sinead O'Connor, Sir Douglas Quintet, Skeeter Davis, Sophie B. Hawkins, The Statter Brothers, Sting, Suzanne Vega;

     Teleks, Tero Vaara, Teddy Bears, Tino Rossi, Three Dog Night, Tommy James & Shondells, Tony de Matos, The Tornados, Tristao da Silva, Tuure Kilpeläinen;

     Ultra Bra, Urge Overkill;

     Vesa-Matti Loiri, Vuokko Hovatta;

     Waylon Jennings, Willie Nelson, Willy Forst, Willy Fritsch;

     Yves Montad.”

pisin koskaan  pisin koskaan  pisin koskaan

Pisin koskaan kirjoittamani virke.

     Älyttömin. Vailla yhtään teonsanaa.

     Nyt syksyllä 2013.

     Noin 88 vuotta sen jälkeen kun Fitzgerald julkaisi oman listansa.

Asetelma:
Sana vs. Tekniikka;
Eilinen vs. Nyt.