[Le
Select]
Kyösti Salovaara, 2017. Järki ja tunne. Tasavallan muistomerkki, Marianne. Léopold ja Charles Morice, 1883. |
Valitaan
sanoja, etsitään sopivia, niitä joiden kuvitellaan ilmaisevan
ajatuksen.
Oletetaan
että ajatus on ajateltu.
Nyt
ikkuna on auki; Rue du Faubourg du Temple ikkunan alla kuulostaa
elämältä.
Pakinan
kirjoittaja miettii. Miten sanoihin tulisi suhtautua? Iloisesti vai
surullisesti, optimistisesti vai pessimistisesti, kiltisti vai raivosta
kiehuen?
Rue de Rivolilla syödyn lounaan – vuoristolaissalaatti punaviinin kera –jälkeen pakinaan ei kannata tunkea primitiivistä raivoa. Vähempi riittää,
sanat sanokoon mitä tarkoittavat. Eikä salaattia ollut pilattu
vihreillä aineksilla.
Maanantaina
paikallisjuna Malmilta lentokentälle kulki sutjakasti. Ahdas Suomi häipyi kiskojen taakse.
Osuttiin
Le Selectiin ihan sattumalta. Ei ollut tarkoitus.
Lasitetulla
terassilla pakinoitsija tajuaa istuneensa siinä viimeksi tasan
kolmekymmentä vuotta sitten. Kuunnellen silloinkin kulttuurihistorian
heiveröisiä kaikuja. Hemingway, Fitzgerald ja koko kadotettu
sukupolvi istui täällä; sittemmin Sartre ja Beauvoir,
Stalinia ihaileva ranskalainen vasemmisto joka ei tiennyt mihin
suuntaan pitäisi pyllistää.
Kulttuuri
on sanoja ja paikkoja. Niitä joita kirjoittaja yhdistelee,
mielivaltaisesti, oman halunsa ohjaamana. Liberaalissa yhteiskunnassa
kirjoittaja saa valita sanansa. Hänen ei tarvitse pelätä
käyttävänsä vääränlaisia sanoja. Sanat ovat yhteisiä ja
yksilöllisiä. Kaikki sanat sallitaan. Sanojen historia on kerroksissa, joita ei voi häivyttää pois.
Paitsi
Suomessa, missä hyvä tarkoitus jyrää yksilön. Suomessa ei sanoja enää saa itse valita. Pitää kysyä lupa Aamulehden päätoimittajalta
tai Hesarista. Aamulehden päätoimittajasta tulee kuulemma Ylen
uutistoiminnan päätoimittaja. Saa nähdä mitkä sanat sen jälkeen
ovat luvallisia ja mitkä lainsuojattomia.
Istutaan siis Le Selectissä tiistaina puolenpäivän aikaan kun taivaalta
tihuttaa vettä ja pariisilaiset pukeutuvat mustiin vaatteisiin. Se
lienee chic, en tiedä. Lähellä sijaitsevat kaikki Boulevard du Montparnassen ravintolat, joissa vapaata sanaa käyttävät
taiteilijat istuivat päivästä toiseen suut
täynnä sanoja.
Sana
oli niin kuin se sanottiin.
Historiaan jäi monta kirjojen sivuilla.
Hemingway tapasi istua Le Selectissä ja La Closerie de Lilasissa ja kirjoittaa lyijykynällä
tarinoitaan. Kerrankin tarina eteni mainiosti. Naapuripöydässä istui kaunis nainen.
Hemingway nosti välillä katseensa muistikirjasta ja tuijotti
kaunista tyttöä. Hän tilasi toisenkin rommin ja teroittaessaan
kynää katseli naapuripöydän tyttöä.
Kaunokainen,
Hemingway ajatteli, sinä kuulut minulle, odotitpa ketä tahansa ja
vaikka en koskaan näkisi sinua uudelleen. Sinä kuulut minulle, niin kuin koko
Pariisi kuuluu minulle ja minä kuulun muistikirjalleni ja tälle
kynälleni.
Suomalainen
eliitti tuskin ymmärtää mitä Hemingway tarkoitti.
Siis
että sanat kuuluvat sille, joka ne sanoo, ajattelee, kirjoittaa.
Sanat ovat ehdoton vapauden ilmaus. Katse joka osuu maailmaan.
Ahdas
Suomi, yhä ahtaammaksi supistuva.
Muuan
toimittaja sanoi viime viikolla, kun kysyttiin, että eikö tämä
Suomi nykyään edustakaan liberaalia ajattelua, että eiköhän
suomalainen ”liberalismi” nykyään ole enemmänkin samaa mitä
Neuvostoliiton ja DDR:n pyhisssä kirjoituksissa ”vapaamielisyydellä”
tarkoitettiin. Eikä se ollut sitä mistä esimerkiksi Karl Marx
haaveili puhuessaan vapauden valtakunnasta.
Maanantai-iltana
taksi ajoi Bastiljin aukion kautta Place de la Républiquen luo
hotellille. Bastiljin historia huutaa lausetta: Vapaus, veljeys,
tasa-arvo! Tasavallan aukiolla Marianne-patsaaseen on kirjoitettu
sanat: Liberté, Égalite, Fraternité.
Jostakin
syystä – mikä on täysi arvoitus – Suomessa sanaa
”vapaus” tulkitaan poliittisten suhdanteiden mukaisesti.
Vapaudella ei tarkoiteta enää yksilön vapautta yhteisössä vaan
pikemmin valtion ja julkisen vallan vapautta holhota yksilöitä
kollektiivisen hyvän tavoittelemiseksi. Jos pitää valita yksilö vai valtio, Suomessa valitaan valtio - puolueen väristä riippumatta.
Ja
kun sanoja ryhdytään kieltämään ja valitsemaan, totalitaarinen
komento odottaa nurkan takana. Liu'utaan pikku hiljaa pehmeään tyranniaan. Poliittinen eliitti - jopa se joka aikanaan saatiin liikkeelle vapautta hankkimaan - suhtautuu kansalaisiin
holhoavasti, ikään kuin me suomalaiset olisimme jonkinlaisia
eskimoita tai intiaaneja, jotka eivät pysty elämään omaa
elämäänsä vapaasti ja vastuullisesti.
Jos
minulta otetaan sanat pois, mitä jää jäljelle?
Kyösti Salovaara, 2017. Puhdas järki. Louvre. |
Puolipilvisellä
taivaalla puolittaisia pilviä.
Alakerran terassilta
kuuluu sanoja, kengät kopisevat jalkakäytävällä ja autot
tyyttäilevät hitaammille: pois alta, minä tulen täältä!
Viime
viikolla Helsingin Sanomat järjesti talousseminaarin valtakunnan eliitille.
Keskustelu oli asiallista ja paikoin jopa fiksua. Kunnes päästiin
yleisön kysymyksiin. Hesarin öykkärimäinen päätoimittaja Kaius
Niemi soimasi keskustelijoita siitä, että he eivät solvanneet
eläkeläisiä näiden vastuuttomasta hyvinvoinnista ja ihmetteli,
miksi paikalla olevat poliitikot eivät ryhdy tuumasta toimeen kurittamaan
eläkeläisiä.
No,
Sanna Marinin johdolla paikalla olevat poliitikot sitten
ryhtyivät päät lattiaan asti kumarrellen höykyttämään
eläkeläisiä. On se kauheaa että 30-vuotiaiden pitää perustaa
perhe ja ostaa asunto ja ottaa ehkä lainaa, vikisi Sanna Marin.
Onhan
se kauheaa. Eikö meistä jokainen ole 30-vuotiaana tehnyt sitä
samaa? Ennen kuin oli subjektiivisiä oikeuksia siihen tai tähän.
Siis silloin kun piti itse maksaa kaikki eikä odottaa julkista
tukea.
Oleellisempaa
kuitenkin oli huomata, kuinka Helsingin Sanomien päätoimittaja
vääristeli tosiasioita tarkoittaessaan hyvää. Hän vetosi viimevuotiseen Suomen Pankin tutkimukseen, jossa väitettiin, että
nuorempien sukupolvien tulot ovat vähentyneet ja vanhempien,
erityisesti eläkeläisten nousseet.
Professori
Roope
Uusitalo
käytti samaa aineistoa kuin
pankin tutkijat
ja päätyi aivan vastakkaiseen tulokseen kuin nämä. Uusitalon johtopäätös oli, että kun tulojen kehitystä
tarkastellaan vuodesta 1990 vuoteen 2013 ja jätetään opiskelijat
(joiden määrä on kasvanut valtavasti ja joiden tulot kasvat
yleensä heti kun he valmistuvat) pois, ”eri ikäluokkien tulot kasvoivat suurin piirtein samaa vauhtia
vuodesta 1995 vuoteen 2008”.
"Kadotettu sukupolvi" on harhanäky SP:n tutkijoiden ja Kaius Niemen silmässä.
"Kadotettu sukupolvi" on harhanäky SP:n tutkijoiden ja Kaius Niemen silmässä.
Uusitalon
viesti sekä Suomen Pankin tutkijoille että Helsingin sanomien
toimitukselle kuului näin: ”Silloin kun löytää huikean tuloksen
(mitä nuorten tulojen 20 vuoden nollakasvu olisi) pitäisi
hälytyskellojen soida jossain ja tuloksia tarkastella toisenkin
kerran ennen kun ne päätyvät Hesarin pääkirjoitukseen ja
muuttuvat yleiseksi ’viisaudeksi’. Jaksan aina muistuttaa
vertaisarvioinnin tarpeesta silloin kun tutkimuksessa puhutaan
tärkeistä teemoista. Seminaariesitelmä kriittiselle
tutkijayleisölle on jo hyvä alku - ehkä nämä analyysit on
sellaisen läpi Pankissa käyneetkin. Ja jos eivät, ehkä tässä
olisi Pankille pieni kehittämisen kohde.”
On
aika kauheaa, että Helsingin Sanomien päätoimittaja perustaa
lehden eläkeläisvastaisen agendan vääriin tutkimustuloksiin. Vielä kauheampaa on jos tai kun media sanelee poliitikoille agendan noudatettavaksi.
Suomi
on kummallinen Suomi.
Me
olemme kummallisia suomalaisia. Me alistumme kaikkeen
mitä eliitti sanoo, varsinkin jos sen kerrotaan koituvan
parhaaksemme.
Suomalaisen
elitiin puheessa yksilö ristiinnaulitaan kollektiivisista synneistä.
Et saa syödä lihaa koska Itämeri pilaantuu. Et saa syödä
sokeria, koska lihot ja se
maksaa julkiselle terveydenhoidolle. Et saa juoda olutta, koska
moraali rappeutuu. Et saa puhua ”miehistä” koska naisetkin ovat
olemassa. Et saa ajaa autolla, koska taivas ei pidä siitä. Et saa
lukea viihdettä, koska se tyhmentää. Et saa myrkyttää tuhoeläimiä, koska se on syntiä. Et
saa ostaa halpoja vaatteita, koska ne tehdään kehitysmaissa. Et saa
käydä pikkuruisessa
saunassasi, koska Helsingin Sanomien toimittajien mielestä vain
yleinen sauna on saunakulttuuria. Et saa…
No,
mitä sinä saat tehdä?
En
minä tiedä, todellakaan.
Pitää kysyä Kaius Niemeltä, Sanna Marinilta ja Ylen tulevalta
päätoimittajalta,
joka jo ehti kieltämään pahat sanat.
Pakina
oli tässä, juna lähtee etelää kohti lauantaina.
Pariisi
on kallis paikka. Terassit täynnä päivällä, iltapäivällä ja illalla. Elämä ei kuihdu.
Historia
on askel jonka otit.
Tulevaisuutta
ei ole kunnes otat toisen askeleen.
Muista
että myös
viaton on synnintekijä.
Ei
saa nauttia, pitää ajatella kollektiivisesti ilman
tunteita.
Kannattaa
luopua omista ajatuksistaan hyvän sään aikana.
Hyviä säitä kannattaa kuitenkin odottaa, niin kuin lohta pyydystää, vaikka ei saisikaan.
Hyviä säitä kannattaa kuitenkin odottaa, niin kuin lohta pyydystää, vaikka ei saisikaan.
Kyösti Salovaara, 2017. Puhdas tunne, viattomuus. Louis Auguste Lévêquen Nymfi, 1866. Tuileries. |
Jaahas, ajattelinkin että mahdat olla jo kohta matkoilla, kun aiemmin mainitsit, että lähdet syyskuussa.
VastaaPoista'Ei saa puhua näistä, kun on nämäkin' -listaasi pitää vielä lisätä, että ei saa puhua heteroista, kun on muitakin variaatioita. Sensuroijien mielestä pitää kohta vanhoihinkin kirjoihin muuttaa naisen ja miehen tilalle minkätahansasukupuolisenvariaationedustaja, koska heitä nolottaa perinteinen asetelma vähemmistöjen vuoksi. Nyt taas käytetään kovasti sanaa tiedostaa, jotkut "tiedostavat" enemmän kuin toiset. Tabuistajien mielestä on väärin kuvata vaimon tuskaa, kun mies paljastuu transsukupuoliseksi ja haluaa muuttua kokonaan naiseksi.
Ja jollain kummalla silmänkääntötempulla nämä rajoittajat ovat mielestään vapauden asialla.
Kun nuorempi sukupolvi saa lapsia, heidän vanhempiensa pitäisi yhtäkkiä muuttua stereotyyppisiksi ainapalvelemaanvalmiiksi Mummuiksi ja Papoiksi. Siis joidenkin aikamme nuorten vanhempien mielestä. Tästäkin nyt vaahdotaan useilla foorumeilla ja paheksutaan niitä isovanhempia, joilla on omaa elämää.
Viihteen lukemisesta pitää mainita, että luin juuri kaksi Juha Vuorisen matkakirjaa, 'Maltan mieleni' ja 'Hola!:n takaa'. No, pakinakokoelmiahan nämä ovat, Vuorinen itse kutsuu kirjojaan niiden aluksi saamien tyrmäysten mukaan paskakirjoiksi.
Kyösti, kirjoituksesi lukeminen oli hyvä aamun avaus.
Tuntui myös hyvältä itsekin tiivistää tähän kommenttiini viime aikoina joissain blogikeskusteluissa kokemani harmistus.
Antoisia matkapäiviä!
(Itsekin olen lähdössä reissuun lokakuussa)
Siis paheksutaan niitä, joilla on niin sanottua omaa elämää. Kaikki elämä on omaa, mutta omaksi kutsutaan joko paheksuen tai ihaillen, sitä mikä ei sovi arvioijan asettamaan tavallisuuden muottiin.
PoistaKiitos Marjatta!
PoistaMukavaa ettei tarvitse harmitella yksin.
Tarkkaillaan tilannetta, maisemaa ja ajatuksia.
Ah, Pariisi on suosikkikaupunkejani. Sen terassikulttuuri on ihmiskunnan suuria saavutuksia.
VastaaPoistaValtion ja kansalaisten suhde on yksi yhteiskuntien ikuisia kysymyksiä. Kaikki me varmaan haluamme valtion hoitavan ns. "yövartijan" tehtävät (lain ja järjestyksen sekä ulkoisen puolustuksen ylläpitäminen), mutta kuinka paljon niiden päälle? Yksikäsitteistä vastausta ei ole, vaan se riippuu vastaajan arvoista.
Ikuinen haaste taitaa olla myös suvaitsevaisuus (tai pikemminkin sen puute). Emmekö todellakin voisi antaa ihmisten elää tavallaan, kunhan eivät vahingoita muita, ilman että valtio tai toiset ihmiset siihen puuttuvat? Hyvää tarkoittavat ohjeet voivat olla ahdistavia. Ei erimielisyys tarkoita väärässä olemista. Kuka teki suvaitsevaisuudesta paheen?
Ja sanat, nuo alati elävät ja merkitystään muuttavat. Ei niitä voi vangita, ja sehän niissä niin hienoa onkin.
Onnistunutta matkaa Kyöstille! Omaani odotellessa.
Kiitos Pekka!
PoistaKatselin eilen illalla, kun oli lämmintä ja lepppoisaa, kuinka kaikki kadut ja torit ja terassit olivat täynnään ihmisiä - kuinka työpäivän jälkeen pariisilaiset jäivät ulos viettämään iltaa keskenään ja yksin - ja jotenkin apeana ajattelin, että siellä Suomessa kinataan jostakin promillen alkoholipitoisuuksista ja täällä muualla ihmiset keskittyvät elämiseen. Se kai on suomalaisten kohtalo: vetäydy seinien sisälle, käyttäydy niin kuin herrat määräävät ja katsele telkkarista tyhmiä viihdeohjelmia. Herrat tietenkin itse elävät toisella tavalla, mutta sehän on herrojen (rouvien) etuoikeus eihän ne muuten herrojan olisikaan.
Kuinka moni ihminen viinpipulloa ostaessaan katsoo sen alkoholiprosenttia? Tuskin kukaan ja esim. punaviinissä vaihtelua on jostain 12 pros. 14,5:een. Paljon enemmän kuin mistä nyt eduskunta on kinaavinaan.
Hohhoijaa!
Kielestä: kielihän on täynnä sanoja ilmaisuja eri aikakausilta. Esim. suomenkielessä on runsaasti agraarisia ilmaisuja ja sanoja joita urbaanit sukupolvet tuskin edes täsmällisesti ymmärtävät, ja silti noita ilmaisuja käytetään ja ne ymmärretään. Olisi järjetöntä vaatia että kieli puhdistetaan "vanhoista" sanoista. Sillä tavala saataisiin jonkinlainen neutraali, muka yksikäsitteinen uus-kieli, eräänlainen suomi-cobol jota tietokoneetkin ymmärtäisivät täydellisesti.