Pätkä ei ole pitkä

 [irti päästettyjä lauseita]

Jaakko Salovaara, 2013.
Ystäväni ystävä Romi noin kahdeksanvuotiaana.
Voiko Romin ulkonäöstä päätellä sen luonteen?
Onko se kiltti vai vihainen, tottelevainen vai jääräpäinen?

Kirjailijan tehtävänä on kutsua kissaa kissaksi. Jos sanat ovat sairaita, meidän on parannettava ne.

- Jean-Paul Sartre

Viime vuosina on puhuttu paljon totuudenjälkeisestä ajasta, mutta Pinkerin mielestä suurempi ongelma on niin kutsuttu omahyväisyysharha. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmiset arvioivat vastapuolen argumentteja kriittisesti mutta suhtautuvat löperösti tietoon, joka kyseenalaistaisi omat virheelliset näkemykset.

- Steven Pinker Helsingin Sanomien haastattelussa 

Olemme kehittyneet kokemaan maailman kertomuksina. Osittain siksi, että todellisuus on liian monimutkainen ymmärrettäväksi. Kertomukset yksinkertaistavat kaiken. Ne myös motivoivat meidät nousemaan aamuisin sängystä ylös nujertamaan esteet ja viholliset. Meillä on taipumus uskoa mieluummin ’faktoja’ jotka myötäilevät aivojen sankarillista mielitarinaa meistä itsestämme ja porukastamme kuin faktoja totuudesta.

-Will Storr

Kesän korvalla ei korvia palele.

    Hälyäänet kuitenkin vihlovat. Eurooppa on järkytyksen kourissa.

    Kirkuvat tervapääskyt puuttuvat yhä Suomen taivaalta. Yksi pääsky ei tee kesää.

    Asiantuntija kertoo tuttua tarinaa. Tervapääskyt ovat vähentyneet. Ihmisen syytä. Pitäisi laiduntaa karjaa ulkona. Sillä tavoin syntyisi ravintoa myös tervapääskyille.

    Seuraavana päivänä sama asiantuntija, kenties, antaa toisen haastattelun. Nyt hän vaatii karjankasvatuksen lopettamista. Pitäisi siirtyä vihreään sapuskaan. Tämä on toinen tarina, vaikka kuulostaa samalta.

    Tarinankertojan ei tarvitse olla johdonmukainen. Yksittäisistä faktoista ei voi päätellä totuutta, ja jokainen kirjailija tietää sen. Mutta myös asiantuntijat tietävät kuinka tarinoita kerrotaan ja lumous luodaan.

Kävelimme Mannerheimintiellä.

    Eduskuntatalon kohdalla kaveri totesi, että tuolta graniitin sisältä valta ei pääse pakoon. Siellä se on turvassa. Katseilta piilossa.

    Miksi kansanvallan ydin on rakennettu bunkkeriksi?

    Eikö parlamenttirakennuksen tulisi avautua fyysisesti kansalle, ihmisille joiden edustajina valtaa käytetään? Jostakin syystä myös demokratioissa parlamenttirakennukset muistuttavat yksinvaltiaiden palatseja. Niihin harva pääsee sisään.

    Erno Paasilinna vinoili, että jos vallan jakaa kahdelle miehelle, valta ei lisäänny vaan puolittuu. Kun vallan jakaa 200 kansanedustajalle, kuinka paljon kukin sitä saa? Kolme kiloa vain kymmenen metriä? Mitä jää äänestäjän hyppysiin? Ehkä vallan tuoksu, jonka tuuli vie.

    Jos asiaa tiedustelee sattumanvaraisesti parlamentin pylväiden välistä kirkkaaseen auringonpaisteeseen astuvalta kansanedustajalta, tämä vastaa silmiä siristellen: ”Vihreä siirtymä.”

    Tarinoita on monta, yksi kerrotaan.

On faktoja.

    Niistä saa erilaisia tarinoita. Monta.

    Mutta on vakuuttavampaa jos kaikki kertovat samaa tarinaa. Niin se käy uskottavaksi. Kaikki eivät voi olla väärässä. Eivätkä ole, sillä faktoja piisaa.

    Tarina maapallosta kiehtoo ja pelottaa.

    Kun sataa, se johtuu ilmaston muuttumisesta, päästöistä. Kun on tyyni, jotakin on muuttunut systeemissä eikä tuulimylly tee sähköä. Kun myrskyää, se johtuu siitä että ilmasto lämpenee. Koska kaikki faktat sopivat tarinaan, se selittää kaiken eikä ole syytä epäillä.

    Tiistaina tosin kerrottiin, että Ilmatieteen laitoksen tutkijan Terhi Laitalan tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan tuulisuus ja myrskyisyys eivät ole muuttuneet viimeisen 40 vuoden aikana Suomessa ja Pohjolassa. Tässä suhteessa ilmasto on pysynyt entisellään. Onko tämä "huono uutinen"? Se ei pönkitä ennakkoasenteita.

    Nähtäväksi jää miten tämä fakta sovitetaan suureen tarinaan maapallon tuhoutumisesta.

HS Visio, 28.5.2022.
Niko Kettunen ajoi Jaguarilla,
joka maksaa 91 300 euroa.

Epäilenkö?

    En tietenkään. Kunhan päästelen lauseita irti. Niitä ei tarvitse repiä seinästä eikä kaivaa kiven alta. Saunamummot taapertavat turvassa.

    Media kertoo optimistia uutisia kuinka sähköistettyjen autojen (täysi ja ladattavat hybridit) osuus myytävistä autoista kasvaa. Tarinaa on mukava kertoa. Suomi pelastaa maailman. Niin kuin voitti jääkiekkokisat. Seuraavien voittoisten pesäpallon MM-kisojen jälkeen särjetään muutakin kuin Kappelin kalusto ja uusi katto. Ennen kaadettiin maitolava.

    Mutta henkilöautojen myynti vähenee. Sähköistettyjen osuus kasvaa kun muita myydään vähemmän. Käytännössä se tarkoittaa autokannan vanhenemista hyvää vauhtia. Samalla päästöt lisääntyvät, suhteellisesti, siihen nähden mitä tapahtuisi jos uusia bensiini- ja dieselautoja myytäisiin enemmän. Sama tapahtuu kaikkialla. Luin että Espanjassa lähes puolet autoista on yli 15 vuotiaita. Suomessa autojen keski-ikä on melkein 13 vuotta. Sähköautojen myynti ei tätä ikääntymistä paranna. Hyvä jos päästöt pysyvät edes ennallaan. 

    Toinen kiinnostava asia on, että eniten myydyt lataushybridit ovat kalliita merkkejä, Volvon ja Bemarin mallit johtavat tilastoja. Kuka ostaa 90 000 euron hintaisia autoja? Eliitti pelastaa itsensä. Kuka tai mikä kansan pelastaa?

    Huvittaa myös Helsingin Sanomien lauantaisivun koeajot. Kahtena viimeisenä lauantaina toimittajat ovat nauttineet ajamisesta yli 90 000 maksavilla lataushybrideillä.

    Tätäkin on mukava kertoa. Maailma pelastuu tarinoilla, ei sähköautoja ajamalla.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen, sanoo vanha viisaus.

    Nyt tämä on todistettu Massachusettsin yliopiston mittavalla tutkimuksella.

    Uusin Tekniikan Maailma (25.5.2022) kertoi tutkimuksesta otsikolla Rotu ei kerro koirasta kovin paljon. Tutkimus selvitti 18 000 koiran perimän ja sen suhteen koiran käytökseen. Vain 9 % koiran käyttäytymisestä selittyy rodulla. Sillä on tutkimuksen mukaan erittäin vähäinen merkitys esimerkiksi koiran aggressiivisuuteen.

    TM löysi uutisensa Nature-julkaisusta.

    Naturessa kerrotaan, että ihminen ryhtyi kesyttämään koiria yli 10 000 vuotta sitten. Aikojen alussa pyrittiin ”jalostamaan” koiria joista oli hyötyä, esimerkiksi karjan paimentamisessa, asumuksen vartioimisessa tai reen vetämisessä.

    Nykyaikainen koiranjalostus alkoi vasta 200 vuotta sitten Englannissa. Tässä jalostuksessa kehitettiin nykyiset koirarodut esteettisin perustein. Oleellista oli miltä koira näyttää, ei se mitä se tekee.

    Yleisesti on ajateltu, että koiran ulkonäkö eli rotu selittää sen luonteen.

    Massachusettsin tutkimus kumoaa tuon ajattelun. Koiran luonnetta ei voi päätellä sen rodusta. Korkeintaan vain 9 % koiran käyttäytymisestä selittyy rodulla.

    Tämäkin tarina siis pitää muuttaa. Koirat ovat yksilöitä. Niiden geeniperimä on pääosin paljon vanhempi kuin Victorian ajan Englannista alkaneen jalostuksen tuottama esteettinen ”DNA”.

Muuan kirjoittaja kertoi Guardian-lehdessä tuskastuneensa tv- ja suoratoistosarjoihin, joissa tehdään ”fiktiota” todellisista henkilöistä. Kirjoittaja totesi, että tällaiset elokuvat ovat latteita sekä historiallisen totuuden että fiktiivisen luovuuden kannalta.

    Jos ja kun realitysarjat valtaavat myös ns. fiktion, niin mitä tarinaa tällä pyritään kertomaan? Johtuuko tosielämätarinoiden suosio niiden kertojien taidoista vai katselijoiden ”laiskuudesta”. Hamuaako katsoja yhdellä kertaa sekä totuutta ja että valhetta, fiktiota? Onko aivojen biologinen tarinankertomistaipumus päästetty täydellisesti valloilleen, kun fiktio ei ole fiktiota eikä totuus totuutta?

    Mitä sitten kirjailija ajattelee tekevänsä, kun hän kirjoittaa romaanin jostakin tunnetusta historian henkilöstä? Yrittääkö hän väittää ”tietävänsä” paremmin tuollaisen henkilön ajatukset kuin historiankirjoittaja, joka on päässyt kaiken mahdollisen lähdeaineiston äärelle? Vai ajatteleeko kirjailija, että totuudella ei ole väliä, koska hän osaa kietoa historian aivan uudenlaiseksi tarinaksi omien ajatustensa mukaisesti? Siinä missä Ptolemaios kehitti maakeskeisen maailmanmallin, nykykirjailija kehittää narsistisen yhteiskuntaselityksen.

    Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista. Illan tullen sanoi hän: ”Nyt mä lähden tästä talosta pois.”

Kyösti Salovaara, 2022.
Vallan turvallinen piilopaikka?