Vatupassissa

[motacilla alba]

                                                                                                    Kyösti Salovaara 2015.
Kuningastiirat vatupassissa, nokka itään.

Viime sunnuntaina Viikissä lauloi punavarpunen. Se on myöhäisin muuttaja, jonka saapumista matti meikäläinen osaa odottaa.

    Taitaa olla kesä!

    Vaikka huolestuttavat uutiset nyt sitten kertovat, että mm. tervapääskyjen pääjoukot yhä odottelevat Suomen kesän lämpenemistä; viileään sateeseen ei kenenkään tee mieli. Niinpä monen runoilijan on tyytyminen variksiin, talitiaisiin ja varpusiin.

    Viikko sitten pohdiskelin modernin runon ”lintupuhetta”. Sotien jälkeisen ajan runoilijoilla näytti olevan tapana puhua epämääräisesti linnuista eikä niinkään nimetä mitä lintuja tarkoittivat, jos jotakin erityisesti ja ylipäänsä tarkoittivat.

    Onni yksillä, kesä kaikilla – sanotaan, ja koska poliittisella näyttämöllä juonen kulkua iteroidaan syksyn koettelemuksiin sopivaksi, päätin kirjoittaa käyttörunon, jossa esimerkinomaisesti lintu ei ole pelkästään ”lintu” vaan ihan oikeasti västäräkki ja töyhtöhyyppä.

    Runo tulee tässä kahteen kertaan: ensin lintuja tarkemmin nimeten ja sitten pelkästään geneerisesti lintuja kosketellen.

    En pyri tällä runolla suomalaisen lyriikan katalogiin; tarkoitus on vain leikkiä sanoilla ja merkityksillä, jopa mielikuvilla.

Isokoskelo, västäräkki ja töyhtöhyyppä avokonttorissa

Keväimessä maisemassa, ei pelloilla ei niityillä eihän

siellä näyttöruutujen, lakattujen pöytien avokonttorissa

ei ole aikaa kiitellä, syytellä, pyydellä

                                            anteeksi.

                                           (Hallitus istuu, seisoo, miettii,

                                           kalibroi, iteroi, ekstrapoloi.)

Timo Soini vyörähtää hetimiten saliin leijuen

kuin hääriemuinen töyhtöhyyppä voltteja paiskoo

                                                 kuna höyhenet taivaalle viskoo.

Eikä Stubb... eikä Stubb ilmaan pääse

västäräkkinä herra ministeri perässä pysyy

hänet nähdään vikkelin jaloin kahdessa pöydässä yhtä aikaa

samaan aikaan nokkii sieltä täältä vuorojalkaa kaikkialta

                                                                  hipsishupsista.

”Miten tämä taas näin käy?” Sipilä ihmettelee

konttorin reunalla nojaa tukevasti jaloillaan takakenoon,

mikä lie vedestä maalle nostetun ison koskelon kaltainen.

Soinin voltteja, västäräkin tarmokkaita askeleita, vedessä koskelo

tyylikkäästi pyydystää mutta maalla askel hidastuu

                                                                huh-huijaa

pääkeikkuen Stubb kipittää kahtaalle kolmanteen kurkottaen.

         ”Bosonina pomppii vallan västäräkki, 

          Schrödingerin kissa viiksiä nuolee,

          hemmetin kvanttistubbi keikkupää” 

miettii ja Ison Koskelon suupielen hymy kuolee

ei riitä ohjeeksi rannasta haapanan piiskan sivallus

avokonttorissa jysähtää nokasta tiukempi komennus:

 "Pojat, pojat, vatulointi Seis!

  Vatupassiin nää hommat täytyy nyt saada

  ettei hyvät veljet veikkoset

  irvokas räkättien kritiikki meitä niittuun kaada!"

                                                                                         Kyösti Salovaara 2015.
Mikä lie haikara!

Mutta runon voi kirjoittaa myös toisin. Töyhtöhyyppä on kurmitsa-lintu joten näin se sitten menee:

Vesilintu, kurmitsa ja pikkulintu avokonttorissa

Keväimessä maisemassa, ei pelloilla ei niityillä eihän

siellä näyttöruutujen, lakattujen pöytien avokonttorissa

ei ole aikaa kiitellä, syytellä, pyydellä

                                                 anteeksi.

                                                (Hallitus istuu, seisoo, miettii,

                                                kalibroi, iteroi, ekstrapoloi.)

Timo Soini vyörähtää hetimiten saliin leijuen

kuin hääriemuinen lintu voltteja paiskoo

                                            höyhenet taivaalle viskoo.

Eikä Stubb... eikä Stubb ilmaan pääse

pikkulintuna juokseva ministeri pysyy perässä silti

hänet nähdään vikkelin jaloin kahdessa pöydässä yhtä aikaa

samaan aikaan nokkii sieltä täältä vuorojalkaa kaikkialta

                                                                               hipsis-hupsista.

”Miten tämä taas näin käy?” Sipilä ihmettelee

konttorin reunalla nojaa tukevasti jaloillaan takakenoon,

mikä lie vedestä maalle nostetun vesilinnun kaltainen.

Soinin voltteja, pikkulinnun tarmokkaita askeleita, vedessä sorsalintu

tyylikkäästi pyydystää mutta maalla askel hidastuu

                                                                            huh-huijaa

pääkeikkuen Stubb kipittää kahtaalle kolmanteen kurkottaen.

          ”Bosonina pomppii vallan sintti,

           Schrödingerin kissa viiksiä nuolee,

          saamarin kvanttistubbi keikkupää”

miettii ja sorsan suupielen hymy kuolee

ei riitä ohjeeksi rannasta jonkun linnun piiskamainen ääni

avokonttorissa jysähtää nokasta tiukempi komennus:

"Pojat, pojat, vatulointi Seis!

Vatupassiin nää hommat täytyy nyt saada

ettei hyvät veljet veikkoset

           irvokas rastaiden kritiikki meitä niittuun kaada!"

Punavarpunen – carpodacus erythrinus

Västäräkki – motacilla alba

Töyhtöhyyppä – vanellus vanellus

Isokoskelo – mergus merganser

Haapana – anas penelope

Räkättirastas - turdus pilaris

Kuningastiira – thalasseus maximus