Sitruuna ja Putin

 [kevään tasauksessa]

Kyösti Salovaara, 2024.

Lähimpien alaisten valinta ei ole ruhtinaalle suinkaan vähämerkityksinen tehtävä. Alaiset ovat joko hyviä tai huonoja, ja aina ruhtinaan älynlahjojen mukaan. Ruhtinaan älykkyyttä arvostellaankin kaikkein ensimmäiseksi sen perusteella, millaisia miehiä hänellä on ympärillään.

- Niccolò Machiavelli: Ruhtinas. (1532. Suom. Aarre Huhtala. WSOY, 1969.)

Ydin on siinä, että niin Hitler kuin Stalinkin lupailivat vakautta voidakseen salata aikeensa luoda pysyvä epävakaus.

- Hannah Arendt: Totalitarismin synty. (1951, Suom. Matti Kinnunen. Vastapaino, 2013.) 

  

Kevättasauksen hetkellä kaiken tulisi olla tasapainossa. Valoa ja pimeää on suunnilleen yhtä paljon, niin kuin myös hyvää ja pahaa tahtoa.

    Älä unta näe, sanoo skeptikko.

    Yksi sitruuna maksoi viime sunnuntaina 46 senttiä suomalaisessa kaupassa. Se kuljetettiin tänne aurinkoisesta Espanjasta. Siellä viljelijä kuulemma saa yhdestä sitruunasta kolme tai neljä senttiä. Välikäsiä riittää sitruunan hintaa kasvattamaan. Ja silti se tuntuu kuluttajasta halvalta; globalisaatio yhdistää suomalaisen kuluttajan jopa espanjalaiseen sitruunankasvattajaan.

    Venäjällä pidettiin ”presidentinvaalit” tai ”näytösvaalit”, niin kuin länsimaissa kirjoitetaan. Muuan toimittaja totesi, että Putin kävi ”leimauttamassa” itselleen jatkokauden presidenttinä.

    Venäjä on lähellä, vaikka äärettömän kaukana. Rajan paikat tiedämme, mutta Putinin johtamaa valtarakennetta voi vain arvailla. Vallitseeko Venäjällä diktatuuri, tyrannia, despotia vai ilmiselvä totalitaarinen komento? Tuota ei pysty tarkasti ilmaisemaan, koska Venäjää voi kuvailla niin monilla määreillä. 

Kaikkea ei näe, vaikka paljon on olemassa.

    Hannah Arendtin kirjasta löytyy yllättäviä huomioita siitä millainen ”komento” leimaa totalitaarista valtiota. Totalitarismin synty -teoksessa Arendt tutki sekä Stalinin Neuvostoliiton että Hitlerin Saksan totalitaaristen hallintojen samankaltaisuuksia. Monet Arendtin huomiot ovat yllättäviä siinäkin mielessä, että niillä tuntuu olevan jälkikaikuja 2000-luvulla tai ainakin niin, että 2000-luvun totalitaarisista valtioista löytyy yhtymäpintoja Stalinin Neuvostoliittoon ja Hitlerin Saksaan.

    ”Olipa totalitaarisen hallinnon oma kansallinen traditio tai sen oman ideologian pohja mitä tahansa”, Arendt sanoo, ”se on aina muuttanut luokat massoiksi, korvannut puoluejärjestelmän joukkoliikkeellä yhden puolueen diktatuurin asemesta, siirtänyt valtakeskuksen armeijalta poliisille ja luonut ulkopolitiikan, joka pyrkii selvästi maailman herruuteen.”

    Totalitaariseksi muuttuneella valtiolla on Arendtin mukaan edessään kummallinen paradoksi: kun totalitarismi omistaa kaikki hallinta- ja voimakeinot, ne eivät tuokaan totalitaariselle liikkeelle pelkkää siunausta. Totalitaarinen liike pääsee valtaan loihtimallaan fiktiivisellä lupauksella hyödyntämällä ihmismassojen vihaa olemassaolevaa maailmaa vastaan. Kun liike sitten on vallassa, ei tuota vihaa enää voi käyttää. Tällöin totalitarismissa tarvitaan entistä enemmän sisäistä tyranniaa, eräänlaista terroria omaa kansaa kohtaan, jotta se ei alkaisi vihata valtaan nostamaansa tai auttamaansa totalitarismia.

 

   

Ajattelemme usein, että totalitaarinen liike keskitti valtaa vain harvoille. Arendt päinvastoin osoittaa, että sekä Saksassa että Neuvostoliitossa vanhat valtioelimet ja lait kyllä pidettiin voimassa, mutta niiden rinnalle tuli puolueen uudenlainen valtakoneisto. Maallikko voisi sanoa, että Hitlerin Saksassa vallankäyttäjiä lisättiin, ne tuplattiin ja silti valta tuntui tuntui olevan yksissä käsissä, Hitlerillä.

     Pyrittiin luomaan Yksi Ihminen jolla ei ole yksilöllisyyttä. Ei tarvittu oikeastaan edes lakeja, koska Hitlerin sanoin ”totalitaarisessa valtiossa ei saa olla eroa lain ja moraalin välillä”.

    Miksi sitten kaikki, jopa "tavallisia" kansalaisia myöten, tottelivat johtajaansa? Eikö heillä olisi ollut koska tahansa mahdollisuus lopettaa Hitlerin (tai Stalinin) ”hirmuvalta”?

    Arendt selittää ”tottelemista” sillä, että kukaan ei oikeastaan tiennyt täsmällisesti mitä piti totella. Valtaa soveltava eliitti sai epämääräisiä käskyjä, ne ”annettiin olettaen, että vastaanottaja oivalsi käskynantajan tarkoituksen ja toimi sen mukaan”.

    Eliitin piti kaikissa portaissa totella epämääräisiä käskyjä, mutta ennen kaikkea sen piti panna toimeen ”johtajan tahto”. Eikä kukaan voi koskaan tietää tarkasti mitä johtaja tahtoo. ”Olennaista on se”, Arendt kirjoittaa, ”että millään valtioelimeltä ei koskaan viety oikeutta uskotella, että se ilmensi Johtajan tahtoa.”

   Ei ihme että kansalaisetkin yrittivät arvailla miten toteuttaa totalitaarisen liikkeen tahtoa ja olivat näin valmiita  hyväksymään kauheimmatkin teot. Tai Arendtin sanoin: ”Täysin totalitaarisessa järjestelmässä kaikista ihmisistä on tullut Yksi Ihminen, kaikki toiminta pyrkii kiihdyttämään Luonnon tai Historian liikettä, jokainen yksittäinen teko on Luonnon tai Historian jo julistaman kuolemantuomion toimeenpanemista...”

Edellä olevat lainaukset selittänevät hieman Venäjän tai jopa Kiinan tämänhetkisen totaalisen järjestelmän käytäntöjä. Kukaan ei kai varmasti osaa sanoa mihin ihmisten alistuminen perustuu, eikä sitä kuinka paljon sen takana on yritystä mukautua ylempien vallassaolijoiden tahtoon ja toisaalta rangaistuksien pelkoa väärässä olemisesta.

    Mutta entäpä jos hyvinvointivaltiossakin on totalitaarisen liikkeen piirteitä?

    Onko meilläkin samaa ”valtaa” käyttämässä useita tahoja? Onko esimerkiksi ay-liikkeellä sellaista kirjoittamatonta valtaa, jota se käyttää mutta jonka se muodollisesti kieltää? Tai pyritäänkö luonnonsuojeluliikkeessä kehittämään Yhden ihmisen malli, ihmisen joka ilman kehotuksia tietää mitä luontoihminen tarkoittaa ja miten hänen pitää käyttäytyä, ei ylhäältä tulevia komentoja totellen vaan arvaillen millaisen hyvän, maapalloa säästävän ihmisen tulee olla?

    Totalitaarinen liike pelkää ihmisten erilaisuutta, sitä että kaikki eivät omaehtoisesti tajua mitä Yhteinen tahto, Yhteinen hyvä ja Yhteinen tulevaisuus tarkoittavat. 

Kyösti Salovaara, 2024.