[Linnunradan sormenjälkiä]
 |
| Kyösti Salovaara, 2019. |
Jos hyvä tai paha tahto muuttaa maailmaa, se voi muuttaa ainoastaan maailman rajoja, ei tosiseikkoja – ei sitä, minkä voi ilmaista kielen avulla…
Mystistä ei ole se, millainen maailma on, vaan se, että maailma on.
- Ludwig Wittgenstein, 1921.
Maailma ei seiso jaloillaan vaan laajenee kuin ilmapallo.
Galaksit pakenevat toisiaan. Mitä kauempana jokin galaksi näyttää olevan, sitä vanhempaa informaatiota sen valo meille lähettää.
Linnunrata on tavanomainen galaksi, tai sitten erityinen.
Erityinen se on meille ihmisille, koska me tätä maailmaa tarkkailemme. Onko ihminen erityinen tai välttämätön tälle tai millekään galaksille on toinen juttu.
Leikitään kuitenkin, että olemme tärkeitä ja erityisiä.
Linnunradan sormenjälkiä jää kaikkialle.
Jos kirjoitan samaan lauseeseen ”aasin” ja ”tekoälyn”, luonko uuden yhteyden, joka on ja pysyy, eikä koskaan enää väisty? Se, mistä voin kirjoittaa, on. Nyt se on tehty.
Tiedeuutiset kertoivat, että pimeä saattaa olla vikkelämpää kuin valo. Miten se saattaisi olla mahdollista? Eikö valo ole suhteellisuusteorian perusteella kaikista nopein etenijä?
Tiedemiehet sanovat että kyllä on, mutta pimeä ei olekaan mitään – ei ainetta, ei informaatiota, ei energiaa, toisin kuin valo.
Maallikko tietysti kysyy, että mitä hittoa se pimeä sitten on?
Ja vastaa itselleen: se on sitä, missä ei ole valoa.
Mutta jos valoa vikkelämpää pimeää kuitenkin löytyy, pitääkö metaforat valon ja pimeyden suhteesta kirjoittaa uusiksi. Onko mahdollista että paha voittaa loppujen lopuksi? Onhan sillä nopeammat ”kintut” kuin hyvällä.
Tänään torstaina tulee tasan 81 vuotta siitä, kun Yhdysvallat Hiroshimassa käytti maailmanhistorian sodissa ensimmäistä kertaa atomipommia.
Aasit kaipaavat aaseja, kertoi YLE viime viikolla.
Uuden asetuksen mukaan aasilla pitää olla kaverinaan aasi. Jos aasin kasvattaa hevosten laumassa, siitä ei tule aasia vaan hevonen. Kukapa haluaisi olla hevonen jos voi olla aasi?
Mistä aaseille sitten saataisiin kavereita? Miten aasia pystytään kunnioittamaan aasina? Jos ei pystytä, aaseista pitää luopua.
Siinäpä pulma ratkaistavaksi. Tekoälyllä se ei ratkea, siitä panen pääni pantiksi.
Halvalla menee, hiisi vieköön!
Heinäkuun 21. päivänä El País -lehti kertoi uudesta ilmiöstä.
Espanjalaisista divareista oli alettu tilata harvinaisia kirjoja hyvällä hinnalla. Kirjakauppiaat ihmettelivät, mistä nyt tuulee, mitä ”muotia” tämä sitten on. Kirjat joilla ei ole ollut lainkaan lukijoita, tekevät kauppansa.
Selvisi, että kirjat menevät digitoitavaksi.
Se tapahtuu hajottamalla kirja yksittäisiksi sivuiksi ja syöttämällä sivut yksi kerrallaan skannerille. Sen jälkeen digitoidut kirjat (niiden sisältö) syötetään tekoälyapparaateille. Kielimallikoneita koulutetaan, niiden kulttuurimassaa laajennetaan repimällä vanhoja kirjoja, koska AI ohjelmistojen Molokin kita on jo syönyt kaiken internetistä löytyvän.
Hienoa vai?
Vaiko ihan kamalaa?
Kirjojen repimisestä El Paísiin kirjoittanut Susana Pérez Soler sanoi, että mieleen tulee amerikkalaisen Ray Bradburyn (1920-2012) romaani Fahrenheit 451 vuodelta 1953.
Fahrenheit 451 on lämpötila, jossa kirjapaperi syttyy ja palaa. Bradburyn romaanissa ”palomiehet” tunkeutuvat ihmisten koteihin liekinheitin käsissään ja polttavat kaikki kirjat.
Mutta, kuten El Paísin kirjoittaja totesi, siinä missä Bradburyn dystopiassa kirjat tuhotaan jotta niiden sisältö katoaisi, AI Molok ”tuhoaa” kirjoja säilyttääkseen kirjojen sisällön, tehdäkseen siitä oman kielimallinsa rehua. Yksittäisen romaanin tai dokumentin tai tietokirjan repiminen ei tuhoa se sisältöä totaalisesti, koska fyysisiä kirjoja on (melkein aina) monta kappaletta eri puolilla maailmaa.
Susana Pérez Soler lainasi jutussaan asiantuntijaa, jonka mielestä divareista löytyvät kirjat periaatteessa edustavat juuri sitä inhimillistä kulttuuriperintöä, jota tekoälyohjelmistot eivät ole vielä saastuttaneet. Nyt tuo kulttuuriperintö ikään kuin imetään julkisesta kulttuurivarastosta yksityisten AI-koneiden käyttöön. Kysymys on lopulta tiedon privatisoimisesta kaupalliseen käyttöön.
Saako Bradburyn dystopia sittenkin uudenlaista kierrettä kielimallikoneiden ahneudesta imeä kaikki mahdollinen tieto ja kirjoitettu sivistys itselleen?
Bradburyn Fahrenheit 451 kertoo palomies Guy Montagin tarinan. Tämä havahtuu huomaamaan, mitä on tekemässä, mitä tuhoamassa. Kirjat alkavat askarruttaa häntä.
Montag kohtaa viisaan ihmisen opastamaan häntä oikealle ”tielle”.
”Ette te kirjoja tarvitse, vaan jotakin siitä mitä kirjat aikoinaan sisälsivät”, Montagille selitetään. ”Ei, ei, ette te kirjoja ollenkaan kaipaa! Hakekaa sitä sieltä mistä se on löydettävissä: vanhoista äänilevyistä, vanhoista elokuvista; etsikää sitä luonnosta ja etsikää sitä itsestänne. Kirjat olivat vain yksi tapa monesta säilöä sellaisia asioita, joita me pelkäsimme unohtavamme. Ei niissä ole ollenkaan mitään taianomaista. Taikaa on vain siinä, mitä kirjat sanovat, miten ne ompelivat meille maailmankaikkeuden poluista yhden ainoan päällystakin… Me todella tarvitsemme tietoja… Kirjat muistuttavat meitä siitä, minkälaisia aaseja ja ääliöitä olemme.” (Suom. Juhani Koskinen, 1966. Kirjayhtymä, 2. painos 1975.)
Riittääkö siis, että 2000-luvulla tekoälykoneet sulauttavat kaikkien kirjojen kaikki sisällöt omaksi valtakunnakseen ja annostelevat sieltä sitten meille kulttuurin ja sivistyksen palasia, jos osaamme niiltä kysyä?
Romantikkona huudahdan: Ei riitä!
Entä sitten aasin pulma: mistä aaseille löytyy aasimaisia kavereita?
Mieleeni tulee Suomen eduskunta.
Mitä jos jokainen kansanedustaja velvoitetaan käyttämään aikaa aasien kanssa? Edustajilla on pitkät lomat. Heillähän on aikaa vierailla reality-ohjelmissa ja seikkailla merillä ja mantereilla. Ei ole liikaa vaadittu, jos jokainen kansanedustaja käyttää osan vuodestaan aasin kanssa kaveeraamiseen. Siitä suhteesta kansanedustajakin hyötyy.
Kansanedustajia on kuitenkin vain 200.
Jos aasien määrä kasvaa, eduskunnan hallintovaliokunnan tulee selvittää, täyttävätkö kansanedustajien avustajat aasien kaveeraamisen edellytykset.
Tästä saattaa rakentua aasinsilta tulevaisuuteen.
 |
| Kyösti Salovaara, 2019. |
