torstai 4. kesäkuuta 2015

Vatupassissa

[motacilla alba]


                                                                                                    Kyösti Salovaara 2015.
Kuningastiirat vatupassissa, nokka itään.


Viime sunnuntaina Viikissä lauloi punavarpunen. Se on myöhäisin muuttaja, jonka saapumista matti meikäläinen osaa odottaa.
    Taitaa olla kesä!
    Vaikka huolestuttavat uutiset nyt sitten kertovat, että mm. tervapääskyjen pääjoukot yhä odottelevat Suomen kesän lämpenemistä; viileään sateeseen ei kenenkään tee mieli. Niinpä monen runoilijan on tyytyminen variksiin, talitiaisiin ja varpusiin.
    Viikko sitten pohdiskelin modernin runon ”lintupuhetta”. Sotien jälkeisen ajan runoilijoilla näytti olevan tapana puhua epämääräisesti linnuista eikä niinkään nimetä mitä lintuja tarkoittivat, jos jotakin erityisesti ja ylipäänsä tarkoittivat.
    Onni yksillä, kesä kaikilla – sanotaan, ja koska poliittisella näyttämöllä juonen kulkua iteroidaan syksyn koettelemuksiin sopivaksi, päätin kirjoittaa käyttörunon, jossa esimerkinomaisesti lintu ei ole pelkästään ”lintu” vaan ihan oikeasti västäräkki ja töyhtöhyyppä.
    Runo tulee tässä kahteen kertaan: ensin lintuja tarkemmin nimeten ja sitten pelkästään geneerisesti lintuja kosketellen.
    En pyri tällä runolla suomalaisen lyriikan katalogiin; tarkoitus on vain leikkiä sanoilla ja merkityksillä, jopa mielikuvilla.


Isokoskelo, västäräkki ja töyhtöhyyppä avokonttorissa

Keväimessä maisemassa, ei pelloilla ei niityillä eihän
siellä näyttöruutujen, lakattujen pöytien avokonttorissa
ei ole aikaa kiitellä, syytellä, pyydellä
                                            anteeksi.
                                           (Hallitus istuu, seisoo, miettii,
                                           kalibroi, iteroi, ekstrapoloi.)
Timo Soini vyörähtää hetimiten saliin leijuen
kuin hääriemuinen töyhtöhyyppä voltteja paiskoo
                                                 kuna höyhenet taivaalle viskoo.
Eikä Stubb... eikä Stubb ilmaan pääse
västäräkkinä herra ministeri perässä pysyy
hänet nähdään vikkelin jaloin kahdessa pöydässä yhtä aikaa
samaan aikaan nokkii sieltä täältä vuorojalkaa kaikkialta
                                                                  hipsishupsista.
”Miten tämä taas näin käy?” Sipilä ihmettelee
konttorin reunalla nojaa tukevasti jaloillaan takakenoon,
mikä lie vedestä maalle nostetun ison koskelon kaltainen.
Soinin voltteja, västäräkin tarmokkaita askeleita, vedessä koskelo
tyylikkäästi pyydystää mutta maalla askel hidastuu
                                                                huh-huijaa
pääkeikkuen Stubb kipittää kahtaalle kolmanteen kurkottaen.
         ”Bosonina pomppii vallan västäräkki, 
          Schrödingerin kissa viiksiä nuolee,
          hemmetin kvanttistubbi keikkupää” 
miettii ja Ison Koskelon suupielen hymy kuolee
ei riitä ohjeeksi rannasta haapanan piiskan sivallus
avokonttorissa jysähtää nokasta tiukempi komennus:
 "Pojat, pojat, vatulointi Seis!
  Vatupassiin nää hommat täytyy nyt saada
  ettei hyvät veljet veikkoset
  irvokas räkättien kritiikki meitä niittuun kaada!"


                                                                                         Kyösti Salovaara 2015.
Mikä lie haikara!



Mutta runon voi kirjoittaa myös toisin. Töyhtöhyyppä on kurmitsa-lintu joten näin se sitten menee:


Vesilintu, kurmitsa ja pikkulintu avokonttorissa

Keväimessä maisemassa, ei pelloilla ei niityillä eihän
siellä näyttöruutujen, lakattujen pöytien avokonttorissa
ei ole aikaa kiitellä, syytellä, pyydellä
                                                 anteeksi.
                                                (Hallitus istuu, seisoo, miettii,
                                                kalibroi, iteroi, ekstrapoloi.)
Timo Soini vyörähtää hetimiten saliin leijuen
kuin hääriemuinen lintu voltteja paiskoo
                                            höyhenet taivaalle viskoo.
Eikä Stubb... eikä Stubb ilmaan pääse
pikkulintuna juokseva ministeri pysyy perässä silti
hänet nähdään vikkelin jaloin kahdessa pöydässä yhtä aikaa
samaan aikaan nokkii sieltä täältä vuorojalkaa kaikkialta
                                                                               hipsis-hupsista.
”Miten tämä taas näin käy?” Sipilä ihmettelee
konttorin reunalla nojaa tukevasti jaloillaan takakenoon,
mikä lie vedestä maalle nostetun vesilinnun kaltainen.
Soinin voltteja, pikkulinnun tarmokkaita askeleita, vedessä sorsalintu
tyylikkäästi pyydystää mutta maalla askel hidastuu
                                                                            huh-huijaa
pääkeikkuen Stubb kipittää kahtaalle kolmanteen kurkottaen.
          ”Bosonina pomppii vallan sintti,
           Schrödingerin kissa viiksiä nuolee,
          saamarin kvanttistubbi keikkupää”
miettii ja sorsan suupielen hymy kuolee
ei riitä ohjeeksi rannasta jonkun linnun piiskamainen ääni
avokonttorissa jysähtää nokasta tiukempi komennus:
"Pojat, pojat, vatulointi Seis!
Vatupassiin nää hommat täytyy nyt saada
ettei hyvät veljet veikkoset
           irvokas rastaiden kritiikki meitä niittuun kaada!"


Punavarpunen – carpodacus erythrinus
Västäräkki – motacilla alba
Töyhtöhyyppä – vanellus vanellus
Isokoskelo – mergus merganser
Haapana – anas penelope
Räkättirastas - turdus pilaris
Kuningastiira – thalasseus maximus

2 kommenttia:

  1. Voihan hääriemuinen töyhtöhyyppä - olen nauranut jo monet kerrat ihan kippurassa!
    Tuo ylempi runo on parempi - ne mielikuvat...
    Olet sinä ollut Kyösti kyllä tarkkanäköinen. Jalat takakenossa seisova isokoskelo ...ja vikkkelä västäräkki. Miten minä voin enää katsoa näitä herroja elävässä kuvassa.
    Pitää lukea taas uudestaan - ja hohottaa. Niittukin vielä!
    Tämän näkee ihan piirrosanimaationa.
    Kiitos hyvästä huumorista!

    VastaaPoista