[ajankuvia]
 |
| Kyösti Salovaara, 2018. Hans Gutzeitin jalanjäljillä Kotkassa, Norjan saha ihan oikealla pusikon takana. Voiko savupiipputeollisuuteen palata välttääkseen teknologian kehityksen? |
Molemmat historian ominaispiirteet – toistuvuus ja ainutkertaisuus – voidaan todeta vasta jäljestäpäin. Etukäteen on mahdotonta tietää, kummasta on kyse. Päätöksiä tehtäessä kyetään nojautumaan ainoastaan toistuvaan, tarkemmin sanoen olettamaan odotettavissa olevasta toistumisesta. Ainutkertaista ei voi ottaa päätöksissä lainkaan huomioon – jos voitaisiin ottaa, kyse ei olisi ainutkertaisesta.
-Heikki Ylikangas, 2015.
Hegel huomauttaa jossakin, että maailmanhistorian kaikki suuret tapahtumat ja henkilöt esiintyvät ikään kuin kahdesti. Hän on unohtanut lisätä: yhden kerran murhenäytelmässä, toisen kerran farssissa.
- Karl Marx, 1852.
Pagisen lämpimikseni.
En iske päätäni Karjalan mäntyyn.
Kello löi juuri 11 kirjoittaessani tätä marraskuun 11. päivänä kuluvana vuonna.
Ensimmäinen maailmansota loppui 11.11.1918 kello 11.00.
Sota oli murhenäytelmä.
Se toistuu.
2020-luku alkoi maailmanlaajuisella epidemialla.
Siitä huolimatta monet uskoivat, että kohta meillä olisi käsillä taas iloinen 20-luku. Niin kuin oli sata vuotta aikaisemmin.
Mutta oliko se silloinkaan iloinen?
Voiko farssia irrottaa murhenäytelmästä?
Yrittääkö Donald Trump toistaa Ronald Reaganin tempun sopeuttaa "Neuvostoliitto" uuteen aikaan?
Ei Reagan valkokankaan hurmuri tainnut olla.
Hänen onnekseen Neuvostoliitto oli romahtamassa omaan mahdottomuuteensa.
Vaan romahtiko sittenkään?
Oppimattomat ja oppineet yhdistävät voimansa vastustaakseen datakeskuksia ja AI-laskentaa.
Onko tässäkin murhenäytelmän ja farssin kaksinaisuus?
Kun ihan oikealla ja ihan vasemmalla vastustetaan maahanmuuttoa, asennetta kuvataan sanalla rasismi.
Entä ulkomaisten teknologiayhtiöiden ja kaivosfirmojen Suomeen kohdistuvien investointien vastustaminen: millä sanalla sitä tulisi kuvata?
Tuli mieleen kysyä, että onko työväenliike ja ammattiyhdistysväki milloinkaan edistänyt teknologista kehitystä.
Niinpä kysyn.
Vai onko se pelkästään sopeutunut muutokseen ja yrittänyt tehdä siitä niin inhimillistä kuin mahdollista?
Siinä tuli vastaus.
Amerikkalainen professori kauhisteli Helsingin Sanomissa, että teknojätit haluavat syrjäyttää kansallisvaltiot.
Mutta onko se kauheaa?
Eivätkö sotaisat murhenäytelmät synny juuri nationalismista ja kansallisvaltioiden itsekkyydestä?
Niinpä ajattelen, että kansallisvaltiot kannattaisi lopettaa jos maapallo halutaan pelastaa.
Mutta pelastustyötä ei pitäisi sälyttää Muskin kaltaisille johtajille.
 |
| Kyösti Salovaara, 2026. Logistiikkalatoja Vantaalla. |
Suomi vaurastui käyttämällä hyväkseen suomalaisia metsiä.
Nyt monet ajattelevat, että Suomi ei saa vaurastua käyttämällä hyväkseen suomalaista sähköä. Onko suomalainen sähkö niin isänmaallista ettei siitä saa tehdä ”vientituotetta”?
Kävin Vantaalla lentokentän tienoilla ottamassa pari valokuvaa jättimäisistä logistiikkakeskuksista. Niiden alta on männyt ja männynkävyt hävitetty. Miksi niitä ei kukaan vastusta? Kohtapuolin logistiikkaladot pursuavat kiinalaista rihkamaa, jota jaelleen Black Fridayn jälkeen pitkin Suomea.
Tekoäly vastaa kun kysyy: Suomessa on yli 200 jättimäistä logistiikkakeskusta jos suuruuden rajana pidetään 10 000 neliömetriä. Pienempiä löytyy pilvin pimein.
Suomen metsien tulevaisuus ratkaistiin alustavasti 1840-luvulla kun Britanniassa siirryttiin vapaakauppaan ja lopullisesti vuonna 1866, kun Britannia vapautti puutavaran tuonnin kokonaan. Näin kertoo Markku Kuisma teoksessaan Saha (Siltala, 2011).
Pohjoismainen puu syrjäytti kanadalaisen.
Päijänteen ympäristön metsät kelpasivat hakattavaksi ja uitettavaksi Kymijoen suulle. Hanz Gutzeitin höyrysaha vihittiin Kotkassa käyttöön komeasti juhlien marraskuussa 1872. Muutamassa vuodessa Kotkaan kohosi 9 sahaa.
Puu ui länteen.
Viljo Suutari julkaisi 70-luvulla romaanin Puu ui länteen (Cossus, 1976). Romaaninsa esipuheessa Suutari kirjoitti ”metsien rosvoritareista”, jotka aloittivat Suomen teollistamisen. Hieman humoristisesti (vai kyynisesti) Suutari sanoi, etteivät nämä miehet olleet kapitalisteja ”vaan pikemmin riistäjiä ja rosvoja, talonpoikien metsien anastajia”.
”Sahateollisuus maassamme lähti liikkeelle alkuun ulkomaisella pääomalla”, Suutari kertoi. ”Gutzeit- ja Halla-yhtiöt norjalaisella, Sunila ruotsalaisella, Casselin Karhula kaikesta päätellen ranskalais-belgialaisella. Myös englantilaisella ja ranskalaisella pääomalla oli sormensa täällä pelissä alusta lähtien.”
Tänään, vuonna 2026, mielenosoittajat mölyävät Helsingin kaduilla vastustamassa amerikkalaisen pääoman osallistumista Suomen teknologiseen kehittämiseen ja rakennusteollisuuteen. Unohtuu, että myös EU aikoo rakentaa seitsemän giganttista datakeskusta.
Ehkä mielenosoittajat ovat oikeassa, kenties hyvin väärässä, sillä tulevaisuutta ei kukaan pysty ennustamaan.
Raha ei haise, paitsi jos se on peräisin Atlantin toiselta puolelta, suomalainen ajattelee. Entä raha EU:sta?
Kaakonkulmalla vaikuttava Martti Linna on juuri julkaissut teoksen Metsäpatruunoiden perintö (Reuna, 2026).
Linna luonnehtii olevansa ”kirjailija, toimittaja, metsäläinen ja matkailuopas”.
”G.A. Serlachius, Hans Gutzeit, Antti Ahlström ja kumppanit eivät olleet mitään enkeleitä”, Linna kirjoitti blogissaan 12.10.2026. ”Metsien ja vesistöjen käytön ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti kestävän käytön periaatteet eivät olleet ensisijaisina heidän mielessään. Seuraukset olivat samoja, joista puhumme tänäkin päivänä: luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, vesistöjen likaantumista ja muita haittoja.”
”Serlachius, Gutzeit, Ahlström ja muut ’metsäperkeleet’ tunnettiin nimeltä. Heidät jopa nähtiin silloin tällöin puuruukkiensa teillä ja koneiden ääressä.” Mutta monet näistä ”perkeleistä” tukivat toisaalla avokätisesti suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuurielämää. Linna muistuttaa kuinka tärkeää metsätalous on ollut ja on yhä Suomen kannalta: "Oli vuosia, jolloin lähes 90 prosenttia Suomen ulkomaankaupan tuloista tuli metsäteollisuuden tuotteista ja raakapuusta. Edelleen noin viidennes maan nettovientituloista tulee patruunoiden yritysten perillisiksi syntyneiden metsäyhtiöiden tuotteista."
Kysymättä asiaa suoraan, Linna tuntuu kysyvän: Tukevatko amerikkalaiset teknologiapatruunat mitään muuta kuin oman varallisuutensa kasvattamista?
Jos vaihtoehtoina on hyvinvointivaltion kuihtuminen vs. sopeutuminen uuden teknologian aikakauteen, minä kannatan jälkimmäistä, siitä huolimatta että muutama mänty ja koivu pitää kaataa mahtavien datakeskusten tieltä.
Historia todistaa sopeutumisen viisautta. Historiasta ei kuitenkaan voi päätellä tulevaisuutta. Onko tekoälyn ja datakeskusten aalto ainutkertainen tapahtuma vai jonkin aikaisemman prosessin toisinto?
Mietittäväksi jää millaisessa näytelmässä suomalaiset kokevat pärjäävänsä: murhenäytelmässä vai farssissa?
 |
| Kyösti Salovaara, 1974. |
Minusta puulla rikastumisessa ja datakeskusten aikaan siirtymisessä on iso ero.
VastaaPoistaKyseenalaistajalla ei ole ehkä kyse muutoshaluttomuudesta, vaan tarpeesta tietää, miten asiat hoidetaan.
Vaurastuttavatko nämä keskukset meitä vai suuria ulkomaisia jättiyhtiöitä, se on tärkeä kysymys. Paperiteollisuus toi vaurautta Suomelle ja tehtaiden ympäristöön, vaikka saastuttikin.
Meillä on rakenteilla väkilukuun nähden paljon datakeskuksia joista koko maailma hyötyy. Emme saa antaa ilman kunnon korvauksia hehtaarikaupalla maata ja maisemaa. Sähkön riittävyys on nostettu esiin, samoin jäähdyttimien meluhaitta.
Olen ollut meille Myllykoskelle rakentavan Atnorthin info-tilaisuuksissa, jotka ovat olleet hyvin ylimalkaisia ja vastaukset kysymyksiin epämääräisiä. Ainoa mitä paikkakunnalle on luvattu on luontopolun ja mattolaiturialueen kunnostaminen. Kävelin siellä viikonlopulla. Polku kulkee joen ja verkkoaidan välissä kapealla kaistaleella, aidan takana tehdasrakennuksia koko matkan. Se polku ei tunnu enää luontopolulta.
Rakentaminen näkyy sillä tavalla että ruokakauppojen paistopisteillä parveilee ulkomaisia nuoria miehiä, alihankkijoiden työntekijöitä eri maista, hakemassa lounasvärkkejä. Meidän talossa on yhtä asuntoa vuokrattu vaihtuvalle miesporukalle, jotka kertoivat työskentelevänsä vuoroin pari viikkoa Suomessa ja toiset pari viikkoa Norjassa. Tällaisia huomioita siis ruohonjuuritasolla.
Perinteiset tehtaat synnyttivät taajamia ympärilleen, nämä uudet ei.
Tekoäly ei ole mielestäni toisinto myöskään.
Kun pesukone keksittiin, se todella auttoi ja helpotti arkea, samoin kaivinkone ja ompelukone.
Tekoälyn avulla tuotetaan kaikenlaisia turhia sovelluksia, jotka vain haittaavat elämää ja sairastuttavat ihmisiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että lapsille tehdyt älyttömät TikTok -videot, pelit ja haasteet ovat samanlaista ajankulua kuin entisajan sarjakuvat. Eivät ole, sarjakuva kasvatti sanavarastoa ja draaman tajua, kun taas TikTok yms., vitsireelsit, joilla aikuisetkin huvittavat toisiaan kirjojen lukemisen ja elokuvien sijaan, ne vain tyhmentävät ja ryöstävät ajan.
Tottakai tekoälyssä on paljon hyvää käyttöä, mutta miten ne vahingolliset sovellukset saadaan pois? Sen sijaan että lapsilta kielletään tiettyjä tekoälypalveluita, joita he opiskelussaankin tarvitsevat, niiden sisältöä pitäisi korjata, karsia itsemurhayllytykset ja muu vahingollinen sisältö.
Tekoälyaikakausi tulee vaatimaan paljon toimenpiteitä muutokseen sopeutumisessa.
Nyt jo tekoäly tekee paljon ihmisen työstä. Mistä ihminen saa elantonsa? Miten hän viihtyy ilman merkityksellistä työtä? Pitääkö kaikkien ruveta hauskuttamaan toisiaan työstämällä Instagramiin videoita omasta arjestaan tai kuvaamaan äärimmäisiä temppuja kilpailun kiristyessä?
Kiitos huomioista Marjatta! Tarkkojahan ne ovat. Niin kuin sinulla aina ovat.
PoistaMutta.
Kun olen melkein 40 vuotta tehnyt työtä tietokoneohjelmien ja tietokantojen (= rakenne missä tiedot säilytetään) parissa, niin itse ajatus tekoälystä (=oppivista ohjelmista, jotka oppivat siitä tiedosta mitä niillä on käytössä) ei sellaisenaan kauhistuta. Ja edelleen, luulen tietäväni (viisaampia kuunneltuani), ettei tekoälyohjelmalla koskaan kehity tunteita eikä se ikinä pysty arvottamaan todellisuutta samalla tavalla kuin ihminen.
Ennen oli ennen. Nyt ei ehkä enää koskaan synny samanlaisia tehdasyhteisöjä kuin syntyi ennen. Trumpin ideahan oli ja on, että sellaisia syntyisi USA:aan taas, niin kuin ennen, kun suljetaan rajat.
Juttuni yksi idea oli ihmetellä, miksi Suomessa olevat datakeskukset eivät saisi hyödyttää muuta maailmaa. Niinhän mekin hyödymme asioista, joita muualla tehdään meitä varten. Eihän me tiedetä missä kaikkialla tämänkin blogin data sijaitsee.
Puunjalostusteollisuus teki bulkkia englantilaisille. Metsät melkein hakattiin pois. Ei nuo satakaan datakeskusta tuhoa Suomesta oikeastaan mitään. Jos, siis jos, suomalaiset osaavat tehdä sähköä yllin kyllin, miksei sitä myytäisi maailmalle?
Esim. Nokia hyötyy verkoista, joita se rakentaa datakeskuksien sisään. Siis työtä. Missä se työ tehdään - niinpä?
Eiköhän AI:n suurin hyöty tule koitumaan erilaisten teollisten prosessien hyväksi. Viihde on ihan toinen juttu eikä siitä kai kannata huolta kantaa. AI-ohjelmat tulevat tutkimaan esim. ihmisestä otettuja TT-kuvia ihan uudella sinnikkyydellä; sääennusteita tehdään kohta 5 minuutin välein kun nyt tehdää pari kertaa päivässä jne.
Mutta. Kukapa sen tietää mitä lopulta tapahtuu. Ja hyvä ettei tarvitse itse tietää. Ehkä joskus parin sadan vuoden päästä joku toteaa, että teknologia globaalina tekijänä sittenkin pelasti maailman ja ihmiset ja luonnon.