[bernhardilaisten
tuho]
 |
| Kuvitusta Olavi Paavolaisen rapsodiaan Kolmannen valtakunnan vieraana, 1936. Hitlerin Saksassa myös työpalvelun atleetit täyttivät "ajokoiran" vaatimukset. |
Flunssaisessa
päässä lauseet takertuvat toisiinsa.
Siksi
pitää tyytyä vähään. Muutamaan sanaan. Ajatukseen ei jaksa
ryhtyä. Parempi lainata paria tekstiä. Johtopäätökset vetää
lukija.
Aiheesta
kuulin viime viikolla Ylen ajankohtaisohjelmasta. Haastateltiin
johtamisen professori Janne
Tienaria, joka kertoi
kuinka ajokoirat syrjäyttävät bernhardilaiset.
Haastattelu
ei liittynyt koirankasvatukseen vaan yritysten johtamiseen, uuteen
kulttuuriin missä johtajan ulkonäkö sanelee laumalle kuinka
käyttäytyä. Ilmestymässä on Tienarin ja johtamisen professori
Susan Meriläisen
aihetta käsittelevät teos Palvelukseen
halutaan ajokoira.
Tienarin
haastattelu hätkähdytti. Kuulijan mietteet hyppäsivät
1930-luvulle. Taasko historia toistaa itseään – nyt farssina?
Viime
lauantaina Tienari ja Meriläinen kirjoittivat teoksensa havainnoista Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Vieraskynä-kolumnin otsikko kuului: ”Ajokoiran
näköisestä johtajasta tuli ihanne”.
”Johtajan
ulkonäöstä on tullut yrityksille ja organisaatioille strateginen
kysymys”, Tienari ja Meriläinen sanoivat. ”Se, miltä johtaminen
näyttää, tuntuu olevan yhtä tärkeää kuin se, mitä johtamisen
avulla saadaan aikaiseksi.”
Johtajan
tulee juosta piukkana kuin ajokoira. Leppoisa ja rauhallinen
benrhardilainen on liian hidas ja mukavuuteen taipuva
nyky-yrityksen menoon. Tiukassa vauhdissa bernhardilainen sotkeutuu
karvoihinsa.
Johtajan
on siis näytettävä ajokoiralta: ”nuorekkaalta, sopusuhtaiselta
ja atleettiselta. Hänen tulee säteillä energiaa, kestävyyttä ja
elämänhallintaa – ja viihtyä parrasvaloissa.”
Tällainen
johtaja, ajokoira, liikkuu aktiivisesti, syö viisaasti ja nukkuu
hyvin. ”Ajokoiralta näyttävän johtajan uskotaan viestivän
terveestä ja kurinalaisesta elämäntavasta... Oikeanlaisen ulkonäön ja elämäntavan tulkitaan kertovan johtajan itsekurista ja kyvystä pitää itsestään huolta. Johtaja viestii ulkonäöllään siitä, että hän pystyy pitämään huolen myös muista... Monet uudet tuulet
johtajien esiintymisessä ovat tervetulleita. Nykybisneksessä ei ole
aikaa pitkille lounaille ja kohmeloisille päätöksille.”
Piukea
ajokoira kiristää vauhtia. Nurkkaan sysätty muhkea bernhardilainen
nuolee karvojaan.
Onko
ajokoiralla naamio vai esiintykö hän itsenään?
Syyskuun
12. vuonna 1936 Olavi
Paavolainen seurasii
Nürnbergin puoluepäivillä Adolf
Hitlerin puhetta 50 000-päiselle Hitler-Jugendin kuulijajoukolle.
”Puhuessaan
nuorisolleen hän taas heti löytää sanat ja oikean sävyn”,
Paavolainen kirjoitti. ”Hän kadehtii tätä nuorisoa, jolla on
onni elää näin suurta ja ihmeellistä aikaa – joka näkee uuden
valtion ja uuden maailmankuvan syntyvän.”
”Te
olette uusi nuoriso”, Hitler julistaa innostuneelle yleisölleen.
”Te
olette uusi nuoriso, jolla on uudet ihanteet ja pyhempi usko kuin
millään aikaisemmalla sukupolvella, jolla on uudet käsitykset
nuoruuden kauneudesta ja nuoruuden voimasta... Minä näen vielä
silmissäni entisen nuorison. Se luuli olevansa voimakas vain
nautittuaan jotakin. Se luuli olevansa täynnä kansallistunnetta
lausuessaan fraaseja, ja nuori mies luuli olevansa kansansa esikuva,
jos hän jaksoi juoda mahdollisemman suuren määrän alkoholia.”
Vanhan
tilalle syntyy uusi tyyppi, uusi kauneuden ihanne:
”Aikamme
esikuva ei enää ole der
korpulente Bierphilister,
olutmahainen poroporvari, vaan solakka, jäntevä poika, joka hajalla
säärin lujana seisoo maan kamaralla ruumis terveenä ja sielu
raikkaana.”
Suomi
2016:
Palvelukseen
halutaan:
Totalitaarisen
kauneusihanteen täyttävä johtaja:
Ajokoira!
 |
| Perinnöllisyys - Rotu - Kansa -näyttelyn kansilehti Nürnbergissä 1936. Kuvitusta teoksesta Kolmannen valtakunnan vieraana. |
_____________________________________________________________________
Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana. Rapsodia. 6.p. Otava 1975.
