Onko Suomi olemassa

 [vai pelkästään ajatus?]

Kyösti Salovaara, 2025.

Suomi 1: Helsinki.

Ajatus sisältää siinä ajatellun asiantilan mahdollisuuden. Mikä on ajateltavissa, on myös mahdollista.

Emme voi ajatella mitään epäloogista, koska silloin meidän täytyisi ajatella epäloogisesti.

- Ludwig Wittgenstein: Tractatus Logico-Philosophicus, 1921. Suom. Heikki Nyman. WSOY, 1971.

Joulupukki on olemassa niin kuin on raha tai Suomi.

- Otsikko Helsingin Sanomissa 24.12.2025.

 V uoden vaihtuessa saa esittää isoja kysymyksiä. Todennäköisesti niihin löytää pieniä vastauksia.

    Muistaakseni Karl Marx vaati 1800-luvulla filosofeja keskittymään maailman muuttamiseen sen sijaan, että tyytyvät sen selittämiseen. Sittemmin todettiin, ettei filosofeille jää muuta tehtävää kuin kielen analysointi. Ja tänään, vuoden 2025-2026 taitekohdassa, pitää kai hyväksyä, että filosofeista on tullut kummallinen porukka median life style -osastoille. 

    Kielen analysointi ei ole mitätöntä puuhailua. Eihän todellisuutta millään muullakaan tavalla voi tarkastella. Järki ja tunne tulevat ilmi kielessä, ei järkenä eikä tunteina. Kieli välittää ja tulkitsee aivojen käsityksen todellisuudesta.

 O nko kaikki siis käsitteellistä? Myös sukset ja sauvat ja suomalaiset ”pilvenpiirtäjät” ynnä tunturiin paistava aurinko?

    ”Sitten on klassikkokysymys: onko joulupukki olemassa?” kirjoitti ja kysyi kielitieteilijä Janne Saarikivi jouluaattona Helsingin Sanomissa. ”Se on hyvin hämärä keskustelu, jossa tulee ottaa huomioon monenlaisia tajunnan, kulttuurin ja semantiikan tosiseikkoja. Mutta lyhyesti uskoisin, että pukki on olemassa hieman samaan tapaan kuin monet muut abstraktit uskomusolennot, esimerkiksi raha, Suomi tai itse joulu. Siis sikäli kuin niihin uskotaan ja sen mukaan käyttäydytään.”

    Ensi alkuun tuntui pöhköltä verrata joulupukin totuudellisuutta Suomen totuudellisuuteen. Kyllä kai jokainen aikuinen tietää, että Suomi on ja joulupukin kuvitellaan olevan.

    Mutta: onko Suomi sittenkään muuta kuin uskomus Suomeen? Kuvitelma Suomesta?

    Saarikivi jatkoi esseetään leikkisästi: ”Uskomusten valta meihin on kovin vahva. Miljoonat, jotka eivät usko pukkiin, uskovat muihin näkymättömiin ja ehkä myös tylsempiin voimiin, kuten länsimaisiin arvoihin, ihmisoikeuksiin, Suomen kansalliseen tarinaan, vihreään siirtymään, sosialismiin tai feminismiin. Jotkut uskovat jopa itseensä, nuo hoopot!”

Kyösti Salovaara, 2025.

Suomi 2: Kotka.

 O n varsin helppoa luetella ”asioita” ja ”esineitä” ja "instituutioita" ja ”olentoja” ja ”paikkoja”, jotka määrittelevät Suomen. Suomi on helppo ”rajata” pois muusta maailmasta.

    Vai onko sittenkään?

    Jos emme kertoisi sanoilla ja kuvilla millainen Suomi on, niin olisiko sitä olemassa muusta maailmasta irrotettuna entiteettinä? 

    Esitin tietokoneelle kysymyksen: Onko Suomi olemassa?

   ”Kyllä, Suomi on ehdottomasti olemassa”, vastasi Googlen AI. ”Se on itsenäinen parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa, jolla on oma hallitus, väestö (noin 5,6 miljoonaa ihmistä), ja joka on tunnettu järvistään, metsistään, teknologiastaan ja kulttuuristaan, ja se on ollut itsenäinen vuodesta 1917 lähtien, vaikka verkossa onkin ollut outo teoria, joka väittää toisin.”  

    Salaliittoteorioista en tiedä, mutta kielifilosofi tarkastelee Suomen - ja joulupukin - olemassaoloa hienostuneemmin kuin tekoälykone, joka vastaa mahdollisimman sovinnaisesti. Toki meidän kannattaa hyväksyä tekoälyn vastaus pragmaattisena realiteettina. Mitä siitäkään tulisi, jos heittäytyisimme filosofien purteen emmekä uskoisi sen enempää poliitikkoihin kuin poliisiin?

 M utta, mutta ja mutta!

    Joidenkin mielestä raha on vain eräs pyramidihuijaus. Raha on olemassa koska sen uskotaan olevan olemassa. Mutta kun usko on vahvaa ja ihmisten ja instituutioiden välinen sopimus rahan olemuksesta, ja siitä mitä se ”mittaa”, pitää ja kestää vuosien vaihtumisen, raha ikään kuin muuttuu todeksi. Sen tajuaa kun menee kauppaan ja ostaa banaaneja, jotka on kasvatettu ties missä ja porsaanlihaa Pohjanmaalta.

    Emme voi ajatella mitään epäloogista koska emme voi ajatella epäloogisesti, sanoi Ludwig Wittgenstein. Kuulostaa kehäpäätelmältä, eikö vaan. Ihan loogista, hemmetti! 

    Jos tekoälyn antama vastaus Suomesta on loogisesti oikein, niin eikö siitä seuraa, että myös joulupukki on yhtä lailla olemassa kuin Suomi. Kaiken minkä voi sanoa, sen voi kuvitella olevan olemassa!

    Ja onhan joulupukki todellakin olemassa. Jokainen meistä on nähnyt ”hänet”. Jokainen meistä, melkein jokainen, on saanut ”häneltä” lahjoja. Jokainen meistä, melkein jokainen, tietää mistä ”hän” on kotoisin ja missä ”hänen” lahjapajansa sijaitsee.

    Kieli ei valehtele vaikka ihmiset toki sitä tekevät.

    Joulupukki on meissä jokaisessa. Vähän samalla tavalla kuin jumala on meissä jokaisessa. Jostakin syystä, jokaisella meistä ei ole rahaa samassa mitassa. Tämä tasapainottomuus ei johdu kielifilosofiasta vaan konkreettisesta todellisuudesta. Jos semmoinen on olemassa. Jos ei ole, en tiedä mistä puhua ja kenelle valittaa.

 K atsoin pari päivää sitten Robert Wisen ohjaaman musikaalin Sound of Music (1965). Sen musiikista ja lyriikasta vastasivat Oscar Hammerstein II ja Richard Rodgers. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa viisikymmentä vuotta sitten joulukuussa.

    Eräästä laulusta jäi mieleen säe: ”Kuinka pyydystät kuunsäteen kämmeneesi?”

    Onko mahdollista pyydystää Suomi kämmeneen ja pitää sitä hyvässä turvassa?

    Sitähän me oikeastaan ajamme takaa kun yritämme määritellä Suomen olemuksen.

    Suomessa ei ole juuri mitään ”ihmeellistä”. Pilvenpiirtäjät ovat matalampia kuin muualla, tunturit ovat pienempiä kuin vuoristot muualla, ihmiset ovat tottelevaisempia kuin väki muualla ja kelit ovat huonompia kuin auringonpaiste muualla. 

    Mutta siinäkö Suomen ”ihme” on? Ettei täällä ole mitään ihmeellistä - paitsi usko siihen että Suomi on olemassa.

    Venyttääkseni sanan vapautta äärimmilleen, sovitan vuoden vaihtuessa erään Ludwig Wittgensteinin mietelmän (6.44 / Tractatus) kuvastamaan ajatustani Suomesta: ”Mystistä ei ole se, millainen Suomi on, vaan se, että Suomi on.”

Kyösti Salovaara, 2022.

Suomi 3: Salla.