[laatusanojen indoktrinaatio]
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
Totuus on jakamaton, joten se ei voi siis tuntea itseään. Se joka luulee tuntevansa sen, on varmasti valheellinen.
- Franz Kafka
Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan.
- Apulanta
Sanat imevät elämämme lähes kuiviin. Sanojen väsymättä touhuava muurahaislauma on kerännyt, raahannut pois ja kasannut kekoon elämästämme lähes joka ainoan risusenkin.
- Georges Bataille
On tajuttava, että ystävällisyydelläkin voi nujertaa.
- Bob Dylan
Lauantaina kiivettiin Luostotunturin laelle.
Itäpuolen rinne jyrkkeni kenkien alla, sorapolku tuntui jatkuvan ikuisuuden vaikka korkeusero tunturin juurelta sen laelle oli vain 160 metriä, pituutta nousulla oli kilometrin verran.
Oli suomalainen kesäilma, lämpöä 8,5 astetta, plussaa.
Nousu otti voimille. Levähdyksen jälkeen laskeuduttiin tunturin läntistä puolta alas kivimuhkuraista lumikenkäpolkua pitkin suurien muurahaispesien vieritse. Vasta maineikkaalla Torvisen majalla munkki ja kahvi lievitti jalkojen tuskaa.
Koomista, eikö vaan.
500 metrin korkuinen tunturi olisi Espanjassa, Sveitsissä, Itävallassa, Ranskassa tai Italiassa pelkkä nyppylä, jota tuskin huomaa. Mutta kaikki on suhteellista, ainakin ihmisyksilön kokemuksesta katsottuna. Korkea ei ole matalaa eikä lyhyt pitkää.
Mutta mikä on korkeaa?
Sanoilla ohjaillaan mielipiteitä, manipuloidaan ja indoktrinoidaan.
Sanat ovat sellaisenaan ”puolueettomia”, mutta lauseiksi kerättyinä mielipiteitä tulvillaan. Usein mielipide piilotetaan laatusanoihin. Kun jokin on korkeaa, niin ei se voi olla matalaa. Tämän jokainen tajuaa.
Mutta ”korkea” ei ole absoluuttinen mitta vaan suhteellinen. Se sanominen ei ole matemaattinen suure vaan mielipide.
Monet taitavat kirjailijat, ainakin muutamat, kuten Graham Greene ja Jari Tervo, ovat sanoneet että hyvä proosa välttelee adjektiiveja ja adverbejä. Verbi ilmaisee enemmän kuin adjektiivi.
Kävisikö poliittinen debatti sopuisammaksi, rakentavammaksi jos päätettäisiin että vain verbit ”sallitaan” ja adjektiivit ja adverbit ”kielletään”?
Kuka uskaltaa kokeilla?
Sanasta sarveen ja miehestä härkään.
Suomen veroaste on laskemassa tasolle, jota ei enää voi sanoa korkeaksi, otsikoi Helsingin Sanomat näyttävästi 20.7.2023. ”Kokonaisveroaste kuvaa verojen ja veronluoteisten maksujen summan suhdetta maan bruttokansantuotteeseen", Samuli Niinivuo kirjoitti. ”Veroasteiden vertailun mielekkyyden voi tosin kyseenalaistaa, koska eri maiden verojärjestelmät poikkeavat toisistaan paljon. Tästä syystä OECD-maita paremman vertailukohdan Suomelle muodostavat muut Pohjoismaat. Niiden välillä verotuksen korkeuserot jäävät melko pieniksi.”
Niinivuon mielestä Suomen veroaste ei ole ”korkea”, koska se on saman kokoinen ja korkuinen kuin Ruotsissa tai Norjassa.
Aika kummallista matematiikka, tämä.
Korkea muka menettää laatunsa kun viereen laitetaan yhtä korkea objekti.
Vuonna 2021 OECD-maista kahdeksassa kokonaisveroaste oli yli 40 %. Korkeimmalla oltiin Tanskassa (46,9 %). Suomi kipusi hyväksi viitoseksi (43 %) nujertaen jopa Saksan ja Alankomaiden ”hyvinvointivaltioiden” veroasteen.
Siis: suomalainen luovutti tuloistaan keskimäärin 43 % yhteiskunnan käytettäväksi. Eikö se ole aika iso osa tuloista? Aika korkea veroaste? Ruotsista ja Tanskasta riippumatta.
Jos toimittaja Niinivuolle tuodaan pöydälle 100 pulloa hyvää baijerilaista olutta palkioksi hänen hyvistä jutuistaan, ja sitten niistä kaapataan 43 pois ennen kuin Niinivuo ehti korkin avata, niin eikö tuo tunnu aika dramaattiselta kaappaukselta? Tarvitaan korkeaa veromoraalia hymyillen seurata, kuinka 43 pulloa hyvää baijerilaista olutta napataan huulilta muiden juotavaksi.
No, en ole näin naiivi.
Tietenkin Niinivuo saa luovuttamistaan olupulloista suuren osan takaisin, miehen elämäntilanteesta ja kunnosta riippuen. Oleellista tässä ”sadussa” on se, että me hyvinvointivaltion kasvatit ja verojen maksajat luovutamme byrokratian ja poliitikkojen päätettäväksi suuren osan tuloistamme, sen kenelle ja mihin veropullot sijoitetaan.
Meidän itsemme hyväksi, tietenkin, ei siitä pahaa sanaa sanoa kannata.
Sanat ovat puolueettomia, niiden käyttäjät eivät ole.
”Ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään”, kirjoitti kielitieteilijä Janne Saarikivi Jaakonpäivänä Hesarin kolumnissaan Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää. ”Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista. Tällä kertaa kriisin syynä ovat sanat. Nyt tiedämme, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta. Mikä on sanottu suljetussa piirissä nimimerkin takaa, palaa vainoamaan sanojaansa.”
Saarikiven kolumni oli terävä, ei korkea.
”Kansalaisjournalistit paaluttavat julkisen ja yksityisen rajat uusiksi.”, Saarikivi jatkoi. ”Huolenaiheena on suvaitsevaisuus, mutta poliitikon menneisyydessä ei suvaita harharetkiä.”
Saarikivi luonnehti populistien ääripuhetta kasiluokkalaisten mölinäksi. Hän jatkoi näin: ”Tällaiseen kasiluokkalaisen mölinään vastaa vasemmisto kuin holhoava opettaja. Se kertoo, miten pitää käyttäytyä, ja suhtautuu samalla kieleen kuin helluntaipastori. On puhuttava oikein: yhdenvertaisuus, miesoletettu, suvaitsevaisuus. Muita sanoja ja ilmaisutapoja ei suvaita. Niitä kohtaan on ’nollatoleranssi’. Vaikka en rasismista tykkää minäkään, olen varma, että tämä strategia ei koskaan tule toimimaan.”
Kielentutkija ymmärtää mikä ero on adjektiivilla ja verbillä. Ja senkin hän ymmärtää miten kieli vertautuu todellisuuteen ja päinvastoin.
Kun seuraa mitä tahansa suomalaista keskustelua mistä tahansa aiheesta, huomaa kuinka suvaitsemattomia suomalaiset syvimmiltään ovat, kuka milloinkin ja kuka missäkin asiassa. Pari päivää sitten Hesarin lomakeskustelussa moni ilmaisi kantanaan ettei kukaan saisi eikä kenelläkään ole mitään syytä matkustaa kesällä lomalle Välimerelle.
Yhdet haluavat estää ettei Suomeen tule vierasta väkeä. Toiset, yhtä ”isänmaalliset” haluavat estää etteivät suomalaiset lähde Suomesta koskaan minnekään.
”Moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevaisuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta”, Janne Saarikivi huomautti Jaakonpäivänä. ”Moraalisen kritiikin ensimmäisen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä – hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus. Koska piispat ovat olleet hallituskriisin aikana hiljaa, voi kai kaltaiseni maallikkosaarnaajakin sen sanoa: voisimme paremmin, jos emme tuomitsisi lähimmäisiämme. Emme säkeiksi tai natseiksi. Tai miksikään. Tuomio on nimittäin Jumalan osaamisaluetta. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje.”
Täydellisten, kanssaihmisiään moraalisesti korkeammalla olevien suomalaisten pitäisi katsoa illalla peiliin. Se ei maksa mitään. Korkealta voi pudota vain vähän alemmaksi.
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. Pyhätuntureita - korkeampia vai matalampia? |
Janne Saarikivi kielitieteilijänä katselee äärioikeiston projektia vain sanaleikkinä, mitä se ei ole. Pitkälle koulutetut johtohahmot mölisevät kasiluokkalaisen tavoin osoittaakseen seuraajilleen noille "natsimeemejä lähettäville reheville höhöttelijöille" (Saarikiven sanoin), että ovat heidänlaisiaan, mutta takana on ollut, ja on, tarkkaan suunniteltu Nuiva manifesti, jolla suomalaisia käännytetään vastustamaan maahanmuuttoa ja vihaamaan ulkomaalaisia. Sukupuolille on eri ohjelmat, Purran mandaattiin sopii "feminismi".
VastaaPoistaPaha ajatus edeltää pahaa sanaa ja pahasta sanasta seuraa hirmutekoja, ellei sitä vastusteta. Tämä nähtiin Saksassa.
Huomasit Kyösti varmaan Halla-ahon twiitin (vai mikä eksä se nykyään sitten onkaan), jossa hän venkuili suostuvansa irtisanoutumaan rasismista, jos Kaleva-lehdessäkin tehdään niin. Kalevan vanhassa pääkirjoituksessa oli viitattu moniin Suomeasa humalassa tehtyihin tappoihin ja arveltu tällaisen tavan olevan geeneissämme. Huokaus, syvä huokaus...
Tulee todellakin mieleen jotkut neuvottelut pahojaan tehneen murrosikäisen oppilaan kanssa, joka vetosi kun muutkin sitä ja tätä ja vanhemmat sanoivat, että heidän lapsesta on nyt tehty syntipukki.
Eikö Kyösti sinusta Halla-aho pidäkin meitä kaikkia pilkkanaan?
Hänen pitäisi eduskunnan puhemiehenä (presidentin jälkeen arvokkain asema) käyttäytyä asemansa mukaisesti, täysin puolueettomasti.
Minäkin olen varmaan rasisti, kun olen valittanut saaneeni korkean verenpaineen suomalaisesa perimässäni. Tämmöisiä on lapselliset kielipelit.
Uskonnon käyttö tässä Saarikiven kolumnissa on juuri sitä, miten uskontoa on niin monesti käytetty - väärin, omaa sanomaa pönkittämään.
Useat kirkon henkilötkin ovat jo tähän puuttuneet. Kristinuskossa ei kehoteta passiivisesti hyväksymään kaikki paha mitä tapahtuu, vaan pitämään huolta itsestään ja muista.
Kyllä Jeesus, toisinajattelija ja pakolainen, löisi nyrkkiä pöytään rasisteille!
Lisään vielä sen, että ei sen, että on kaikenlaista muutakin moitiskelua pidä estää "moittimasta" rasistista kielenkäyttöä.
PoistaMatkustamisella paitsi virkistymme ja pidämme itsemme terveinä, niin myös tuemme niitä maita jotka elävät turismista. Minua moralisoiva kritiikki matkustamista kohtaan ei hetkauta, koska se ei ole mitenkään vaarallista. Rasismi on.
Hola, Marjatta! 14 kilometrin tuntureissun ja poronpaistipäivällisen jälkeen ajatukseni ei ehkä leikkaa parhaimmalla tavalla - jos se nyt koskaan leikkaa.
PoistaEi minua, rehellisesti sanoen, Halla-ahon jutut tai perussuomalaisten pölinät kiusaa eikä huoleta. Kun koko laatumedia ja kansalaisten media on kohdistanut kaikki kaukoputket, kiikarit, suurennuslasit ja mikroskoopit persuihin, niin oletan ettei mitään jää huomaamatta, ei edes jossain mökin takana ilmaan päässyttä pierua. En itse seuraa persujen enkä muidenkaan hörhöjen somejuttuja. Ei kiinnosta enkä halua henkistä energiaa, jos sellaista on, tuohon käyttää. Vanhasta muistista seuraan demarien Demokraattia, joka ei kyllä anna oikeaa kuvaa demarien mielipiteistä. Muuten olen laatumedian varassa.
Halla-aho intellektuellina provosoi. OK, mitä siitä meteliä pitämään. Pidin kerran esitelmän Jyväskylän Talvessa (1985) silloisesta mediasta ja muuan Ylen toimittaja tuli juttelemaan ja sanoi että minun Demarin juttuni ovat (hyvällä tavalla) provokaatioita. Miten Koivisto sanoikaan: ei kannta provosoitua kun provosoidaan.
Halla-aho on todellakin älypää, vaikka hänen ajatuksensa ovatkin vieraita. Poikkeaa näistä suomalaisista politiikantekijöistä joihin sana "intelletuelli" ei saa mitenkään liitetyksi. Paavo Lipponen taitaa olla viimeisin intellektuelli pääministeri.
Kun tuolla Jokken blogissa keskusteltiin Jörn Donnerista ja Jokke ihmetteli että miksi (nykyään) Donneria ei pistetä "hirsipuuhun", niin tuli mieleen "inhokkini" Pentti Linkola. Jos Purra tai Halla-aho kirjoittaisi samalla tavalla kuin Linkola aikanaan, niin oikeudessahan he olisivat alta aikayksikön. Ja silti Linkola on hyvässä maineessa, luontointoilijoiden puolijumalana.
Tai, entäpä Georg Henrik vo Wright - eikö hän ollut Tarmo Kunnaksen fasismikirjan mukaan natsiflirttailija (en muista täällä 1000 kilomertin päässä miten Kunnas hänet määritteli). Ja silti, kas kummaa, Wright on filosofien täysi Jumala.
Toisia siis kiusataan ikiajat, toiset pääsee kuin koira veräjästä.
Minusta rasimi-hysteria on ylittänyt rajat. On täällä muutakin syrjintää koko lailla. Niin kuin sanoin: suomalaiset ovat erittäin ennakkoluuloisia, kaikkeen mikä ei omaa makua miellytä. Sitä paitsi, ennakkoluulot ja vieraiden pelko on ihmisen geeneissä. Toiset sen näyttävät, toiset piilottavat.
Kirkko: en kuulu siihen. Mutta minusta näyttää että vasemmisto yrittää tehdä kirkosta samanlaisen tukiaseman kuin mitä sillä on ay-liikkeessä ja oli urheiluliikkeessä. Pitääkö kaikki politisoida? Eikö ole mitään saareketta jossa ihminen voi olla ihminen ilman julkilausumia ja erottelua hyviin ja pahoihin? Ei kai kirkko saa ja voi olla osa päivänpolitiikkaa? Jos on, hallelujaa.
Ja vielä: kyllä kaikki syrjintä voi johtaa totalitääriseen valtioon. Myös se miten syömiseen ja matkailuun suhtaudutaan.
kyösti, marjatta
VastaaPoistaymmärrän saarikiven kolumnin fiksuuden ja terävyyden, mutta löydän siitä myös lievää farisealaisuuden sivumakua. dogmatiikan dosentti jyri komulainen kirjoittaa hesarin mielipidepalstalla tänään siitä, miten kristinuskon poliittista ulottuvuutta ei pitäisi vesittää lukemalla uutta testamenttia yksipuolisesti jonkinlaisena yksilöhurskauden virikekirjana. komulainen löytää matteuksen evankeliumista ankaraakin herodekseen ja fariseuksiin kohdistuvaa kritiikkiä.
symppaan erityisesti tuota 'yksilöhurskauden virikekirjaa', koska en usko että jeesus oli mikään sisällöntuottaja. uskon marjatan tavoin kapinalliseen toisinajattelijajeesukseen, jonka mielestä sadantuhannen pakolaisen vastaanottaminen yhteiskuntaan on hyvää harjoitusta lähestyviä ekokatastrofeja ja muuttoliikkeitä odotellessa.
Niin kuin tuolla edellä kirjoitan: minusta ei ole järkevää jos vasemmisto tekee kirkostakin oman tukiasemansa. Sanon ei-kirkkoon kuuluvana.
PoistaOn mielenkiintoista että vaaleissa vasemmisto saa jotain 30 % äänistä mutta mediassa, siis jopa kirkonmiehissä ja naisissa sen valta tuntuu olevan 90 %.
Sanoo Demaripuolueen jäsen joka äskettäin äänesti puolueen tulevasta puheenjohtajasta.
Mutta, ei jokainen kirjoitettu lause voi eikä saa olla polittinen julistus, ihmisten jakaminen vuohiin ja lampaisiin. Ihminen on enemmän kuin hyvää tai pahaa ilmentävä identiteetti - ainakin toivon että on.
Jos kirkossa ennen papit saarnasivat siveyden moraalista, niin hemmetin hyötyä on jos punapapit saarnaavat oikea identiteetin moraalista. Kauhea ajatus.
Yksittäinen rasisti ja fasisti, tai olkoon mikä vain, ei minua pelota, mutta järjestäytynyt rasistinen porukka saattaa saada pahaa aikaan.
VastaaPoistaIlmapiiri on mennyt oudoksi. En osaa olla seuraamatta valppaana, mitä tapahtuu.
Nyt en ehdi ajatella sen enempää tai syvemmin, kun pitää lähteä laittamaan lapsenlasta nukkumaan.
En höpötä hänelle mitään rituaalista iltarukousta; en kuulu kirkkoon ja lapsukaisen katsomusainevalinta parin viikon kuluttua koulun alkaessa on elämänkatsomustieto. Demareita äänestin viimeksi, aiemmin vasemmistoliittoa ja vihreitäkin.
(Erosin kirkosta heti kun pääsin täysi-ikäiseksi: Lapsena peloteltiin henkiolennoilla ja äidin ja veljen kuoleman jälkeen pappi paasasi, että näin se Jumala muistuttaa ja kutsuu tätä perhettä luokseen.)
Johonkin tunturireissulle pitäisi varmaan lähteä hermoja lepuuttamaan minunkin.
Helpottaa kyllä, kun saa pohdiskella asioita viisaitten ihmisten kanssa.
Kiitos teille, Meri ja Kyösti!
Kiitos Marjatta! Ja meri!
VastaaPoistaIlmapiiri on mennyt oudoksi, eikä sitä oikein tajua eikä siihen oikein osaa suhtautua. Tekisi mieli olla optimistinen, mutta ei enää löydä minkä suhteen. Loputon pessimismi kaivertaa mielen rikki tai ainakin suhteellisuudentajun. Koskakohan olen ajatellut ehdottomasti valoisasti jotakin? Hemmetti! Pitää ottaa itseä niskasta kiinni - nauti elämästä tässä ja nyt, sanoa itselleen.
No, tuntureilla on vielä valoa ja rauhallista, mitä nyt joku korppi huutelee ja muutama poro juoksee tien yli.
Hjallis Harkimo on korjannut (oliko blogissaan vai mistä tämän löysin) keskusteluissa esiintyviä väärinkäsityksiä.
VastaaPoistaLiitän tähän pari, joiden kohdalla nyökyttelen, niin että pää meinaa irrota kaulasta.
6. Väkivaltaiset, vihamieliset ja rasistiset keskustelijat kannattaa pitää mukana keskustelussa. Ei kannata. Kajahtaneiden ainoa tarkoitus on toistaa kajahtaneita kantojaan niin kauan, että ne eivät enää tunnu enemmistöstä kajahtaneilta. Vihapuheelle siedättäminen on vaarallinen ilmiö, johon ei kannata alistua.
7. Keskustelu ei ole vaarallista. On se. Suomen sisällissota ei syntynyt itsestään. Sitä edelsi vuodesta 1910 alkanut järjestelmällinen vihapuhe, jossa puolin ja toisin demonisoitiin vastustaja. Lopputulemana äärimmäisen julma sota ja kymmeniä tuhansia kuolleita. Sama kaava on nähty viime vuosikymmeninä mm. Balkanilla ja Ruandassa. Kansanryhmän julkisesta demonisoinnista on historian valossa ollut usein yllättävän lyhyt matka väkivallantekoihin.
Nyt vapaalle näistä ajatuksista ja kattomaan vaikka Babylon Berliniä.
No, ei ole kyllä kovin rauhoittava valinta sekään.
kyösti, marjatta
VastaaPoista"ei jokainen kirjoitettu lause voi eikä saa olla polittinen julistus."
tämä on niin totta. uskonto ja politiikka sopivat huonosti yhteen, mutta meidän ihmisten on melkein mahdoton vastustaa kiusausta sotkea niitä keskenään. minullakin on into tulkita vuorisaarnaa yhteiskuntapoliittisena oppaana. ei riitä, että annan köyhälle almun; vasta tietynlainen almupolitiikka tuo sen pelastuksen.
itse kukin käyttää uskontoja itselleen luonteenomaisella tavalla. minulla on tästä omakohtainen ja lievästi koominenkin muisto: kävin joskus 90-luvun alkupuolella lontoon merimieskirkon myyjäisissä, jonka yhteydessä pidettiin pieni hartaus. hartaustilaisuuden pitäjäksi kutsuttu lontoonsuomalainen puhui siitä, miten hyvä paimen jakaa vuohet vasemmalle ja lampaat oikealle puolelle. vuohena hän käytti väyrystä, joka oli kuulemma saanut tohtorinhattunsa puijauksen kautta. väärässä oli paavo jo silloin, paahtosi tämä ihminen.
"no, tuntureilla on vielä valoa ja rauhallista, mitä nyt joku korppi huutelee ja muutama poro juoksee tien yli."
kuulostaa parhaudelta. muuttuisivatkohan kärkevät väitteet tasaisemmiksi, jos ne esitettäisiin tunturilta. voisin kuvitella että nopeat kärjistykset sulaisivat pois, kun ne voisi purkaa paikassa, jossa hitaat jalkapatikat ovat selviö. aiheita on, mutta antaa olla.
Niinpä, me ihmiset kai "kamppailemme" sisällämme altruismin ja egoismin välillä, joskus molempia edustaen yhtä aikaa.
PoistaOlen joskus lainannut näissä pakinoissa amerikkalaista tutkijaa (en muista nyt nimeä) jonka mielestä meidän tulisi suhtautua järjellä (eikä empatialla) toisiin ihmisiin - tutkijan mielestä empatia kohdistuu aina tai yleensä kaltaisiimme, järjellä sen sijaan tajuamme että on järkevää, hyödyllistä pitää kaikkia muitakin ihmisiä tasa-arvoisina.
Kaipa Suomessa voikin sanoa, että koulutuksen ja kotikasvatuksen opettamina me yleensä osaamme suhtautua asioihin ja kanssaihmisiin järjellä, vaika sisäiset tunteet olisivat toisenlaisia.
Miten uskominen, uskonnot ja kirkot tähän sitten asettuvat nykyhetkessä, enpä osaa arvioida.