Ennen, sitten, jälkeen

[keskimmäisiä ajatuksia]

Kyösti Salovaara, 2022.

Näin ollen kansantaloustiede, huolimatta maailmallisesta ja hekumallisesta ulkonäöstään, on todella moraalinen tiede, kaikkein moraalisin tiede. Sen tärkein oppilause on itsekieltäymys, kieltäytyminen elämästä ja kaikista inhimillisistä tarpeista. Mitä vähemmän sinä syöt, juot, ostat kirjoja, käyt teatterissa, tanssiaisissa, ravintolassa… sitä enemmän sinä säästät, sitä suuremmaksi tulee sinun aarteesi, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa – sinun pääomasi.

- Karl Marx, 1844.

Kirjoitan kesäpäivän seisahtaessa.

    Kirjoitin kun kesäpäivä seisahtui.

    Olen kirjoittanut kun kesäpäivä on seisahtanut.

    Suomalaisen valon ja hämärän tasapainossa kirjoitan. Epämääräisen ahdistuksen valtaamana. Kesä ja kärpäset.

Puskien ja puiden suojaan kokee suomalainen matkustaa juhannuksena, vesien äärelle. Puskien ja puiden suojasta hän sonnustautuu matkalle.

    Suomalainen puhe betonikaupungista on yhdessä hoettu klisee, itseironiaa jota itse ei tajuta. Puskia ja ryteikköjä, huonosti hoidettua hyvää metsää piisaa melkein kaupunkien keskustaan saakka - jos niillä nyt sattuu keskusta olemaan.

    Ei, ihan totinen ei pidä olla kesäpäivän seisahtuessa.

    Mutta onko, haluaako suomalainen olla vähän kuin Kongon altaan seudulla Iturin tiheässä metsässä asuvien baMbutien kaltainen ihminen, joka avaralle paikalle jouduttuaan hätääntyy, koska on tottunut kovin lyhytnäköiseen maisemaan?

    Ajetaan mökille järven rantaan. Mökin terassilta näkyy järvi, mutta järveltä ei näy mökin terassille. Suomalainen baMbuti tarkkaillee maailmaa piilosta käsin.

Ei saa irvailla suomalaisille.

    Pilapiirtäjä Ville Ranta kertoi Ruben Stillerille, että ennen suomalaisessa satiirissa pilkattiin kansaa ja jätettiin herrat rauhaan. Nyt sitten pitää pilkata herroja ja kansa jättää rauhaan.

    Jokainen on kuitenkin pilkkaajansa ansainnut, pilapiirtäjä sanoi.

    Kysymys kuuluu: onko ylimitoitettu häveliäisyys viisautta vai tyhmyyttä?

    Eivätkö Venäjän kansalaiset äänestänetkään Putinia valtaan? Olivatko saksalaiset todellakin viattomia Hitlerin kauhutekoihin?

    Jyrki Lehtola kirjoitti, että vain eläkeläiset, kuten Paavo Lipponen uskaltavat kirjoittaa ja sanoa mitä ajattelevat. Eläkeläisillä ei ole mitään menetettävää, ei tulevaisuuden suhteen eikä mennyttä ajatellen. "Vihaisissa eläkeläisissä on suomalaisen sananvapauden tulevaisuus", Lehtola irvaili.

    Lipposen purkauksista olen eri mieltä, mutta satiirikkona Lehtola osui konformistiseen mediaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai sitten Lehtola hämäsi, oli aivan toista mieltä mielessään.

Elinkustannukset nousevat valtavaa vauhtia. Bensa maksaa euron enemmän litralta kuin muutama kuukausi sitten.

    Muualla Euroopassa elinkustannusten nousua, myös polttoaineiden hintoja, pyritään hillitsemään. Suomeksi sanottuna kansalaisten ostovoimaa pönkitetään tavalla tai toisella.

    Suomessa poliitikot inisevät. Vetoavat ekonomisteihin. Noihin kansantaloustieteen viisaisiin.

    Kas, Karl Marx on yhä oikeassa.

    Taloustiede on moraalisin tiede. Se haluaa määritellä jakosuhteita.

    Suomalaiset kansantaloustieteilijät katsovat kansaa ja maisemaa ylhäisestä korkeudestaan, kuin dronesta. Sieltä maiseman suuren muodot näkyvät selvästi, kauniisti sommiteltuna palapelinä. Makrotalous on tärkeää. Mikrotalous melkein olematonta, maisemaan hukkuvaa.

    Näinä päivinä ekonomistit pelottelevat poliitikkoja. Jos kansalle ”annetaan” lisää rahaa, se mokoma päättää itse mitä rahallaan tekee, jopa pistää sitä säästöön. Yksi ekonomisti sanoi Suomen Kuvalehdessä, että polttoaineveroja ei pidä laskea. On hyvä että ajaminen maksaa. Ajakoot vähemmän, tuo viisas opasti. Olkoot paikallaan. Mitä sitä turhanpäiten matkustelee oman mielensä ja mielihalujensa viitoittamana.

    Kansa nöyrtyköön kun viisaat puhuvat.

    Ekonomistien pyhä seura muistuttaa välillä, toisinaan, Neuvostoliiton suunnitteluelintä Gosplania, joka suunnitteli ja määritteli mitä tuotetaan ja kuinka paljon, siitä välittämättä mitä kansalaiset olisivat tarvinneet tai halunneet. Normit olivat tärkeämpiä kuin tarpeet.

Kesäpäivän seisahtaessa valon määrä kääntää suuntaansa. Mutta pallon laidoilla kaikki on kohdallaan. Itä on vasten länttä, etelä kaukana pohjoisesta.

    Maailma on surun muotoinen pikkuleipä.

    Eikä ihminen viisastuessaan viisastu vaan vanhenee.

    Puskien ja puunrunkojen ohi näkyy avarammille kedoille. Vaatii uskallusta kävellä metsän suojasta lavealle torille, missä toverit ja toverittaret väittelevät kovaan ääneen. Sitten kaikki vaikenevat, katsovat ylös missä hävittäjälentueet halkaisevat taivaankaaren ääntä nopeammin.

    Puhe ei kerkiä mukaan. Ei ole vertausta ilman todellisuutta, ei todellisuutta vailla vertauksia. Satakieli vaikenee, kalalokki ei.

    Joskus tekee hyvää istua tyyneen paikkaan miettimään.

Kyösti Salovaara, 2022.